keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kaksi vuotta eläkkeellä


Face näytti tänään ihanan muiston Hipin eläköitymisestä agilitysta kaksi vuotta sitten. Piti ihan kaivaa Hipin kisakirja esille ja fiilistellä kaikkia hienoja kisoja ja kokemuksia mitä agilityuralla saatiin kokea. Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuuni lopettaa Hipin agilityura 9,5 vuotiaana. Agility kuitenkin ON rankka laji koiralle eikä tuollainen höyrypää mieti vauhdin hidastamista iän lisääntyessä. Sitäpaitsi tuo kaksi vuotta sitten tekaistu nollavoitto oli just oikea hetki jättää Hippi sivuun. Täysillä eläkkeelle huipulta. Muistan, miten tuomari ihmetteli palkintojenjaossa, että ei kai vielä eläkkeelle kun koirahan menee vielä hirmuista kyytiä. Olishan Hippi varmasti juossut vielä vuoden tai toisen radoilla mutta itse en nähnyt sitä järkeväksi. Ja pääseehän Hippi välillä juoksemaan putkiin ja tekemään pientä rataa miniminihypyillä mutta kisaamista se ei tarvitse. Ja onhan sillä muut lajit!

Tässä vielä tuo vika kisastartti. Onhan tuota Hippi-agilitya hieman ikävä. Loppuvaiheessa uraansa se kuitenkin pääsääntöisesti kulki kuin ajatus. En silti vain halunnut kuluttaa koiraa yhden lajin parissa loppuun. Liian tärkeä koira siihen.


Hippi on normielämässä niin eläväinen kaveri, että on pysynyt edelleen äärimmäisen hyvässä kunnossa eikä siitä ikä näy päällepäin. On aina ihan sata lasissa treenailemassa ja puuhastelemassa. Isoin muutos on sen äänen käytössä, eihän se kuuntele enää yhtään mun vaiennusyrityksiä :D Röyhkeys on noussut ihan uusiin sfääreihin kun ikää (ja oikeuksia) on tullut lisää.

Viime viikolla oli pakko ottaa vähän elävää kuvaa Hipin puuhasteluista. Vaikka keli oli hieman hikisen painostava, oli Hippi tuttuun tapaansa intopiukeena temppuilemassa.


Flown kanssa ollaan paristi päästy treenaamaan nyt koko ohjelmaa! Siinä on vielä pari kohtaa pienenä kysymysmerkkinä mutta niihin saanee sisältöä kun vaan pääsee kokonaisuutta hinkkaamaan. Tai ainakin toivon niin! Tiistaina oltiin Annan ja shelttien kanssa koirakoulu Kompassilla treenaamassa.

Iloinen treeniseurue. Kuva: Anna Laulajainen



Flow teki ohjelmaa paristi ja tekikin vallan hienosti! Olin edellisen illan treenannut ilman koiraa käskytystä enkä tainnut seota kuin paristi ohjeissa! Toki nuo sekoilut pitää saada täysin pois mutta näin alkuvaiheessa niitä nyt vaan näyttää tulevan. H

Hippi sai tehdä HTM:ää, jos vaikka oikeasti pääsisi syyskuussa kisaamaan! Sen kanssa suurin ongelma on luonnollisesti näykkiminen... Eikä siitä tietenkään enää pääse millään eroon, tyyppihän on saanut 11,5 vuotta näpsiä lahjetta ja mua se on vain huvittanut.

Dio sai hyödyntää uutta tilaa häiriötreeneihin. Pistettiin vain joku musiikki soimaan, D sai pitää kontaktia, tehdä yhden tempun ja siitä palkalle. Ei ihmetellyt kovempaakaan musiikkia lainkaan, odotteli tarkasti käskyä. Tehtiin myös liikesarjoja lelujen ja merkkien ympäröimänä eikä se ottanut niistäkään mitään ylimääräistä ihmettelyä. Ainoastaan käskyjen kuuntelu on ajoittain haasteellista sillä Dio saattaa hieman arpoa pyydettyä tehtävää. Jos nyt jotain aina tekee, väliäkö sillä, oliko juuri sitä asiaa pyydetty. Sellainen hömelö.


Flow haluaisi täsmällisemmän ohjaajan. Kiitosheti.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Summertime!


