torstai 24. toukokuuta 2018

Ihanaa kevättä

Jopas on ollut mielettömän upea kevät! Ihanaa, kun on kunnon vuodenajat eikä sellaista tasaisen harmaata ja sateista "syksyä" kokoajan! Lämpimät kelit tarkoittavat, että nyt uidaan! Ja paljon. Olen jopa itsekin käynyt useampaan otteeseen pulikoimassa kun vedet ovat suunnilleen tarpeeksi lämpimät.



Kuviin valikoitunut varsinaisia pärskimiskuvia mutta kyllä sheltitkin osaavat ihan oikeasti uida, Flown perään rynnätessä näyttää meno välillä vähän amatöörimäiseltä.

Lämpimien kelien takia tein myös päätöksen ajella Hipin nakupetteriksi. Sillä oli sisälläkin kuuma järjettömän puuhkansa kanssa ja jos kävimme illalla uimassa, oli iho vielä aamullakin kostean nahkea. Turha koiraa on kiusata kun trimmerillä saa aikaiseksi melkoisen helpotuksen. Hippi on ollut nyt äärimmäisen villi. Uusi, viileämpi olotila kelpaa sille siis paremmin kuin mainiosti. Dio pudotti pohjavillansa joten se pärjäilee vallan mainiosti oman turkkinsa kanssa mutta sterkattu pohjavillahirviö ei kuumista keleistä liiemmin nauttinut.



Nyt huomaa hyvin miten iso kokoero tyypeillä on! Hippi on vain näyttänyt isommalta kun se on ollut sellainen käpylehmä turkkinsa kanssa.


Itseasiassa Hippi mitattiin tänään hallilla, ihan mielenkiinnosta. Kolme mittausta ja jokaisella kerralla 30,5cm! Mä oon aina luullut, että se on ollut 33cm mutta varmasti ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Sehän on nyt ihan kääpiökokoa.

VilliKikki



Olen ollut taas monina viikonloppuina kouluttelemassa joten omien koirien treenit ovat olleet vähän vähemmällä. Toki koulutuspäivistä saa aina itsekin pienen piristysruiskeen kun näkee muiden koirissa edistymistä mutta kyllähän nuo lohkaisevat ison osan vapaa-ajasta. Silti kouluttaminen on kovin antoisaa puuhaa.

Ollaan me silti jotain saatu aikaiseksikin, Flow hiffas spin-tempun nyt ihan kunnolla ja siitä on saatu kosketuskeppi häivytettyä kokonaan. Välillä miettii vielä, että kumpaan suuntaan pitikään lähteä mutta yllättävän hyvin kyllä kuuntelee. Tässäkin liikkeessä tärkeää oli häivyttää kosketuskeppi mahdollisimman nopeasti. Heti kun kepin avulla sai liikettä aikaiseksi, aloin nostamaan liikkeelle lähdön jälkeen keppiä ylöspäin ja naksautin kun Flow jatkoi liikettä. Tämän jälkeen nostin keppiä aina vain ylemmäs ja kannustin Flowta pitämään liikkeen yllä.


Toisen tassun ristiminen on myös edistynyt, targetin häivytys on työn alla ja ehkä liikkeelle saa kohta nimenkin annettua. Hitaasti mutta varmasti uudet asiat edistyvät. Tai aina välillä tulee sellainen hyppäisy kun pitää pieniä taukoja välillä.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Rakveren tuliaiset


Viikonloppuna käytiin Rakveressa näyttelemässä kahden näyttelyn verran. Dio on kaaaljuuu ja Hippi on tötteröhäntä. No mutta hei, ei se oo ennenkään estänyt viemästä näitä kehään! Reissattiin Vuokon perheen kanssa joten autossa oli 4 ihmistä ja 8 koiraa. Hyvin mahtui! Yövyttiin pienessä mökissä jossain puolen tunnin päässä Rakveresta. Hyvin mahduttiin sinnekin. Sheltit laitettiin pinnasänkyyn nukkumaan etteivät käyneet ruokavarkaissa.

Iloinen matkaseurue


Lauantain tuomarina oli Eva Eriksson Ruotsista ja shelttejä oli ilmoitettu 10kpl. Avoimessa luokassa oli kaksi narttua ja veteraaneissa vain Hippiäinen. Dio sai kaljuna ERIn ja sijoittui toiseksi ilman SAta, maininta tuli jälleen pyöreistä silmistä. Hippi oli täynnä toimintaa ja tohinaa mutta yllätti pitämällä häntänsä melkein kokoajan alhaalla! Hippi sitten saikin ERIn ja SAn ollen suoraan ROP-vet veteraanisertin kera! Hippiäisen ensimmäinen serti näytelmistä ikinä, olkootkin vetskuserti! PN kehässä oli kaksi koiraa joten Hippi oli niistä toinen.

Dion arvostelu


Hipin arvostelu alkoi ihanasti "12y young lady who is full of herself" Miten totta!


Kehien jälkeen lähdettiin lenkille koirien kanssa. Käytiin hienoilla raunioilla katselemassa ja ihmettelemässä valtaisaa härkä-patsasta.



