Treenailua joululomalla

Jos joulussa on jotain hyvää niin vapaapäivät. Ja vielä kun työpaikan vaihdoksen takia tulee pari viikkoa lomaa niin ehkäpä sitä ehtii taas ladata tyhjentyneitä akkuja edes vähän :) Joulua vietettiin Turussa äidin luona. Aattona kävin myös Hipin ja Kirpun kanssa tätini ja serkkujeni luona leikkimässä joulutonttua... :D Koirat pääsivät näyttämään temppujaan lapsille.

Tänään kävin Hipin kanssa hallilla treenaamassa kera Sinin ja Sonicin. Tarkoituksena oli treenata ihan vain tekniikkaa, ei rataa ollenkaan. Otin pitkästä aikaa putken A-esteen alle ja harjoittelin oikean käskyn kuuntelemista. Lähetin Hipin hieman sivusta suorittamaan tehtäviä jotta se joutui juoksemaan A:n ohi päästäkseen putkeen. Nämä alkavat sujumaan jo melko hyvin, Hippi todellakin kuuntelee tarkasti tuleeko käskynä kiipee tai putkeen :) Täytyy vaan kisoissa muistaa ettei yritä kauheasti itse ohjata tuollaisissa kohdissa vaan ainoastaan tiukasti käskyttämällä yrittää saada koira oikealle esteelle. Treenasin myös erilaisia keppikulmia, etenkin sulkukulmaa joka on Hipille se vaikeampi asia. Nyt kuitenkin onnistui tiukatkin viennit, kääntyi upeasti oikeaan väliin pujottelemaan. Kokeilin myös pidemmästä matkasta lähettämistä ja hienosti ampui pidemmältäkin matkalta 90 asteen avokulmaan. Itse pystyi jäämään sinne parinkymmenen metrin päähän odottelemaan että koiruus pujotteli loppuun asti. Lopuksi vielä muutamilla esteillä pientä tekniikkatreeniä, ne kun näyttää olevan ohjaajalle kaikkeista vaikeimpia ;) Koira kyllä menee sinne minne ohjataan.
Täältä löytyy pieni videopätkä päivän treeneistä :)

Eilen löytyi myös yhdeltä cd:ltä Hipin ensimmäinen tokokoe. Latasin senkin nettiin näytille vaikka tuolta jo näkyy kuinka väärä neidin seuraamispaikka on ;) On siis alusta asti opetettu nätisti edistämään. Pätkästä näkyy myös ettei Hippi ole oikeastaan ikinä osannut kauhean hyvin tuota seisomaan jäämistä, sen kanssa ollaan kyllä menty just sieltä mistä aita on matalin. Jospa tässä ottaisi projektin ja oikeasti opettaisi koiralle mitä siltä yritetään pyytää. Anyway, tässä tuo koe on. Hippi on siinä 15kk. Intoa oli enemmän kuin tarpeeksi eikä ollut ikinä ennen tehnyt putkeen liikkeitä.

Hyvää Joulua!

Kaikkea vähän

Tovi taas vierähtänyt siitä kun viimeksi mitään tänne rustasin. Eipä tosin mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Viime sunnuntaina oltiin Hipin kanssa omissa agilitytreeneissä. Satu oli kehitellyt radan jonne oli tungettu kaikki mahdoton ja mahdollinen. Alkuun rata näytti melko mahdottomalta mutta eihän siinä auttanut muuta kuin kokeilla. Ekalla yrityksellä päästiin puoleen väliin kunnes sain Hipin juoksemaan yhden esteen ohi putkesta vastaanotettaessa. Toisella yrityksellä saatin rata suoritettua nollalla :) Kolmannella kerralla kokeiltiin vielä eri ohjauskuvioita ja nekin toimi. Nyt vaan kisoissa pitäisi muistaa että Hippi toimii monella eri kommervenkillä eikä aina vaan tekisi sitä tuttua ja turvallista. Välillä voisi ottaa vähän niitä riskejäkin ;) Ilmoitin Hipin 3.1 kisoihin kahdelle radalle, päästään tekemään sitä puomia. Jatkamme siitä mihin viimeksi jäätiin eli koira pois radalta jos juoksee puomin. Mitään muuta ei noista kisoista haeta.

Sitten aiheeseen koiratanssi. Mulla on selvästi joku viha-rakkaus suhde kyseiseen lajiin koska puolet ajasta olen valmis hautaamaan koko harrastuksen Hipin haukkumisen takia ja sitten kuitenkin jostain nousee pieni sarvi otsaan että en kyllä anna periksi. Nyt näyttää olevan taas tällainen positiivinen kausi menossa koska olen saanut jopa suunniteltua uuden ohjelman Hipille. Sini auttoi musiikin kanssa ja miksasi yhteen pari kappaletta elokuvasta Stardust. Kaiken lisäksi huomasin youtubessa videoita selatessani koiratanssi-videokilpailun jonne innostuin ilmoittautumaan viime tipassa... Olin ehtinyt treenaamaan koko esitystä ainoastaan kerran ennen kuin se kuvattiin torstaina. Tämä tietysti näkyy varsinkin temppujen vaihtuessa toiseen mutta väliäkö tuolla. Lähinnä parasta oli se että vaikka tuo räpellys kuvattiin agilityhallissa niin Hippi ei haukkunut :O Sillä on ollut vähän tiukka linja nyt tuon ääntelyn suhteen, joutuupi autoon jos äityy mökäämään. Näyttää toimivan. Saimme tähän ohjelmaan jo uudetkin temput mukaan, edessä sivuttain kävely ja ohjaajan ympäri tanssiminen. Tässä tuo ohjelmantekele. Hallissa oli hiukka kylmä siksi ohjaajan toppavarustus vaikkei se ainakaan tuo yhtään lisää eleganttiutta esitykseen ;D

Tänään oli taas tokon valmennusryhmän treenit joten voin kirjoittaa myös treenanneeni tokoa. Muuten sitä ei kauheasti ollakkaan treenattu ;) Aiheena oli seuraaminen johon saimme hyviä neuvoja mm. vasemmalle käännäksiin jotka Hippi yleensä hieman yli-tekee. Menee samalla lailla kuin hevonen etuosakäännöksessä eli ei käytä lainkaan takapäätään. Tämä ei ainakaan helpota edistämisongelmassa. Nyt paljon treeniä missä käännöksen jälkeen heti pysähdys jolloin Hippi nopeasti alkoi hakemaan peruasentoa ja sitä kautta tiiviyttä käännökseen. Takapään käyttö ei pitäisi ola Hipille tuntematon käsite, tempuissa on stä kovasti opetellut. En vain ole saanut sitä seuraamiseen siirrettyä samassa mittakaavassa. Edistämiseen saimme vinkiksi tehdä suoria pätkiä jossa pari askelta normi kävelyä, sitten juoksua, hidasta, juoksua, normia jne. Hippi joutui tosissaan keskittymään oikean paikan pitämiseen. Seuraamisen lisäksi teimme ohjattua noutoa. Tämä on Hipillä ihan alkutekijöissä joten teimme ihan vaan lähetyksiä kapulalle joka oli viety sivuun. Tätä täytyisi oikeasti alkaa treenaamaan, koira ei ole itsekseen sitä oppinut. Ei vaikka olen kyllä kertonut minkälainen liike on kyseessä. Huoh.

Loppuun vielä muutama talvinen kuva, nyt kun sitä lunta vihdoinkin on!

Vuoden vikat agilitykisat

Lauantaina oltiin Hipin kanssa Turussa vuoden vikoissa kisoissa. Pieni, vajaa kahden kuukauden tauko takana ja koira täynnä virtaa :D Olin ilmonnut kaikille kolmelle radalle tavoitteena onnistuneita puomin alastuloja. Ja kuinkas sitten kävikään... Eka rata oli tosi kiva Marjo Heinon rata. Ja Hippi kulkikin ihan hirmu nätisti melkein loppuun asti. Puomi oli viimeisiä esteitä ja kas vain kun pieni shetlantilainen ei muistanut/osannut/pystynyt/kyenny pysähtymään vaan juoksi puomin vauhdilla o_O. Olin tietysti ylioptimistisesti ajatellut että kyllä koiruus pysähtyy joten jäin nanosekunniksi häkeltelemään tapahtunutta jolloin Hippi hyppäsi edessä olevan hypyn. Tästä koira syliin ja pois radalta. Oikea ratkaisu? Vaikea sanoa. Tulipahan kuitenkin tehtyä.

Seuraava rata oli Seppo Savikon hieman kimurantimpi rata joka tuntui jo tutustuessa haasteelliselta. Kepeille asti päästiin ongelmitta ja pujottelun Hippi lopetti kesken kun otin hieman liikaa sivuetäisyyttä. Pujottelu oli seinään päin ja oma liike melko vahvasti sivuun joten vähän niinkuin oma moka. Toisaalta oon paljon tuollaisia harjoitellut mutta nyt vaan ei onnistunut. Pujottelua ei korjattu sillä tajusin hieman jälkijunassa että nyt tais jäädä vika keppi pujottelematta... Tästä oli siis hyvä jatkaa puomille kun hylky oli jo alla, ajattelin. Nyt voisi pysäyttää ihan kunnolla ja kehua koiraa kun se odottaa alastulolla. Muuten hyvä jos Hippi olisi vain pysähtynyt :D Jälleen kerran juoksi puomin ja haukkui mennessään! Tällä kertaa sain Hipin pysäytettyä ennen kuin palkkasi itsensä seuraavalla esteellä. Toisen kerran peräkkäin koira syliin ja pois radalta. Tässä vaiheessa alkoi olemaan mieli maassa. Ennen tätä lyhyttä taukoa Hippi oli tehnyt ihan hyviä puomeja, nyt oli ihan vallaton.

Olin jo viittä vaille lähdössä kotiin mutta ajattelin kuitenkin mennä vikalle radalle katsomaan mitä mieltä Hippi oli kahdesta keskeytyksestä. Kolmas rata oli myös Savikon käsialaa, hieman helpompi kuin edellinen. Joskus voi erinäisiä asioita itää pienen sheltin päässä sillä tällä kertaa ei aikomustakaan juosta puomia :) Kiltisti pysähtyi ja odotti lupaa lähteä liikkeelle! Ei selvästi uskaltanut enää riskeerata radan jatkumisen kanssa ;D Puomia lähdettiin tekemään onnistuneesti joten positiivinen "oivallus" maalissa oli se että teimme myös nollan :) Sarjaesteen jälkeen Hippi meinasi lähteä A-esteelle huolimattoman ohjauksen takia mutta muuten rata oli ihan ok. Sijoituttiin vieläpä kolmanneksi melkein 50 koirakon luokassa :) Tämä oli samalla meitin 14. nolla tänä vuonna! Vieläpä niin että jokaisella puhtaalla radalla ollaan oltu kolmen sakissa :O Huimaa!

Tässä tämä nollarata, muutkin radat ovat koneella mutten jaksa näin myöhään niitä enää ladata. Täytyy laittaa ne näkyville joku toinen kerta.


Olin ajatellut etten kisaisi enää ennen Ruotsin kisoja mutta nyt tuo puomi jäi vielä hieman huolettamaan. Epiksiä ei näyttäisi olevan, ainakaan sellaisina päivinä että minä sinne pääsisin... Täytyy miettiä josko ilmottaisi Hipin vielä Hyvinkäälle 3.1 ja menisi tekemään vain sitä puomia. Kunnon pysäytykset ja jos juoksee alastulon niin koira kainalossa radalta pois. Tuo keskeytys selvästi toimii Hipillä parhaiten. Jotenkin tuntuu että puomin uudelleen ottaminen ei olisi ehkä Hipille se toimivin tapa, se kun pääsisi kuitenkin uudestaan juoksemaan sen ja sekös hauskaa on... Katsotaan nyt mihin tämä taktiikka vie :)

Orastavaa matkakuumetta...

Hiphei, tammikuun alussa lähetään Ruotsiin kisaamaan :D Nyt on lentoliput varattu ja maksettu sekä ilmot laitettu menemään! Jännääää! Reissuun lähdetään Karon ja Shokin kanssa :) Mä oon lentänyt tasan kerran aikaisemmin joten saas nähdä mitä tästä reissusta tulee. Jos ei muuta niin ainakin mukavia muistoja. Göteborgiin ollaan siis menossa, MyDog-tapahtumassa järkätään neljä agilitykisaa joista kaksi on intti-kisoja ja kaksi normihyppäriä. Samaisessa tapahtumassa myös kaksi inttinäyttelyä jonne tosin ei olla menossa. Vilskettä ja vilinää siis ihan riittämiin.

Hippi on nyt ollut kuukauden verran totaalitauolla agilitysta. Juoksun takia ei olla tietenkään käyty hallilla joten neiti on saanut vähän lomailla. Tekee sille ihan hyvää vaikka jotainhan korvaavaa puuhaa on aina tarjolla. Ei pääse kokonaan tylsistymään ;) Aloitin jopa kirjoittamaan pieneen vihkoon mitä ollaan tokotreeneissä tehty. Tosin siellä on vasta yhdellä sivulla tekstiä :P Hiljaa hyvä tulee.

