sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pientä treenintynkää

Saatiin mahdollisuus mennä treenaamaan lämpimään sporttikoirahalliin joten mitäpä sitä muutakaan ohjelmaa joulupäiväksi keksisi :) Hippi ei ole tehnyt yhtikäs mitään pariin viikkoon joten höyryjä oli kertynyt ihan kiitettävästi! Vielä kun ohjaaja oli huolimaton ohjauksensa kanssa, oli alku hieman takkuinen. Videolta oli myös ilahduttavaa katsoa kuinka kädet taas heiluivat ja ohjaus oli sellaisia nanosekunnin huitaisuja... Voi kiesus että voi joku asia olla vaikeaa. Sain myös Hipin monesti tekemään pidempiä kaarroksia ihan vaan sillä etten kertonut sille ennen estettä että käännös on tulossa. Jahka kiinnitin tähän taas hieman huomiota, teki Hippi osaamiaan nuolen-siivekettä-käännöksiä. Kepeille en saanut sitä menemään suoraviivaisesti kun ei sitten voinut luottaa koiraan vaan sitä piti vetää ihme mutkan kautta kulmaan jonka se taatusti osaa.

Ensimmäisellä kerralla puomilla teki taas saman kuin kisoissa yleensä, jäi siihen reunalle kiikkumaan ja jouduin antamaan uuden käskyn että laittoi etutassut nurmelle! Tuo on kyllä hassu juttu. Kaipa se jotenkin kokeilee voisiko päästä jatkamaan matkaa hieman vähäisemmällä yrityksellä. Alkuaikoina kisoissa kun en aina vaatinut kunnollisia kontakteja niin edelleen saa tätä korjailla.

Toisella radanpätkällä ennen putkea päätin taas pyörittää Hippiä esteen ympäri. Tuo pyörittäminen nyt vaan tuntuu aina helpoimmalta vaihtoehdolta mutta toki olisi syytä osata muitakin vaihtoehtoja. Treenattiin siihen sitten viskileikkausta joka toimikin ihan hyvin kunhan vaan muisti antaa koiran mennä edelle. Täytyisi muistaa kisoissakin noita käyttää, helposti vaan tahkoaa sitä samaa vanhaa.

Tässä lyhyt pätkä treeneistä.

Näin muutaman vapaapäivän kunniaksi olen taas ehtinyt pyöritellä päässäni Hipin pennutus/sterilointi asiaa. Nyt olisi mitä mainioin hetki leikkauttaa Hippiäinen, ilmat ovat sellaiset ettei treenaamisesta/kisaamisesta kuitenkaan tule mitään moneen kuukauteen. Toisaalta päätös on niin lopullinen että se tietysti hirvittää... Kovasti olisin halunnut pennun Hipistä mutta näyttää vähän siltä ettei tämä haave tule koskaan toteutumaan. Olen asiasta paljon jutellut töissä lääkäreiden kanssa mutta eihän kukaan tietenkään voi sanoa miten seuraavalla kerralla tiineys menisi. Hippi on niin spesiaalityyppi että hirvittää ajatuskin jos tiineydessä tai synnytyksessä menisi jotain pieleen. Äh, tässäpä pähkinää purtavaksi...

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!



Nyt alkaa muutto olemaan ohi :) Shelttitytöt kotiutuivat uuteen asuntoon nopeasti, toisaalta nää on tottunut melkoiseen reissuelämään ja ovat tyytyväisiä siellä missä minä olen. Järkyttävä lumimäärä on hieman hankaloittanut uusien lenkkireittien löytämistä, joka puolella kun on tolkuttomasti lunta! Täälläpäin on kyllä koiria mutta näköjään eivät lenkkeile pelloilla tai metsissä... Ja mua taas ei saa autotien vartta talsimaan, olkoonkin aurattu. Kirppu ei vaan oikein nauti polkujen raivaamisesta, sitä joutuu välillä kantamaan.

Pariin viikkoon ei olla tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Toisaalta pakkastakin on ollut niin paljon ettei treenaamisesta ole tullut mitään. Katotaan sitten vaikka keväällä lumien sulattua josko taas aktivoiduttais :D

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hipistä hyppyvalio!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Hippi tempaisi eilen Porvoossa hienon nollavoiton hyppärillä, sai kolmannen hyppysertinsä ja valioitui hyppyvalioksi :) Hyppärit ei oo niin meidän (=mun) juttu joten siksipä tää tuntui niin hienolta työvoitolta. Tosin tänä vuonna on noi hyppäritkin menneet vähän paremmin mutta jotenkin tuntuu että kontakteilla saa koiran aina taas "haltuun".

Porvooseen siis lähdettiin eilen Vuokon ja Sindan sekä Nera-heelerin ja Ninan kanssa. Hippi pääsi baanalle reilun kahden kuukauden kisatauolta. Vuorossa oli kolme starttia jotka eivät menneet ihan peräkkäin vaan järjestys oli medi-mini. Tämä teki päivästä hieman pidemmän mutta onneksi kisapaikkana ollut maneesi oli kohtuullisen lämmin. Ulkonakaan ei ollut kuin muutama aste pakkasta joten hyvin tarkeni. Ja sen ajan kun koirat lepäilivät autossa starttien välissä, pidettiin se käynnissä jotta siellä olisi mahdollisimman lämmin.

Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, jolla oli varsin kivat radat tehtynä. Ei mitään ylivaikeeta pyöritystä vaan sellaista kivaa agilitya jossa koira sai mennä kovaa :) Eka rata oli hyppäri. Takaraivossa takoi koko rataantutustumisen aikana ajatus että jos sitä tekis nopean nollan ja voittais niin... Tämän lisäksi yritin takoa päähäni että jos ei mitään muuta niin perkule ainakin ohjaat tuota koiraa. Ei huiskimisia eikä muita ylioptimistisia roiskaisuja. Hipin vuoro oli lähs viimeisenä ja sitä ennen radalla oli tehtailtu hienoja ja nopeita nollia. Eipä siinä muu auttanut kun mennä tekemään omaa suoritusta. Alun putkeen Hippi säntäsi kuin ammuttuna. Seuraavalle hypylle tuli vauhdilla mutta kokosi itsensä hienosti päästen pienellä kurvilla kepeille. Keppien jälkeen ryntäsin Hipin ohi estääkseni sen sinkoamisen väärään päähän putkea. Tässä kohtaa en ollut ihan varma pujotteliko koiruus loppuun asti, en sitä nähnyt. Sitten tuli pieni luukutussuora muutaman mutkan kera. Hyppy ennen viimeistä putkea oli taas tosi hieno. Hippi hyppäsi sen niin nuollen kun se vain oli mahdollista. Enää loppusuora ja kovasti palkkaa koiralle! En siis ollut ihan varma tuloksesta keppien takia mutta siitä viis, Hippi oli tehnyt niin hienon radan että tulos oli täysin sivuseikka! Seuraavaksi kuulutettiinkin että nollahan se ja kärkeen :) Oli muuten piinaavaa odotella ne kolme viimeistä koiraa. Mutta niinhän siinä kävi että kukaan ei enää Hippiä ohittanut joten nollavoitolla ansaittiin viimeinen hyppyserti! Syksyn hylkyhyppyratojen jälkeen tuntui ettei toi H-AVA oo meitä varten mutta niin vain vuoden viimeisissä kisoissa napsahti!

Tämän jälkeen olikin hyvä kasata pää seuraavalle radalle. Siinä oli keinu toisena esteenä jonka päätin ottaa vastaan ja varmistaa että Hippi taatusti pysähtyy. A:lla olin vähän epävarma mitä tehdä, viime kisoissa kuitenkin A:lta tullut niitä virheitä. Päätin kuitenkin vaan juosta ja luottaa että askelet osuu kohdilleen. Videolla oon judt vähän siinä edessä joten ei näy mihin asti Hippi juoksee mutta ilmeisesti tarpeeksi alas kun ei tuomari virhettä antanut :) Muurin jälkeiselle putkelle olin suunnitellut takaaleikkauksen, totta kai olin ajatellut etten muurin jälkeen ehdi valssia tekemään. Ehdinpä kuitenkin ja se helpotti kovasti seuraavilla hypyillä. Puomilla tuli hyvin kontaktille mutta voi ärsytys kun jäi taas siihen reunalle keikkumaan! Ja taas ohjaaja sitten vapautti nanosekuntia liian aikaisin. Voivoivoi... Loppu meni suunnitelmien mukaan ja näin oli tuplanolla ansaittu! Tällä nollalla sijoituttiin toiseksi.

Vika rata oli näistä kolmesta "kinkkisin", kuitenkin edelleen varsin hauska rata! Kaikki meni muuten varsin malliikkaasti paitsi että este nro 8 kierrettiin vauhdilla ulkokautta ohi :D Oma huitaisu oli siinä kohtiin semmoinen etten yhtään ihmettele Hipin ratkaisua :) Jatkettiin siitä sujuvasti rataa, koira ei onneksi edes huomannut tehneensä mitään ihmeellistä! Olin ihan älytyytyväinen tähänkin rataan, nyt puomikin oli huolella tehty. Kaikenkaikkiaan kolme loistavaa rataa johon voi olla huoletta varsin tyytyväinen. Ja tästä on hyvä aloittaa kisatauko, jälleen kerran. Nyt olisi SM-nollat kasassa, MM-nollia pitäisi saada keväällä yksi vielä taiottua jostain.

Tässä
video radoista.

Tämä vuosi oli tulosten suhteen varsin mainio. Saimme sompailtua 12 nollaa joista 9 oli voittoja. Lisäksi nolla MM-karsintojen toisella hyppärillä (sij. viides) sekä European Openiin hyppärillä (sij. 11/152). Lisäksi EE AVA-titteli, tuo H-AVA-titteli sekä ensimmäinen caciag. Ei pöllömmin, vaikkei tavoitteita ollutkaan :)

lauantai 4. joulukuuta 2010

Mummoenergiaa

Esittelee Kirppu :)



Hippikin pääsi jotain pientä tekemään, lähinnä pientä pyöritystä. Huomenna Porvoossa vuoden vikat kisat. Jänskää!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Mummeli hammaslääkärissä

Tänään sattui töissä olemaan tilanne että pitkä operaatio peruttiin ihan viime tingassa joten päivään jäi pitkä tauko. Koska mulla oli koirat mukana, päätettiin Kirpun hampaat putsata. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkän aikaa. Onneksi suu on ollut suurimmalta osin ollut kunnossa eikä harjauksen ansiosta hammaskiveä ole hirveästi tullut. Tosin plakkihan se pahin ongelmanaiheuttaja on suussa ja sitä olen yrittänyt ahkerasti lähes päivittäin harjata pois. Koska Kirpulla on lievä sydänvika, on anestesia aina pieni riski. Toisaalta juuri tuon sydänvian takia suu pitäisi pitää extrahyvässä kunnossa ettei siellä muhi mitään tulehduksia ja sitä kautta pääse bakteerit elimistöä rasittamaan.