Hippi ja Hipin egolle sopiva kaveri


Lenkin jälkeen mentiin takaisin näyttelypaikalle notkumaan koska päätimme jäädä ryhmiin, Vuokon Lasse-kleini kun oli myös ROP. Ryhmät menivät onneksi nopeasti, porukka kasaan ja kehään hetkeksi. Tuomari napsi nopeasti koirat jatkoon ja that´s it. Vetskukehässä Hippi oli hirmu reipas mutta ei sijoitusta näyttävämpien otusten seassa. Ehdittiin vielä hetkeksi pyörähtämään paikallisessa kauppakeskuksessa mutta eipä siellä ihmeemmin jaksanut enää tarjontaa ihmetellä. Mökille saavuttua oli porukka aika tööttiä joten katseltiin hetki telkkaritarjontaa koneelta ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin uudestaan näyttelypaikalle. Sheltit alkoivat vasta kahdeltatoista niin ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tänään tuomarina oli Rob Douma Hollannista. Hirmuisen kohtelias tuomarisetä. Avoimessa luokassa edelleen kaksi narttua ja tänään Dio sai EHn. Tuomari sanoi, että Dion feissistä puuttuu swiitnessiä koska pyöreät ja vaaleat silmät. Onhan se ehkä noinkin mutta kyllä Dio on ihan tarpeeksi suloinen. Hippi oli jälleen oma tomera itsensä kehässä mutta ylläripylläri, häntä pysyi jälleen suhteellisen alhaalla! Ja niin vain kävi, että Hippi oli jälleen ROP-vet vetskusertillä ja PN2!
Kaunis, pieni tomera Hippi <3

Tyyppien arvostelut


Tällä kertaa ei jääty ryhmiin koska muuten ei oltaisi ehditty kaupoille Tallinnassa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis. Mutta olipahan reissu! Saas nähdä, lähteekö Hippi metsästämään kolmatta vetskusertiä, nämäkin ovat ihan riittävästi meille. Dion turkin tilanteesta ei oikein tiedä niin sillekään ei ihan hetkeen viitsi mitään näytelmää suunnitella.

Viikolla kävi pieni äksidentti Hipin ja Flown kanssa. Olivat kahdestaan autossa ja kun tulin takaisin Dion treeneistä, oli Hippi ihan paniikissa tulossa autosta heti kun luukku aukesi. Järkytys oli suuri kun tajusin, että Hipillä oli reikä poskessa! Flow oli siis tokannut sitä päähän :( Tää on eka kerta kun omat koirat ovat saaneet vahinkoa toiselle. Enkä olisi tätä ikinä Flowsta uskonut mutta niin vaan nämä ovat koiria eikä niiden ajatuksia voi koskaan tietää. Koska en ollut näkemässä tapausta, en tiedä mikä tähän johti mutta tästä eteenpäin Flow ei ole enää koskaan shelttien kanssa samassa tilassa autossa. Sheltit matkustavat nyt takaluukussa ja Flow muuttaa takapenkille. Toinen vaihtoehto on laittaa Flowlle matkan ajaksi kuonokoppa mutta nyt mennään tällä ratkaisulla. Shelttejä, etenkään Hippiä, ei vaan rei'itetä. On hyvin todennäköistä, että Flow on komentanut Hippiä haukkumisesta, se kun tietää ettei autossa saa haukkua mutta silti, ei reikiä. Piste.

KikiParka

Myös huulen sisäpuolella oli pieni reikä ja limakalvo mustelmilla joten ihan hyvin Flow on napannut kiinni.

Onneksi reikä parani nopeasti keittosuolahuuhteluilla ja Vetericynillä. Pari päivää ja reikä oli täysin ummessa. Hippiä vähän jännittää tulla nyt autoon joten reiän lisäksi tuli kuhmu egoon...



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Reissu Drammeniin koiratanssikisoihin

On ollut olevinaan niin kiire, ettei ole reissustakaan ehtinyt kirjoittaa. Tai no, onhan tässä ollut autokauppoja (uusi perheenjäsenemme on Scoda Fabia) ja koulutuspäiviä joten koneella en ole oikeastaan ehtinyt hirveästi aikaa viettää.

Reissu oli hauska ja onnistunut. Toki rankka mutta silti hauska. Matkaan lähdettiin torstaina kun ajelin Nummelaan, missä hyppäsimme Merjan kyytiin. Ajeltiin sieltä kohti Turkua ja Viikkarin terminaalia. Oltiin varattu omat hytit laivaan niin koirat saivat olla rauhassa. Tai no, tuskinpa ne olisivat samassa hytissäkään hässäkkää aiheuttaneet mutta koska lisähytti ei paljoa maksanut, päädyttiin ottamaan kaksi hyttiä. Dio ei tapansa mukaan tehnyt yksiäkään pissoja laivalla, sen mielestä kannen pissalaatikko on kerrassaan ällö.




Aamulla oltiin hyvissä ajoin Tukholmassa ja ajomatka kohti Norjan rajaa alkoi. Pysähdeltiin moneen otteeseen niin lenkittämään koiria kuin myös ostamassa matka-evästä. Rajan ylityksessä ei koirien papereita paljoa kyselty joten jatkettiin siitä kohti Askeria, missä oltiin yötä. Hotelli oli varsin siisti mutta huoneessa oli kuuma eikä ilmastoinnin takia saanut avata ikkunoita. Käytiin pariin otteeseen sanomassa asiasta respassa mutta ei se lämpötila ihan ihmeemmin muuttunut. Merja jäi hetkeksi lepäilemään hotelliin joten lähdin koirien kanssa tutkailemaan Askerin keskustaa. Tutkailtiin paikkoja melkein kaksi tuntia, ihana pieni kaupunki.