Nyt kun Hipin juoksu alkaa olla ohi, käytiin tänään pitkästä aikaa ottamassa pienet agilitytreenit. Ja Hippi oli ihan super! Se kuunteli niin hyvin, halusi ymmärtää ohjausta ja tehdä oikein :) Treenasin lähinnä välistävetoja ja hankalia keppikulmia. Ja ne toimi. Hippi haki keppejä mitä hankalimmista kulmista, sille on tullut ihan hirmuinen varmuus tuohon pujotteluun :)
Vaikka treenattiin ihan vaan kymmenisen minuuttia, jäi tuosta hallivisiitistä niin hyvä mieli! Lauantaina on kolme starttia Turussa, nyt kun sais tuon fiiliksen siirrettyä niihin kisoihin. Puomi alkaa oikeasti olla melko hyvässä jamassa, nyt vaan täytyy olla tosi tarkka että kisoissa ei hyväksy ollenkaan huonoja alastuloja! Huutia ohjajalle jos nyt oikeasti alkaa taas lipsumaan kriteereissä!

Loppuun muutama vanha kuva jotka löytyivät kuvakansioita penkoessa. Ihan vaan siks että on ollut kelit niin perseestä ettei uusia ole päässyt napsimaan ikuisuuksiin!

Tokoatokoa

Heti alkuun Pandan kuulumiset, ontuminen loppus levolla ja kipulääkekuurilla :) Eli jonkinsortin venähdys oli kyseessä.

Hipin taukoillessa agilitysta juoksun takia, ollaan yritetty oikeasti panostaa tuohon tokoon. Viime viikolla oli tunnari jälleen kerran työn alla. Vuokko otti kapuloita mukaan aina kun nähtiin lenkin tai treenien yhteydessä joten sain Hipille monta onnistunutta yksittäistä toistoa :) Edelleen haistelee mielellään suu auki mutta nyt sillä on selvästi pieni haisu mitä tehdä, kirjaimellisesti. Nyt sitä kuuluisaa malttia kehiin, kisoihin ei kuitenkaan olla ennen maaliskuuta menossa. Lauantaina päästiin KKK:n tokon vamennusryhmän koulutuksiin joita tuli vetämään Sirke Viitanen ja Angelica Leiman. Oli kyllä hyvät treenit vaikkei paljoa ehditty tekemään. Treenit oli hallilla joten Hipin kanssa tehtiin muutamia asioita parkkipaikalla, eipä sitä halliin voinut juoksuisena viedä. Paljon tuli ajateltavaa ja treenattavaa. Nyt pitäisi oikeasti alkaa rakentamaan sitä kestävyyttä kokeisiin, palkkaamattomuutta jne. Tähän mennessä Hippi on mennyt kokeet läpi sellaisella lapsen uskolla että "kyllä mä ihan kohta saan palkan kun vähän tsemppaan" ;) Ylemmissä luokissa koe kestää kuitenkin niin paljon kauemmin joten tuohon asiaan täytyy nyt oikeasti alkaa paneutua.

Yksi asia mihin täytyy nyt paneutua on seisominen. Siis seis-kuin-seinään eikä seis-täpy-täpy-täpy-seis. Hippi tykkää teputella jaloillaan vaikka periaatteessa seisoo paikoillaan. Tästä täytyy nyt päästä eroon. Ei muuta kuin paluu perusteisiin. Mitenhän sitä onkaan aikoinaan päästänyt sinnepäin-suorituksia sormiensa läpi, ei tarvitse kauheasti ihmetellä miksi seisominen ei tapahdu niin täpäkästi kuin toivoisi. Seuraamisen liikkeellelähdöt ovat nyt myös työn alla. Hippi kun lähtee melkoisella draivilla liikenteeseen ja riskinä on että alkuun edistää kunnes hieman siitä tasaantuu. Myös nykiminen on ongelmana, Hippi olisi jo menossa ennen kuin itse liikun. Heh, jopas tässä on taas viilattavaa ihan perusasioissa :D Millähän ilveellä sitä opettaa vielä uusia asioita kun näihinkin saa kulumaan aikaa ihan kiitettävästi.

Nimenvaihto blogille aiheellinen?

Tää vois olla samalla vaivalla kolmen shelttitytön kootut sairaskertomukset. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu :| Monen monta vuotta mennyt ilman mitään ja nyt paukkuu sitten rytinällä. Viime tiistaina Kirppu-mummeli alkoi kipuilemaan. Aamulla en huomannut lenkillä mitään, töiden jälkeenkin käytiin pikkulenkki enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota että Kirppu olisi ollut omituinen. Sisällä se oli sitten outo. Vaihtoi alati paikkaa ja oli vähän reppanan oloinen. Tarjosin raejuustoa ja maitohappobakteereita sillä ajattelin josko sillä olisi vatsa sekaisin tms. Kun ruoka ei maistunut, tiesi että kipeä on. Sheltit EI jätä ruokaa syömättä ellei ne ole kipeitä. Niin se vain menee. Vuokon avustuksella sain varattua Vetsetistä ajan vaikka kello oli jo niin paljon että paikka oli kiinni, kiitos Vuokko :) Yöllä Kirppu oksenteli ja oli tosi levoton. Aamulla siis eläinlääkärille. Siellä Kirppu tutkittiin, aristi mahaa tosi paljon. Verinäytteestä katsottiin valko- ja punasolujen kokonaismäärää sekä maksa- ja munuaisarvoja. Nämä kaikki onneksi ok. Seuraavaksi otettiin röntgenkuva josta havaittiin että koko suolisto oli pahasti ärtynyt. Normaalisti suolenseinämää ei näy mutta nyt se näkyi kauttaaltaan valkoisena reunana. Ilmeisesti joku liikkeellä oleva virus aiheutti tällaisen ikävän suolistohäiriön. Kurjana sivulöydöksenä kuvista löytyi spondyloosia, silloittumaa lannerangan viimeisten nikamien välillä :( Toivottavasti tuo ei ala vaivaamaan Kirppua, tosin nyt silloittuman olemassaolon tietää niin osaa ehkä välttää tilanteita joissa se voi kipeytyä. Ei enää autoon hyppimisiä tms ja mummelikin metsäpoluilta sivuun talsimaan jolloin lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä!

Ja kun Kirppu saatiin kuntoon niin tänään alkoi Panda ontumaan :( Panda pääsi tänään agilitytreeneihin kun Hipillä alkoi VIHDOINKIN juoksu, vastahan edellisistä oli vuosi kulunut... Treeneissä sininen kulki hyvin :) Jäi hyvä mieli vaikkei ihan kaikki kohdat onnistuneetkaan. Treenien jälkeen lähdettiin lenkille Vuokon ja koirien kanssa, sielläkin Panda liikkui ihan normisti. Yhdessä kohtaa lähti pelloille juoksemaan Sinda-kleinin kanssa jonkun hajun tai eläimen perässä. Tuolloinkaan ei huomattu mitään ihmeellistä. Parkkipaikalta kotiin käveltäessä Panda sitten ontui tosi pahasti. Kotona tutkin ensin olisiko tassussa haavaa tms enkä löytänyt mitään. Panda meni sohvalle nukkumaan ja kun tuli seuraavan kerran alas, oli täysin kolmijalkainen... Katsoin jalkaa uudestaan ja aristi ranteen taivutusta. Nyt pitää pitää koira levossa ja antaa kipulääkettä pari päivää, jos ei siitä tokene niin kuvauksiin. Tuskin jalassa on mitään rikki koska käveli lenkillä kuitenkin normaalisti mutta paha venähdys ehkä. Jos taas voi olla huono tuuri koirien kanssa niin nyt kyllä on kaikki mahdolliset vaivat ja viat :/. Jatkuvasti saa pelätä että mitä helvettiä seuraavaksi...

Hipillä siis todellakin alkoi juoksut. Pitää näköjään tuollaista sopivaa vuoden väliä. Nyt taukoilee agilitytreeneistäkin, kisoista ollaan jo tauko aloitettu. Viime sunnuntaina oltiin vielä agiliitelemässä treeneissä, tehtiin MM-kisojen minien yksilöhyppäriä. Ekalla kerralla nollalla läpi ja toisella viilauskierroksella yksi rima putosi ohjaajan huitastessa koiran hypylle. Tokossa ollaan tehty vain tunnaria. Viime lauantaina onnistuin melkein taas pilaamaan koko liikkeen. Ensimmäisellä toistolla Hippi haki hyvin oman kapulansa joten päätin tehdä sen vielä uudestaan niin että oma kapula oli eri paikassa muiden kapuloiden joukossa. VIRHE!! Hippi ei selvästikään enää pystynyt keskittymään haisteluun kun äsken oli saanut megapalkan oikean tuomisesta. Nenä meni kiinni ja koira napsi vain kapuloita järjestyksessä. Ensimmäisen kerran tein sitten niin että puhalsin pelin poikki ja lopetin treenit epäonnistuneeseen toistoon. Kun en saanut Hippiä enää haistelemaan kapuloita niin oli pakko lopettaa totaaliseen katastrofitilanteeseen. Olin jo valmis lopettamaan tokonihan vaan sillä etten osaa opettaa tunnistusnoutoa Hipille, sitä on melkoisen pitkään treenattu. Välillä pieniä edistymisiä ja sitten taas takapakkia. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin ottaa yhden toiston ja katsoa kuinka pahasti olin onnistunut pilaamaan liikkeen. Hippi kävi kapuloita läpi suullaan mutta selvästi haisteli ja vaihtoi omaan lopuksi :) Tänään taas yksi toisto ja jälleen Hippi selvästi teki töitä ja etsi nenällään omaa kapulaa! Hippi on muutenkin tosi huono käyttämään nenää joten tän liikkeen opettaminen on melkoinen prosessi jonka toivon mukaan saisi joskus päätökseen!

Pari uutta temppua olen myös opettanut Hipille. Yllättävän vaikea asia oli oppia seisomaan mun edessä, selkä mua kohti. Hippi väänteli ja käänteli päätään kun ei pystynyt pitämään kontaktia kunnolla :D Tästä opetin sen vielä kävelemään sivuttain mukana, edelleen selkä mua kohti. Kosketuskepistä oli suuri hyöty tämän tempun opettamisessa, nyt on vielä jäljellä pieni käsiavustus josta toivon mukaan pääsisi eroon. Toinen uusi temppu oli tanssiminen mun ympäri. Tää on vielä hieman hakusessa, Hippi kun tepastelee niin lähellä mua että sen on välillä vaikea pitää tasapainoa. Nooo, eipä meillä mikään kiire noiden temppujen kanssa ole, tosin niitä on nyt hyvä tehdä kun muista aktiviteeteista taukoillaan juoksun takia.

Lisää elävää kuvaa

Tällä kertaa temppuja. Nää klipit on tosin vaan tällaisia hätäisesti kuvattuja, tarttis joskus ihan ajan kanssa noita kuvailla. Eikä tässä oo ihan kaikkia temppuja ja tarkoituksena olis opettaa niitä koko ajan lisää mutta jotain meitin hömpötystä tästä löytyy :D

Temppuvideo

Elävää kuvaa

Jos joku on mun hehktteluista saanut sellaisen kuvan että me jotenkin osattais tuota agilitya silleen kunnolla niin tämä video voi korjata sen käsityksen :D Ihan kaikkia hups- tai oho- tai sinnemeni-videoita en löytänyt, osa on ehkä deletoitu ikuisiksi ajoiksi muistuttamasta vääristä tai myöhästyneistä ohjauksista, videonpätkät kun ovat lahjomattomia sen suhteen ;) Mutta kyllähän näitä epäonnistumisiakin tarvitaan, tuntuu ne onnistumiset sitten sata kertaa paremmilta!

Tässä siis tuo videontekele

Hieman päivitystä

Hmmm, tänne ei ole näköjään hetkeen tullut mitään kirjoiteltua joten korjataan tilanne :) Viime lauantaina oli toinen Niina-Liina Linnan koulutus. Olimme Hipin kanssaheti aamun ensimmäisessä ryhmässä sillä yritin kovasti ehtiä ajoissa vielä töihin. Rata oli sellainen sopivan haastava, ei missään tapauksessa helppo. Lisähaastetta tekemiseen tuli siitä että yhdestäkin virheestä pois raalta ja seuraava suorittamaan. Koska mulla oli sinne töihin hieman kiirus, oli se nolla pakko tehdä heti ensimmäisellä yrityksellä! Hippi meni kyllä taas tosi hyvin, ei mitään ongelmia. Tämän jälkeen treenattiin pätkiä vielä eri ohjusvariaatioilla ja niissä saatiin pieniä tökkimisiä aikaan. Mm pakkovalssit ovat ihan painajaisia, en tykkää yhtään tehdä niitä. Ja loogistahan on se että jos joku asia on hankalaa niin sitä ei missään nimessä kannata treenata, ikinä ;) Onneksi on tällaisia koulutuksia jossa pistetään tekemään asioita jotka eivät tunnu omilta jotta huomaa miten pienellä vaivalla niistä saisi toimivia. Toisaalta musta on hauskempi opettaa koiralle uusia asioita kun opetella niitä itse ;D.