Kirpulle valittiin esirauhoitukseksi tavallisen medetomidiini+butorfanoli-yhdistelmän sijaan L-polamivet:iä joka on sydämelle turvallisempi lääke. Tästä Kirppu meni hieman tokkuraiseksi muttei mitenkään nukkuvaiseksi. Tämän jälkeen sai pitkään pelkkää happea maskin kautta ennen nukauttamista syvempään anestesiaan. En niin kauheasti nauti omien koirien anestesiavalvonnasta kun on jo valmiiksi ihan erilailla huolissaan mutta onneksi kaikki meni hyvin :)Kirppu oli anestesian ajan ventilaattorissa jossa kone hengitti sen puolesta. Työpaikallani anestesiaa valvotaan varsin tarkasti. Käytössä on lomake johon merkataan viiden minuutin välein koiran syke, verenpaine, hengitysilman hiilidioksidit, hengitystiheys, veren happipitoisuus ja eläimen ruumiinlämpö. Ja vaikka käytössä on erilaisia monitoreja, on omat havainnot toki ne kaikista tärkeimmät. Koneisiin ei ikinä voi luottaa liiaksi.

Aluksi Kirpun kaikki hampaat röntgenkuvattiin. Aina ei päällepäin näy jos plakki on aiheuttanut hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja tuhoutumista, siksi rtg-kuvat ovat niin tärkeät hammashoidoissa! Monta kertaa on päällisin puolin siisti suu paljastunut hurjaksi tapaukseksi jossa suurin osa hampaista on jouduttu poistamaan.

Tässä kuvia Kirpun purukalustosta


Missään ei näkynyt merkkejä kiinnityskudoksen vähenemisestä :) Ja Kirppu on kuitenkin kohta 13-vuotias koira. Huh helpotus, kun näin nuo kuvat :) Kirpulla oli hieman värjäymää molemmissa yläP4-hampaissa joista en ollut ihan varma olisko niissä ollut jotain häikkää. Onneksi nuokin hampaat olivat kunnossa joten mummeli sai pitää kaikki hampaansa. Hammaskiveä oli hieman, lähinnä taaimmaisissa poskihampaissa. Plakkia samoin. Ientulehdusta ei juurikaan ollut. Nyt kun vain ahkerasti jatkaa hampaiden harjausta, saattaa Kirppu pärjätä loppuelämän ilman uutta anestesiaa hampaiden takia :) Olin muuten aina elänyt siinä luulossa että Kirpulta puuttuu vain vasen alaP2-hammas mutta puuttuihan sieltä samalta puolelta ihan taaimmainen alaM3-hammaskin. En vaan ole ikinä tajunnut sitä tarkistaa...

Operaation jälkeen Kirppu heräsi melko nopeasti. Oli hieman sekava mutta pikkuhiljaa alkoi tajuamaan mikä maa ja valuutta. Oli nopeasti jaloillaan eikä olisi millään malttanut lepäillä lämpöpatjan päällä. Onneksi olin ottanut toppatakin Pandalle mukaan joten Kirppu sai sen päälleen heräämisen ajaksi. Kotiin päästyään nukkui varsin tyytyväisenä sängyssä peiton alla BOT-loimi päällään. Hippi ajatteli auttaa tässä lämpimänä pysymisessä ja kapusi Kirpun päälle nukkumaan! Hassu otus, taisi olla pieni hätä kaverista :)


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Liikaa pakkasta!

Yyyh, ihan kiva kun on lunta mutta mulle riittäisi ihan hyvin sellaiset 5 astetta pakkasta... Ja ei tuulta. Eikä lisää lunta. Kelles näitä toivomuksia voikaan esittää? Olin ilmoittanut Hipin Purinalle 27.11. Jotenkin ajattelin ettei marraskuun lopulla voisi niiiin kylmä olla mutta väärässä olin. Miinusasteita sen 10 joten meidän hyppelyt jäi siihen, lusmuiltiin kotosalla. Jotenkin ajatus kisaamisesta noin kylmässä on vaan niin mahdoton :D Kyllähän sitä itsensä saa puettua mutta koko ajan saa pelätä että rikkooko tuollaisessa kylmyydessä koiransa. Kun ei ollut ees mitenkään tärkeät kisat niin mitäpä sitä suotta riskejä ottamaan. Hippi on ilmoitettu myös Porvooseen 5.12 ja ainakin kisatiedoissa sanottiin että maneesissa on noin +10 astetta. Se riittäisi kyllä meille ihan hyvin. Tietty noita startteja olisi kiva ollut saada vielä muutamia tälle vuodelle, eihän meillä ole edes nollat kasassa. Jää taas talvitauon jälkeen hommia. Ja jos ei saada niitä kasaan niin ei ehkä ole asiaa muutenkaan isoihinkaan kisoihin ;)

Jos viime viikonloppu oli täyteen ahdettu, ei nyt ollut kisojen peruunnuttua mitään ohjelmaa. Luksusta. Siispä vuorossa oli pitkiä metsälenkkejä ja pientä treenipuuhastelua. Lauantaina käytiin työkaverin kanssa illalla meikossa otsalamput apuna. Tosi upee paikka pimeälläkin ja lumen ansiosta näkyvyys oli kellonaikaan nähden huippuluokkaa :)

Koska tänä viikonloppuna ei paljoa treenailtu, yritin opettaa Hipille paria uutta temppua. Temppu nro 1 oli takajaloillaan seiste pyörähdys. Hippi kun on oppinut tanssimaan kohti, ei se meinannut millään hiffata että voisi vain pyörähtää ympäri paikoillaan :) Temppu nro 2 oli tangon ympäri tanssiminen myöskin takajaloillaan seisten. Tämä nyt oli ehkä hieman vaan varioitu temppu siitä kun seisoo vadin päällä ja pyörii siinä ympäri. Tosin hieman vaativampi asia koska tangosta ei niin saa tukea. Pienen sähläilyn jälkeen alkoivat toistot muistuttamaan sitä mitä haluaisin :)

Tässä pieni, hämärä pätkä siitä minkälaiseksi temput muodostuivat parin päivän aikana.



Tavoitteena tietysti saada tuo "spin" vielä itsenäisemmäksi ja kauempana ohjaajasta tapahtuvaksi. Tuo "runt" pitäisi saada vähemmän sähläileväksi...

Viikonloppuna oli kaverini kleinsbitch Sinda hoidossa. Pieni raitapaita-saksalainen on pitänyt sheltit hyvin kurissa ja nuhteessa. Hauska tyyppi!

*Lisäystä*

Meinasi unohtua kirjuuttaa keskiviikon treeneistä jotka olivat hyvin erilaiset ja hauskat. Meillä oli pieni radanpätkä jolla ohjaaja ei saanut juosta ollenkaan, piti vain lähettää koiraa esteille ja rytmittää käännökset oikein! Oli hyvää vaihtelua vaikkakaan ei niin helppoa. Nyt kyllä näki miten Hippi irtosi esteille kun vaan piti ohjausta päällä. Ei töksähtänyt meno ollenkaan vaikka kävelin jo seuraaville esteille Hipin suorittaessa edellisiä :) Hippi oli nääääääääin hyvä :D

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Puuhaviikonloppu

Huh, miten nopeasti viikonloppu menee kun sen lataa ohjelmaa täyteen! Perjantaina olin työn puolesta kuuntelemassa mielenkiintoista anestesia- ja kivunlievitysseminaaria jossa luennoitsemassa oli saksalainen ell Peter Kronen. Seminaari oli ehkä enemmän suunnattu eläinlääkäreille kun hoitajille mutta varsin käyttökelpoista tietoa tuli etenkin anestesianvalvonnan osalta. Anestesiaprotokollat ja kipulääkeinfuusiot ovat eläinlääkäreiden päätöksiä mutta ainakin tiedän mitä pyytää jos omat koirat joutuisivat operaatioon.

Lauantaina aamupäivä vilahti Helsingin Eirassa sijaitsevassa Allfurdogz-liikkeessä jossa pidän kolmen kerran koiratanssikurssia. Hippi oli esimerkkikoirana ja saikin puuhastella tiiviisti temppujen parissa parin tunnin session aikana. Tuolta kurvasimme kodin kautta hallille pieniin omatoimi-agitreeneihin. Olen selvästi taas aktivoitunut tuon treenaamisen suhteen ;) Lämppälenkillä menin pellolle kahlaamaan koirien kanssa ja jotta sain ne juoksemaan piti itsekin poukkoilla edestakas. Huono idea sillä takaisinpäin kävellessäni huomasin kännykkäni pudonneen. Ja takaisin etsimään. Onneksi lumessa näkyi selvästi mistä olin kävellyt joten löysin puhelimen hangesta. Autolle palattuani koin pienen paniikin tunteen kun tajusin että myös autonavaimet olivat pudonneet taskusta!! Soitin kaverilleni jonka auton huomasin myös hallin pihalla. He olivatkin muualla lenkillä ja mukana oli Jedi-bortsu joka osaisi esine-etsintää. Alkoi tulla pimeää ja lunta satoi taukoamatta lisää. Jedi jaksoi pitkään yrittää etsiä avaimia, yhdessä kohtaa pysähtyi aina mutta ei sen tarkemmin ilmaissut. Jatkoin vielä yksikseni etsimistä, vaihtoehtona oli lumien sulamisen odottelu ;). Kävin hakemassa kepin jolla lakaisin lunta mutta sepä vasta epätoivoiselta tuntui :D Ajattelin siinä samalla pistää omatkin koirat töihin. Ei niille ole opetettu varsinaista esine-etsintää mutta jotain pientä ovat etsineet. Annoin sekä Hipin että Pandan haistella tavan avainnippuani ja pistin otukset hommiin. Hippi tyylilleen uskollisena juoksi päättömänä ympäri peltoa, löysi tosin poisheittämäni lakaisukepin joten kaipa siitäkin piti olla tyytyväinen. Panda sen sijaan löysi ensin kaninpapanoita, söi ne ja jatkoi hommia. Vähän ajan päästä kaivoi taas lunta ja ajattelin sen löytäneen seuraavan papanakasan. Vielä mitä, sieltähän pilkotti autoni avaimet!! Mikä helpotus! Enpä osannut lainkaan arvata että Panda tuon homman noin hyvin osaisi. Toki sillä on aina paljon enemmän järkeä ja malttia matkassa kuin toisella nimeltä mainitsemattomalla pikkumustalla.

Tämän hieman pidennetyn lämppälenkin jälkeen päästiin vihdoinkin treenaamaan. Ajatuksena oli hinkata hieman keppejä ja puomia. Keppien viereen iskin putken houkuttimeksi mutta eipä Hippi sinne mennyt kertaakaan vaikka hilasin sitä vähän hankalankin lähelle. Häiriötä kestää ihan hyvin, ei paljoa haittaa mitä teen tai missä olen. Puomilla yritin hioa kontakteja. Nyt Hippi meni jo melko hyvin alas asti vaikka itse olin takana. Tuota pitäisi tietysti saada aina nopeammaksi ja varmemmaksi mutta suunta näyttäisi nyt ainakin olevan oikea. Lisäksi harjoittelimme niiaamista eri variaatioin. Seuraavan kerran kun kirjoittelen kaukokäskytreeneistä niin saattanen kirota tällaisia pelleilytreenejä :D

Tässä hieman pätkää treeneistä


Tänään aamu alkoi retkellä Hyvinkään koirakylpylään. Kyllä oli pienellä koiralla riemussa pitelemistä kun tajusi mihin oltiin tultu! Meinasi juosta päin lasiovea, niin oli kiirus sisälle... Sinne mulahti altaaseen kun irti pääsi. Tyypistä vaan lähtee hieman ääntä kun käy niin älyttömän kuumana tuolla. Panda innostui uimaan kun sen avitti (=tuuppasi) altaaseen. Sillä on aina iso kynnys mennä siitä rampista joten pieni apu oli paikallaan ;) Kirppua en altaaseen laittanut kun ei uimisesta nauti. Sai hengailla siinä reunalla ja paimentaa nuorempia.