Turistit liikenteessä.


Illalla käytiin vielä Merjan ja Sanin kanssa uudestaan keskustaa katsomassa ja sitten olikin hyvä aika mennä nukkumaan. Aamulla nautittiin erinomainen hotelliaamiainen ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti kisapaikka, joka oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä hotellista. Kisapaikkana oli sellainen kasvihuoneen oloinen iso halli, jossa oli tekonurmipohja. Kaikkien kisaajien piti olla paikalla klo 11, jolloin oli tuomarin puhuttelu. Onneksi paikalla oli "norjalaistunut" Maunon Elina, joka tulkkasi meille pääpointit. Aika samoilla spekseillä mentiin kun Suomessakin mutta kehääntutustumiseen ei saanut ottaa koiria. Lelu olisi saanut olla kehässä mukana, kunhan ei ollut näkyvillä, ja sen olisi saanut antaa koiralle heti musiikin loputtua. En käynyt kehääntutustumisissa koska en ilman koiraa olisi siellä mitään tehnyt. Kehä oli rakennettu vähän hölmösti, sillä tuomarit olivat takaseinällä ja yleisä selän takana... No, se nyt oli heidän ratkaisu.

Kisat alkoivat freestylen ykkösluokalla ja Dio oli vuorossa kolmantena. Diolle tuli ohjelmassa muutama ajatuskatko ja itselle ihan hölmö erhe kun yritin saada Dioa hyppäämään renkaana olevan kepin yli. Eihän se ole sellaista ennen tehnyt. Noin muuten Dio teki taas hirmuisen kiltisti ja tunnollisesti. Tuolla huomasin toki sen, että pyöritään aika pirun pienellä alueella :D Toki se korostui vielä isossa kehässä mutta jatkossa täytyy suunnitella vähän liikkuvampi ohjelma. Tavoitteena oli saada ehjä ohjelma pitkän matkan jälkeen ja sehän saavutettiin hienosti!



Kakkosluokassa oli vain viisi osallistujaa ja kolmosluokassa peräti kuusi osallistujaa. Tai enhän minä tiedä millaisia määriä Norjassa yleensä on. Mutta oli kuitenkin kiva, että kilpailua oli tuonkin verran. Flow starttasi neljäntenä ja ehdin siinä välissä palkkaamaan muutamat eteenmenot. Itse kisasuorituksemme meni paremmin kuin ikinä koskaan. Flow oli ihan järjettömän tarkka, kuuliainen ja kiltti. Minun ei tarvinnut kuin nauttia saumattomasta yhteistyöstä ja luottaa siihen, että Flow noudatti jokaisen pienimmänkin vihjeen. Huh, tuo oli ehkä siisteintä ikinä. Mä olen alusta asti ajatellut, että Flown kanssa on vain rajattu määrä onnistuneita kisasuorituksia ja jokainen kilpailu vie meitä lähemmäs niitä "huonompia" aikoja, jolloin koira alkaa keulimaan, ennakoimaan, kenties ääntelemään. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä meidän onnistuneet suoritukset eivät olekaan ennalta määrättyjä vaan voimme oikeasti kehittää yhteistyötämme paremmaksi ja paremmaksi. Flow on ihan mahtava tyyppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on kehässä niin rento ja onnellinen, silti tarkka ja pedantti. Tuo yhteinen kupla, sama kieli, samat aaltopituudet, täydellinen yhteisymmärrys on syy miksi jaksan kisata vaikka itse kisaaminen ei ole minulle mitenkään erityisen merkityksellistä.



Kun pääsimme kehästä, olin tavattoman iloinen ja ylpeä Flown suorituksesta. Se vaan oli niin pätevä otus! Käytiin vähän kävelemässä ulkona ja sitten Flow hetkeksi lepäilemään ennen HTMää. Kolmosluokassa oli vain neljä koirakkoa, Flow starttasi niistä ensimmäisenä. Ihan alussa tuli pieni hämmentyminen Flowlle mutta loppusuorituksen se teki paljon vapautuneemmin kuin ennen! Muutamissa kohdissa positiot olivat hieman väljiä kun Flow meinasi lähteä keulimaan mutta muuten se teki oikein mallikkaan suorituksen! Ehkä mun vaan tarttis kisailla HTMssäkin, Flow taitaa tarvita enemmän vaan kokemusta siitä.



HTM:N jälkeen viralliset osuudet olivat ohi mutta vuorossa oli vielä mölliluokkaa, avointa luokkaa ja temppuluokka. Näihin meni ihan kiitettävästi aikaa joten käytiin siinä välissä lenkillä ja kaupassa hakemassa kotimatkalle evästä. Oltiin kuitenkin ajateltu ajaa suora kyytiä Tukholmaan. Palkintojenjako oli siis kaikkien luokkien jälkeen joten pakattiin auto suurimmalta osin valmiiksi ja mentiin odottelemaan tuloksia. Lopulta nämä muut luokat loppuivat ja päästiin asiaan. Dio tuli luokassaan toiseksi ykköstuloksella ja 0,02 pistettä voittajalle hävinneenä. Sai hienot pisteet 26,07/30.


Flown kanssa kävi niin, että voitettiin kolmosluokka, mutta millä pisteillä, 29,32/30! Mitäpä tuohon sanoisi. Toisaalta oli ihanaa, että tuomarit arvostivat ohjelmaa eikä se vaan tuntunut minusta hyvältä. Flow sai myös sertin joten sille saa anoa Norjan freestylevalion arvoa. Eikä maailmasta löydy toista koiraa, kellä on kaikkien neljän Pohjoismaan (nyt ei Islantia lasketa, kun ei siellä voi käydä kisaamassa) valionarvot.