Sunnuntaina oli tokotreenit mutta ne oli jotenkin semisekavat, huonosti suunniteltua ja päätöntä tekemistä. Vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Vähän niinkuin ei-kannattavaa. Ainoa mistä olin tyytyväinen oli paikallamakuu koska se on ollut hieman levotonta pidemmän aikaa. Nyt Hipi kuitenkin makasi rauhassa vaikka hallissa oli häiriötä. Odotelemme innolla KKK:n valmennusryhmän treenejä 21.11 jonne on tulossa Angelica Leiman kouluttamaan :) Jospa silloin saisi kunnon vinkkejä liikkeisiin, mitä tehdä ja miten. Illalla olin vielä agiitytreeneissä Pandan kanssa, Hippi sai vapaaillan tokotreenien takia. Ja jos taas voi olla enemmän hukassa tuon koiran kanssa! Rata ei näyttänyt yhtään Pandamaiselta eikä me siitä sellaista saatu vääntämälläkään :/ Koiraparka ei ymmärrä mun ohjausta enkä mä osaa sitä viedä niin että se ymmärrys syntyisi. Onhan meillä toki piitkä tauko takana mutta ei tää ongelma mikään uus oo. Itseasiassa oon sen ongelman kanssa paininut niin kauan kun Pandan kanssa agilitya oon harrastanut. Välillä tulee tuuri-onnistumisia mutta suurimmalta osin se on pelkkää sähläilyä ja säätämistä. Mulla alkaa kohta usko loppumaan että saan Pandan kanssa palasia enää loksahtamaan kohdilleen. Ne palat kun on niin totaalisen sikinsokin.

Perjantaina käväistiin taas vaihteeksi eläinlääkärissä. Johan tässä ehti puolisentoista kuukautta vierähtämään viime käynnistä. Tällä kertaa potilaana oli Hippi. Se oli muutaman päivän juonut enemmän, ei mitenkään ihmeellisen paljon mutta sen verran että kiinnitti huomiota. Se myös piippasi pissalle pariin otteeseen vaikka oltiin oltu lenkillä. Pissatulehdushan se siellä. Onneksi "vain" pissatulehdus sillä olin jo hieman ehtinyt pelätä kaikkea mahdollista kohtutulehduksen ja munuaisvian väliltä. Antibioottikuuri hoidoksi joten lemmikkimessujen agilitykisat jäi väliin. Eipä haittaa, pääasia että koira on kunnossa. Pandakin oli yhteen kisaan ilmoitettu mutta en sitten lähtenyt sen takia Myyrmäkeen ajamaan... Näillä näkymin meille ei tule enää kisoja tälle vuodelle, kaikki lämpimämmät kisat ovat lauantaisin ja mua ei kylmään saa kisaamaan ;P Nyt on hyvä aloittaa talvitauko. Ja odotella sitä Hipin juoksua.

Agilitypainotteinen viikonloppu

Lauantaina olin Hipin kanssa Niina-Liina Linnan pitämässä agilitykoulutuksessa. Eri kouluttajilta saa aina erilaisia näkökulmia asioihin ja vinkkejä. Ja niitä kuitenkin aina tarvitsee :) Harjoituksena oli 26 esteen "puolivaikea" rata. Ekalla yrityksellä päästiin yli puolenvälin kunnes lähetin Hipin tekemään itsenäisesti keinua ja jäin itse pitkälle taakse. Se ei ihan onnistunut, tai lähinnä siitä putkeen heitto hieman epäonnistui. Tämän jälkeen saatiin kuitenkin pätkä onnistumaan hienosti ja N-L kehui Hipin olevan yksi parhaimmista shelteistä joita hän on nähnyt, nopea ja äärimmäisen hyvin kääntyvä :) Sitten kokeilimme eri kohtia erilaisilla ohjauksilla ja Hippi oli ihan älyttömän taitava. Ei ollut väliä miten vei, kaikki tavat onnistuivat :) Jos joistain treeneistä jäi hyvä mieli niin näistä! Loppuun olisimme saaneet tehdä radan vielä kerran mutta koska takana oli monta onnistunutta pätkää, päätin jättää treenit siihen. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hyvät treenit, joka suhteessa :)

Sunnuntaina oli leppoisat iltakisat Hyvinkäällä. Suuren koiramäärän takia mini3:set aloittivat ensimmäisen ratansa vasta 18.30 :O Alkuun oli Johanna Nybergin agilityrata joka vaikutti hieman haasteelliselta, medeissä tuli vain 4 nollaa vaikka starttaajia oli kuitenkin kuutisenkymmentä! Hipin kanssa rata tyssähti melko alussa kun koira kipaisi pikaisesti koskemassa A-estettä hieman väärässä paikassa. Tämän jälkeen rata kuitenkin eteni kuin raiteilla, puomikin oli varsin loistava! Hippi juoksi nopeasti alas, pysähtyi ja odotti lähtölupaa :) Jes, monta onnistunutta kisapuomia nyt takana!! Jatkossa pitää vaan olla supertarkka itsensä kanssa ettei anna yhtään läpijuoksua periksi vaikka olisi millainen rata alla! Anyway, radan jälkeen oli ihan yhtä hyvä fiilis kuin nollankin jälkeen, koira oli niin loistava. Hyppäri oli huomattavasti helpompi. Rataantutustumisessa tuntui ihan siltä että kyllä me nyt nolla tehdään ja niin tehtiinkin. Pituuden jälkeen tosin yritin kääntää Hippiä vasemmalle mutta luki sen ilmeisesti takaaleikkaukseksi koska kääntyi väärään suuntaan ja lähti hakemaan siellä olevaa putkea... Tähän saatiin aikaa kulumaan ja itseäni harmitti suuresti noin tökerö ohjaaminen jossa koiralle jää pahasti epäselväksi minne mennä. Ennen keppejäkin sain Hipin vielä valumaan... Eli ei mikään kaunis nolla, paljon jäi parannettavaa. Kaikesta huolimatta oltiin vielä toisia Remo-villikselle kolme kymmenystä hävinneenä. Eipä noilla sijoilla merkitystä ole mutta sekunti ainakin annettiin tasoitusta tuon yhden melkein-karkaamisen takia. Toisaalta oli kiva huomata että vauhti riittää palkinnoille noinkin pahojen tupeksimisien jälkeen :D Joten kaikella on aina puolensa ja puolensa ;) Videot löytyvät radoista, täytyy vaan vielä ladata ne nettiin. En vaan ole vielä ehtinyt.

Ilmoitin muuten tänään Pandan kisoihin. Menee yhden startin lemmikkimessuilla. Myös Hippi ilmoittautui sinne mutta nähtäväksi jää alkaako juoksu vai ei.

Panda huollossa

Panda kävi maanantaina fyssarilla jolloin katsottiin vähän minkälaisessa lihaskunnossa on yms. Ihmeen hyvin lihasmassa on kesän jäljiltä palautunut, lähestulkoon normikunnossa tällä hetkellä :) Niskassa ja selässä oli pieniä jumeja mutta ne saatiin hoidon aikana auki. Mulla on nyt kauhea pähkäily että uskaltaako ilmoittaa kisoihin vai ei... 1.11 olisi Agryn kisat lemmikkimessujen yhteydessä, sisällä lämpimässä. Mutta sitten taas on toisaalta mielessä kokoajan että jos sillä onkin joku sairaus/vika/tauti jota ei vaan olla löydetty, huolellisesta etsimistyöstä huolimatta. Voihan se olla että laihtuminen oli oikeasti jotenkin ruoan imeytymiseen liittyvää, ei vaan nappula enää toiminut. Nyt Panda on kuitenkin niin hyvässä kunnossa, iloisempi ja riehakkaampi kuin pitkiin aikoihin. Ehkä me katsotaan toi yks kisa nyt ainakin. Voihan sen jälkeen miettiä asiat uudestaan, suuntaan tahi toiseen :) Eikä se kisaaminen tietysti oo meille mikään pakollinen asia, voihan koiran kanssa puuhailla muutenkin :) Toki kisoissa on koirallakin se yksi lisävaihde, ei treeneihin saa ikinä samanlaista poltetta koiran silmiin mitä kisoissa. Panda on kyllä nyt ollut hallilla muutaman kerran pikkutreeneissä ja se kulkee paremmin kuin ehkä koskaan. Tai sitten mä oon ehkä oppinut jotain tosta koirasta.

Hipillä oli sunnuntaina taas oma treenit, tehtiin Ojanperän 2-luokkien rata edelliseltä viikonlopulta. Ekalla kerralla muuten puhtaasti läpi paitsi että yksi rima putos. Pöh, niitä ei ole pitkiin aikoihin pudonnut joten aina jää mietityttämään noi pudotukset. Todennäköisesti tein jotain hölmöä mutta kun haluaisin opettaa Hipin sietämään mahdollisimman paljon mun hölmöilyjä, ettei mun tarttis radalla miettiä että envoitehdäsitäenkätätäetteirimatipu vaan että koira hyppäis vaikka sähläisin mitä. Nooo tää nyt on vielä harjoitusasteella, ehkä se saadaan joskus toimimaan kunnolla :D Toisella kierroksella alettiin viilaamaan kymmenyksiä, en ota edelleenkään kauheasti riskejä vaan aika varmistellen mennään. Mutku se on varmempaa silleen... Nyt oli kuitenkin kiva huomata että melkoisiakin riskejä voi Hipin kanssa ottaa, muutamien toistojen jälkeen saatiin vaikeatkin asiat loksahtamaan kohdilleen ja kaarteita minimaalisiksi. Hippihän kääntyy tosi hyvin mutta ainahan sitä voi silti parantaa.

Tänään otettiin Hippiäisen kanssa tokoa. Nyt on tokovimma päällä. Haluaisin saada liikkeet toimimaan jotta oikeasti uskaltasi joskus voivoikokeeseen asti. Tein ruutua ensin palkalla ja sitten tyhjään ruutuun. Seisomisen täsmällisyyttä pitää vielä treenata, tosin tässä näkee sen että kun sitä ei ole kunnolla alusta asti opettanut niin yhtä hankalaa se seinään pysähtyminen on, oli se liike sitten mikä tahansa. Koska Hipillä alkoi taas kiljahdukset kovenemaan ruutuun lähtiessä (on nyt keksinyt tuon että päästää ihmeellisen kiljahduksen kun lähtee painamaan ruutuun tuhatta ja sataa...) niin aloin ottamaan toistoja jossa vaadin äänetöntä lähtöä. Laitoin palkan ruutuun ja kutsuin takaisin joka kerta kun kiljahti lähtiessään. Onneksi Hippi kestä tuon takaisin kutsumisen eikä motivaatio laske lainkaan. Montaa toistoa ei onneksi tarvittu kun lähti hiljaa ja sai painattaa ruutuun. Kokeilin myös tyhjään ruutuun samaa, ekalla kerralla kiljahti -> kutsuin takaisin, toinen toisto hiljaa joten sai juosta loppuun ja ruutuun palkka. Jes, ehkä tää alkaa toimia kun nyt vaan on ehdottoman järjestelmällinen ettei anna yhtään äänekästä lähtöä periksi! Mulla on joskus paha tapa lipsua kriteereissä mutta nyt jos oikeasti olis jämpti. Tehtiin myös tunnaria, ensimmäinen kapula vaikeaan piiloon pusikkoon, sitten häiriökapuloita eteen ja oma niiden taakse taas piiloon. Juoksi muiden kapuloiden luokse, nuuskaisi ne ja jatkoi etsimään omaa :D Vielä yksi toisto jossa oma kapula jälleen muiden kapuloiden taakse mutta nyt näkyville ja Vuokko vei sen sinne kun ekat kerrat vein sen itse. Taas sama, nuuskaisi vääriä ja otti oman!! Me ollaan edistytty :D Nyt vain jäitä hattuun, matkaa on kuitenkin vielä oikeanlaiseen suoritukseen mutta suunta on oikea :)

Koiruudet on nyt tiistaista asti olleet yksin kotona työpäivien ajan. Viis vuotta ne on kulkenut töissä mukana mutta nyt liike muuttaa uusiin tiloihin missä ei ole enää koirille tilaa takahuoneessa eikä siellä vissiin saa edes säilyttää eläimiä. Onneksi ne on asian ottanut ihan lunkisti, aamulla tehdään pidempi lenkki jotta jäävät väsyneinä himaan. Huomenna tuo uusi liike aukeaa, samoin kun Citymarketkin jonka yhteydessä siis ollaan, joten saattaa olla härdelliä tiedossa. Huoh kertaa sata jo etukäteen :D

Virallisesti AVA

Hippi siis :) Nyt oli VIHDOINKIN päivittynyt koiranettiin Hipin AVA-vahvistus! 23.5 saatiin se tarvittava viimeinen nollavoitto ja nyt melkein 4,5 kk päästä vihdoinkin vahvistus asiaan :) Virallinen on aina virallista, koskaan ei voi olla mistään varma ennen kuin sen omin silmin näkee. Varsinkin jos on tällainen pessimisti ;D Eikä tästä mikään edes muutu miksikään, koirakin on sama höyrypää joka vetää tälläkin hetkellä hirvenluuta pienessä ekstaasissa. Siitä huolimatta hehkutetaan silloin kun siihen joskus harvoin on aihetta. Tässä syksyllä on ollut surua ja murhetta ihan riittämiin, onneksi edes jotain mukavaa pientä piristystä siihen väliin.