Ja tuo laidalta veteen hyppääminen ei ollut suunniteltua. Ajattelin että se kiertää kyllä rampille mutta vielä mitä, siitä mennään mistä suoriten päästään....

Muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen oli vielä vuorossa ohjatut agilitytreenit. Satu oli suunnitellut hauskan 26 esteen radan. Eka kerta meni ihan kivasti, ellei ottanut huomioon hylkyä joka tuli heti alussa ;) Toisella kerralla hinkattiin vielä muutamia ongelmakohtia ja kolmannella kerralla sitten nollalla läpi. Sain muuten toisella toistolla Hipin tekemään virheen puomilla! Juoksi läpi. Sai siitä suullista palautetta ja seuraavalla kerralla muisti taas miten siellä olisi tarkoitus pysyä kunnes tule-käsky tulee. Toisaalta hirmu hyvä että treeneissäkin saa samanlaisen kisatsempin että pääsee korjaamaan suorituksen.

Nyt on kotona kolme simahtanutta raatoa. Rankkoja tällaiset aktiviteettipäivät!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Taas liitelemässä

Hippiäisen agilitytauko loppui tänään :) Puolitoista kuukautta ehti vierähtämään viime treeneistä joten tänään hallilla oli yksi hyvin innokas pieni shetlantilainen. Tehtiin etenemistreeniä, kahdeksan hyppyä (tai no, mukana myös muuri, pituus ja okseri) peräkkäin erilaisilla etäisyyksillä ja koiran oli tarkoitus hypätä ne kaikki niin itsenäisesti kuin mahdollista. Ekalla kerralla jäin toisen esteen kohdalle ja Hippi hyppäsi kaikki hypyt pelkällä eteen-käskyllä :) Lopussa oli palkka odottelemassa. Tehtiin tätä harjoitusta molemmilta puolilta ja molempiin suuntiin. Hippi ei mun apua paljoa tarvinnut, eteni joka kerta tosi hienosti koko suoran. Keskittyi myös todella hyvin hyppyihin joiden etäisyydet vaihtelivat joten joutui oikeasti rytmittämään menoansa. Toinen pikkutreeni oli keppien aloitukset niin että putkensuu oli siinä ihan hollilla. Kävin pariin otteeseen siirtämässä putkea jotta vaikeuttaisi mahdollisimman paljon keppien hakemista ;) Muutaman kerran Hippi livahti putkeen mutta lopuksi haki taas itse keppejä pitkältäkin matkalta vaikka välillä annoin mennä putkeen ja välillä kepeille. Hyvää keskittymistreeniä. Tauko oli tehnyt hyväää, oli taas hauska reenata :)

Täytyy katsoa, jos löytyisi vielä jotkut kisat tälle vuodelle. Toisaalta mä e tykkää yhtään kisata kylmässä... Ollaan päästy vaan aika vähän kisaamaan syksyllä, peräti kolmissa kisoissa. Tosin onhan noita startteja ja isoja kisoja kertynyt tälle vuodelle joten hieman rauhallisempi tahti ei taatusti ole haitaksi.

Tänään kävin myös katsomassa yhtä kämppää Kylmälästä. Ja muutto olisi vuoden vaihteessa! Onhan tuo vähän keskellä metsää mutta toisaalta työmatka lyhenee. Kivaakivaa! Ja ihan vieressä on kaksi järveä joten kesällä pääsee uittamaan koiruuksia aina kun vaan haluaa, Hippi tulee olemaan niin paratiisissa :D

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kadonnutta inspiraatiota metsästämässä

Hippi on taukoillut kaksi viikkoa ihan kaikesta. Ei olla edes pienenpieniä temppuja treenattu ;) Aivot ovat saaneet olla totaalilomalla, niin koiralla kuin omistajallakin. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että tauko on tehnyt tehtävänsä, akut tuntuu jo paremmin ladatuilta.
Eilen mentiin sitten valmennusryhmän tokotreeneihin. Meitä oli vain neljä treenaamassa joten jokainen ehti treenata melkein 20 minuuttia. Hippi otti ensin hieman malttitreeniä ruutuun. Lähinnä äänenkäytön suhteen. Tehtiin liike kisanomaisesti, viritin Hipin normaalisti ja lähetin. Kauhean rääkäisyn saattelemana kutsuin Hipin takaisin. Ohjeeksi sain kieltää Hippiä ennen kuin sen päästää liikkeelle. Kuusi kertaa Hippi lähti rääkäisten matkaan ja aina pyysin sen takaisin. Ihme tyyppi, joka kerta lähti samanlaisella raivolla vaikka olin ottanut sitä juuri ennen nokasta kiinni ja käskenyt olla hiljaa. Viimein tajusi olla huutamatta jolloin sai juosta ruutuun ja siellä hirmu bileet pystyyn :) Ruudussa ei ollut valmiina mitään mutta silti pinkoi oikeaan paikkaan niin kovaa kun jaloistaan pääsi :) Tämän jälkeen tehtiin muutamia korjaamistreenejä missä Hippi jätettiin ruudun ulkopuolelle ja ohjasin sen lähtöpaikasta ruutuun jossa oli palkka. Tätä täytyisi oikeasti tehdä paljon enemmän jotta olisi jotain mahdollisuuksia saada koira takaisin ruutuun jos se kokeessa jostain syystä ajautuisi ulkopuolelle.

Tämän lisäksi tehtiin taas tunnaria. Nyt tehtiin kolmea erillistä tunnari"pistettä" jossa oli paljon kapuloita + oma. Treeniä ei tehty koeliikkeenä vaan kävelin Hipin kanssa aina yhdelle kasalle ja katsoin mitä tekee ilman käskyä. Kapuloille päästyään alkoi heti haistelemaan keskittyneesti eikä siirrellyt suullaan yhtään vääriä kapuloita :) Löysi jokaisesta kasasta hienosti omansa! Kokeen epäonnistuminen saattoi olla vain joku tilapäinen mikälie-häiriö. Nyt vaan onnistuneita treenejä alle niin Hippi saa varmuutta liikkeeseen!

Lisäksi otettiin yksi lyhyt paikallamakuu jossa ei sen kummempia ongelmia. Tämä nyt ollaan sentäs saatu rakennettua suht varmaksi liikkeeksi vaikka alkuun siinä(kin) oli suuria ongelmia.

Illalla oli yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista, Adam Lambertin keikka :D AL oli aikoinaan aivan ehdoton suosikkini american idolsissa ja ikävää että kisan lopputuloksessa ei ollut kyllä laulutaidon kanssa mitään tekemistä, siihen vaikutti jotkut muut syyt. Anyway, keikka oli super! Kaapelitehdas vaan ei todellakaan ollut paras mahdollinen keikkapaikka tuollaiselle ihmismäärälle! Jonotettiin yli tunti sisään ja meidän perässä oli vielä ihan järkky jono. Alakerran vessoihin oli ihan järkyttävä jono, anniskelupuolen vessoihin onneksi pääsi vähemmällä venailulla. Saatiin kohtuuhyvät paikat aidan vierestä josta jopa näki jotain. Harmi vaan että siinä toisella puolella aitaa oli niitä kirkuvia teinejä ;) Lisäksi siihen meidän pöytään oli eksynyt myös jotain AL:n hard core-faneja jotka kyselivät että oltiinko me ollenkaan lentokentällä vastassa kun he eivät muistaneet meitä siellä nähneen. Juu, ei oltu. Joku roti noiden muusikoiden kiusaamisellakin. Yksi näistä oli myös lähtenyt jenkkilään keikalle. Mikäs siinä jos massia löytyy.

Keikka oli itsessään harmillisen lyhyt, kesti vain tunnin! Harvoin olen ollut missään keikalla joka olisi noin lyhyt ollut. Muutamia kappaleita jäin kaipaamaan kuten "a Loaded Smile" sekä "Time For Miracles" mutta toisaalta AL esitti kaksi ehdotonta lempikappaletta hänen idols-esityksistään, "Ring of Fire:n" sekä "Mad World:in" Tosin tuo encorena vedetty mad world oli hieman traumatisoiva kokemus koska se vedettiin tuollaisella tuplanopeudella! En tykännyt tuosta versiosta. Alkuperäinen cover-versio kun on kuitenkin yksi parhaista musiikillisista vedoista ikinä... Pääsin tästä järkytyksestä kuitenkin nopeasti yli ;) Encore oli vähän hätäisesti vedetty ja todellakin vain yhden kappaleen pituinen! Keikka loppui vähän kuin veitsellä leikaten. Kokonaisuutena kuitenkin ihan mahtisetti ja todellakin menen uudestaan jos herra vaan tänne päin uudestaan palaa! Ja toivottavasti palaa!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Muutama sananen

Mitäpä näistä viime aikojen kokeista pitkiä pätkiä kirjoittamaan. Yhteistä niillä kaikilla on se että tavalla tai toisella ovat menneet railakkaasti vituilleen. Ensin oli ne koiratanssin SM-kisat. HTM:ssä Hippi sijoittui sijalle seitsemän yhdeksästä koirasta. Tuomarit eivät juurikaan tykänneet esityksestä. Etenkin yhtä tuomaria (Heli Nousiainen) häiritsi jo viitasta lähtien kaikki. Hyihyi, koira hyppi kolme kertaa, siksi noottia venkoilusta. Ihan tarkalleen en tiedä mikä kaikki lasketaan venkoiluksi. Anyway, esityksemme oli siis täynnä epätarkkoja seuraamisasentoja ja ne seuraamisasennot jotka onnistuivat, olivat väljiä.
Freestylessä Hippi oli ihme jäkittäjä. Ehkä kaksi esitystä oli liikaa. Kieltäytyi tekemästä hyvinkin osaamiaan asioita ja sooloili omiaan. Tämän jälkeen harmitti koiran toimimattomuus, ei ole tuollaista aasivaihdetta ennen laittanutkaan päälle. Sijoituksemme oli sama 7/9 kuin edellisessäkin luokassa. Eipä saanut esitys ihmeellisiä pisteitä, enkä tästä esityksestä niitä osannut odottaakaan. Jokainen tuomari muisti myös huomauttaa että koira haukkui, peräti neljä kertaa. Vinkki vitonen kaikille jotka miettivät koiratanssia harrastuksena: Jos koirasi haukkuu, kannattaa laji unohtaa. Haukkuminen on kuitenkin selvästi yksi suurimmista synneistä lajin keskuudessa.

Alkuun ajattelin olla lataamatta esityksiä nettiin mutta toisaalta, johan niiden kanssa ollaan noloiltu kisapaikalla joten ehkä ne voi tänne blogiin laittaa. Täältä niitä ei kovin moni löydä.