Ihanaa, toinen osa kesälomasta käynnissä! Mä voisin kyllä heittämällä lomailla vaikka aina, ei tekis edes tiukkaa. Koska rahaa täytyy kuitenkin jostain saada, joutuu tämänkin loman jälkeen palaamaan sorvin ääreen mutta sitä ei nyt mietitä vaan nautitaan vielä kahdesta viikosta. Koirille loma on tarkoittanut vähentyneitä päiväunia, enemmän uimista ja touhuamista, eri paikoissa käymistä ja jopa treenaamista!



Flown ohjelma alkaa hahmottumaan! Vielä ollaan palasteluvaiheessa mutta jahka eri osat saa vielä treenattua, pääsee kohta jo kokeilemaan kokonaisuuden toimimista. Nyt olen enemmän treenannut kestoa ja häiriönsietoa front-asentoon ja leuka maassa-asentoon. Päänkäännöt frontissa ovat sekoittaneet Flowta, eikä sille ollut nyt ihan selvää se, että päätä ei käännellä silloin kun pitää katsoa eteenpäin. Toki mullahan oli oma liike tukemassa niitä päänkääntöjä joten ehkä ihan ymmärrettävää, että oma liikehäiriö hieman sekoitti koiraa mutta nyt olen päässyt liikkumaan aika reippaastikin ja Flown katse pysyy eteenpäin. Ei tosin yhtä maanisena kuin Hipillä mutta sinne päin. Huomasin myös, että olen treenannut aika helpoissa oloissa tuota pää maassa-liikettä. Uuden ohjelman alussa Flown pitäisi pitää pää maassa aika pitkään kun olen sen takana ja sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Siispä siinäkin ollaan palattu back to basics ja harjoiteltu kestoa ja häiriönsietoa. Taas sitä huomaa miten näissä muka-jo-osatuissa-liikkeissäkin tulee paljon haasteita jos temppu tehdään vähän eri tavalla kuin opetustilanteessa.

Ei oo helppoo!


Koirat pääsivät häiriötreenailemaan myös lauantaina kun lähdettiin työkavereiden kanssa kaisapuistoon piknikille ja Red Hot Chili Pepperssiä kuuntelemaan. Keikka kuului ihan älyttömän hyvin siihen ulkopuolellekin eikä koirat olleet moksiskaan vilskeestä ja vilinästä. Työkaverilla oli mukana collie ja shelttivauva Tuppo. Syötävän suloinen tyyppi! Flow sai tehdä pientä häiriötreeniä ja ihan käsittämättömällä tavalla se sulkee kaiken ympäriltään.


Muutenkin näyttäisi vähän siltä, että Flown ääniherkkyys olisi hieman laantunut. Olin Turussa äitini luona kun Tall Ship Race piti ilotulitusesityksen ja vaikka pauke kuului melko hyvin, ei Flow lotkauttanut sille korviaan! Viime uutena vuotena se kuitenkin reagoi ääniin, vaihtoi huonetta ja oli huolestuneen oloinen. Olisi kyllä mahtavaa jos sterkka olisi vaikuttanut positiivisesti tähän. En usko, että ikä on siihen vaikuttanut koska ääniherkkyys ilmenikin vasta noin vuosi sitten. Kyllähän hormonit vaikuttavat moniin asioihin joten nähtäväksi jää, kun aikaa kuluu enemmän, millaiseksi tämä ääniherkkyys-asia etenee.

Dio pääsi mukaan seuramme rallytokoSM-joukkueeseen joten kävimme tänään joukkuekaverin kanssa treenailemassa kyltti- ja tötteröhäiriötä hallilla. Diohan on viimeksi nähnyt kyltit Porvoon rallykisoissa joten sille on ihan hyvä välillä vähän näyttää niitä. Samoin on hyvä treenata välillä siinä hiton hihnassa. Tämän hetken ongelma numero yksi on hyppiminen seuraamisessa. Ja sitä tapahtui paljon! Ei Dio ole noin pahasti kengurua leikkinyt ennen mutta jostain syystä tänään oli tassujen pohjissa melkoiset jouset. Tämähän toki aiheuttaa heti ongelmia hihnan kanssa, sehän on samantien jalan alla. Tehtiin hatusta pieni radanpätkä jonne ängettiin mm. pujottelua ja spiraaleja. Dio ei tötteröt haitannut mutta pomppufiilis aiheutti myös ajatuskatkoksia joten tuolle hyppimiselle täytyy tehdä jotain. Treenailtiin myös uusimisia ja ne D kestääkin hyvin. Ryhdistäytyy uudella kerralla selvästi. Tietääpä ainakin mitä tässä nyt treenailla!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lomatunnelmia