HTM:n palkintojenjako oli jotenkin sellainen kirsikka kakun päälle. Flow oli siinä kolmas ja sai myös HTM sertin! Tämä serti jää odottelemaan, jos ikinäkoskaan Flowsta saisi Suomessa HTM-valion.

Rusettihai


Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Kellokin oli jo viisi ja olimme ajatelleet ajaa niin pitkään kuin jaksaisi ja sitten tirsat autossa. Tein itse ja säästin-matka parhaimmillaan, mitä suotta maksaa hotelliyöstä jos siellä ehtii nukkua vain muutaman tunnin. Jaksettiin ajaa noin 100 kilometrin päähän Tukholmasta ja sitten ajateltiin nukkua muutama tunti. No eihän autossa nukkumisesta luonnollisesti tullut mitään joten samoilla silmillä ajeltiin lopulta Tukholmaan. Onneksi laivassa sai nukuttua pari tuntia ennen buffettia niin pärjäsi kotiin saakka, vaikka yhdet yöunet jäivät välistä.

Kyllä näissä reissuissa aina vähän rähjääntyy mutta on ne sen arvoisia, nytkin niin hauska reissu. Ei muuta kuin uusia suunnittelemaan!

Flow latautuu laivan hytissä. Onni on koira, joka nukkuu missä vain ja milloin vain.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Matkavalmisteluita

Huomenna olis lähtö Norjaan kisaamaan. Kisat ovat Drammenissa, noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Mennään iltalaivalla Turusta, ajellaan perjantaina hiljaksiin Norjan puolelle ja yövytään kisapaikan lähellä. Lauantaina on ensin Dion vuoro, freestylen ykkösluokassa kisaa 4 koirakkoa. FS 3 luokassa on 7 koirakkoa ja HTM 3 luokassa 4. Kisat loppuvat puoli kuuden maissa joten ajellaan yö takaisin Tukholmaan ja aamulaivalla kotio. Skipataan la-su yön hotelli koska ei siellä kuitenkaan ehtisi kauaa nukkua.

Maanantaina oltiin Turussa treenaamassa. Flown fs-ohjelmaa on tehty viimeksi SM-kisoissa ja halusin kokeilla sen läpi ennen tulevia kisoja. Olin kotona muistutellut musiikkia ja käskytystä ilman koiraa ja kyllähän Flow teki mitä pyydettiin, kiltti kun on. HTM on mitä on mutta kisataan nyt siinäkin, ehkä sillä joskus saisi tuloksia kun Flow vähän reipastuisi siinä. Kunhan menisi silleen, miten Flow sen parhaiten osaa. Se riittäisi.

Ihanat talvikelit näyttävät olevan nyt ohi. Silti, tää talvi ja alkava kevät on ollut parasta pitkiin aikoihin. Nää kelit on ollut ihan huiput.











Bordercollien ilme ennen ja jälkeen vapaa-käskyn

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kevättä kohti


En jaksa lakata ihastelemasta kulunutta talvea. Ihan täydellistä! Toki nyt se näyttää siltä, että kovimmat pakkaset alkavat lauhtumaan mutta ainakin viikonloppuna sai vielä nauttia aurinkoisista pakkaskeleistä. Puhtaita ja kuivia koiria lenkkien jälkeen, mitä luksusta. Olisipa etelän talvet jatkossakin tällaisia.

Pariin otteeseen oon käynyt tässä välissä kouluttelemassa muita. Näiden koulutusten jälkeen on tullut aina pieni innostuspiikki omienkin koirien treenaamiseen joten näistä sessioistahan on laajalti hyötyä!

Flow istuskelee omassa kuplassaan vaikka nuoriso häiriköi ympärillä. Varsinainen ommm ja zen-tyyppi.



Työn alla on Flowlla tassun ristimiset. Tässä vaan kävi vähän samalla tavalla kuin Hipinkin kanssa ja tassun kanssa tuli palkattua myös pään liikettä targettia kohden. Eli jalan mukana Flow pistää myös pään alas. Ei ehkä ihan sitä mitä hain. Olen yrittänyt korjata asiaa siten, että Flow pitää leukaa mun kädellä ja yrittää ristiä jalat. Ja se on luonnollisesti niin kovin vaikeaa mutta ehkä tää tästä. Tarttis aina miettiä mitä palkkailee. Enpä heti edes tajunnut, että se pään liike tulee kaupan päälle kun Flow etsi targetin katseellaan. No, aina oppii. Tai ainakin ehkä muutaman kömmähdyksen kautta, Hippihän tekee tätä ihan samaa...

Toinen opetuksessa oleva liike on mun edessä pyöriminen/siuvttain "pyöriminen" (kauhean vaikea selittää näitä liikkeitä :O ). Tätä olen tehnyt kosketuskepillä ja nyt on häivyttämisen vuoro. Pidettiin pieni tauko tämän treenaamisessa kun keppinen oli hukassa mutta hyvin on taas tauko aiheuttanut miettimistä mustavalkoisen päässä. Eilen, kun kosketuskeppi vihdoin löytyi, päästiin tilanteeseen, missä sain kepin avulla Flown liikkeeseen ja sitten nostin kepin ilmaan. Muutamien töksähdysten kautta päästiinkin jo mallikkaasti vauhtiin. Kyllä tää tästä.