Tässä Heelwork to music-esitys
Lähettäjä 2010-10-15


Ja tässä Freestyle
Lähettäjä 2010-10-16


Se niistä kisoista.

Koska HTM + freestyle oli vienyt arvokasta treeniaikaa, oli harjoittelu seuraavan viikonlopun tokokisoihin jäänyt todella vähälle. Huono ratkaisu. Edeltävällä viikolla otin lähinnä tunnaria ja apupalkalla luoksetulon pysäytyksiä. Koe meni vähän niinkuin odottaa saattoi, ei kovin hyvin. Alku oli jo lupaava kun kisapaikalle saavuttaessa huomasin kisakirjan ja rokotustodistusten jääneen jotenkin kummallisesti kotiin. Onneksi olin niin paljon etuajassa että ehdin piipahtaa kotona pikaisesti.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa sekoitetussa järjestyksessä. Ensin paikallamakuu josta 10, hyvä ja rauhallinen suoritus. Hippi oli kolmnten suoritusvuorossa ja ihan hyvin sain sen viriteltyä kehään. Ekana hyppynouto joka on suht varma liike. Tästä 10. Ja sitten alkoi alamäki :D Ruudun bongasi hienosti mutta kiesus minkä rääkäisyn päästi sinne lähtiessään... Tälle(kin) tarttis tehdä jotain. Pinkoi hienosti keskelle ruutua jossa pysähtyi hysin käskystä ja meni suht nopeasti maahan. Sitten en tiedä mitä tapahtui koska en katsonut koiraa. Jotain se säikähti, joko lintua (joita hallissa oli paljon) tai sitten sen päälle tippui vettä. Kuitenkin hypähti ympäri ja jäi hyvin hämillään seisomaan paikoilleen, tiesi ettei olisi saanut nousta mutta jotain siellä oli häiritsevää. Tuli hienosti kutsusta sivulle, treeneissä arpoi monesti väärälle puolelle. Kaukoissa en ole lukenut sääntökirjaa vaan olen antanut itseni ymmärtää että vihtoväli on 3 sekuntia. On siis 5 sekuntia joka tuntui ikuisuudelta. Ma-sei vaihdossa ensin arpoi asennon ja lopuksi valahti maahan. En enää korjannut. Tästä 7. Liikkeestä istuminen 7,5, jouduin hiemn avittamaan ja katsomaan koiraa käskyn aikana. Mieluummin pistevähennyksiä kuin 0. Tämän jälkeen ulos kehästä, koiralle hyvä palkka ja hetkeksi autoon odottamaan seuraavaa osiota.

Toinen osio aloitettiin seuraamisella. Hieman yliviritystä ilmassa sillä Hippi edisti aika pahasti ja muutama perusasento meinasi unohtua. Pisteitä 8. Luoksetulosta 0 sillä pysähdykset valuivat, huoh. Metallinoudost 9, kiljaisi lähtiessään. Tunnari 0, oli tekevinään hyvin töitä nenällään mutta silti bongasi väärän kapulan. Kokonaisvaikutus jostain syystä 9. No, jos jostain pitää olla iloinen niin siitä että koira teki hirmu iloisesti töitä koko kokeen ajan. Ehkä mä alan oikeasti vaan hokemaan tota kun ei tulosta synny mistään. Pääasia että koiralla on kivaa. Siinä me ollaan ainakin hyviä.

Tässä videomateriaalia kokeesta


Nyt ollaan treenitauolla. Kaikesta. Ajattelin että muutaman viikon nollaus olisi tuonut treeni-intoa mutta yllättävän vähän on hinkua tehdä yhtikäs mitään.

Kirpun kuulumisia sen verran että otin siitä viime viikolla verinäytteen, maksa- ja munuaisrvoja yms perussettiä jotta näkee missä mennään. On kuitenkin syönyt tuota sydänlääkettä kesästä joten halusin nähdä ettei siitä ole aiheutunut mitään. Onneksi kaikki arvot olivat normaalit :)




keskiviikko 13. lokakuuta 2010

SM-kisat lähestyy

Tässä vaiheessa on aina hyvä miettiä ja voivotella että miksi, oi miksi ei vaan voisi pitäytyä parissa koiraharrastuslajissa vaan väenvängällä pitää hakata päätä seinään mahdollisimman monen erilaisen lajin kanssa. Se että ohjelmat saatiin hyvissä ajoin valmiiksi paperilla, ei todellakaan tarkoita sitä että ne olisi saatu harjoiteltua kunnolla kasaan. Kun ei vain ehdi. Ja se musiikki pitäisi olla treeneissä mukana joka taas tarkoittaa että auto pitäisi ajaa johonkin kentän reunalle kun muuta soitinta ei huushollista löydy. Vuorotyökin hankaloittaa omalta osaltaan kun on ollut paljon iltavuoroja ja valoisan ajan ennen töitä käyttää mieluummin metsälenkkiin. No valivali, itsepä koiran kisoihin ilmosin :D

Maanantaina oltiin treenaamassa Veikkolan uudessa koirahallissa noita esityksiä. Hippi teki ihan suht hyvin mutta sooloili HTM:ssä ja vinkui freestylessa. Lupaavaa. Ja tuo vinkuminen mua itteäni harmittaa koska se kertoo ihan vain siitä että Hippi on nyt kahden ohjelman kanssa vähän epävarma :/ Harmittaa että on saattanut koiran tilanteeseen jossa sillä menee helposti asiat sekaisin. Eikä tässä nyt ihmeitä ehdi tehdä, lähinnä pieniä osia palkaten.

Tokossa ollaan oltu varsin aikaansaamattomia. Kisat lähenee eikä taidot ainakaan kasva. Viime lauantaina oli valmennusryhmän treenit piiitkästä aikaa. Viime kerta tainnut olla joskus huhtikuussa? Alkuun tehtiin Sirken ohjauksessa ruutua, yritin ensin ilman palkkaa mutta meni sekaisin ylimääräisistä merkeistä joita hallissa oli. Löysin kuitenkin loppujsen lopuksi ruutuun ilman apua, kunhan oli käynyt katselemassa muut merkit. Sen jälkeen tehtiin muutama toisto jossa palkka oli valmiina ruudussa. Tarvitsisi vain treeniä jotta liike taas tulisi varmemmaksi. Kukahan Hipin kanssa treenais :D Tämän jälkeen katsottiin kaukoja. Ongelmamme on ollut se että Hippi peruuttaa ja tepastelee takavasemmalle. Nyt kuitenkin vaihtoi lähes puhtaasti. Jotain edistystä. Ulkona tehtiin Marin ohjauksessa tunnaria. Hösäs alkuun, otti kerran väärän. Haki kyllä omansa sitten mutta samalla tavalla vauhdista napaten. Se on todella hankala tilanne, palkatako vai ei? Hippi on tehnyt joskus noita suorituksia missä käytännössä vain noutoliikkeenä nappaa yhden kapulan ja kiikuttaa sen mulle. Jos tämä sattuu olemaan oma niin onglmaksi muodostuu se että onko se oikeasti saanut hajun ja on niin varma tekemisestään että ottaa heti oikean vai kannustanko tällaiseen kapulan nappaamiseen jos se kuitenkin on vain vahingossa sattunut valitsemaan oman sieltä... Hankalaa! Ajatuksia kellään? Onneksi loppuun saatiin kaksi hyvää toistoa missä Hippi käytti oikeasti nenäänsä.

Harmittaa kun en ole ehtinyt ulkoiluttaa kameraa vaikka kelit ovat olleet hyvät. Milloin se on unohtunut kotiin tai sitten on ollut juuri silloin pilvistä kun kamera on mukana. Tänään kuitenkin ehdittiin pihalle kun aurinko vielä paistoi. Hippi pääsi taas esittämään parhaita puoliaan pallonsa kanssa :D










sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ohjelmat valmiit!!

Huh, vihdoinkin ovat sekä freestyle- että HTM-ohjelmat valmiit :D Tai no, pieniä muutoksia saattaa vielä tulla mutta pääpiirteittäin on valmista. Lauantaina oli Riikan ja Jedin kanssa hallilla treenaamassa ohjelmia. Rakennettiin kehä avuksi hahmottamaan tulevan kisakehän kokoa. 13x25m on vähän hankalan mallinen kehä mutta ei auta muu kuin yrittää saada ohjelmat toimimaan siinä. Kokeilin ensin freestyle-ohjelmaa, ekaa kertaa kunnolla musiikin kanssa. Siinä on paljon samoja elementtejä kuin vanhassa ohjelmassa, hiukan toki muutettuna, mutta Hipille on helpompaa kun ohjelmassa ei ole kaikki aivan uutta. Hippi tekikin ihmeen hyvin hommia, jopa tuunatut ja uudet liikkeet onnistuvat. Otin vielä toisen toiston jossa palkkasin vaihdot ja hyvin menneet temput. Ei ole tainnut meidän ohjelma olla ikinä näinkään "valmis" peräti kahta viikkoa ennen kisoja :D Normaaliimpaa on ollut panikoida viime päiviin asti kun ohjelma ei toimi tai pysy päässä. Jotain edistystä on siis selvästi tapahtunut.

Pienen tauon jälkeen jatkoin HTM-ohjelman treenaamisella. Alkuvaikeuksien jälkeen alkaa seuraamiskuviot löytämään omat paikkansa koreografiassa. Parissa seuraamisasennossa on alkanut tulemaan pientä epätarkkuutta, ehkäpä tämä kaiken uuden treenaaminen on sekoittanut Hippirukan päätä. Täytyy siis hieman tehotreenata/palkata niitä. Muutoin asentojenvaihdot sujuvat jo suht hyvin ja tarkkuus on parantunut kun ollaan päästy muutamia kertoja ottamaan koko esitys läpi musiikin kanssa. Vielä on tietysti täysin hakusessa molempien esitysten puvustus... Se on asia jota mä en vaan hallitse. Huono, huono mielikuvitus nääs. No, onhan tässä vielä se kaks viikkoa aikaa. Kuuluisat sanat mun suusta :D

Tänään oli agilitytreeneissä hauska rata jossa treenattiin kovasti takaaleikkauksia. Rata oli tällainen. Turhan harvoin tulee treenattua okseria mutta nyt se oli kahteenkin kertaan ja molemmilla kerroilla siinä tehtiin takaaleikkaus. Hippi lähtee nyt tosi näpsäkästi noihin leikkauksiin, sen pystyy tosi kaukaa lähettää eteen hypylle ja itse voi huoletta leikata hyvinkin tiukasti ilman että Hippi kieltäisi esteen. Kepeillä Hippi meni ekalla kerralla tosi hyvin mutta sitten kun yritin hätäillä, kääntyi se pois. Pakko siis päästää se ainakin kolmanteen väliin ennen kuin kauhean tiukasti leikkailee. Hypyllä 15 piti tehdä päällejuoksu ja siinä jäin herkästi odottelemaan turhankin pitkäksi aikaa, hankaloitti vain elämää suoran putken jälkeen ;) Näissä olisi pakko vaan oppia liikkumaan ja ohjaamaan samaan aikaan, mitenhän se tuntuukaan niin hankalalta aina välillä.