Hipin kisatauko peruuntui käytännössä heti kun siitä päätin. Koska juoksua ei vielä näy, ajattelin ilmoittaa sen kuitenkin vielä ainakin yhteen mattokisaan tälle vuodelle. Jos meinaan palata kisoihin vasta keväällä, ei silloin ole enää mattokisoja. Nyt jos kävis kuitenkin muutaman matollisen kisan kokeilemassa ja sitten alkaisi taukoilemaan. Tai siis tokoilemaan, siihen voi paneutua kunnolla jahka agility laitetaan talvitauolle. Olis kauhea hinku kisaamaan mutta vielä on tekemistä. Jonkun verran. Tai siis paljon.

Tuplaa ja lisää tuplaa

Hippi kävi tänään liitämässä oman seuran agilitykisoissa kahden startin verran. Tuomarina toimi molemmilla radoilla Risto Ojanperä. Se oli jo hienoa että teimme tuplanollan mutta että Hippiäinen vielä voitti molemmat radat oli jo ylihienoa :) Hitsi, mä jo ehdin miettimään tässä syksyn kisojen aikana ettei me näköjään saada sitä ensi vuoden karsintoihin vaadittavaa nollavoittoa millään ilveellä, kakkossijojahan ehti kerääntyä peräti 4 kappaletta elo-syyskuun kisoista. No nyt se voitto tuli ja samantien tuplana :D Radat olivat sellaisia sopivan haasteellisia, hylkyjä tuli kyllä melko paljon. Hippi oli molemmilla radoilla loistavasti kuulolla, teki pienet kaarteet ja puomikin onnistui. Ainoa kauneusvirhe oli toisen radan keinu. Leikkasin takaa ja Hippi kääntyi katsomaan jolloin keinun laskeutuessa lipsahti sivuun. Tämä oli vähän siinä ja siinä olisko siitä kuulunut saada 5, joku muu tuomari olisi todennäköisesti siitä virheen antanut mutta tällä kertaa selviydyimme virheettä.

Nämä kisat antoivat olivat hyvää vastapainoa pieleen menneille Turun kisoille. Tietysti tulee hyviä ja huonoja kisoja mutta ne Turun kisat olivat extrahuonot. Sellaista räpiköintiä että jo koirankin puolesta harmittaa. No onneksi eivät jättäneet kauheita traumoja ohjaajalle vaan tänään oli jo paketti paljon hallitummin kasassa :D Tosin nyt kun ensi vuoden sekä SM-kisojen että MM-karsintojen nollat ovat kasassa, pääsee (joutuu?) Hippi kisatauolle. Jos jonkun muutaman lämpimän sisähallikisan kävisi mutta kylmiin maneeseihin tai muihin halleihin ei mua saa enää kisaamaan ;) Katsotaan kisakalenteria sitten taas huhti-toukokuussa kun ilmat alkavat lämmetä. Pandankin kanssa voisi jonkun kisan kokeilla. Neiti on ollut muutamissa pikkutreeneissä ja kulkee melkolailla normaalisti!

Perjantaina kävin Hipin kanssa Mars Finland Oy:n toimistoväelle esittämässä koiratanssia. Heillä oli joku tapahtumapäivä. Esitettiin meidän Aladdin-ohjelma kun ei muuta ohjelmaa ole... "Kehä" tai alue jolla tanssittiin, oli melko pieni mutta saatiin kaikki asiat mahdutettua siihen. En ole ehtinyt tuota esitystä treenaamaan käytännössä ollenkaan, musiikin kanssa otettiin viimeksi huhtikuussa. Temppuja toki ollaan tehty mutta se on niin eri asia vetää ne nopeassa temmossa peräkkäin. Siitä huolimatta Hippi kuunteli ja teki hyvin eikä tainnut haukkua kuin muutaman kerran :) Lopuksi vielä yksi ei-koiraihminen pääsi kokeileman temppuja Hipin kanssa ja hyvin koiruus tekikin pyydetyt asiat hieman kokemattomamman ohjaajan kanssa :D Kovasti ihmiset ihastelivat Hippiä ja sen tekemisen riemua. Oltiin sovittu henkilön kanssa joka meidät tuonne pyysi, että saadaan korvaukseksi hieman firman tuotteita. Mutta kiesus mikä määrä sitten saatiinkin! Tuli 15kg Nutroa, monta laatikollista Joint Care-tikkuja, Rask-luita, pahvilaatikollinen Dentastixejä, Pedigreen toppatakki ja iso urheilukassi joka oli vielä täynnä Pedigreen herkkuja! Olin aivan ällikällä lyöty kun pakkasin tavaroita autoon, koirat saivat kyllä nyt herkkuja pitkäksi aikaa :) Voisi melkein sanoa että kannatti käydä!

Torstaina käytiin Vuokon kanssa treenaamassa hieman tokoa, aiheena tunnari. Päivällä olin ottanut työkaverin kanssa muutaman toiston jossa Hippi taas otti kaksi kapulaa kerralla suuhun :/ Saatiin silloinkin onnistunut suoritus loppuun mutta taas meinasi iskeä ahdistus siitä oppiiko tuo virtapiiri ikinä käyttämään nenäänsä oikein tässä. No nyt kuitenkin Hipin tunnari oli oikein mallikas. Nuuski kapuloita, otti kerran väärän mutta vaihtoi sen kun haistoi oikean \o/ Jihuu! Nyt pitäis oikeasti päästä treenaamaan useammin, pari onnistunutta toistoa kerralla ja paljon palkkaa! Ehkä se siitä sitten. Otin myös luoksetulon pysähdystä takapalkalla joka toimikin ihan suht mallikkaasti. Edelleenkään Hippi ei pysähdy niin säpäkästi kuin toivoisin mutta parempaan päin on menossa, ehkä.

Tässä vielä video tänpäivän radoista :)

Hylkyä hylyn perään

Tämä oli meininki eilisissä Tsaun kisoissa Hipin kanssa. Eka rata oli Berglundin Eijan agilityrata. Ei se nyt periaatteessa mikään mahdoton rata ollut, paitsi meille :D Neljäntenä esteenä oli kepit 45 asteen avokulmassa jossa onnistuin ihanitse sössimään aloituksen. Rynnistin sinne mukaan muka-auttamaan. Ainoa mitä sain aikaan oli 5 kun Hippi haki ulkokautta kepit. Hippi osaa keppien aloitukset erinomaisesti PAITSI jos siellä tapahtuu huomattavaa häirintää ja ekan keppivälin edessä seisomista ;) Tästä matka jatkui räpistellen muutama estettä eteenpäin jossa Hippiäinen sukelsi väärään päähän putkea. Eipä tässäkään ollut mitään ihmeteltävää, huonosti ohjattu kohta. Jotain hyvää radalla oli, puomilla Hippi pysähtyi ja lähti luvasta. Yksi aita vielä onnistuttiin ohittamaan radan loppusuoralla ja niin tämä rata oli mukavasti läpikäyty.

Toinen rata oli Rauno Virran, myöskin agilityrata. Tässä päästiin jopa esteelle seitsemän jossa epäonnistuneen persjätön jälkeen Hippiäinen haki selän takaa pari aitaa. Ensin olin suunnitellut valssia tuohon mutta viime hetkellä rataantutustumisessa keksin että teenpä kuitenkin persjätön. Koiran kanssa nanosekunnin muistinmenetys suunnitellusta aiheutti sen ettei Hippi jääny odottamaan mun päätöstä teenkö valssin vai jotain muuta. Pistetääs muistiin; Älä vaihda suunnitelmia kauhean radikaalisti viime hetkellä. Ei siitä ole ennenkään ollut kauheasti iloa :D Tällä radalla Hippi myös jätti kepit kesken. Otin kepit uudestaan ja jatkettiin rataa. Puomin päässä tein valssin jota en ole vissiin ikinä ennen tehnyt, Hippi kyllä pysähtyi hyvin mutta lähti vähän valssin mukana liian aikaisin pois. Jäi hetkeksi viereen haukkumaan joten ei vaan tainnut ymmärtää tuota kuviota ollenkaan :D.

Kolmantena ratana olisi ollut vielä Eijan hyppäri mutta jätin sen väliin ja lähdin käymään keskustassa moikkaamassa mummoani. Ehdin takaisin hallille hakemaan Vuokkoa kun hyppäri oli vielä käynnissä eikä kyllä yhtään harmittanut että otin Hipin pois. Takaakiertoa takaakierron jälkeen. Kovin montaa estettä ei menty normisuunnasta. Vähän jäi kökkö maku kisoista. Heti kun tulee pikkasenkin vaativimpia ratoja, en osaa viedä Hippiä. Ei auta muu kuin taas vaan treenata ja treenata. Ensi lauantaina on vielä omat kisat, kaksi starttia, mikäli juoksu ei ala ennen sitä.

Illalla olin vielä reipas ja lähdin treeneihin, kaks tuntia ehdin istua kotona turun reissun jälkeen ;) Satu oli tehnyt pienen keppiharjoituksen, keppien aloituksia ja tyrkkyputkia takana. Muutaman kerran Hippi ryntäsi suoraan ekasta välistä takana olevaan putkeen mutta palkattuani pelkästä aloituksesta, alkoi homma sujumaan. Otin myös Pandan kanssa pienen pätkän ja Panda olikin varsin taitava :) Intoa on enemmän kuin koskaan ennen ja neiti kuuntelee myös erittäin hyvin!! Pääsisköhän vielä kisaamaan asti? Toivotaan parasta!

Hippi huollossa sekä voivoi-mietteitä

Tänään Hippi kävi Espoon eläinsairaalassa fysioterapeutti Riina Kellmanin hoidossa. Ollaan käyty tuolla maaliskuusta lähtien, 6-8 viikon välein. Nyt tuli hieman pidempi väli, viimeksi käytiin enne karsintoja. Ei ole muka vaan saanut aikaiseksi varata aikaa :/ No, onneksi Hippi oli kunnossa. Pieniä jumeja löytyi muutama mutta kaikki saatiin helposti auki. Täytyy seuraavan kerran käyttää kun aloitellaan meitin agilitytauko, siinä viimeistään marraskuussa :) Fyssarikäynniin jälkeen ajettiin vielä Mankkaalle Murren Murkinaan täydentämään lihavarastoja. Oon Pandalle syöttänyt nyt noita murremix-tuotteita; kana-kasvista, liha-kasvista ja lihaluu-mixejä. Lisäksi erilaisia sisäelinsekoituksia, broileria, mahaa yms ihania tuotteita mitä tuo kauppa on pullollaan :D Eikä tuosta ruokinnan muutoksesta ainakaan haittaa ole ollut, lihaksia on edelleen tullut lisää eikä kylkiluut enää kolise! Karva on edelleen tosi ohutta mutta sitä yritetään nutroliinilla parantaa. Täytyy nyt hetken aikaa katsoa tilannetta ja taas sitten jutella ell:n kanssa että mitäs tehdään. Koira nyt ainakin voi hyvin ja se on pääasia :)

Ja voivoivoi kun pitäis Hipin kanssa päästä jossain vaiheessa voi-luokkaa kokeilemaan. Nyt vihdoinkin kaukot ovat loksahtaneet kohdilleen, niissä tehtiin pitkään pohjatyötä asennonvaihtojen kanssa ja nyt olen uskaltanut ottaa etäisyyttä mukaan. Ja homma melkein toimii! Tällä hetkellä Hipin kaukot ovat siinä vaiheessa että esim voi-luokan asentojen vaihdossa on koira siirtynyt puolisen mittaa taaksepäin. Etäisyys on noin viidessä metrissä joten uskon/toivon että tuo taaksepäin meneminen korjaantuu kun matkaa tulee se 10m. En ole siihen nyt sen kummemmin puuttunut koska Hippi vaihtaa asennot muuten tosi hyvin :) Se puoli mittaa tulee viimeisestä seiso->istu jossa kippaa itsensä taaksepäin. Jos haluaisin alkaa tuota korjaamaan, pitäisi Hipille opettaa seisomasta istuminen siten että etujalat pysyvät paikoillaan ja kerää takajalat alleen. Koska tavoitteena tokossa ei ole muuta kuin TVA, en taida jaksaa tuota enää viilata ;) Ehkä me vähän saadaan pisteitä joltain höveliltä tuomarilta. Liikkeestä istumista ollaan myös hinkattu ja sehän alkaa myös toimimaan. Ruutu on puolivalmis, tunnari paranee kokoajan ja metallinoudossa ei ongelmaa ole ollutkaan joten ehkä tuo luokka alkaa olla kohta kasassa! Luoksetulon pysähdykset pitää saada paremmiksi, niissä nyt riittää työtä kun en pohjia ole kunnolla treenannut. Hyihyi minua. Harmi vaan että oman seuran tokon valmennusryhmä, johon siis Hipin kanssa kuulutaan, on täysin toimimaton ryhmä. Treenit ovat olleet viimeksi joskus kesäkuussa... Olen treenannut valmennusryhmään pääsyn jälkeen vähemmän kuin koskaan. Kun ei ole treenejä niin ei sitä saa niin kauheasti itse mitään aikaan. Nyt tarttis ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa vähän suunnitelmallisempi treenaus kohti voivoi-luokkaa! Olis kuitenkin kauhea hinku tokokisoihin ;)

Hiljaiseloa

Koiruuksilla näyttää olevan joku syysloman tyylinen tällä hetkellä. Ei olla kauheasti tehty mitään muuta kuin lenkkeilty syys-säässä. Ja mikäs siinä, metsissä on nyt ihana kulkea. Ainoa miinuspuoli (tosin aika iso sellainen) on hirvikärpäset. Voi kiesus että osaan inhota niitä >:/ Ehkäpä kohta tulee pakkaset ja nuo pienet kiusanhenget katoavat maisemista! Sunnuntaina oltiin agilitytreeneissä Hipin kanssa ja jos viime viikonlopun kisat menivät hyvin niin nyt palauduttiin maan pinnalle. Helppoja pätkiä jotka eivät meinanneet onnistua, ei sitten millään. Hyvillä mielin sunnuntaina Turkuun kisaamaan kolmelle radalle. Ja koirahan tietty meni sinne minne ohjattiin mutta kun ohjaus näytti aina miten sattuu. Hippi onneksi jaksaa toistoja joten homma saatiin lopuksi onnistumaan mutta voi koiraparkaa kun sen pitäisi yrittää ymmärtää itään ja länteen suuntautuvia ohjauksia...