Eka pätkä lomaa lusittu Portugalin lämmössä. Matka oli ihana ja koirilla oli mennyt hoidossa kaikilla hyvin. En toki sitä epäillytkään mutta ainahan se ajatus ahdistaa, että jollekin tapahtuisi jotain ja itse on kaukana poissa. Lensin itsekseni Lissaboniin sillä Vuokko oli matkannut kohteeseen jo paria päivää aikaisemmin. Kysyvä ei tieltä eksy joten metrolla juna-asemalle ja sieltä junalla kolmen tunnin päähän pieneen Tunesin kaupunkiin. Portugalissa isäntäperheellä oli neljä upeaa weimarinseisojaa joten ihan ilman koiria ei lomallakaan tarvinnut olla. Koirilla oli oma iso aidattu ulkoilualue, jossa kävimme lenkittämässä niitä. Saatiinpa suunniteltua paikalliselle treeniporukalle koiratanssiesityskin, toivottavasti jossain vaiheessa pääsisi tuon näkemään.

Maana Portugali on ihan jäätävän kaunis. Käytiin niin rannoilla, kaupungeissa kuin ihanalla joella patikoimassa. Tulipahan uitua myös isossa meressä, vesi oli vielä hieman vilpoisaa mutta se ei menoa haitannut.



Kävimme myös delfiinisafarilla mutta harmillisesti delfiinejä ei ollut nähtävillä tuolloin. Merimatka oli kuitenkin äärimmäisen hieno kokemus, sillä kävimme katsomassa rantoja, luolia ja muita hienoja paikkoja mereltä päin. Tuossa reissussa vierähti melkein kolme tuntia mutta se oli kokemuksena tosi hieno!


Nyt on viikko mennyt töissä ja ensi viikko pitäisi vielä jaksaa ennen seuraavaa, kolmen viikon lomapätkää. Jaksaa, jaksaa! (Ei v***u välttämättä jaksa)

Eilen olin tuomaroimassa pieniä, 20 koirakon koiratanssikisoja Akaalla (vai Akaassa? En koskaan muista kummin sai sanoa). Kisoissa oli vain alo- ja avo-luokka mutta silti pääsi näkemään monipuolisia esityksiä. Varsinkin FS ALo:ssa oli hyvä taso. Kehässä oli paljon iloisia ja taitavia tanssikoiran alkuja. Itsellekin tuli hetkellinen mielijohde, että olisipa taas kiva pitkästä aikaa päästä kisoihin omien kanssa. Nyt kun tietää, ettei tuomarintien tai muiden menojen takia pääse syksynkään kisoihin, on motivaatio tehdä ohjelmia koirille aika minimaalinen. Dion kanssa olisi kiva korkata kisakehät mutta en ole jaksanut sille "turhaan" tehdä edes ohjelmaa. Eihän mikään tietysti ole oikeasti turhaa mutta ohjelman rakentamiseksi tarvitsisin jonkinlaisen määränpään. Mieluusti sellaisen oikean eikä mitään onhanmeilläsittenvalmisohjelmakunjoskuspäästäisiinkisoihin-määränpäätä. Uusia asioita jaksaa opettaa ilman sen suurempia tavoitteita mutta ohjelman tekeminen on hirmuisen vaivalloista ihan omaksi iloksi. Hipinkin kanssa olisi kiva kokeilla vielä HTM avoa mutta vanhaa ohjelmaa en jaksaisi enää jauhaa vaikka se Hipille äärimmäisen hyvin sopiikin. Ja Flown PM-ohjelmakin pitäisi kasata palikoista. Eilen se saatiin lähes valmiiksi mutta koiran kanssa treenatessa huomaa aina, miten joku asia ei sitten vain toimikaan. Mutta nyt olisi ainakin runko valmiina! Ja Portugalista löytyi vaatteet, korut ja bambua kepiksi. Onneksi laukut eivät jääneet tulliin, olisivat saattaneet hetken miettiä miksi laukussa on katkaistuja bambunpätkiä.