Flow ja Dio lähtevät 7.4. Norjaan kisaamaan koiratanssia! Dio pääsee alokasluokkaan testailemaan kisaamista matkusteluiden jälkeen. Flow kisaa freestylessä ja HTM:ssä kun kerta sinne saakka lähdetään. HTM on sen viime kertainen palikkaohjelma mutta jospa pystyisi tällä kertaa tekemään sen ahdistumatta. Freestyle-ohjelman pidän samana. Me kisataan niin harvoin, että olisi jotenkin turhaa heittää ohjelma roskiin muutaman käytön jälkeen. Sitäpaitsi tykkään meidän kappaleesta edelleen niin pidetään se, tehdään vaan muutoksia loppuvuoden kisoihin.

Diolta löytyi reilu kuukaisi sitten nisästä pieni, puikulamainen patti. Pelästyin sitä luonnollisesti aika lailla, vaikka nisäkasvaimet ovatkin suht harvinaisia näin nuorella. Eivät kuitenkaan mahdottomia. Pattia tunnusteltiin töissä ja päädyttiin seuraamaan jos se olisi maitotiehyen tukos. Ajankohta olisi viime juoksun jälkeen sellainen, että mahdollinen valeraskaus olisi näillä hoodeilla. Yritin siis olla näpläämättä nisää ja odottaa sen kuukauden, mikä sovittiin seurailuajaksi. Nyt voinee huokaista helpotuksesta sillä patti on hävinnyt. Oli siis aika varmasti tuollainen tukkeuma. Mutta kun noista ei aina tiedä. Siksi nisiä on koirillakin hyvä käydä säännöllisin ajoin läpi vaikka on nuori koira! Mitä pienempi patti, sen parempi ennuste, jos vaikka olisikin jotain pahanlaatuista.

Dio päätti myös aloittaa kiltisti karvanlähdön kun ilmoitin sen toisiin näyttelyihin. Nämä ovat huhtikuun vikana viikonloppuna Rakveressa, joten Dio lienee siellä ihan bikineissä. Niin kovin tyypillistä.

Viime postaukseen oli kommentoitu ja toivottu kirjoitusta Hipin haimatulehduksista. Tällä hetkellä tilanne on jälleen stabiili. Marraskuussahan Hipillä oli viimeksi arvo (specific pankreatic lipase) koholla. Tuolloin oireita ei juurikaan ollut mutta se oli liponut huuliaan muutamaan otteeseen ruokailun yhteydessä ja muistissa oli viime pääsiäisen katastrofi kun Hippi oli todella kipeä. Nyt en ole vielä ottanut kontrollinäytettä, vaikka se nakkilistalla on ollut. Olisi mielenkiintoista nähdä, putoaako tuo arvo Hipillä normaaliksi vai onko se kroonisesti koholla. Hipin ruokailu on ollut aika samantyyppistä jo pitkään joten se ei välttämättä näitä tulehduksia aiheuta. Sappirakon poistosta on nyt viisi (!) vuotta ja sen jälkeenhän näitä on ollut. Jotenkin se Hipin kohdalla varmasti liittyy näihin haimatulehduksiinkin. Ruokana on tällä hetkellä vähärasvaiset lihat. Hippi saa suurimman osan lihoista ihan normikaupan lihahyllyistä koska etenkin kaikkien eläimille tarkoitettujen lihamiksien koostumusta on hankala tarkkailla. Ihmiskäyttöön tarkoitetut lihat eivät yhden sheltin käytössä ihmeitä maksa. Lihojen lisäksi saa kaurapuuroa kuituna, raejuustoa ja välillä vähän nappulaa. Tällä hetkellä nappulasäkkinä on Happy Dogin mini Toscanaa. Syksyllä ruokavalioon lisättiin myös raaka sian haima. Vaikka Hipillä ei vajaatoimintaa ole, ei noista haimaentsyymeistä ole sille haittaa. Ihan priimasti kun sen haima ei välttämättä toimi. Vaihtoehtoina on myös kaupallisia enstyymivalmisteita (esim. Lypex tai Pantsyme) mutta ainakin tällä hetkellä mennään tuolla raakaversiolla.

Toivottavasti tuolla entsyymilisällä ja vieläkin tarkemmalla ruokavaliolla Hippi pysyisi kunnossa jatkossakin. Haimatulehdus kun on kuitenkin pahimmillaan henkeä uhkaava tila. Viime keväänähän Hippi oli neljä päivää syömättömänä tehohoidossa joten sen kaltaista painajaista en koiralle enää toivo. Kun vaan tietäisi, mikä tulehdukset loppupeleissä aiheuttaa. Osaisi varoa sitä jotain. Keväällä hankin Hipille sen kuonokopan, ettei syö ulkoa mitään ylimääräistä mutta sen käyttökin on vähän jäänyt.




sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Vauhdikasta kikkailua jo 12 vuotta!




Tänään minun aarteeni täyttää 12 vuotta. Numerona kuulostaa kauhean isolta mutta onneksi koira itse on onnellisen tietämätön korkeasta iästään. Hippi on yhtä villi toohottaja kuin nuorempanakin. Ja siitä saa kyllä olla niin kovin kiitollinen, että koira voi edelleen hyvin ja on arjessa kaikessa suurella innolla ja sydämellä mukana. Toivon Hipille vielä monta onnellista ja kikkailevaa vuotta eloa ja oloa.