Viikonloppuna kisattiin agilityn MM-kisat ja siellä suomalaiset pärjäsivät loistavasti :) Kultaa tuli minien yksilökisasta kun Caroliina Pellikka ja Kerttu-sheltti voittivat! Ihan älyttömän hienoa! Myös medeissä tuli joukkuekultaa ja KKK:sta oli kaksi joukkueen jäsentä, koikkeri Robi + Laitisen Jari sekä länderi-Viima ja Niemen Anu. Kolmas koirakko oli Soolo-sheltti ja Koskelaisen Iida. Melkolailla mahtavaa! Kyllä tuli taas treeni-intoa, jospa Hipinkin saisi joskus edes lähelle tuota tasoa ;D Ja ensi vuonna täytyy kyllä päästä vähintään katsomaan kisoja paikan päälle.

Eilen meillä oli Karon kanssa suuret suunnitelmat lähteä mitalisteja vastaan lentokentälle. Lennon piti olla perillä 22.50 joten siihen tähdättiin. Karo kysyi infosta mihin mahtaisi lento tulla ja meidät neuvottiinkin yhdelle portille. Siinä sitten venailtiin. Ja venailtiin... Melkein tunti odoteltiin kunnes toisesta suunnasta tuli agilityihmisiä jotka kysyivät että mitä ihmettä me tuolla portilla tehtiin, maajoukkue oli tullut ihan eri terminaaliin :D Siinä sitten juostiin hirveetä kyytiä oikeaan paikkaan vain todetaksemme että kaikki olivat jo lähteneet. Silloin veetutti. Karo soitti sitten Pellikoille että missattiin nämä mutta he onneksi odottivat meitä sitten Espoon Lidlin pihalla joten päästiin antamaan onnittelukukat, kello kaksitoista yöllä :D Kaikenkaikkiaan melko nolo loppu hyvälle ajatukselle mutta hengessä oltiin kovasti mukana. Jospa sitä seuraavalla kerralla kaivaisi tarkemmat tiedot oikeasta lennosta niin oikean terminaalinkin löytäminen helpottaisi ;)

Reilu viikko mennyt siitä kun Pörri matkasi pilven reunalle. Hankalaa totutella ajatukseen että lauma pieneni kolmeen. Edelleen mietin lenkillä että pitäisi kiirehtiä kotiin kun Pörri odottelee siellä, luita antaessa heitän neljä kappaletta lattialle kunnes tajuan laskeneeni väärin, ruokaa laitettaessa kolme kuppia tuntuu omituisen vähältä yms. Ehkä tää ajan kanssa helpottaa. Hassua, sillä vaikka Pörri oli varsin huomaamaton koira niin silti sen puuttumisen jokapäiväisestä elämästä huomaa liiankin selvästi. Olen kiitollinen että sain Pörrin aikanani elämääni, tuo koira opetti minulle enemmän kuin muut koirat yhteensä. Pörrin ansiosta löysin tien koiraharrastusten pariin ja sillä tiellä ollaan. Ilman tätä olisin monta muistoa, kokemusta ja ihanaa ystävää köyhempi. Kiitos Pörri että olit seuranani melkein 14 vuotta.

Shelttitytöt pitivät onneksi huolen siitä että elämä jatkuu ja rutiinit sen mukana. Treeneissä ollaan käyty ja eilen olin Hipin kanssa Ojangossa BAT:in järjestämissä agilitykisoissa. Ensin oli Esa Muotkan agilityrata. Helpohko rata mutta vaati ohjaamista onnistuakseen. Hippi oli taas erittäin hyvin kuulolla ja tekaisi nollan :) Puomi ei ollut toivotunlainen, juoksi sen läpi ja itse en saanut tehtyä muuta kuin jatkettua rataa... Näissä tilanteissa tarvitsisi ehdottomasti keskeyttää rata :/ Nyt olis pakko päästä epiksiin harjoittelemaan! Anyway, sijoituimme toiseksi tällä nollalla. Java teki älyhienon radan ja voitti meidät melkein kahdella sekunnilla :) Muutamassa kohdassa olisi ollut meillä varaa parantaa mutta kahta sekuntia se ei todellakaan selitä, Java oli vain supernopea! Erikseen täytyy mainita miten ällistyttävän erinomaiset palkinnot tuolta sai :O Oli ruokaa, suklaata, luita (paljon!), lelu, denticksejä ja sadetakki koiralle! Palkintojen arvo oli todellakin paljon enemmän mitä kisamaksu konsanaan! Mieletöntä!

Hyppyradan arvosteli Rauno Virta. Maksien mennessä rataa, mietin että onpas kinkkinen rata. Heti alkuun yli 90 asteen avokulta kepeille jossa pitäisi vielä päästä toiselle puolelle. Rataantutustuessa onneksi rata tuntui ihan mentävältä, kepeillekin päätin mennä valmiiksi toiselle puolelle ja ottaa Hipin vastaan suoraan ekaan väliin. Ja se onnistuikin loistavasti! Ihan aavistuksen liian myöhään käänsin Hipin toiseen väliin mutta onneksi se sai nopeasti pujottelurytmistä kiinni. Kahdessa kohdassa sain Hipin valumaan, yhden valssin päätin tehdä vähän ex tempore kun ehdinkin siinä kohdassa paremmin mitä olin etukäteen suunnitellut. Tämän takia seuraavana esteenä ollut putki oli hetken hakusessa. Okserin jälkeinen persjättö myös hieman päästi Hipin kaahottamaan, nuo eivät todellakaan ole meidän bravuureita. Siksipä harrastan niitä yleensä vain putkien jälkeen... Kuitenkin rata meni muuten suunnitelmien mukaan joten nolla napsahti :) Tälläkin radalla olimme toisia, nyt parson Esmelle pari kymmenystä hävinneenä. Koska Esmellä oli hyppyvoittoja ennestään niin Hippi sai vielä hyppysertin :) Nyt sitten vain sitä kolmatta odottelemaan. Ensi elokuussa sitä vissiin saa vasta yrittää. Nyt on ensi vuoden SM-nollat kasassa. Hieman ajateltua nopeammin tuli kerättyä mutta hyvä näin. Toinen iloitsemisen aiheinen asia on se että olemme tehneet viidessä viimeisimmässä startissa nollan! Nyt on selvästi jokin asia loksahtanut kohdalleen. Luotto Hippiin on kova ja koira tekee suurimmalta osin niinkuin ohjaan :)

Eilen oli vielä illalla agilitytreenit jonne otin Pandan mukaan. Se on saanut uuden ruokinnan myötä painoa lisää ja lihaksetkin ovat osittain palautuneet. Otin sen kanssa pienen pätkän rataa matalilla hypyillä. Ja voi miten koiruuden silmät loistivat :) Täytyy katsoa mihin tilanne Pandan kanssa menee, uskaltaisiko sen kanssa vielä miettiä agilitya. Toisaalta paljon elimellisiä sairauksia on poissuljettu, koirahan on tulosten perusteella ok. Silti koska sitä varsinaista syytä ei ole vielä löytynyt, jos edes löytyy, täytyy agilityn jatkaminen miettiä todella tarkkaan. Ell oli sitä mieltä että voi koska koira on muuten normaali mutta katsotaan.

Tässä vielä videonpätkää Hipin radoista.

Pörri on poissa :'(

Rakas pappakoira lähti tänään pilven reunalle voimien huvetessa... Ikävä on niin suuri että pää tuntuu hajoavan. Sain Pörrin kun olin 14 vuotias, sen kanssa tuli koettua niin paljon joista jää enää muistot jäljelle. Mutta nyt sattuu ja koskee :'(

Papparainen säikäytti

Ja kunnolla. Aamulla heräsin normaalisti, tai no eka työpäivä edessä loman jälkeen... Ehdin avata koneen sähköposteja varten kun Pörri alkoi pedissään huutamaan. Ihan noin vaan kauhea ulina! Nousi sitten ylös ja tärisi pää alhaalla :( Minä paniikissa soittamaan eläinlääkäriin ja onneksi saimekin tulkaa-vaikka-heti-ajan. Äkkiä vielä soitto työnantajalle että tulen töihin heti kun vain pääsen, onneksi siinä ei ongelmia. Sitten vaan itku kurkussa ajamaan Vetsettiin. Eläinlääkäri tutki Pörrin ja etsi kipukohtia. Ja löytyihän sellainen, kaularangasta. Reppana ulisi kun päätä taivutettiin oikealle :( Oli ilmeisesti aamulla kääntynyt säkkituolissaan todella huonoon asentoon josta äkillinen kipu oli tullut. Hoidoksi kipulääkekuuri ja B-vitamiinia. Pörristä kontrolloitiin myös samalla maksa-arvot, ne kun ovat olleet viimeisen neljä vuotta lievästi koholla. Näissä ei onneksi muutoksia pahempaan joten voi tuon kipulääkkeen huoletta syöttää.

Tietäähän tuon että Pörri on vanha. Eikä se nuoremmaksi muutu. Ja hetken pelkäsin etten saisi koiraa takaisin aamuiselta käynniltä... Onneksi toisin kävi ja toivon kovasti että pappa saa köpsytellä mukana vielä mahdollisimman pitkään. Ja perjantain syömättömyys saattoi hyvin johtua tuosta niskasta/kaulasta. Ei ollut kiva syödä alhaalta. Nyt saa syödä korokkeelta. Tai vaikka syötettynä lusikalla, ihan miten vaan ;) Ansaitsee sen.

Ei taas voi kun huokaista ja miettiä että milloin nämä vastoinkäymiset mahtaa loppua... Mitenhän se menikään, elämä on kuin konvehtirasia, muutama hyvä juttu ja loppu täyttä kakkendaalia. Tai jotain sinne päin.

Sitä samaa

Panda kävi perjantaina jälleen lekurissa, tällä kertaa tehtiin ACTH-testi jolla katsottiin olisiko addisonin tauti syypää Pandan oireisiin. Ensin otettiin verinäyte josta katsottiin normikortisolitaso, sen jälkeen annettiin ATCH:a pistoksena lihakseen. ACTH on aivolisäkkeen polypeptidihormoni, joka säätelee lisämunuaisten kortisolin tuotantoa. Tämän jälkeen odottelimme puolisentoista tuntia jonka jälkeen otettiin toinen verinäyte. Addisonin taudissa kortisolitaso ei nouse tuon ACTH-pistoksen jälkeen mutta Pandalla arvot nousivat normaaliin tasoon. Eli ei addisonia. Myöskin keskiviikkona otetujen näytteiden tulokset olivat normaalit, sieltä tuli valkosolujen erittelylaskenta ja imeytymishäiriöistä kielivien kobalamiini ja folaatti normaalien rajoissa kuten myös kolesteroli. Huoh, jokaisen ell-käynnin jälkeen palataan lähtöpisteeseen. Ei mitään sellaista josta voisi jatkaa helposti tutkimuksia tai peräti tehdä diagnoosin. Nyt kerätään sitten jätökset pieniin purkkeihin ja katsotaan löytyisikö niistä jotain omituista.