Tämä viikonloppu on vierähtänyt työkaverin koiria hoitaessa. Täällä on myös misikatti ja se onkin ollut Dion mielestä varsin jännä tyyppi. Makoilee pitkiä aikoja sitä tuijottamassa eikä tajua oikein tuota kehräystä, luulee varmaan sitä murinaksi. Myös Flow vähän jännäilee kisua, ei halua katsoa oikein päinkään. Jos sitä ei näe, ei sitä ole olemassakaan siis.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Porvoon rallykisat


Mulla oli melkein kuukauden verran läppäri kuollut ja tekstien kirjoittelu kännykällä on ihan sieltä ja syvältä. Nyt onneksi armas koneeni suostuu taas yhteistyöhö joten kirjoittelukin helpottuu.

Viime lauantaina käytiin Porvoossa rallytokokisoissa. Flow aloitti kympiltä MES-luokassa ja Dion ALO-luokka oli kolmelta. Pitkä päivä siis tiedossa, etenkin Diolle. Mes-koirakoita oli 17 ja Flow tietysti viimeisenä lähtijänä. Rata oli varsin simppelin oloinen mutta silti tuloksia tuli yllättävän vähän.


Flowlle nuo perusasennot oikealla ovat haastavia kun HTM:n takia sitä ei ole istutettu oikealla puolella hirveästi. Olen yrittänyt jaoitella sen koiralle niin, että jos sanon positio-käskyn pysähdyttäessä, tulee jäädä seisomaan ja istu käskyllä istutaan. Siitä huolimatta Flow saattaa istua hieman varovaisesti. Lähtökyltti oli aika lähellä kehänauhaa joten ihmeemmin ei Flowta mahtunut temputtamaan ennen kyltille menoa. Silti Flow lähti varsin hyvällä mielellä liikkeelle, seuraaminen oli jopa hieman edistävää. Oikean puolen tuplasaksalaisessa Flow teki jonkun oman pyörähdyksen joten uusin kyltin. Juosten tehty spiraali oli vähän sättäämistä, Flowlla vähän keuli. Ei me olla noita koskaan juosten tehty, ehkä olisi pitänyt. Istu, askel vasemmalle, istu-kyltillä Näkyi juuri ruo istumisen ongelmallisuus kun sivuaskeleen jälkeen Flow haki hyvin position muttei meinannut millään istahtaa. Tuolla istu, askel oikealle, istu-kyltillä olin ottanut askeleen hieman etuviistoon, joten siitä täysin turha -10. Videolta se ei näytä niin vinolta mutta uskotaan tuomaria. Koira edessä peruutus-kyltiltä oltiin saatu erikseen kommentti "hieno!". Käytösruutu oli maaten vasemmalla puolella joten siinä ei ollut ongelmia. Rata meni siis ihan hyvin mutta yhden -10, uusimisen ja muutamien ohjaajavirheiden takia saatiin lopulta 81 pistettä. Jos niitä valiotuloksia haaveilisi tehtailevan, pitää ohjaajan edelleen keskittyä tekemään kyltit täysin oikein. Ei oo heleppoa!



Tämän jälkeen oli pitkä odottelu ennen Dion vuoroa. Kävin Porvoon keskustassa uittamassa koirat ja kaupoilla. Harmillisesti tällä reissulla kosahti autosta tuuletin joten ilmastointi oli poissa pelistä. Sepä olikin harvinaisen hanurista kuumana päivänä. No, sellaisia ne autot ovat.
Palailtiin hyvissä ajoin takaisin kisapaikalle ja jumppasin Dion kanssa radan kylttejä. Radalla oli tuo sama spiraali juosten eikä sellaista ole Dion(kaan) kanssa tehty. Alokasluokan kylteissä ei muuten ole mitään ihmeellistä Diolle, ongelmaksi voi muodostua mikä vaan kyltti koska kokematon koira voi tulkita ohjeita omin pienin variaatioin.