Hippi 12 vuotta from Nadja Böckerman on Vimeo.


Synttärisankari viettää juhlapäiväänsä luita syöden ja hiihtoreissussa äänekkäästi mukana kannustaen. Joskus jaksoin nillittää Hipin haukkumisesta, enää en jaksa. Ei se kuitenkaan edes korvaansa lotkauta mun kielloille.

torstai 15. helmikuuta 2018

Koiratanssikisat ja Tallinnan näyttely


Kuun alussa oltiin HTM-kisoissa Koirakeitaalla. Hippi ja Flow pääsivät mukaan. Myös Dio olisi saanut paikan mutta koska tieto tuli lauantaina myöhään illalla, en vaan enää jaksanut lähteä aikaisin aamulla freestylen alokasluokan takia liikenteeseen. Etenkin kun olin kisoissa lauantaina koetoimitsijana ja siinähän se päivä käytännössä pyörähtikin kokonaan. HTM luokat olivat onneksi vasta iltapäivällä joten tämä aikataulu oli huomattavasti parempi. Kisoja varjosti hieman pieni äksidentti, joka kävi autolleni. Perjantaina auton päälle putosi katolta melkoinen mälli märkää lunta jonka ansiosta konepelti, tuulilasi ja katto muussina. Oli kiinni kymmenistä sekunneista etten olisi ollut itse koirineni tuon lumikuorman alla koska olin juuri kävelemässä autolle kun tämä tapahtui. Siinä katsoin noin 20 metrin päästä kun tuo lasti autoni päälle romahti. Onni onnettomudessa, että vain peltiä ja tuulilasi ottivat pahemman kerran osumaa.

Vuokko onneksi pelasti ja lainasi autoa, jotta päästiin kisoihin töihin ja kisaamaan. Sunnuntain kisassa Hipin avo-luokka oli ensin. Hippi oli hieman innokkaalla tuulella eikä ihan aina kuunnellut loppuun asti pyyntöjäni. Teki toki ihan siistejäkin pätkiä mutta muutama juoksen ohjaajaa ympäri enkä halua ymmärtää kuulemaani-kohta siellä mahtui joukkoon. Hippi sai silti 156 pistettä joilla sitten voitti luokkansa.


Flown sai odottaa vuoroaan häkissä. Niin vain ovat nämä kaksi kovin erilaisia kisaan valmistautumisessa. Toinen pitää väsyttää ja toisen intoa pitää vaalia viimeiseen saakka. Tuolla Flow oli kuitenkin varsin innokas ja pätevä! Olin oikein tyytyväinen sen olemukseen. Vaikka muutama stiplu sattuikin, ei Flow huolestunut niistä juurikaan ja pystyi jatkamaan pienten haparointien jälkeen varsin hyvin suoritustaan. Tästä on nyt hyvä jatkaa, tönimistreeni (siis Flow saa töniä mua) on selvästi toiminut ja asenne on muuttunut hieman röyhkeämmäksi. Pisteitä Flow sai 159,67 eli 0,33 pojoa vaille serti. Yllättävän lähelle päästiin. Stiplut pois ja positioita vielä tarkemmiksi niin sertiinkin on mahdollisuus! Nyt oli matkassa vielä sen verran isoja erheitä ettei tuollaisella suorituksella vielä serteistä kisata mutta soon! Treenit jatkukoon.





Viime viikonloppuna lähdin työkaverini ja shelttien kanssa Tallinnaan näyttelyyn. Vaikka kyseessä oli inttinäyttely, oli shelttejä paikalla vain 10. Ehkä tiukahko tuomari Natalja Skalin vähensi määrää, mene ja tiedä. Minua ei tuomari kauheasti hetkauta suuntaan tai toiseen, Hipin häntää ei oikein kukaan katso hyvällä ja Dion silmät häiritsevät suurinta osaa tuomareista. Mentiin viikkarilla yli ja yövyttiin laivassa, varsin näppärä vaihtoehto koska päästiin hyvissä ajoin aamulla liikenteeseen.



Käytiin aamupalalla sataman Tallink-hotellissa ja sitten ajeltiin Saku Suurhalliin. Saatiin rauhallisesta nurkasta leiripaikka ja sitten omaa vuoroaan odottelemaan. Sheltit arvosteltiin puolenpäivän pintaan ja kävin kurkkimassa kehän tuomarointeja. Tiukkaa oli, esimerkiksi viidestä bortsusta ei kukaan saanut eriä. Shelteissä paikalla oli 1 pentu, kaksi urosta ja 7 narttua. Esitin avoimessa luokassa seurakaverini Saku-sheltin, joka oli muuten tuomarin mieleen mutta valitettavasti hänelle hieman liian iso.