Mulla on ollut tällä viikolla neljä koiraa kotona kun Nekku-sheltti on ollut kyläilemässä emäntänsä ollessa Saksassa agilityn MM-kisoissa Sonicin kanssa. Lämpimät onnittelu Sini medien joukkue-hopeasta, Hippi on vähän ylpeä taitavasta enostaan :D Neljän lauma on tullut hyvin toimeen, onneksi sheltit ovat niin helppoja otuksia.

Loppuun muutama kuva plikoista







keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Hyvät hyllyt Turusta

Perjantaina lähdettiin Turkuun äidin luona käymään ja siinähän samalla kisattiin lauantaina Tsaun kisoissa parit startit. Kuukauden tauon jälkeen on Hipin meno hieman kysymysmerkki. Tai no, meno on aina tasaisen hullua mutta lähinnä jännittää hieman kuinka eri radoilla ollankaan :D Ensimmäisenä oli Saviojan Annen hyppäri. Tykkäsin radasta, ei mikään ylihelppo mutta varsin mentävä rata. Hippi kulki ihan älyttömän hyvin, minimaalisilla mutkilla. Olinkin hirmu iloinen nollasta maaliin tultaessa kunnes Vuokko tuli sanomaan ettei Hippi ollutkaan hypännut muuria! Putken jälkeen oli mielestäni jo menossa muurille joten jatkoin rataa siinä uskossa että este tuli suoritettua. Hippi oli kuitenkin kurvannut muurin ohi ja siitähän tietty jatkettiin onnellisesti matkaa. Että näin. Tän siitä saa kun ei kunnolla vaan huitoo epämääräisesti sinne tänne. Mulla alkaa oikeasti olla vakava ongelma ton huitomisen kanssa!! Miksi ei voi oppi mennä perille kun noita pilattuja ratoja alkaa tulemaan hyvinkin useasti ja treeneissä asiasta huomautetaan ehkä noin joka kerta. Radan jälkeistä harmistusta ei ainakaan vähentäny se että katselin videolta Hipin aikaa joka olisi ollut voittajaa nopeampi. Ei me sitä kolmatta hyppysertiä haluttaiskaan. Agilityrata oli Herralan Ritvan. Rata ei tuntunut mitenkään mukavalta, vääntöä oli ihan tarpeeksi. Meinasin työntää Hipin kepeiltä pois kun olin muka-auttamassa tiukkaan avokulmaan. Siis oikeasti mulla on koira joka taatusti osaa hakea keppejä niin sitten siellä pitää olla häiritsemässä toista! Onneksi Hippi kuitenkin pääsi puikahtamaan oikeaan väliin. Mulla oli taas selvät sävelet puomille, hyvä pysäytys tai koira syliin. Puomille tultiin melkoista kyytiä hypyn ja putken kautta mutta Hippi ehti hienosti pysähtyä alas, nopeasti :) Jotenkin olin asennoitunut siihen että puomi ei onnistu (olin jopa katsonut mistä aidanraosta lähden radalta koira sylissä...) ja tästä häkeltyneenä sarjaesteellä tajusin jotenkin unohtaneeni valssata ja olin niin väärässä paikassa kun olla ja saattaa -> Hippi hyppäsi C-osan takaisinpäin kun ohjaus jäätyi kokonaan. Päivän saldona siis kaksi erinomaista rataa joissa molemmissa yksi ohjaajan källi estämässä nollien tekemisen. Ainahan pitää etsiä kaikesta jotain positiivista (vaikka oikeasti positiivisuus onkin perseestä ;) ) joten ollaan iloisia että koira teki muuten loistavaa työtä ja puomi onnistui hyvin. Ja Hippi oli superhieno! Tässä videot radoista.

Sunnuntaina läksin Karon ja Kriisin kanssa treenailemaan. Hippi teki pientä radanpätkää jossa lähinnä yritin treenata nopeampaa puomia. Jostain syystä Hippi taas arpoi viimeistä askelta ja jäi helposti roikkumaan siihen puomin reunalle! Tätä se todella harvoin tekee treeneissä joten oli ihan hyvä että pääsi vieraalle kentälle harjoittelemaan ja palkkaamaan oikeasta. Treenailin myös esteille lähettämistä pelkillä käskyillä. Haluaisin että Hippi olisi varma hakemaan esteitä myös pelkillä käskyillä tiukkoja paikkoja varten. Oma ohjaus kun saattaa joskus olla hieman ristiriitaista niin pelkällä käskyllä voi yrittää pelastella tilanteita :D Hyvin Hippi on ohjattavissa pitkiäkin pätkiä pelkillä käskyillä, itse paikallaan seisten. Ehkäpä muutan ohjaustapaani enemmän kauko-ohjaavaksi. No, ehkä en kuitenkaan. Kiitos Karo treeniseurasta :)

Agilitytreeneistä porhallettiin Puolarmaarin ulkoilualueelle tokotreeneihin. Hippi kun on nyt sitten ilmoitettu Kirkkonummelle tokokisoihin shelttimestaruuksiin niin pakkohan se on vähän ryhdistäytyä tuon treenaamisen suhteen. Tein ruutua pitkästä aikaa, viimeksi taidettiin tehdä tuo kisoissa toukokuussa... Oikea paikka oli hieman hakusessa ja Hippi oli irtoavalla tuulella. Juoksi alkuun sinne, tänne ja tuonne ennen kun hahmotti ruudun kunnolla nurmikolta. Ennen pystyi hyvin luottamaan siihen että liikettä valmistellessa lähtöpaikalla Hipin "jähmettyminen" kertoisi siitä että ruutu on havannoitu. Näin ei selvästikkään ole. Tai sitten tämä oli tilapäinen häiriö. Kaukoissa ongelmana on se että Hippi tarjoaa helposti niiaamista! Täytyy hieman korjata tätä pientä epäymmärrystä joka jostain syystä on Hipin päähän pesiytynyt. Tunnarissa eka toisto tehtiin asfaltilla ja jostain syystä Hippi napsi ekan mahdollisen kapulan suuhunta (paniikki!!) Yritin varovasti lähettää uudestaan kapuloille ja nappasi samalla vauhdilla seuraavan rivissä olleen joka sattui olemaan oma. En uskaltanut tästä palkita vaan otin vaan kapulan vähin äänin. En todellakaan osannut sanoa nappasiko kapulan ihan sattumalta vai oliko muka saanut hajun... Päätin siirtää yhden toiston vielä nurmikolle, jos siinä nenä olisi ollut paremmin auki. Hippi siirteli kapuloita suulla mutta teki kuitenkin töitä ja löysi omansa. Tästä hyvä palkka. Näiden treenien jälkeen huomasi että treenattavaa todellakin on ja aikaa vähän. Mutta hei, näillä mennään :D

Hipin puuhapäivän kruunasi vielä illalla olevat omat agilitytreenit. Tehtiin pientä rataa jossa oli taas miljoona putkiin lähetystä. Antoisat treenit joissa paljon onnistumisia! Vuokon kanssa tehtiin vielä vähän tokoa, luoksetulon pysäytystä jossa Vuokko palkkasi ihan vierestä. Ja jälleen kerran pääsi ihmettelemään Hipin putkiaivoisuutta :D Tehtiin useampi toisto jossa makupala heitettiin heti mun käskyn jälkeen Hipin taakse. Vaikka Hippi katseli odotellessaan Vuokkoa sen näköisenä että sinkaisee just hakemaan namit niin kutsusta pinkaisi täyteen vauhtiin unohtaen joka kerta että se palkka tuleekin ihan vierestä. Mahdoton tyyppi. Muut koirani olisivat taatusti muutamasta toistosta hidastaneet radikaalisti avustajan kohdalla odottaen lentävää namia, mutta ei Hippi :D Sille tuli lentävä nami joka kerta yhtä iloisena yllätyksenä. Tällä nyt kuitenkin kokeillaan koska itse en pysty palkkaa niin nopeasti Hipille heittämään.

Tänään oli vuorossa taas agilitya. Ei tehty muuta kuin lähinnä kuunneltiin viikonloppuna olleen agility right from the start- agilityseminaarin antia. Ihan järkeenkäypää asiaa. Ihan kaikki hienoudet eivät auenneet, johtuen jo ihan rajoitetusta ajasta mitä ehdittiin asiaa puida. Puuhasteltiin taas suurimalta osin tokoa, Vuokon kanssa jatkettiin luoksetulon pysäytyksen hiomista. Ja muutaman itämispäivän jälkeen pysäytykset alkoivat olla jo huomattavasti parempi :) Ongelmamme on ehkä siis suurimmalta osin ollut se että ollaan treenattu itseksemme ja palkkaamisen olisi pitänyt tulla niin paljon nopeammin kun välimatkaa on paljon. Nyt avustajan kanssa koira saa samantien palkan kun tekee oikein. Ihan peruskauraa tietty mutta vaikea toteuttaa yksin treenatessa... Otettiin myös kaksi toistoa tunnaria. Ekalla siirteli taas suullaan muita kapuloita mutta toi kuitenkin omansa. Suoritusta saattoi häiritä se että hallissa pyöri agilitytreenit ympärillä. Siirryttiin pihalle tekemään toinen toisto ja nyt Hippi teki paremmin töitä eikä ottanut vääriä suuhun. Tästä megapalkka :)

Harmillisesti koiratanssin + heelworkin treenaaminen ei ole edistynyt juurikaan. Tietty yksittäisiä temppuja ollaan harjoiteltu lähes päivittäin lenkkien lomassa mutta ohjelmia ei. Siihen kun tarttis aina sen pirun musiikin eli jonkisortin musiikintoistoväline olis hyvä olla. Tällä hetkellä ainoa cd-soitin on autossa joten treenit pitäisi aina pitää jossain paikassa jonne saa auton viereen. Ja se on aina jotenkin niin kauhean hankalaa että treenaaminen helposti jää. Onhan tässä vielä ööööö, reilut kaks viikkoa aikaa kun tarttis saada kaks ohjelmaa toimimaan joten ei tuu ees kiire :D

maanantai 20. syyskuuta 2010

Hipin juoksut ovat nyt kokonaan juostu ja päästiin taas kuukauden tauon jälkeen liitelemään. Koirat eivät olleet tehneet käytännössä mitään erityistä viime viikolla sillä töissä oli todella kiireistä ja ylitöitä pukkasi. Onneksi koirat pystyivät olemaan töissä mukana, muuten päivät olisivat olleet niille liian pitkiä. Onhan sekin tietysti tylsää nukkua takahuoneessa mutta toisaalta eipä ne kotonakaan muuta tekisi. Energiaa ei todellakaan riittänyt enää minkään lajin treenaamiseen joten hieman huonolla omatunnolla käytiin vain normilenkit ja that´s it. Eihän tämä tietysti tyttöjä juurikaan haitannut, lähinnä omien korvien välissä asiasta muototui ongelma ;)

Viikonloppu vietettiin hyvän ystäväni häissä Yläneellä, Kuralan kartanossa. Paikka oli aivan tajuttoman upea! Ja kaiken huipuksi sieltä löytyi agilitykenttä esteineen :D Pääsi vetämään pienet treenit ennen juhlia jolloin oli mukavampi jättää väsyneet koira mökkiin nukkumaan pippaloiden ajaksi. Juhlat olivat todella ihanat. Tuo paikka on kyllä ihan luotu hääjuhlien pitämiseen. Ja erityismaininta ruoasta, se oli todella hyvää!