Piupalin kartta


Diokin oli loppupään lähtijöitä joten rataantutustumisen jälkeen oli odottelua. Dion kanssa on vielä hakusessa kisapäivän rutiinit mutta niitä täytyy vain yrittää kokeilla ja ottaa toimivimmat jutut käyttöön. Nyt annoin sen levätä ja tylsistyä hallissa kunnes paria koiraa ennen herättelin sen muutamalla pikkutempulla. Tämä toimikin varsin hyvin, sillä Dio oli radalla oikein hyvällä asenteella! Teki pyydetyt asiat mallikkaasti kahta pientä erehdystä huolimatta. Eteentulosta piti tulla suoraan sivulle mutta Dio lähtikin kiertämään selän takaa ja yhdessä perusasennossa heittäytyi maahan. No, näitä sattuu! Lähti uusinnoissa aina reippaasti suorittamaan uudella innolla eikä sillä mieli madaltunut lainkaan vaikka kaikki ei mennyt kerrasta putkeen. Toisaalta, eihän se koira tiedä ettei asia mennyt niinkuin piti, ei se sitä saanut tietoonsa :D Juosten tehty spiraalikin meni erinomaisesti. Tuo hihnan kanssa sählääminen vaan on aina yhtä hankalaa, toivottavasti siitä pääsisi nopeasti eroon. Tulokseksi saatiin 92 pistettä joten yhtä hyväksyttyä vielä metsästämään. Tosin ilmoittauduin seuran SM-joukkueeseen joten sitä ennen ei voi nyt sitten Dion kanssa kisata.

RallyPiio




Maanantaina olin hietsun rannalla kuuntelemassa Foo Fightersia. Vaikka bändistä ja heidän musiikista valtavasti tykkäänkin, oli tämä keikka selvästi liian lähellä Rammsteinin keikkoja sillä tästä jäi vähän sellainen ihan kiva-fiilis. Eikä varmasti ollut keikan vika vaan se nyt vaan oli vähän väärään aikaan :P Mutta paikka oli hieno, seura hyvää ja keli kohdillaan! Meni se maanantai noinkin!


Rauhallista Juhannusta kaikille lukijoille! Mä vähän jo pakkailen valmiiksi ens perjantain lähtöä varten, viikoksi Portugaliin!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Koiraton viikonloppu




Viime viikonloppu meni koirattomissa merkeissä kun vietin laatuaikaa Rammsteinin keikoilla. Perjantaina olin Vantaan Vehkalassa Rock-festeillä ja sunnuntaina Tallinnan laululavalla. Vaikka setti oli molemmissa samanlainen, voitti Tallinnan keikka Vantaan sata-nolla niin järjestelyiden kuin tunnelmankin puolesta. Vantaalla sai jonottaa jokaiseen mahdolliseen paikkaan, Tallinnassa kaikki sujui täysin mutkattomasti. Vantaalla oli noin 25000 ihmistä, Tallinnassa noin 70000. Silti laululavalla homma vain toimi. Vantaan keikkapaikka oli lentokentän läheisyydessä joten siellä oli pyrotehosteet minimissä, Tallinnassa niitä käytettiin huomattavasti mahtipontisemmin.


Puolentoista tunnin keikan aikana soitettiin melkoinen hittikimara. Tältä yhtyeeltä on lähes mahdotonta heittää lempikappaletta ilmoille, niin monta tajunnan räjäyttävää kipaletta heiltä löytyy. Keikalla jokainen kappale aiheutti sellaisen oumaigaad-nyttuleetää-fiiliksen. Vaikka sunnuntain keikalla tiesi jo mitä on luvassa, ei se vähentänyt yhtään kappaleista innostumista. Molemmilla keikoilla kävi ihan järjetön tuuri ja päästiin lähes lavan reunalle! Toki se tiesi melkoisen pitkään seisoskelya saavutetuilla paikoilla mutta se kyllä kannatti.

Yhtyeen laulaja, Till Lindemann, oli juurikin niin mahtavan karu kuin mitä sopi odottaa. Ei mitään turhaa kikkailua, pelkkä ääni ja lavakarisma on täysin uniikkia. Miten voikin saksankieli kuulostaa niin älyttömön hyväktä. Toimii.



https://youtu.be/OmTc21YreEU Linkistä löytyy Tallinnan keikan avauskappale. Siinä näkyy myös samalla sitä yleisömerta. Ihan mieletöntä. Ei sitä ees aatellu kuinka paljon selän takana oli porukkaa!
Ihan mieletön viikonloppu. Tän viikon alku onkin mennyt ihan keikkafiilistelyissä. Koirat hain hoidosta maanantaina. Olivat olleet suurimmalta osin kiltisti Vuokolla, mitä nyt Dio oli vähän maistellut yhtä pupua... Tuhmuri.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Viron visiitti