Dio oli varsin pro kehässä, esiintyi todella hyvin. Tuomari taisi nähdä Diossa muutakin kuin silmät sillä D sai erin ja voitti luokan! Eipä avoimessa ollut kuin kaksi koiraa mutta soopelikin sai erin. Dio sai myös SA:n joten pikaisesti koira kehän laidalle odottelemaan ja Hippi kehään. Vetskuissa ei ollut muita kuin Hippi mutta pikainen vaihto sai tämän veteraanin hieman kierroksille ja se kikkaili kehässä huolella. Häntää ei todellakaan saanut komentamalla alas ja Hippi ravasi kehässä kuin pikajuna. Tuomari naureskeli Hipin innolle eikä millään meinannut uskoa ikää. Hippi sai kikkailupisteillä erin muttei SA:ta. Tosin erikin oli tältä tuomarilta aika yläkanttiin mutta toisaalta Hippi on kyllä aikas erinomainen tyyppi. Hipin arvostelussa nauratti viimeinen lause: Aktiv movement and most happiest temperament ever. Sellainen se Kikki on <3 Paras narttu-kehässä oli kolme koiraa ja Dio sijoittui toiseksi upean merlen jälkeen. Koska tällä nuorten luokan nartulla oli sertit kasassa, siirtyi serti Diolle! Samoin vara-cacib! Jopas jotakin, melkoinen ylläripylläri! Omaan silmään Dio on tietysti erinomaisen kaunis yksilö mutta nuo vaaleahkot silmät ovat päässeet jotenkin uskomattoman isoon rooliin kokonaisuudessa! Ehkä tämä oli se meidän onceinalifetime-näyttelypäivä. Dio on kyllä ilmoitettu Rakvereen huhtikuun lopulla mutta silloin saattaa olla jo tukkakin lähtenyt. Tyyppien arvostelut

Näitä ruusukkeita ei ehkä liiemmin ilmaannu joten iloitsemme näistä kahdesta!




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

HTMää

Flown HTM-treenit ovat olleet varsin Dr Jekyll & Hyde-tasoa. Välillä tuntuu, että homma alkaisi oikeasti toimimaan ja välillä tulee taas niitä ahdistuskohtauksia. Sen huomasin, että positionvaihdot ovat Flowlle haasteellisia. Siis positiosta toiseen. Kun treenaa yhtä positiota kerrallaan, tekee se hyvällä mielellä hommia. Sitten kun ottaa vaihtotreeniä, iskee Flowlle epävarmuus. Äääää, onko se oikeasti tämä? Ehkä olen treenaillut liikaa helpoissa olosuhteissa noita yksittäisiä positionhakuja niin, että olen itse paikoillani. Jospa Flow ei kuitenkaan oikeasti osaa kaikkia positioita pelkällä käskyllä, vaan olen antanut sille kuitenkin jotain ylimääräisiä apuja? Etenkin oikean puolen seuraamisessa olen kaivanut paljon sitä jalkaan painamista. Se tuntuu olevan Flown mielestä hauskaa ja tuollaista pientä röyhkeyttä se seuraamisiin tarvitseekin. No sunnutaina olisi tavoitteena ahdistumaton koira.

Hippiä sen sijaan ei pahemmin ole ahdistanut. Ollaan tehty sen ohjelmaa läpi muutamia kertoja ja sehän vain seuraa koska se on niin siistiä. Vähän kitisee mennessään koska on kuitenkin Hippi mutta muuten on tehnyt älyttömän hyvin. Tämähän ei tokikaan kerro mitään siitä, mitä se meinaa sunnuntaina tehdä mutta ainakin teoriatasolla ohjelma saattaa luonnistua suunnilleen sellaisena, kun se on suunniteltu. Otin Hipille sen oman vanhan musiikin ja lisäsin siihen vain aikaa. Nythän se on noin kaksi minuuttia pitkä joten saapi luvan riittää avoimeen luokkaan. Onneksi tuossa ohjelmassa on niin paljon tuttuja elementtejä ettei pienen shetlantilaisen päätä ole tarvinnut ihan kokonaan pyöräyttää sekaisin. Uudet pätkät ovat aika selkeitä joten niissäkään ei pitäISI olla mitään ylitsepääsemätöntä. Tosin koirille tulee lauantaina tylsä päivä kun toimin kisoissa koetoimitsijana joten se saattaa vähän kuumottaa ainakin Hippiä. Sunnuntain kisat alkavat meidän osalta onneksi vähän myöhemmin joten silloin ainakin ehtii lenkittää koirat hyvin aamulla.

Väsynyt otus


Dio tykkää nukkua pää tyynyllä, luonnollisesti.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Kuusi kokonaista vuotta


Kuusi kokonaista vuotta Flowmaista menoa. Kuusi vuotta tuntuu niin paljon hurjemmalta kuin viisi vuotta, vaikka Flow onkin kyllä kuusi vuotta NUORI. Toisaalta täytyy ajatella, että Flow on koira parhaassa iässä. Tosin jonkinlainen ylin paremmustaso on nyt saavutettu, on äärimmäisen vaikea kuvitella, että Flow voisi tuosta enää paremmaksi tulla. Ei sillä, etteikö Flowlla olisi rahkeita vaan siksi, että se on jo niin käsittämättömällä tavalla paras.


Synttärilahjaksi Flow pääsi eilen juoksemaan sporttikoirahallille agilitya. Paino sanalla juoksemaan. Se juoksi puomit ja Aat, juoksi rimojen yli, ali ja läpi. Mutta se oli ihanan villi päästessään kirmaamaan esteitä. Flowlla oli ihan erityinen hullu-ilme päällä. Silti se odotteli vuoroaan kiltisti maassa maaten, ilman hihnaa, kun muut tekivät agilitya. Varsinainen Jekyll & Hide.

Tänään näin viereisellä järvellä mönkkärit ajelemassa joten se tarkoitti sitä, että jäälle uskaltaa mennä myös kävelemään. Siispä koirat aakeelle laakeelle kirmailemaan. Flow sai myös vähän treenailla käskyjen erottelua, eteen vai sivulle, kas siinä pulma. Mutta kyllä se vaan niin kiltisti kuuntelee ja uskoo korviansa, tuossa kun ei saa minkäänlaista vartalovinkkiä ohjaajalta.