Eilen päästiin pitkästä aikaa omiin agilitytreeneihin. Satu oli tehnyt hauskan radan jonka piti mennä putkeen, kirjaimellisesti. Olis suoraa ja mutkaa putkea. Hippi pursui intoa mutta oli silti hyvin kuulolla. Sinkosi putkiin huutaen mennessään :D Kahden suoran putken välissä oli 90 asteen käännös hypylle ja kyllähän se sinne hienosti kääntyi jos vaan muisti kertoa ennen putkea että tarkoitus olisi sitten kääntyä sen jälkeen...Toisesta suorasta putkesta oli 90 asteen sulkukulma kepeille ja itseltä hirmuista varmistelua. Vedin Hippiä putken jälkeen hieman yli-innokkaasti, jos se ei vaikka osaisi enää hakea keppejä... Kuukausi Pandan ohjaimissa sai taas tällaista ihme varmistelua aikaiseksi.

Ennen treenejä harjoiteltiin tyhjässä hallissa meidän HTM-ohjelmaa joka ei vieläkään ole ihan valmis! Mä en tajua, miten sen tekeminen voikin tökkiä näin paljon! Vertailuna, päätin viime viikolla ilmoittaa Hipin myös freestyle-luokkaan (eli siis "perinteinen" koiratanssi), valitsin musiikin jota mietin jo viimeksi ja tein yhdessä illassa ihan toimivan koreografian. HTM-ohjelma ei nyt vaan tule mitenkään helpolla. Freestyle-ohjelmaa varten tuunasin muutamaa valmista temppua, yrityksenä saada niistä edes vähän haastavamman oloisia/näköisiä. Saattaa olla, että kiroan tätä hetken mielijohdetta viimeistään siinä vaiheessa kun kisat lähenee ja käsissä onkin kaksi treenaamatonta ohjelmaa :D Illat pimenee jo niin nopeasti ja ailahtelevainen sää haittaa ulkona treenaamista. Noh. Tietääpä ainakin mitä pitäISI treenata. Niin ja sittenhän on tietysti shelttien tokomestaruuskisat 23.10 jonne mietin vielä että ilmoaisinko Hipin vai en. Meidän vanhat ongelmat eivät ole ratkenneet sillä että olen niistä valitellut mahdollisimman monelle. Harmi sinänsä. Joutuu siis oikeasti tekemään asian eteen jotain. Tokosta on nyt ollut hyvän pätkää taukoa, kaikki muut lajit ovat vieneet ihan liikaa aikaa. Tosin saatan vain arvailla mitä kaikkea pienen sheltin päässä liikkuukaan kun se soveltaa uutta oppimaansa tokokehässä. Sitähän se teki viime keväänä ruudussa ettei mennytkään maahan vaan jäi kumartamaan. Luoksetulossa kierähti vauhdista sen sijaan että olisi mennyt ihan vain maahan. Nyt kun ollaan hiottu uusia seuraamisasentoja, saattaa tuomarilla mennä sormi suuhn pisteiden kanssa kun koira keikkuu milloin milläkin puolella hienosti seuraten... Ehkä olisi fiksuinta jättää ilmo lähettämättä kyseisiin kisoihin :D

Loppuun vielä Kirpulin kuulumisia. Yöllä yskiminen on taas ajoittain palannut joten sydänlääkkeen rinnalla aloitetaan nesteenpoistolääkitys. Lääkäri jo kesällä sanoi että tuo ace-estäjä tuskin riittää ihan pelkiltään joten jos/kun oireet palaavat, lisätään tuo nesteenposto. Vanhuus ei tule yksin vaan pillerikasan kanssa :) Nyt toivotaan että tämä lääke-combinaatio saa oireet pysymään poissa!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Pettymystä ja suurta surua



Mitäpä tuohon lisäämään. Muuta kuin se että tuo proge on otettu siis ennen kuin koiraa on astutettu. Että iloisesti oli juoksu ohi. Harmittaa. Ja vituttaa.

Ja jottei taas tarvitsisi turhia iloita, tuli alkuviikosta tieto että ex ylläpitokimppaheppa-Nasu lähtee huomenna maanantaina pilven reunalle :´( Omasta osastani jouduin keväällä luopumaan kun rahat eivät vaan enää riittäneet. Reilut kolme vuotta Tuli Nassen kanssa puuhasteltua. Nyt papparaisen jalat olivat kuvattu ja siellä todettu paha nivelrikko joten ihan hirveästi ei vaihtoehtoja ollut. Tänään kävin vielä tallilla hyvästelemässä Nasun. Siellä se tarhassa höristeli herkuille joita sille vein. Siinä itkun lomassa piti hieman naurahtaa Nasun höpsöille tavoille. Se kun aina jotain hyvää saatuaan alkoi imeä kieltään :) Kaikki hyvät maut talteen! Seisoi euforisessa tilassa pää alhaalla ja imeskeli kaikki mahdolliset aromit talteen niin että kuplia vaan tuli suusta.

Hyvää matkaa Nasu vihreimmille laitumille!!


sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Treeniraporttia

Hipillä koitti taas melkoiset ajat. On sillä kyllä ihan taatusti juoksut joten pääsee ainakin parin kuukauden agilitytauolle ja jos kaikki menee hyvin, saattaa tauko venyä puoleen vuoteen :D Raasu. Tulevana viikkona taitaa astutus olla ajankohtainen ja sen jälkeen ei Hippi esteille pääse. Eiköhän tässä kuitenkin keksitä korvaavaa tekemistä ettei aktiivinen pikkuotus pääse kyllästymään elämäänsä.

Viime tiistaina olin treenaamassa heelworkkia. Vieläkään en ole saanut viilattua ohjelmaa lopulliseen muotoon... Koiratanssiesityksen tekeminen on pala kakkua verrattuna heelworkkiin. Onhan tässä toki vielä aikaa kisoihin mutta kyllähän sitä kohta tarttis päästä treenaamaan ihan valmista ohjelmaa eikä vain asentoja + niiden vaihtoja. Ne positiot, jotka olen ohjelmaan valinnut, alkavat jo toimimaan melko hyvin. Edelleen tapahtuu tietysti pieniä fiboja Hipiltä kun se yrittää muistella mikä uusista liikkeistä on mikin. Eikä asiaa ainakaan yhtään helpota ohjaaja joka myös antaa vääriä käskyjä vääriin positioihin... Toistan itseäni, onneksi on vielä aikaa :D

Keskiviikkona otin Pandan Hipin tilalle agilitytreeneihin. Taas on tuota taukoa takana mutta Panda oli ihan tohkeissaan ja yritti todellakin parhaansa. Teemana oli putkipuomi-ansaa niin että lähetettiin koira putkiin ja/tai puomille kaukaa hypyltä. Panda-parka ei tällaisia ole kauheasti tehnyt ja se löysikin itsensä hyvin usein putkesta kun piti mennä puomille. Erotuksena Hippiin, Panda kanssa ei voi kauheasti tehdä toistoja jossa se epäonnistuu. Reppana menee lukkoon ja sitten vaan sinkoilee esteille pystymättä enää ottamaan infoa vastaan. Harjoitus oli Pandalle vähän hankala mutta onneksi sain sille kasan onnistumisia loppujen lopuksi. Puomilla oman hankaluutensa tekee sen, ettei Pandalle ole ikinä opetettu mitään varsinaista kontaktimetodia :) Tällä hetkellä se toivon mukaan pysähtyy kun sille sanoo seiso. Mitään uutta en taida alkaa enää opettamaan, tuo toimii jos toimii. Toivottavasti toimii vielä kisoissakin sillä heti iski tietysti into ilmoittaa Panda johonkin liitelemään :)

Tänään oli toiset treenit jossa oli myös tuota puomiputki-ansaa isolla ympyräradalla jossa sai pistellä tossua toisen eteen. Mä olen edelleen sitä mieltä että kun Panda lähtee painamaan suoraa, on se nopeampi kuin Hippi. Panda ei taas sitten osaa kääntyä kolikolla niin kuin Hippi. Tai siis, sille ei ole opetettu asiaa... Tänään huomasi monessa muussakin kohdassa kuinka paljon Hippi osaakin asioita! Asioita joita en ole Pandalle opettanut ja asiat muuttuu heti mutkikkaammiksi radalla :D Panda oli kuitenkin ihan hirmu yritteliäs ja halusi tehdä oikein. Voi että kun mä olisin joskus oppinut ohjaamaan tätä koiraa kunnolla! Tai olisin osannut opettaa sitä ymmärtämään mun ohjausta paremmin :D Tänään tuli taas noottia huitomisesta. Mistä ihmeestä mä olen sellaisen kyseenalaisen taidon oppinut ja miten h*lvetissä siitä pääsee eroon?? Hippi on suurimmalta osin jo tottunut siihen että nanosekunnin kädenväläytyksellä on merkityksensä mutta Panda oli välillä vähän hukassa. Eikä mikään ihme. Onneksi saatiin kuitenkin paljon hyviä pätkiä aikaiseksi niin molemmille jäi hyvä mieli treeneistä :)

Treenien jälkeen iski vallan villi ajatus päähän. Viikolla vähän harmittelin että Hipiltä jäisi mahdollisten pentujen takia shelttien tokomestaruudet väliin. Ne kun pidetään marraskuun lopulla ja silloin pennut (josniitäsiistulisi) olisivat just syntyneet. No mutta. Onhan mulla tuo Panda!! Koira, joka ei osaa edes seurata mutta sai silti aikoinaan TK1:sen neljällä kokeella :D Avoimessa kisattiin yllättävän montakin kisaa mutta ykkösiä ei tehty. Kokeilin hallilla, muistaisiko Panda edes liikkeitä enää ja tadaa, olihan ne siellä jossain syvällä vaikka viimeksi ollaan kisattu heinäkuussa -06. Pienenpientä (paljon) viilausta liikkeet toki kaipaa mutta onhan tässäkin taas sitä kuuluisaa aikaa :D Panda oli itseasiassa hyvinkin tohkeissaan. Tosin tuo tohkeilu korvasi todellisen osaamisen mutta tärkeintähän kokeissakin on se että koiralla ja/tai yleisöllä on hauskaa. Tästä kuitenkin idea taas lähti muhimaan joten tietääpä mitä kaikkea tässä treenailee syksyn aikana :)

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Koiratanssikisoissa

Vaikka koiratanssista tuli virallinen laji jo 1.5, oli tänään vasta ensimmäiset viralliset kilpailut Lempäälässä. Olin ilmonnut Hipin näihin karkeloihin koska sillä kuitenkin on jo ohjelma olemassa, käytetään samaa mitä viime SM:issä ;) Huolenaihe ennen kisaa oli se että löysin torstaina pienen veriläikän lakanasta jota Hippi kovasti nuoli. Yritin tiirailla ja tarkistella josko juoksu olisi alkanut näin paljon etuajassa mutten varmaksi osannut sanoa. Perjantaina olin lenkillä työkaverin uroskoiran kanssa joka ei ainakaan ollut tippaakaan kiinnostunut Hipistä. Päätin lähteä kisoihin vaikka tuo juoksuasia oli aavistuksen epävarma.