Niin ja miten menikään Tallinna reissu? No ei sitten mitenkään. En mennyt. Olin jo asennoitunut lähtemään yksin mutta torstai-iltana Pörri ei syönytkään ruokaansa. Kun sama toistui pe-aamuna, aloin hieman huolestumaan. Vanhus kun kuitenkin on syönyt hirmuisen hyvin tähän mennessä. Houkuttelin syömään eri nappulaa mutta puolen tunnin päästä Pörri oksensi kaiken pois. Silloin päätin etten todellakaan voi antaa Pörriä hoitoon viikonlopuksi... Tuollaista on joskus käynyt ennenkin, yleensä mennyt ohi muutamassa päivässä. Koira on kuitenkin jo niin vanha etten uskaltanut ottaa riskiä josko tämä olisikin tällä kertaa jotain muuta :( Siispä päätin jättää matkn väliin. Muussa tapauksessa olisin ottanut Pörrinkin matkalle mukaan mutta yksin en uskaltanut neljän koiran kanssa lähteä liikenteeseen JOS jotain olisikin tapahtunut... Jättiharmitus, kalliiksi tuli tämä reissu eikä kovin pitkälle edes päässyt... Nämä ulkomaanreissut ovat tänä vuonna olleet enemmän ja vähemmän katastrofaalisia joten eiköhän tää reissailu ollut tässä. Ihan kun ne ulkomaan tulokset jotenkin muuttaisi näitä koiria, ehei. Jääkööt tähän.

Illalla Pörri suostui syömään liha, raejuustoa ja pectbalancea (maailman paras maitohappobakteerivalmiste, suosittelen!!). Tämä pöperö pysyikin sisällä ja lauantain jatkettuamme samalla kaavalla, alkoi papparaisella taas ruoka maistumaan :)

Lauantaina päätin lähteä peruntuneen matkan aiheuttamaa harmistusta parantamaan Vermoon jossa juostiin Suuri Suomalainen Derby, arvostettu ravitapahtuma nelivuotiaille Suomessa syntyneille lämminverisille. Olipa taas ihana käydä pitkästä aikaa raveissa :) Ennen kävin useinkin raveissa katsomassa, suuri suosikkini oli ravikuningas Ponseri. Uskomattoman symppis pieni ravuri joka tuulennopeana voitti useita isoja kisoja aikanaan! Nyt koiratouhut ovat vieneet aikaa mutta nyt aukeni mahdollisuus lähteä katsomaan isoja kisoja. Otin shelttitytöt mukaan jotta saivat hieman erilaista ohjelmaa päiväänsä. Hippi ja Panda osasivat käyttäytyä erinomaisestu mutta Kirppu... Siis kiesus miten olinkaan unohtanut kuinka rasittava se osaa raveissa olla! Se haukkuu ja ulvoo aina kun hevonen juoksi kovaa ohi vaikka olimme melko kaukana radasta! Sitten haukahdusten jälkeen se kääntyi katsomaan mua sen näköisenä että "aina kun mä haukun niin tuo suuttuu enkä pysty ymmärtämään miksi" Tämä haukkumisen ja torumisen syy-yhteys ei ole missään muodossa auennut Kirpulle yhdentoista vuoden aikana, höperö. Katselin lähdöt sitten Kirppu sylissä roikkuen, menihän se niinkin.

Tänään oli vuorossa taas vuorossa agilitytreenit. Teimme tämän radan. Tarkoituksena oli leikata kepeillä ja ottaa hyppy 11 vastaan. Muutaman kerran kiiruhdin ja ryntäsin kepeille jolloin leikkauksesta tuli aivan liian tiukka eikä Hippi tätä kestänyt. Lopulta sain sen kuitenkin onnistumaan haluamallani tavalla :) Hienosti Hippi tekee keppejä ja saan liikkua melko vapaasti mihin suuntaan vain! Taitava neiti! Muuten radassa ei ongelmia ollut, kaarteet olivat pieniä ja Hippi irtosi tarvittaessa hienosti. Puomin kanssa sain kullanarvoisia neuvoja Sadulta! Sanoi että olen vedättänyt Hippiä liikaa puomilla ja sitten hidastanut pahasti alastulolla jolloin Hippi on reagoinut rytminvaihdokseen olemalla epävarmempi mitä tehdä. Nyt kokeilimme niin että vein huolella edeltäneelle hypylle, juoksin samaa vauhtia koiran kanssa koko puomia, napakka alas-käsky ja loistava pysähdys alas :D Hitto miten tuollainenkin voi olla joskus pienestä kiinni!! Onneksi Satu osaa nähdä nämä meidän ongelmakohdat kun itse ei aina vaan tajua! Jos nyt saisi vihdoinkin nuo kontaktit toimimaan niinkuin koira ne osaisi.

Treenien jälkeen otettiin vielä pihalla tunnistusnoutoa. Ja siihen mä olin niiiin tyytyväinen! Ensin otin yhden normipiilotuksen pusikkoon, hyvin haki vaikka eksyi alkuun aika pitkälle sivuun! Histeli kuitenkin keskeytymättä pitkän aikaa ja löysikin kapulan vaikeasta piilosta! Tämän jälkeen Vuokko vei kasan häiriökapuloita jälleen äskeisen piilon viereen ja oma kapula vietiin kasan taakse vähän huonommin näkyvälle paikalle. Hippi lähti vauhdilla, haisteli ja väärät kapulat kaikki läpi (ja todellakin vain haisteli, ei puhettakaan että olisi ottanut väärän suuhun!), bongasi oman kapulansa ja toi sen :) Voi että olin tuohon tyytyväinen! Tunnari on tökkinyt tosi pitkään, Hippi ei millään meinannut hiffata liikkeen tarkoitusta, oli vain kauhean ilahtunut kun löysi paljon kapuloita joita tuoda. Nyt ollaan siis palattu paljon taaksepäin ja työ alkaa tuottaa tulosta. VOIVOI-luokka, kyllä me täältä vielä tullaan :D

Panikointia ja Panda-reppanan uusi look

Panikointia Pandasta kun mitään ei tunnu löytyvän. Panikointia tulevan viikonlopun matkasta kun Shokki sairastui ja joudunkin lähtemään yksin Tallinnaan kisoihin :O Mietin pitkään josko olisin peruuttanut Hipinkin osallistumisen mutta päätinpä sittenkin lähteä. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, ahdistus Tallinnan keskustassa ajamisesta on suuri.

Eilen Panda kävi jälleen verinäytteissä, jatkettiin tutkimuksia. Ne tulokset mitä samana päivänä sai, oli kaikki jälleen ok. Huomenna pitäisi tulla loput. Tosin haluan nyt Pandalle kortisolirasitustestin addisonin taudin poissulkemiseksi. Sen mitä netistä eilen luin, voisi se olla yksi varteenotettava mahdollisuus. Harmi etten tajunnut tuota eilen pyytää, tosin tämä ell oli sitä mieltä ettei oireet olisi ihan tyypilliset addisonin tautiin. Huomenna siis menemme vielä (ainakin) kerran verinäytteisiin. On tämä epätietoisuus oikeasti ihan perseestä. Ja kaikesta näkee ettei koira ole ok.

Eilen illalla päätin myös että nyt lähtee Pandan takkuuntuva turkki... Kahdeksaan vuoteen ei karva ole ikinä ollut noin huonossa jamassa. Tuntuu että ihon rasva irtoaa pienenä karstana ja takuttaa päivittäin housukarvat, etujalkojen hapsut, sisäreidet... Eipä takuta enää sillä otin sakset ja leikkasin koko takaosan ihan lyhyeksi :( Sinne meni Pandan kaunis turkki. No eihän se enää ollut todellakaan sellaisessa kunnossa mitä tähän mennessä on ollut mutta olihan se vähän surku napsia silti noinkin lyhyeksi. Mutta karvat kasvaa ajan kanssa ja se nyt on tietysti ihan sivuseikka tän kaiken muun rinnalla. Olin kuitenkin luvannut Pandalle ettei sen tarvitse enää kestää noiden takkujen avaamista. Vähän oli reppana ihmeissään illalla, varmasti tuntui erilaiselta vaikka jätinkin reilun sentin karvaa ettei ihan palele ulkona.

Huomenna siis jälleen lekurille, sitten viikonloppuna sinne Tallinnaan (kääk). Siinä se kesäloma sitten olikin, kuukausi meni liian nopeasti mutta niinhän se aina.

Tässä vielä kuvia Pandasta, ei saa nauraa tai suutun.

Agilitytreenikausi aloitettu plus ihan yleistä ketutusta

Ihanaa, eilen alkoi vihdoinkin agilitytreenit! Kesä ollaan lomailtu treeneistä, ainoastaan puomia käyty hinkkaamassa. Eipä tehnyt yhtään huonoa päästä Sadun supertreeneihin. Hippi kulki mahtavasti vaikka itteäni harmitti ja ketutti SUUNNATTOMASTI rakas autoni jonka pakoputki sanoi poks matkalla hallille. Miellyttävän pörinän säestämänä saavuimme siis treeneihin... Rahanmenot näköjään kasaantuu aina samalle aikajaksolle. Auton pakoputkesta korjattiin jo joku juttu edempää vajaa kuukausi sitten ja nyt meni taaempaa joku vaimennin. Kyllä on mukavia nuo autot, harmi vaan ettei oikein ilmankaan pärjää :/ Tähän päälle vielä Pandan ell-kulut jotka mahdollisesti ei sitten edes mene vakuutukseen koska varsinasta diagnoosia ei löytynyt, niin ei voi muuta sanoa kuin että veetuttaa. Mitähän vielä tulossa, en välttämättä halua edes tietää.

Anyway, takaisin treeneihin jotka siis menivät hyvin. Jotain hyvää :) Tehtiin pientä radanpätkää jossa oli kuitenkin ohjattavia kohtia reippaanlaisesti. Ihanaa kun tällä hetkellä voi luottaa koiraan, se kyllä tekee kokoajan parhaansa! Hippis on siitä harvinainen sheltti että se liikkuu kuin urilla. Ei puhettakaan mistään kaarista tai esteiden ohitteluista :) Pandan kanssa tuli paljon taisteltua em ongelmien kanssa. Niin tai no, painitaan edelleen :D Hippi on rehti pieni työmyyrä jonka kanssa on aina yhtä hauska tehdä hommia, oli ne sitten mitä tahansa. Vähän sain itse noottia siitä että muutamassa kohdissa varmistelin ja tein helpotettuja reittisuunnitelmia ;) Satu sanoi koiran olevan niin taitava että kaikesta varmisteluista pitäisi päästä eroon ja luottaa siihen että otus hanskaa homman. Ja hitsi vieköön, hanskaahan se...

Agilityn jälkeen tehtiin vielä Vuokon kanssa tunnistusnoutoa pihalla. Olen palannut hieman taaksepäin ja piilotellut yhtä kapulaa pusikkoon sammalten ja lehtien alle niin ettei koira näe sitä yhtään. Vielä enemmän vahvistanut sitä että oppisi käyttämään nenäänsä kunnolla. Nyt tehtiin ensin muutama toisto missä etsi sieltä pusikosta kapulaa, sitten uudestaan pusikkoon mutta kasa häiriökapuloita viereen. Pari ensimmäistä helpotettua toistoa haki suoraan oman. Sitten pistettiin häiriökapulat niin että oma oli piilossa suoraan niiden takana. Tämä oli hieman haastavampi koska Hipin piti juosta kapulakasan ohi etsiäkseen omaa. Kahdesti otti omituisesti "tukikapulan" kasasta mukaan, jatkoi kuitenkin suoraan etsimään omaa jonka löysikin ja vaihtoi väärän oikeaan. Tämä oli vähän hassu juttu koska Hipillä oli selvästi tiedossa että kasasta otettu kapula ei ollut se oikea koska ei yrittänytkään tuoda sitä mulle vaan jatkoi määrätietoisesti pusikkoon. Jostain syystä sen piti kuitenkin ottaa joku "tutti" suuhun, tukea suureen etsimistehtävään. Viimeinen toisto oli kuitenkin loistava :) Hippi nuuhkas vääriä, etsi omansa ja toi mulle. Sai superpalkan ja tuohon oli hyvä lopettaa! Ehkä me saadaan tunnarikin joskus toimimaan... Toivoa ainakin on :D

Tänään vein auton korjattavaksi, joku penteleen takavaimennin oli kosahduksen syy. Ny se on vaihdettu, seuraavaa hajoamista odotellessa.

Hippi julkimoiden agiliitokisassa

Tänään oli vuorossa Laakson kentällä julkkisagilityn SM-kisat ja agilitynäytös jonka KKK järjesti. Hippi oli lupautunut esiintymään tuossa agilitynäytöksessä joka pidettiin ennen tuota julkkisten kisaa. Siinä oli vähän tarkoitus näyttää miltä agility näyttäisi "oikeasti". Siinä esityksen alkamista odottaessa tuli eräs nainen ihastelemaan Hippiä ja lopuksi kysyi että saisiko hänen tyttönsä lainata koiraa julkkisagility-kisaan. No, mikäs siinä. Kyllähän Hippi kulkee kenen kanssa tahansa joten suostuin lainamaan koiraa. Esitys meni meidän osalta hyvin, rata oli pientä pyöritystä jossa Hippi oli hyvin kuulolla. Tämä Hipin lainaohjastaja oli ilmeisesti tämän vuoden joku perintöprinsessa, Linda Wikstedt. Kerroin hieman käyttöohjeita ja neuvoja mitä radalla kannattaa tehdä ja Linda kokeili muutamilla esteillä miltä agilitykoiran vieminen tuntuu. Ei ollut ikinä edes kokeillut agilitya joten haastetta riitti, Hippi kun ei pahemmin hidastele radalla ;)

Onneksi julkkisten rata oli helppo. Hippi lähti kiltisti radalle ja kiiti vauhdikkaasti hieman puutteellisesta ohjauksesta huolimatta kahdeksan esteen radan 14 sekuntiin ja näin ollen tämä pari voitti kultaa julkimoiden agilitySM-kisoissa :D Tämä Linda oli aivan myyty Hipistä. Ja reippahasti Hippi lähtikin uuden tuttavuuden kanssa tekemään hommia. Ehkä Hippi oli hieman epäreilu lainakoira verrattuna muiden koiriin jotka eivät hirveästi esteitä olleet nähneet mutta ainakin tämä perintöprinsessa sai hyvän käsityksen kuinka nopea ja hektinen laji agility parhaimmillaan onkaan.