Kuten näkyy, koirien touhuja voi myös jatkossa seurata instagramissa. Sinne tulee varmasti aktiivisemmin sisältöä kun tänne blogin puolelle. Ehkä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Palkoista ja palkkaamisesta



Lajittelin tuossa noita messarin namiostoksia ja aloin miettimään, miksi oikein haalin kaikkia erilaisia nameja koirilleni vaikka ne söisivät innoissaan pieniä kiviäkin. Haluan kuitenkin antaa palkaksi jotain erilaista ja takuulla hyvää. Tosin ruoka-annosten lihojen kanssa voi olla vaikea kilpailla mutta esimerkiksi kaikki puolikosteat nappulat (Natural Menu, Platinum) saavat äärimmäisen hyvän vastaanoton koirien keskuudessa. Tämän lisäksi käytän paljon Naturiksen makkaroita, etenkin kun Dog&catin myyjä antoi vinkin, että kannattaa pilkkoa makkarat pieniksi paloiksi ja laittaa ne avonaiseen purkkiin pakastimeen. Siinä ne pakastekuivuvat ajan kanssa näppäriksi, taskuja sotkemattomiksi herkkupaloiksi. Olen myös leikannut naturismakkarat ohuiksi kiekoiksi ja pakastanut ne minigrip-pusseissa. Tuollainen kiekko on sitten treenien alla sulanut nopeasti ja se on ollut helppo leikata pienempiin paloihin.

Näin paljon nameja mullenytkiitosnam




Palkatessa käytän useasti myös eriarvoisia nameja. Jos toiminta on hyvä, saa siitä tavallisen namin. Jos tulee erinomainen suoritus, saa siitä extrahyvän namin. Tällä tavalla saan kerrottua koiralle ne erityisen priimat toistot ja etenkin Flow selvästi muokkaa käytöstään erilaisten palkkojen mukaan vaikka kaikki se olisi saanut palkkaa vähän "huonommastakin" suorituksesta. Tällä on saanut esimerkiksi front-temppuun varmuutta kun olen kuitenkin halunnut palkata suurimman osan yrityksistä, jotta Flowlla pysyy motivaatio liikkeeseen.



Normilenkeillä pidän melkein aina palkkoja taskussa mukana sillä koirat eivät koskaan tiedä, milloin pääsee tekemään jotain. Treenaaminen ei ole siis paikkasidonnaista, vaan sitä sattuu milloin vain ja missä vain. Minusta on outoa tehdä treenaamisesta rutiininomaista joka tapahtuu tietyssä paikassa, tiettyjen tavaroiden ympäröimänä, tiettyjen rutiinien jälkeen (treenikassin pakkaus, autolla treeneihin meno). Haluan, että koirillani jokainen paikka voi olla mahdollisuus päästä treenaamaan. Laumassa koirilla toki on helpommin käytettävissä kateuskortti, mikä onkin suuri motivaation nostattaja. Kun pyydän yhtä tekemään kesken lenkin jotain, on kaksi muuta samantien vierellä odottamassa vuoroaan. Aina tätä vuoroa ei tule, mutta aina sitä jaksetaan odottaa.

Namit säilytetään treenien ajan aina taskussa tai repussa. En käytä juurikaan koskaan treeniliiviä tai treenitaskua. Etenkin koiratanssissa, missä kehässä on usein ihan oma asunsa, on hassua alleviivata koiralle treenien ja kisasuorituksen ero käyttämällä treeneissä aina edellämainittuja treeniasuja ja sitten kisoissa ollaan ilman. Siinä koiralle kerrotaan hyvin selkeästi miten aseeton palkkojen suhteen ohjaaja on kehässä kun treenitasku riisutaan ennen kehään menoa. Onhan namien säilyttäminen normivaatteiden taskuissa vähän ällöä ajoittain mutta nou kän duu. Onhan noita muumioituneita nakinpuolikkaita sitten löytynyt takin taskusta aikojen päästä, yammee!

Palkka-asioista treenaamiseen, kävimme pitkästä aikaa eilen hallilla! Flowlla on työn alla front-muunnoksia edelleen, lähinnä kokeilen erilaisia juttuja mitä se voisi tehdä. Nyt ollaan treenattu hypähdystä ja tassujen nostoa mun edessä. Alkuun Flow kääntyi aina muan kohden hypähdyksen jälkeen mutta front-käsky heti jump-käskyn jälkeen muistutti miten pitikään olla. Tassujen nostot onnistuvat varsin hyvin mutta se liikkeen aloitus on hankalinta. Flow tarjoilee ensin vanhoja tuttuja asioita kuten kumarrusta mutta sitten kun nostaa ekan jalan, jatkuvat nostot hyvin.

Uutena liikkeenä olen aloittanut mun edessä ympyrän tekemisen. Kauhean vaikea selittää, videolta näkyy tän päivän treeniä. Ollaan ihan alkuvaiheessa, kosketuskepillä vien Flowta oikeaan suuntaan. Tässä on vielä piiitkä matka oikeaan liikkeeseen mutta seuraavaksi yhdistän käskyn liikkeeseen ja sitten vaan kosketuskeppiä häivyttämään. Mikä tulee olemaan iso urakka.