Kisat järjestettiin Tamskin hallissa joka olikin kiva kisapaikka. Tuomareina kisassa oli Hannele Parviainen, Marita Packalen ja Laura Jalli. Hipille oli arpa suonut alokasluokan ensimmäisen lähtijän paikan. Mä en vaan oikein tykkää tässäkään lajissa kisata ekana :D Ennen meidän vuoroa oli juoksutarkastus jossa ei siinäkään mitään vaikka tuomari hinkkasi paperilla että koko koira heilui... Hippi oli jälleen kerran hieman korkeilla kierroksilla ennen kehään menoa ja haukkui todella herkästi! Voi aargh tuota äänenkäyttöä. Itse esitys meni kuitenkin ihan hyvin. Parissa kohdassa tuli pieniä kieltoja jotka eivät välttämättä näkyneet tuomareille asti mutta itse tiesin källin käyneen. Kolme haukahdusta tuli joten onneksi äänenkäyttö pysyi suht pienenä. Esityksen jälkeen ei yhtään voinut tietää mitä tuomarit olivat mieltä meitin väkerryksestä. Lopuksi oli palkintojenjako ja Hippiäinen voittikin alokasluokan ja sai koko kilpailun ainoan kuman (ja itseasiassa Suomen ensimmäisen virallisen kuman :D). Tällä tuloksella saamme siis siirtyä avoimeen luokkaan kilpailemaan. Ja näin myös teemme koska temppujen määrä ja vaikeusaste pitäisi kyllä riittää. Tässä tuomarinkommentit jotka saimme: "Taitava koira. Hieno ohjelma. Paljon liikkeitä jotka koira teki hienosti. Hyvä kontakti. Onneksi koiran haukahtelu ei yltynyt yhtä pätkää pidemmäksi, Ohjaaja voi jatkossa kiinnittää tanssillisuuteen huomiota mutta hieno alokasluokan ohjelma" "Upea alokasluokan ohjelma! Liikkeitä oli tarpeeksi jopa ylempään luokkaan" "Paria pientä haukahdusta lukuunottamatta esitys oli hyvä." Sen nyt melkein tiesi että tuosta haukkumisesta mainitaan siitä huolimatta että niitä haukahduksia oli se kolme kappaletta. Ja tuohon ohjaajan omaan liikkumiseen voin sanoa sen että mitä vähemmän itse liikun, sen helpommin saan pidettyä Hipin kasassa ja sitä kautta hiljaisena joten no can do ;) Tässä tuo esitys, kaikkine haukkuineen :D

Tuo melkein-juoksu vaan vähän mietityttää. Jos se oikeasti on juoksu, niin tulipahan noin kolme kuukautta etuajassa!! Ja sen kautta suunnitelmiin vipinätä koska koiruus olisi tarkoitus tästä nyt astuttaa. Niin, ja jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, olisi tästä tarkoitus jättää mini-Hippi kotiin kasvamaan :) Mutta täytyy nyt seurata tuota tilannetta, eteneekö mahdollinen juoksu vai ei.

tiistai 24. elokuuta 2010

Muisteloita European Openista

Sain Anttilan Miialta videoita Hipin radoista Liberecistä. Iso kiitos Miia :)

Tässä yksilöhyppis jolla siis oltiin sijalla 11 ja päästiin finaaliin :)



Tämä joukkuagilityrata joka ei olisi voinut enempää hajota... Alun varasti, kielto kolmoselta, meni A:lle kun piti mennä putkeen, hyppäsi hypyn ennen keppejä väärinpäin, kepeille ampui väärin, meni putkeen kun piti mennä A:lle. Tämän jälkeen mietin hetken että minne sitten joten oikastiin puomille. Sieltä eka heitto putkeen epäonnistui ja Hippi kiipes takaisin puomille. Mitä siinä tilanteessa kannattaa tehdä? No tietysti kopata koira kiinni vauhdista ja laittaa se takaisin kontaktille! Olis varmaan kannattanut tulla pois jo hyvissä ajoin mutta mentiin kuitenkin koko rahan edestä ;)



Tässä joukkuehyppis jossa yksi kielto putkelta. Muuten ihan kiva rata. Hieman oli tosin ohjaajille muodostunut mutaiset urat mutta onneksi sitä pysyi pystyssä :)




Lopuksi vielä muutama kuva radalta




Ihania muistoja huippureissusta :)

Piirimestaruuskisat

Sunnuntaina lähdettiin aamulla aikaisin liikenteeseen jotta ehdittiin hyvin kahdeksaksi Porvooseen. Meidät oli arvottu starttaamaan ekana, ei yhtään kiva paikka lähteä. Tuomarina toimi Kati Wala joka oli tehnyt ihme pyöritysradan. Ei tuntunut mitenkään päin hyvältä. Eihän siinä auttanut kuin rataantutustumisen jälkeen napata koira mukaan ja radalle. Alun pyöritys toimi hyvin ja Hippi kääntyi pienillä teillä. Puomilla otin paljon sivuetäisyyttä ja olin edellä. Ja varasti kyllä kontaktilta... Sen verran oli aivot jumissa että jatkoin vaan matkaa vaikka olisi ehdottomasti pitänyt keskeyttää. Nyt loppuvuoden kisat pyhitetään siis vain ja ainoastaan taas tuohon puomin fiksailuun. A:lta tuli sitten virhe! Siinä oli ensin putki-A ansa jossa annoin Hipin kiivetä edellä A:lle. Hitsiläinen, oon nyt kyllä tosi hukassa että mitä teen ongelman eteen. A on toiminut tähän mennessä ihan luomusti, Hipin juoksurytmi on ollut sellainen että on tullut aina tarpeeksi alas. Nyt jotain on tapahtunut koska näin ei selvästi enää ole! Kävi fyssarilla viikkoa ennen kisoja ja nyt vielä eilen eikä mitään isoa löytynyt, muutama pikkujumi jotka vastasivat hoitoon. A on niin paska este vielä treenata, turhan rankkaa juoksuttaa sitä treeneissä yhtään enempää kuin on pakko. Pysäytyskontakteja en A:lle haluaisi, tuo luomujuoksu on tietysti ollut ihan älyttömän helppo. Radalta siis 5. Tuloksia ei tullut kuin 8 joten kaikki mahikset olivat vielä olemassa piirimestaruussijoja ajatellen.

Hyppärillä olisi tietty pitänyt onnistua, jos olisi halunnut mitalisijoja havitella ;) Mitä vielä, jo kakkosesteellä tuli taas sellainen tyypillinen huitaisu jota Hippi ei ohjaukseksi osannut tulkita ja tuli liikkeen perässä pituuden ohi ja siitä suoraan kolmosesteelle. Hylkyhän siitä napsahti. Nyt mun tarttis oikeasti alkaa keskittymään siihen että noi pirun huiskaisut jäisivät pois! Eihän Hippi voi mitenkään niitä ymmärtää kun hyvä että niitä huitasuja havaitsee edes videolta. Ja vaikka välillä tuntuu että Hippi lukee ajatuksia, ei sekään ihmeisiin kykene ;) Lupaan siis tästlähin keskittyä siihen että lopetan typeryydet radalla ja alan huolellisemmaksi. Melko iso lupaus :D Toisaalta koira ansaitsee sen. Videot ovat olemassa mutten ole niitä ehtinyt vielä koneelle siirtää... Lisäilen niitä sitten tänne jahka tässä aktivoidun. Huomenna ilta vierähtää laakson kentällä julkkisagilitySM-tapahtumassa jossa KKK järjstää agilitynäytöksen. Viime vuonnahan Hippi lainakoirana voitti kisan ;D

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Triplanollavoitto!

Huh heijaa, mitkä kisat eilen! Olin siis ilmonnut Hipin kolmeen starttiin omissa kisoissa, kaksi oli agiratoja ja yksi hyppäri. Että jos vaikka sen tuplanollan sais nyt alta pois... Aikaisin aamulla oli kova ukkonen ja sade joten auringon lämmittäessä ilma oli melkoisen helteinen ja kostea. Ei yhtään keli josta itse pitäisin. Eka rata oli Saviojan Annen käsialaa, ihan hauska pätkä! Alun putkeenmenon jouduin hieman varmistelemaan koska lämppäesteillä sain Hipin kiipeämään A:lle jos yhtään ennakoin omaa liikettä. A:n kontakti oli ollut vähän hiinä ja hiinä... Vähän liikaa himmailin ja jätin sivuetäisyyttä, Hippi hyppäsi melko sivuun tuolta. Ennen puomin alla olevaa putkea olisin ehtinyt tehdä valssin varsin hyvin mutta jotenkin tuli taas sellainen emmäkuitenkaankerkee-olo ja tyydyin leikkailemaan takaa. Tyhmää touhua varsinkin jos joutuu odottelemaan koiraa että voi leikata :D Putken jälkeenkin takaaleikkasin ja vielä varsin huolimattomasti jolloin Hippi kääntyi väärään suuntaan! Sitä sitten kalastelin oikeille urille hätäpäissäni. Ja sitten puomi... Voi helvetti että se jäi vaivaamaan!! Hippi tuli taas ihan reunalle roikkumaan, sanoin uudestaan alas-käskyn niin se valahti hiekalle. Jonka jälkeen jatkettiin matkaa kun olis pitänyt keskeyttää :( Jotenkin Hippi oli vähän epävarman näköinen kun se "lipsahti" pois puomilta niin omat aivot jotenkin menivät lankaan enkä saanut rataa keskeytettyä. Loppusuora oli sitten ihme haahuilua kun mietin vain että olis pitänyt lopettaa. Keskiviikon treenien jälkeen olo oli selvästi liian ylioptimistinen enkä oikeasti osannut ajatella etteikö Hippi puomia tekisi oikein. Jostain syystä Hipin nolla oli nopein ja päivän eka nollavoitto oli plakkarissa. Harvoin on ollut noin epäonnistunut fiilis nollavoiton jälkeen.