Tänään muuten soitti ell vihdoin Pandan kilpirauhastuloksista. Kaikki ok! Siis tietysti hyvä asia edelleen mutta... Edelleen olisi kiva löytää joku syy. Katsotaan mitä keksitään kun viimeksi hoitanut ell palaa lomalta.

Tässä muuten Oulun kisojen videoita, sain ne vihdoinkin ladattua nettiin!
Tässä tokosuoritus
http://www.youtube.com/watch?v=RSXzm29J1cA

Agilityradat
B-kisa
C-kisa
D-kisa


Shelttien agilityfinaalia ei ole videolla kun siihen kaatosateeseen en raaskinut kameraa ottaa kastumaan...

Julkkisagilityn mitalikolmikko ja alla kaikki osallistujat

Rankka mutta upea Oulun kisareissu takana

Huh heijakkaa, 1500km takana. Rankka viikonloppureissu mutta niin kannattava :) Lähdettiin perjantaina Karon kanssa Ouluun missä kisattiin shelttimestaruudet tokossa ja agilityssa. Mukaan lähti molempien kaikki koirat joten autossa matkusti sulassa sovussa seitsemän karvakorvaa. Ihanaa kun tulevat niin loistavasti toimeen keskenään :) Ensimmäinen etappi oli Jyväskylässä Karon vanhempien luona jossa vietettiin pieni lepo- ja tankkaustauko. Siitä jatkettiin matkaa Pihtiputaalle jossa yövyimme. Aikaisin lauantaiaamuna lähdimme jatkamaan matkaa. Hipin tokokoe alkoi kymmeneltä joten paikalla oli oltava hyvissä ajoin. Kisat pidettiin Oulun koirakerhon haukkukeitaalla, hieno paikka ja upeat maastot! Koe meni Hipin osalta hienosti! Tuomarina toimi Olavi Pajala joka oli tiukka mutta reilu. Paikallamakuusta saimme ysin, Hippi tarvitsi jostain syystä lopussa toisen käskyn noustakseen ylös. Ei vissiin kuullut ekaa käskyä koska nousi salamana toisesta. Seuraamisesta myös 9, ajoittain hieman edisti mutta muuten ihan kivaa seuraamista. Tuomari kehui Hipin intoa ja täsmällisyyttä mutta rokotti hieman tuosta edistämisestä. Maahanmeno oli hyvä, siitä 10. Luoksetulo oli meidän ongelmiin nähden hyvä :D Hieman valui mutta pysähtyi kyllä! Siitä 8. Seisomisessa oli todella yllättävää se että Hippi kääntyi ympäri kun kävelin sen taakse! Ennen kyseistä liikettä alkoi sataa joten ehkä koira oli hieman ymmällään. Arvosanaksi 7. Noudossa luovutti kapulan ihan hitusen vinoon -> 9,5. Kaukokäskyissä ei ongelmia, 10. Hypystä 9, haisteli sekunnin estettä ennen istahtamista. Kokonaisvaikutuksesta saimme kympin :) Tämä ilahdutti tietysti kovasti sillä tuomari piti Hipin työskentelymotivaatiosta! Pisteitä saimme kasaan 180, lisäksi kp, TK2 ja luokkavoitto koska muita ykköstuloksia ei tullut :) Tämän jälkeen jäin jännäämään rotumestaruutta joka ratkeaisi alokasluokan shelttien suoritusten jälkeen. Loppujen lopuksi kävi niin että Hippi teki ainoana shelttinä ykköstuloksen ja täten neidistä leivottiin tokomestari vuosimallia 2009! Hiphei!!

Lauantaina oli myös kaksi agilitystarttia mutta olin ilmoittanut Hipin vain jälkimmäiseen. Ihan kaikkeen ei tarvitse osallistua ;) Karo ja Shokki voittivat A-kisan hienolla radalla! B-kisan tuomari oli Eeva-Liisa Pohjanen jolla olikin kiva mutta sopivan haasteellinen rata suunniteltuna. Rata menikin ihan näpsäkästi, lopussa pientä sählinkiä mutta tuloksena nolla :) Tällä sijoituimme toiseksi, muutaman kymmenyksen voittajalle hävinneenä! Shokille harmittava kielto joten 5 tulokseksi.
Mainita täytyy myös Karon Slaagi-borderi joka teki kakkosissa hienon nollavoiton :) Hieno Slaa!

Sunnuntaina vuorossa oli kaksi starttia ja shelttien rotumestaruus jolle karsittiin osallistujat agilityradan perusteella. Ensin oli kuitenkin C-kisa, hyppäri, jonka tuomaroi Sari Mikkilä. Ja jälleen tosi kiva rata missä piti koko ajan ohjata mutta silti rata rullasi sujuvasti eteenpäin. Hippi oli hienosti kuulolla ja jälleen puhdas rata tuloksena! Taas sijoituimme toiseksi mutta voittaja oli maajoukkuekarsintojen voittaja, Kerttu-sheltti, joten ei todellakaan huonolle hävitty! Koska Kertulla on hyppyvalioon tarvittavat voitot kasassa, sai Hippiäinen ensimmäisen hyppysertinsä :) D-kisa oli myös Sari Mikkilän käsialaa, jälleen tosi sujuva ja mentävä rata kunhan muisti ohjata huolella! Hippi päätti todellakin yllättää ja tekaisi kolmannen nollansa :O Samalla saimme tuplanollan ensi vuoden karsintoihin :) Sisarukset Shokki ja Kerttu tekivät kärjessä myös nollat, täsmälleen samalla ajalla mutta Kerttu sai pitää voiton sillä Karo päätti säästää Shokkia vielä finaaliradalle. Hippi oli kolmas, vajaan puoli sekuntia perässä.

Finaalirata, jonka arvosteli edelleen Sari, oli helpohko hyppäri. Lisähaastetta toi sade joka alkoi sopivasti ennen finaalia. Minessä oli kova taso ja koirakko toisensa perään takoi hienoja nollia. Hippi lähti toiseksi viimeisenä radalle ja joskus radat vaan sopii meille sillä jälleen puhdas rata. Aikaa en kuullut joten lähdin jäähdyttelemään koiraa. Kohta meitä kuitenkin huudeltiin takaisin radalle koska Hipillä oli sama aika kuin Yliruokosen Jukan Macylla oli sama aika kolmannella sijalla. Siitä suoraan uudestaan radalle. Tällä kertaa piti vetää riskillä ja saimmekin puhtaan radan paremmalla ajalla mitä ensimmäisellä kierroksella! Macy teki muutaman kymmenyksen nopeamman ajan mutta suoritti yhden putken väärin päin joten Hipille pronssia shelttimestaruudessa heti Pepin (Taika Doo´d Carpe Diem ja Kirsi Arhippainen) ja Kertun (Paimenneidon Ladybird ja Karoliina Pellika) jälkeen :) Neljänneksi Macy (Paimenneidon Magic Madonna) ja Shokki oli viides!

Reissu meni siis paremmin kuin osasin ikinä odottaa. Ajattelin että jos nyt jotain tulosta pystyisi tekemään ettei ihan turhaan Ouluun asti ajelisi ;) Hippi oli niin ihana, taitava, reipas ja osaava koko viikonlopun ettei tosikaan. Tällaista tulosvarmuutta meillä ei ole ikinä enne ollut ja toivon että jatkossakin saataisiin samanlaisia onnistumisia.

Kello oli jo yhdeksän illalla kun pääsimme lähtemään kotimatkalle. Päätimme ajaa suoraan Jyväskylään Karon vanhempien luokse. Vettä satoi ja oli pimeää joten ajomatka ei ollut mikään nautinto. Tienreunuksia piti päivystää hirvien varalta, onneksi sarvipäitä ei näkynyt. Yksi hassu juttu kävi kotimatkalla. Pysähdyttiin nelostien varrelle yhdelle huoltsikalle syömään pikaisesti. Poislähtiessä käännyttiin samalle tielle kun ei siellä muitakaan teitä näkynyt. Yhtäkkiä kuitenkin huomasimme olevamme Iisalmeen vievällä tiellä! Oli pakko laittaa navi päälle ja se ohjasi meidät takaisin 4-tielle ihme mutkien kautta mutten todellakaan ymmärrä miten ikinä jouduttiin pois siltä!! Joku aikajatkumo ihan selvästi. Kolmen aikaan yöllä pääsimme vihdoinkin perille J.kylään ja nukkumaan!

Vaikka reissu oli pitkä ja melkoisen rankka, ei voi todellakaan sanoa etteikö olisi kannattanut lähteä! Karolle suurkiitos matkaseurasta ja onnea koiruuksien tuloksista, varsinkin Shokin tuplasta ja Slaagin kahdesta hienosta nollavoitosta :) Oli kyllä MUKAVA reissu ;D

Eläinlääkärikäynti ja edelleen jatkuva epätietoisuus

Tänään siis käytiin Pandan kanssa Vetsetissä tutkimuksissa. Ja paljon tutkittiinkin. Virtsanäytteestä katottiin perus stixi ja sakka sekä kreatiini/proteiinisuhde joka kertoo alkavasta munuaisviasta ennen kun verinäytteet. Verinäytteistä katsottiin vaikka ja mitä joista kaikki muut arvot olivat ok paitsi hemoglobiini hieman alhainen eli lievä anemia löydöksenä. Pandan rinta- ja vatsaontelo myös kuvattiin sekä vielä ultraus päälle. Eikä mitään erikoista löytynyt. Ja sehän on tietysti hieno asia mutta... Miksi tuo koira sitten on noin laihtunut/kuihtunut... Eläinlääkärikin totesi koiran olevan varsin laihassa ja luisevassa kunnossa :( Ja kaikki tämä on tapahtunut melko nopeassa ajassa. Niin ja turkki on huonontunut.

Panda oli potilaana liikuttavan kiltti. Se on oikeasti käsittämättömän luottavainen vaikka kaikki toimenpiteet ei niin kivalle tuntunutkaan. Verinäytteen otossa se piti itse jalkaa ylhäällä ja kääntää päätään silmät viivoiksi puristettuna kun neula pistää. Röntgenissä se makaa aivan liikkumatta pöydällä ja sitä voi vääntää ja kääntää tarvittaviin asentoihin. Ultrapatjalla sama juttu, kun se oli selälleen saatu niin siinä nökötti.

Yksi verikoetulos on vielä tulossa eli kilpirauhasarvot. Periaatteessa oireet eivät ole ihan tyypillisimmästä päästä jos hypotyreoosia miettii mutta se on silti yksi mahdollinen sairaus. Tässä tilanteessa melkein toivoisin että arvot mättäisivät, olisipa ainakin syy löytynyt... Ja tuo sairaus olisi kiitollinen hoitaa, yleensä lääkitys puree nopeasti kun vaan löytää oikean annostuksen. Tämä tietysti tarkoittaisi että kisaamiset jää siihen mutta tärkeämpää on saada koira kuntoon! Ei se kyllä harrasta tässäkään kunnossa mitä nyt on :( Harmittaa niin vietävästi että vein se eilen hallille vaikkei montaa estettä tehnytkään... Hitto vieköön, kyllähän koira tekee vaikka pää kainalossa joten olisi ihan suotavaa että omistajalla olisi älliä päässä olla tekemättä silloin kun koiralla ei ole kaikki kunnossa. Mutta eipä näytä olevan... Muutenhan Panda on kyllä reipas oma itsensä, eilenkin meni metsässä Sofi-setterin perässä niin ettei Hippikään pysynyt perässä. Siitä huolimatta ei pitäisi olla mitään syytä rasittaa koiraa millään ylimääräisillä treeneillä, vaikkakin ne olisivat vain muutaman minuutin mittaiset.

Ruokinta on yksi minkä ajattelin nyt heti muuttaa. Jätän nappulat kokonaan pois. Jos niiden imeytyminen olisi jotenkin huonontunut tms. Panda on kyllä käyttänyt ruoan erinomaisesti tähän mennessä mutta eipä se ole varmasti haitaksikaan jos kokeilee itsetehtyä ruokaa + neuta ja puhtia.

Voi Pandaa, kun tietäis vaan mikä sitä vaivaa...