Iloiset reissaajat


Sunnuntaina oli aikainen herätys kun satamassa piti olla jo 6:30. Treffattiin Vuokon kanssa Lauttasaaressa, jossa hyppäsin kyytiin ja jatkettiin yhdellä autolla. Shelttejä oli ilmoitettu näyttelyyn 27 ja alkoivat heti kymmeneltä. Laiva oli satamassa 9:30 joten vähän tiukkaa teki aikataulujen kanssa mutta oltiin otettu laivalle paalupaikka, jolta pääsi ekojen joukosta ulos. Ajomatka oli lyhyt ja portilla hyppäsin koirien kanssa autosta ja läksin kehänreunalle Dioa valmistelemaan. Tuomariksi oli vaihtunut virolainen Linda Jurgens. Joku virolainen piti alunperinkin olla joten tuskin sillä kauheasti oli merkitystä päivän kulun kanssa. Avoimia narttuja oli neljä paikalla. Tuomari arvosteli koirat kohtuullisen nopeasti eikä kauheasti niihin koskenut. Vähän lääpi sieltä täältä. Dio sai kuitenkin erinomaisen! Yksi avo-nartuista sai eh:n joten kilpailuluokassa oli kolme koiraa. Dio oli näistä aika tyypilliseen tapaan kolmas. Arvostelu oli muuten hyvä mutta maininta vaaleista silmistä jotka häiritsevät ilmettä. Jaa. No ei ainakaan minua häiritse :P. Hassua, miten isoon rooliin Dion silmät ovat muodostuneet. Vaikka se muuten on oikein mallikas pakkaus, menee nuo silmät monen muun hyvän asian edelle. No tää nyt on tätä. Yhtälailla hassua oli se, että PU oli virolainen merle, joka kyykkäsi kehässä vähän väliä eikä esittänyt korviaan kauhean montaa kertaa kun pelkäsi joko maailmaa tai handleria. Luulisi tuollaisen luonteen olevan jo aika miinusta aiheuttava piirre mutta ei näköjään.

Arvostelu oli viroksi mutta paikan päällä se suomennettiin mulle. En tajunnut sitä kiireessä kirjoittaa ylös mutta onneksi meillä on töissä Tartossa opiskellut ell, joka sai arvostelusta suunnilleen tällaisen: Erinomainen tyyppi, hyvä koko, sopiva luusto, ilmettä häiritsee hivenen vaaleat silmät, rodun omainen pää, hampaat ok, riittävän pitkä kaula, hyvä ylälinja ja hyvä rintakehä, oikeanlaiset kulmaukset edessä ja takana, takaa liikkuu helposti ja edestä löysästi, sopiva koko"


Kehien jälkeen lähdettiin etsimään sopivaa rantaa valokuvaamista varten ja sellainen löytyikin pienen ajomatkan päästä.



Läsy junnuWinneri




Kikki-käpylehmä


Making of Dion seisotuskuvat. Asetellaan Dio seisomaan ja pyydetään sitä odottamaan. Sitten siirretään mustavalkoinen sopivaan paikkaan oleilemaan ja siirrytään kameran kanssa hyvään kohtaan. Tämän jälkeen kuiskaillaan Flown hetsaussanoja jolloin Dion huomio siirtyy välittömästi mustavalkeeseen. Heleppoa kuin heinänteko. Hippi photobombbailee muuten vain.



Eilen lähdin cähän ex tempore Nummelaan match showhun. Sheltit pääsivät kehään pyörähtämään. Hippi oli ensin veteraaneissa, joita oli yhteensä kuusi kipaletta. Kaikki arvosteltiin kerralla ja vaikka Hippi esitti taas melkoisia samba-askelia, voitti se luokan! Palkinnoksi iso säkki ruokaa ja nivelvalmistetta. Kehät etenivät aika verkkaisesti joten Dion vuoroa sai odottaa tovin jos toisenkin. Aikuisia koiria ei oltu jaettu koon mukaan vaan kaikki olivat samassa luokassa. Dio esiintyi todella hienosti ja saikin punaisen nauhan. Punaisten kehässä pääsi vielä jatkoon mutta tipahti lopulta palkinnoilta. Ihmeen hyvin se on oppinut esiintymään onnettoman vähäisellä treenillä. Seisoo kuin patsas vaikka kuinka ja pitkään. BIS-kehääkin sai odotella niin kauan, että meinasin lähteä jo kotiin. Onneksi kuitenkin jäätiin sillä pikakelauksella vedetystä BIS-kilpailusta Hipille toinen sija. Eipä ole Hippi ennen sijoittunut BIS-kehässä vaikka muutaman kerran on sinne päässyt. Kerrankos siis näinkin!



lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viime hetken valmistelut


Dio pääsi tänään pyykkiin koska sen valkoiset osat olivat enimmäkseen harmaat. Onhan edellisestä pesusta jo tovi jos toinenkin. Helmikuun näyttelyyn en sitä muistaakseni edes pessyt. Nytkin sen tukka on mitä on, sitä ei ihan hirveästi ole. Tosin mä en valita, tuollainen sporttitukka on ihan äärimmäisen kätevä. Näyttelyihin sitä on vain vähän nihkeästi mutta toivon silti, ettei se koskaan mitään puuhkaa kasvatakaan.


Korvakarvat on leikelty ennätyksellisen aikaisin, jo pari viikkoa sitten! Tänään enää tassukarvat ojennukseen ja sitten tämä tyyppi olis ready kehään. Muutenkin puuttuu sellainen viime hetken tavaroiden etsintä koska kaikkien passit on laukussa, näyttelyremmi ja harjat on löydetty, koirat saivat ekinokokkihäädötkin hyvissä ajoin. WTF. Hippi ja Flowkin pääsevät mukaan turistikoiriksi. Toiveissa olisi nätti keli jotta pääsisi jonnekin ihanalle rannalle ottamaan kuvia. Ainakaan sadetta ei pitäis olla.



Flow sai paikan rallykisoihin Porvooseen parin viikon päähän. Yritin Diollekin paikkaa mutta se on varasijalla neljä alokasluokkaan. Onhan siitä jo yli puoli vuotta kun viimeksi ollaan kisattu joten ehkäpä olisi hyvä taas aktivoitua tämänkin lajin parissa. Eipä niitä valiotuloksia ainakaan kisaamatta tule, josko nyt kisaamallakaan.



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Keväinen kooste


Jopas on taas aika vierähtänyt vauhdilla eteenpäin. Toukokuun viimeistä päivää vedellään vaikkei tässä ole oikein kevättä ehtinyt edes rekisteröimään. Onhan tässä toki aurinkoisiakin päiviä ollut joista ollaan saatu nauttia muunmuassa Helsingissä kun käytiin Kaivarissa hevosia katselemassa ja viime viikolla piipahdettiin kaverin kanssa Suomenlinnassa. Toukokuun viikonloput on täytetty erilaisilla koulutuskeikoilla. Viime viikonloppuna päästiin oman kouluttamisen lisäksi treenaamaan itsekin Jenni Laineen koulutukseen tahtitassujen koulutusviikonloppuna. Olin sitä ennen kouluttanut viisi tuntia erilaisia temppuja parille kymmenelle koirakolle joten takki oli jo vähän tyhjä oman treenin aikaan. Sain silti äärimäisen hyviä vinkkejä omaan liikkumiseen ja esiintymiseen uuden musiikin tiimoilta. Se itse ohjelma on edelleen rakentamatta mutta tällä kertaa ajattelin opetella esittämään musiikkia ja sitten vasta otan koiran suunnitteluun mukaan. Aina voi yrittää jotain uutta. Ehkä se ohjelmakin rakentuu itsestään kun ensin handlaisi oman osuutensa.

Flow on päässyt treenailemaan pihalla kunnollisia häiriötreenejä kun naapuriin on muuttanut kaksi kissaa, jotka ovat ilmeisen uteliaita tyyppejä ja tulevat pusikoista katselemaan treenejämme. Ensimmäisen kerran kun Flow näki misikatit, alkoi se murisemaan ja jouduin komentamaan aika kovasti, ettei ajanut kissoja tiehensä. Tämän jälkeen Flow pääsi valahtamaan takaisin kuplaansa ja ignoorasi uteliaat kisut täydellisesti. Tämä kaksikko hengailee aika pusein irti tuossa pihalla joten ainakin Dion kanssa saa olla tarkkana. Hippiä ei kissat kiinnosta mutta Dio todennäköisesti lähtisi perään kuin ohjus jos siihen tulisi mahdollisuus.

Punkkikausikin on pamahtanut huolella päälle ja ilmeisesti Helsingin reissulta Dio ehti keräämään muutaman ällötyksen kyytiin ennenkuin inhat verenimijät huomasin korvanjuuresta. Dio sai ihan järkyt patit noista puremista. Yksi patti oli peukalonpään kokoiseksi turvonnut ja mustelmainen.


Tämä kuitenkin rauhoittui muutamassa päivässä mutta selvästi nää ekat (ja toivottavasti vikat...) puremat on aika ärtsyjä. Diolla oli hieman vanhentuneet Effipro-litkut niskassa mutta teho oli siinä selvästi aika olematon. Flowlla on seresto-panta ja siitä oli jäänyt pieni pala yli joten ompelin siihen pätkän kuminauhaa ja niin Diokin sai oman punkkipannan. Olin ensin ajatellut, etteivät sheltit saa pantoja koska painivat keskenään mutta ehkä me välttelemme nyt mieluummin niitä paineja.

Eilen Hippi sai kesämasun. Sillä on edelleen pohjavilla riesanaan ahkerasta harjaamisesta huolimatta joten kuumahan siinä tulee kun lämmöt nousevat ulkona. Siispä trimmeri surahti jolla surautin vatsakarvat ja sisäreidet klaneiksi. Jos tämä ei auta, lähtee loppukin turkki.

Tänään aamulla Dio ei halunnut syödä ruokaansa ja vaikka se ei ihan nin ahne ole, on tuollainen aina hieman huolestuttavaa. Päätin sitten katsoa siitä töissä veret koska eipä siitä mitään ole vielä tutkittukaan. Verinäytteissä kaikki kunnossa joten selvästi Diolle ei vaan kelvannut nappula-annos, sillä olinhan luonnollisesti unohtanut illalla ottaa lihat sulamaan... Täytyy kyllä sanoa, että Dio oli valtaisan iltisti näytteenotossa. Aattelin etukäteen, että alkaisi tempoilemaan mutta istui kiltisti pöydällä ilman kiinnipitäjää tassu ilmassa. Samoin otin kyynäristä rtg-kuvat ilman rauhoitusta kontrollimielessä ja siinäkin Dio makoili pöydällä liikahtamatta. Siitä on tullut fiksu ja aikuinen <3 Kuvissa ei mitään ihmeellistä, siinä ykkösen kyynärässä ei rikkoa tms. Täytyy kerran vuodessa ottaa kuvat koska se on mahdollista ja D antaa tehdä sen hereillä.

Täältä muuten löytyy uusi kirjoitukseni sporttirakissa. Muutama ajatus koiratanssiuraa harkitseville :)


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tanska kutsuu!



Tänään oli palveluskoiraliitto vahvistanut koiratanssin edustusjoukkueet tämän vuoden isoihin kisoihin. Flow lähtee neljännen kerran PM-kisoihin, tällä kertaan Tanskaan 29.9-1.10. MM-kisoihin en edes hakenut koska vähäiset rahavarannot ja vapaapäivät. Meille riittää yhdetkin isot kisat. MM-kisat olisivat olleet Saksassa joten sinne olisi tarvittu paljon lomaa ja paljon rahaa. Valitettavasti kumpaakaan ei löydy ylenmäärin, siksi valitsimme lähimmät kilpailut tänä(kin) vuonna.

Tarkoituksena olisi tehdä näihin kisoihin uusi ohjelma mutta musiikin löytymisestä huolimatta ei itse ohjelmanteko ole edennyt käytännössä mihinkään. Tosin puoliksi tarkoituksella ohjelmarunko jätetty odottelemaan Tahtitassujen koulutusviikonlopun Jenni Laineen koulutusta, josko sieltä saisi hyviä ideoita. Ja hei, onhan tässä vielä aikaa!


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sporttirakki




Eilen avattiin uusi koiraurheilun valmennus- ja harrastusyhteisö, Sporttirakki. Käykäähän tutustumassa! Itse kirjoitan sinne koiratanssiin liittyviä artikkeleita joten jos sinulle tulee mieleen joku aihe, mistä haluaisit lukea, heitä kommenttia niin kirjoittelen ajatuksiani auki! Tuolta löytyy ensimmäinen kirjoitukseni, lähinnä koiratanssia esittelevä artikkeli.
Sporttirakkiin on saatu hieno kattaus koiramaailman asiantuntijoita ja olen todella iloinen, että voin olla itsekin mukana.