Agiliitelyä ja uimista

Niistä on koostunut tää päivä. Käytiin päivällä hallilla, lähinnä tein Hipin kanssa puomin alastuloa ja Pandan kanssa pari pientä testipätkää radalla. Panda on ollut kesälomalla agilitysta ja katsotaan jos taas jatkettais. Tosin huomenna käytän koiruuden eläinlääkärillä koska sen karva on jotenkin huono, on laihtunut ja takajaloista on lihaksia kadonnut. En kyllä purematta niele sitä että muutokset olisivat iän tuomaa, Panda on kuitenkin "vasta" kahdeksan. No, toivottavasti huominen kertoo jotain, kovasti toivon jälleen kerran yhtä turhaa keikkaa, Panda kun on ennenkin täystutkittu koska olen ollut sitä mieltä että siitä on jotain vikaa. Itse treenit olivat lyhyet mutta toimivat. Hipin puomia on nyt hinkattu melko paljon ja oikea paikka alkaa taas hahmottumaan. Tosin alastulon lipsumista ei tarvitse hirveästi ihmetellä, katselin tuossa vanhoja kisavideoita ja vähissä oli ne kisat joissa vaadin Hippiä tulemaan ihan alas asti. Joten vanha kunnon peili kertoo taas syyn huonoihin puomin suorituksiin kisoissa...

Pikatreenien jälkeen lähdin Anun ja shelttilauman kanssa Meikoon uittamaan koiria. Päivä oli jälleen helteinen joten koirat nauttivat kovasti uintiretkestä! Koiria oli hauskasti aina pari per väriä, löytyi snoopelit Kirppu ja Pirre, trikkiäiset Hippi ja Budi sekä merlet Panda ja Riina. Hyvät värisuorat molemmilla ;) Hippi ja Riina viihtyivät pisimpään vedessä muiden tyytyessä pikapulahduksiin.

Illalla lähdin vielä Vuokon & koirien kanssa kiertäään Meikon neljän järven reittiä. Yhdeksän jälkeen ei metsässä yleensä ole enää muita hulluja joten koirat saivat rauhassa juosta sinne, tänne ja tuonne. Lopuksi tultiin vielä korsolammelle jossa illan pimetessä koirat pääsivät vielä hetkeksi uimaan. Hassua miten pimeää nyt on jo iltaisin! Tultiin lenkiltä joskus yhdentoista pintaan kotiin ja silloin oli jo valot täysin poissa. Masentavaa!!

Ai niin, loppuun vielä maininta epäonnistuneesta hiustenvärjäysurakasta. Pihi värjää tietty ite koska sehän on niin paljon halvempaa. Well well, lopputulos on yleensä sen mukainen :D Tällä kertaa löysin kivan väripaketin jossa oli normiväri + raitoja. Ja näytti hirmu kivalta siinä pakkauksessa. Minäitse-tyyppi päätti siis että kyllähän sitä ite raidatkin saa päähän. No juu, saahan ne mutta ei ne todellakaan näytä samalta kun sillä muikilla pakkauksen kyljessä. Masentavaa. Mites se vanha suomalainen sananlasku meni että kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon pärsiissä (koska se ehtii sulaa ennen kun siihen tottuu) joten ehkä näiden kanssa voi elää sen hetken (pari päivää) kunnes hakee uuden värin kaupasta ja rääkkää hiuksensa siihen tilaan että putoavat kaik pois. Mitäs tästä opimme? Emme mitään.

Loppuun vielä pari ihanaa kuvaa Kirpusta ESSien mätsistä, kiitos Ahosen Tiinalle näistä :) Kirppu oli niin tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa kehään :)

Tokoilua ja pientä panikointia kisoista

Lauantaina on siis Toko-kisat Oulussa Hipin kanssa. Periaatteessa paketti on jokseenkin kasassa, luoksetulon pysäytys on edelleen huono. Mä en sitten osaa tolle koiralle opettaa "seinään pysähdyksiä", en jäävissä liikkeissä enkä ainakaan luoksetulossa. Välillä tuntuu että tarttis tarkistaa ettei Hipillä ole kasvanut kiveksiä jalkojen väliin, sen verran yksoikoinen tuntuu välillä olevan :D Saatetaan ottaa monta perättäistä toistoa luoksetuloissa jossa heitän sille pallon oman käsimerkin vahvistamiseksi. Joka kerta se lähtee yhtä vauhdilla ja yllättyy iloisesti kun pallo lentää pään yli "kuin sä nyt tolleen!?!". Siis vaikka takana jo useampi samanlainen toisto... Kirpun ja Pandan kanssa piti olla aina tosi tarkkana toistojen määrästä etteivät alkaneet ennakoimaan mutta tää Timmyyh jotenkin kokee nuo asiat aina uutena. Onkohan sillä ongelmia esim jossain lähimuistissa? Oon muutenkin ottanut paljon liikkeitä ennakoivia rutiineja, jäävissä liikkeissä pyydän suorittamaan kyseisen asennon ennen kun otan perusasentoon, kaukoissa jätän koiran ihan omalla käskyllä ja luoksetulossakin on eri käsky sille kun tullaan suoraan tai että pitäisi pysähtyä. On noista ollut toki paljon apua mutta yllättävän paljon on saanut tehdä hommia että Hippi alkaisi edes vähän "ennakoimaan" asioita :D Varsin päinvastaisia ongelmia kun yleensä koirien kanssa...

Anyway, tänään vahvistin naksulla vasemmalle käännöksiä. Haluaisin Hipille kokonaisvaltaisemman käännöksen kropalla, aikaisemmin kääntyi niin että peräpää tuli vähän jäljessä jolloin käännös oli vähän pyöreähkö. Nyt olen kiinnittänyt enemmän huomiota että koko koira pysyy suorassa käännöksissä eikä toisaalta myöskään edistä. Sain viilattua malttia käännöksiin ja kroppakin alkoi pysyä suorassa koiralla, hyvähyvä :) Luoksetulon pysäytystä treenasin siten että Hippi lähti kiertämään puuta jonka jälkeen heitin pallon sille. Vaikka Hippi ennakoi huonosti niin en silti halua tehdä kymmeniä toistoja luoksetuloliikkeenä, tuolla kiertämisellä saan sille hyvän vauhdin ja otus tykkää siitä touhusta muutenkin kovasti. Kaukokäskyissä palkkasin sitä takapalkalla. Otettiin pitkiä aikoja asentojenvaihtojen välissä jotta avoimen luokan viisi sekuntia ei tuntuisi niin pitkältä. Vaihdot Hippi teki vauhdikkaasti mutta jossain vaiheessa on oppinut ikävästi hypähtämään ylös istumaan, siinä saattaa tulla aavistuksen eteenpäin. Tänään kuitenkin vaihtoi puhtaasti joten ehkä tuo hypähtely oli joku vaihe.
Paljoa muuta ei tehty koska helle oli melkoinen. Ohjaajaa se tosin taisi haitata enemmän kuin koiraa ;)

Saas nähdä miten lauantaina homma luonnistuu. Avoin luokka alkaa klo 10 ja sitä ennen on noin neljän tunniin ajomatka... Molemmat on varmasti puuduksissa pitkän matkan jälkeen joten vähän jännittää koko koe etukäteen. Ihan kun muuten ei jännittäis. Vielä en tiedä kuinka lähellä tokokehää on agilitykisat. Vaikka ollaan nyt treenattu tokoa agilitykisoissa ja treeneissä niin se vaan on tositosi iso häiriö Hipille. Noh, kokeet tulee menemään miten menee. Ainakin koitetaan tehdä parhaamme :D

Hoitokoiria ja koiravieraita

Olen koiralauman kanssa tämän viikonlopun hoitamassa erään kasvattajan koiria, neljää aikuista ja kahta vajaan viikon ikäistä pentua. Pennuista toinen on hieman pieni joten sitä on saanut kahden tunnin välein vahtia että syö varmasti ja tarvittaessa avittaa ruokailussa. Täällä on iso aidattu piha joten omat koiratkin ovat saaneet temmeltää vapaana aina silloin kun talon omat koirat ovat sisällä. Eilen oli Karo käymässä Shokin, Slaagin ja Kriisin kanssa :) Otettiin koirista valokuvia ja tehtiin vähän tokoa. Kriisi on niin hauska ja topakka pentu, ei voi muuta sanoa! Hippi pääsi leikkimään Shokin kanssa, niillä kahdella sähköjäniksellä synkkaa hyvin. Ajatukset kulkevat selvästi samoja aaltopituuksia :D
Tänään käytiin pikaisesti Hipin kanssa AST:in kisoissa kisaamassa yksi startti. Oltiin ilmoittauduttu kahdelle mutten uskaltanut olla paria tuntia kauempaa poissa pennun luota joten tyydyttiin yhteen. Ja huh hellettä miten kuuma siellä olikaan! Ei yhtään jäänyt harmittamaan ettei päästy toiselle radalle! Salme Mujunen oli tehnyt mielenkiintoisen radan jossa oli suoria putkia vierekkäin ja niiden välissä keskellä aina yksi hyppy joka mentiin aina putkien jälkeen. Hauska rata jossa sai koiraa lähetetellä. Itse onnistuin sysäämään Hipin yhdelle hypylle niin huonossa kulmassa että pudotti riman. Vitonen siis radalta. Tosin olin itse hieman kuutamolla radalla muutenkin huonosti nukutun yön jälkeen (kello soi kahden tunnin välein pentua tarkastamaan enkä sitten saanut oikein unta) joten Hippi teki piitkiä kaarteita.
Meillä oli tavoitteena kerätä näistä elokuun kisoista mahd paljon nollia jotta Hippi voi taas taukoilla ainakin talven. Saldona tähän mennessä 4 kisaa joista 3xhyl ja 1x5. Tää homma ei nyt mee ihan putkeen , nämä tavoitesuunnitelmat ei selvästi oo mua varten :D Ehkä me vaan kisataan loput kisat ilman tavoitteita, jätetään sitten nollien keruu vaikka keväälle. Toisaalta olis joskus hauska pystyä tekemään joitain asioita vähän tavoitteellisemmin, päättää jotain ja tehdä sen mukaan. Mutta koska toinen osapuoli on hullunhauska pieni hippiäinen, niin jatkamme yritystä oppia ymmärtämään toisiamme entistä paremmin :D
Eilen tuli kisakirje Oulun kisoista jossa siis kisataan ensi viikonloppuna shelttimestaruudet agilityssa ja tokossa. Agilityssa koiria on paljon ja päivistä tulee pitkiä. Tokossa shelttejä on vähemmän, kuulemma 6kpl. Joten jos pistettäis taas yks tavoite pystyyn, sijoittuminen viiden joukkoon olisi kova sana ;)

Blogin alku ja juuri

Blogin aloittaminen on pyörinyt mielessäni jo pitkään mutta olen aina pistänyt asian hautumaan, lähinnä sen takia että kotisivujen päivittäminenkin on joskus työn takana niin mites sitten blogin :D Nyt kuitenkin lomalla päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kas näin saatiin blogi pystyyn. Nähtäväksi jää kuinka innokkaasti tänne muistan kirjoitella. Tavoitteena olisi sepustaa tarinaa neljän karvakorvan elämästä, treeneistä ja kisoista.

Hipin kanssa treenataan ahkerasti kevään aikana unohtuneita toko-asioita sillä ilmoitin sen Ouluun 15.8 shelttimestaruuskisoihin. Seuraavana päivänä on agilityn shelttimestaruus jonne on myös Panda ilmoitettu. Paikallamakuu on ollut eniten työn alla. Viime kisoissa, marraskuussa, Hippi oli noussut istumaan ja tönötti siinä koko ajan. Tuon kokeen jälkeen en treenannut hetkeen (tai no, puoleen vuoteen...) koko liikettä kunnes nyt kesällä taas on ollut pakko ryhdistäytyä mikäli tokouraa haluaa jatkaa. Tauko onkin tehnyt selvästi terää koska kesän treeneissä Hippi on maannut paikallaan todella rauhallisesti, hiphei :) Lisähaastetta kokeeseen tuo tieto että agilitykehät pyörii samaan aikaan. En tiedä miten lähekkäin kehät ovat mutta varmuuden varuilta ollaan treenattu tokoa mm agilitykisoissa missä Hippi käy hivenen kuumana. Siitä huolimatta pysyy keskittymään yllättävän hyvin myös tottelemiseen. Täytyy vaan toivoa ettei Hipin agilitystartti ole ennen toko-koetta, voi olla muuten ylimääräisiä kierroksia neidillä.

Tänään olin agilityhallilla treenaamassa tokoa ja puomin kontaktia. Hyvin toimi tämä yhdistelmä, sujuvasti vaihtoi lajista toiseen joten ehkä tässä on toivoa että pää kestää pienellä ;D Ennen treenejä kävin uittamassa koiruudet isäni luona. Hippi on ihan mahdoton vesipeto, ui hirmuisia matkoja kepin perässä, hyppii laiturilta veteen ja rantaan päästessä inisee innosta jos vaikka keppi lentäisi uudestaan. Panda on vähän maltillisempi polskija. Käy pieniä lenkkejä Hipin perässä muttei lainkaan samalla innolla. Kirppu taasen ei ole mikään uimisen ystävä joten kuumana päivänä kannan sen järveen jotta olisi hieman viileämpi olla. Pörri ei enää ui mutta tykkää seistä vedessä ja vilvoitella masua. Kahlailee järvessä niin pitkälle kuin jalat yltää ja seisoo siinä :) Hassu vanhus.