Toinenkin rata oli Annen. Alku rullasi hyvin keppien jälkeiselle putkelle asti josta Hippi tuli pahasti valuen ulos. A:n kontakti oli tällä kertaa parempi kun itse vain juoksin ohi enkä jäänyt tekemään mitään typeryyksiä. Ennen puomia oli hyppy josta piti vähän ilkeästi kääntyä takaisinpäin. Jaksan aina ihmetellä Hipin kykyä lukea mun ihmeellisiä huitaisuja koska nyt se kääntyi 180 astetta aivan siivekettä nuollen vaikka mun ohjauksesta olisi voinut tulkita sata muutakin vaihtoehtoa :D Puomi oli onneksi parempi vaikka tälläkään kertaa tassut eivät menneet kerrasta maahan vaan piti lisäkäskyllä avittaa. Mikä ihme siinä on, että koira jää kisoissa roikkumaan aivan siihen alastulon reunalle vaikka treeneissä iskee tassut aina nopeasti maahan?? Mä en vain käsitä. Loppu ongelmitta joten tuplanolla oli taskussa :) Kun kävin kurkkaamassa tuloksia, oli Hippi jälleen ykkössijalla! Toiseksi tuli Vuokko ja Sinda jotka saivat ensimmäisen agilitysertinsä, mahtavuutta :)

Kolmas rata oli Rauno Virran hyppäri. Rata näytti huomattavasti epäkivemmalta kuin kaksi edellistä. Ja mulla on edelleenkin takaraivossa jostain syystä ajatus ettei me koskaan hyppäreillä onnistuta. Ilma hallissa alkoi olemaan myös todella subtrooppinen. Onneksi koiraan se ei vaikuttanut mutta ojaajaan kylläkin... Rata tuntui alusta asti hieman kaoottiselta! Ennen ensimmäistä putkea kierrätin Hipin niin pitkältä että se hyppäsi renkaan jalkojen yli. Okseria hieman jännitin mutta se ylitettiin hienosti. Toiselle putkelle jouduin hieman ryysimään Hipin linjalle koska se oli hyvää matkaa menossa väärään päähän. Putkesta tullessa se lähti jostain syystä hakemaan hyppyä mutta onneksi koukkasi takaisin kepeille. Loppuosa muurista eteenpäin tuntui siltä että Hippi oli menossa jokaisen esteen ohi. Viimeisellä esteelläkin jouduin vielä kääntymään kohti jotta varmasti hyppäisi sen :D Ja kas kummaa, päivän kolmas nolla oli totta :) Ja hieman epäkohteliaasti muita kilpailijoita kohtaan, oli Hippi tämänkin radan voittaja. Kolmas hyppyserti olisi ollut huippujuttu mutta valitettavasti tämä voitto tuli kolme päivää liian aikaisin, Hippi kun saa yrittää vasta 16.8 jälkeen sitä viimeistä tarvittavaa h-sertiä. Onneksi serti meni tarpeeseen, toiseksi tulleesta Hanista kun leivottiin sen myötä hyppyvalio :) Onnea Jenna ihan mielettömästi!!

Olipa päivä! Tästä pääsee ratoja katsomaan.

Tänään oli vuorossa shelttimestaruuskisat. Kolmoset kisasivat kakkosluokassa epävirallisesti. Rata oli ihan hauska mutta siitä huolimatta sain Hipin hyppäämään yhden hypyn väärinpäin :P Itseasiassa kuvio meni hirmu jouhevasti että jos se hyppy olisi pitänytkin mennä noin niin me oltaisiin tehty se hirmu kauniisti :D Hippi ei siis mitenkään huomannut että virhe tuli joten jatkettiin jouhevasti puomille. Ja nyt teki taas sen että jäi kiikkumaan puomin alastulolle, joten käskin uudestaan alas samalla liikkuen eteenpäin. Tästäpä otti oman luvan lähteä liikkeelle joten nappasin koiran syliin ja poistuttiin radalta. Katsotaan miten tämä taas vaikuttaa jatkossa, seuraavat startit on ensi sunnuntaina jolloin Porvoossa kisataan piirimestaruuksista. Siellähän sen sitten näkee :)

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Vihdoinkin treenaamassa :)

Hippi on viettänyt pienimuotoista totaalitaukoa agilitysta. Tosin kesällä ei olla käyty treenaamassa kuin ehkä neljä kertaa mutta kisoja on kuitenkin kertynyt joten Hippiläinen pistettiin pakkolomalle ;) Tänään kuitenkin meitin agilitytreenit vihdoin alkoivat! Ollaan saatu sunnuntaivuoron lisäksi tunnin treeniaika keskiviikolle joten jatkossa pyritään käymään kaksissa treeneissä viikossa. Tosin työvuorojen + viikonloppujen menojen takia voi olla että harvoin päästään molempina kertoina mutta toivottavasti ainakin kerran viikkoon pääsisi! Koska muut ryhmäläiset eivät tänään päässeet paikalle, saatiin Hipin kanssa yksityisopetusta Hillin Sadulta. Ja koska väännettiin pientä tekniikkatreeniä, tuli vajaan vartin tehokuuri tarpeeseen. Tuosta ajasta leijonanosa kului siihen että Hippi makasi odottamassa kun ohjaaja mietti ajoituksen ihmeellisyyttä ja sitä kumpi jalka liikkuu ennen toista. Haastavaa. Treenipätkässä oli niistoa, takaakiertoa ja pakkovalssia. Edelleenkään pakkovalssit eivät kuulu suosikkeihini joten niiden kanssa saa tuhrattua aikaa. Pätkässä oli myös puomi kahdesti ja voi että se oli hyvä :) Hippi on saanut vauhtia ja varmuutta paljon! Enkä saanut millään muka-liikkeellelähdöillä tekemään virhettä, odotti tule-käskyä kuin tatti. Katsotaan, miten käy lauantain kisoissa! Treenien lopuksi Satu kokeili saman pätkän Hipin kanssa ja sehän kulki ihan älyttömän hyvin :) Satu tosin unohti mitä puomilla piti sanoa mutta siitä huolimatta Hippi ryntäsi hienosti alas asti. Ainakin jollain tasolla viesti on mennyt perille, puomin suorittamiseen kuuluu 2on2off tai matka katkeaa hyvinkin nopeasti.

Agilityn jälkeen treenattiin vielä heelworkkia. Nyt on vihdoinkin myös musiikki valittu ja koreografian tynkää mietitty, enää tarvitsee hirmuisesti treeniä että saataisiin edes osittain ehjä suoritus aikaiseksi. Hippi helposti vielä sotkee eri positiot, eikä tietenkään näillä treenimäärillä mikään ihme. Vaihdot alkavat kuitenkin sujumaan jo melko sujuvasti ilman sen kummempia käsimerkkejä. Tätä on tosin hieman haasteellista treenata kun ei tajua lajista oikein mitään :D Sen tiedän että pääpaino on hienossa seuraamisessa joten sen mukaan mennään. Heelworkin lisäksi täytyisi kaivella muistista se meitin koiratanssikoreografiakin kun menin ilmoamaan Hipin niihin ensimmäisiin virallisiin koiratanssikisoihin... Toukokuisen Forumin esiintymisen jälkeen en ole kyseistä esitystä miettinyt joten saa nähdä osaako meistä kumpikaan sitä parin viikon päästä...

sunnuntai 1. elokuuta 2010

HTM-kurssilla

Tänään päästiin Hipin kanssa heelwork to music-kurssille jota piti tanskalainen lajin huippu Emmy Marie Simonsen. Hän oli Whisper-bordercollien kanssa mm. kesällä lajin MM-kisoissa pronssilla ja voitti myös -09 PM-kultaa. HTM on siis koiratanssin toinen muoto, seuraamista musiikin tahtiin. Tämä laji tuntuu sopivan meille huomattavasti paremmin koska tavallisessa koiratanssissa Hippi kuumuu niin kovin helposti ja sitä kautta saattaa haukkua mikä siis tietysti suuri synti. Kehtaakin äännellä ;) Koska laji on uusi Suomessa, ei minkäänlaista oppia ole aikaisemmin ollut vaan itsekin olen yrittänyt kahlata juutuubista videoita eri suorituksista ja seuraamisasennoista. Nyt tuli kuitenkin loistava tilaisuus päästä huippuoppiin, onneksi päästiin kurssille mukaan :)

Alkuun Emmy piti teoriaa. Hän kertoi lajista, demonstroi seuraamisasennot (positiot) omalla koirallaan ja näytti videolta erilaisia esityksiä. Erilaisia seuraamisasentoja on 10. Näistä olen yrittänyt jo suurimman osan Hipille opettaa mutta meillä on vielä pitkä matka siihen että ne onnistuvat ilman käsimerkkiapua tai lennosta vaihtuen. Emmy kuitenkin kehui Hipin asentoja, ovat suoria ja täsmällisiä :)

Ensimmäisenä harjoitteena oli ottaa joku uusi positio ja palkata siitä. Valitsin selän takana seuraamisen sillä vaikka olen sitä muutamia kertoja treenannut, on se Hipille ehdottomasti vaikein positio koska se ei voi pitää haluamaansa katsekontaktia. Tässä on myös hirmu hankalaa nähdä onko koira hyvin vai ei. Olen yrittänyt opettaa Hippiä nojaamaan jalkoihini jolloin pystyn sitä kautta havannoimaan onko se suorassa ja oikeassa paikassa. Ei muuta kuin lisää treeniä :) Toisena harjoituksena oli pyytää koira johonkin sen osaamaan positioon iman käsiapua ja palkata se siitä heittämällä nami maahan. Tästä taas koira uudestaan pelkästä käskystä oikeaan paikkaan -> palkka jne. Kokeilin myös niin että kutsuin Hipin eri positioon aina kun oli syönyt namin. Tästä huomasi etteivät pelkät käskyt ihan vielä toimineet vaan Hippi vaati pienen käsiavun. Kolmantena tehtävänä oli pareittain keksiä sujuvat "linkit" positioiden vaihtoihin eli millä tempulla tms koiran saisi positiosta toiseen. Saimme laput joissa oli merkattu neljä eri positiota ja näihin piti kehittää erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeäähän on myös se, miten koira siirtyy eri asentoihin. Näiden vaihtojen tulisi olla mahdollisimman soljuvia ja elegantteja. Vuokon kanssa pähkäiltiin eri vaihtoehtoja ja ihan hyvin koirat ne tekivätkin :)

Kurssi oli todella hyödyllinen, Emmy oli hyvä kouluttaja ja kertoi tarkasti mitä missäkin kohtaa kannattaa tehdä. Nyt on hieman fiksumpi tämän lajin suhteen, Hipinhän olen jo ilmoittanut lajin SM-kisoihin vaikka emme sitä niin hyvin vielä edes hallitse ;) Onneksi niihin pippalihin on vielä parisen kuukautta aikaa joten ehtii valita musiikin (hankalaaa!!!), kehitellä jotain esityksen tynkää ja treenata kovasti (tää on tosin niin nähty mitä mun treenaaminen on "kun sinnehän on vielä paljon aikaa, kyllä tässä ehtii"). Yritin ottaa kovasti kuvia kurssilta mutta huomasin paikan päällä että muistikortti jäi kotiin. Joten eipä ole kuvia tarjolla.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

European Open 2010

Vau, mikä reissu :) Ei voi muuta sanoa! Hyvässä porukassa kaikki on aina hauskempaa. Torstaina lähdettiin matkaan, kentällä oltiin siinä kahdeksan maissa jolloin muut porukasta olivat jo saapuneet. Lento meni hyvin, Hippi kääntyi kerran kassissaan ympäri ja sen jälkeen nukkui koko ajan. Tosin tällainen lentopelkoinen ei ikinä noista lennoista ihan kauheasti nauti. Ehjänä kuitenkin Prahaan jossa odotti kuljetus Libereciin. Paikalle oli tilattu minibussi johon pakkautui kuusi ihmistä, neljä koiraa ja paljon tavaraa. Automatka ei ollut sekään mikään nautinto. Kun vihdoinkin päästiin Prahasta motarille tunnin seikkailun jälkeen, kaahasi kuski 140km/h ja ohitteli huolettomasti kaikki onnettomat jotka sattuivat matkan varrelle. Perille Libereciin päästiin kahden maissa ja voi elämä miten kuuma siellä oli!! Ihan järkky helle. Hotellilla piti ensimmäisenä käydä suihkussa ja sitten syömään. Kävimme kävellen vielä tutustumassa kisapaikkaan, onneksi oli vain n. 20 minuutin kävelymatkan päässä. Tämän jälkeen olikin aikaa istua hotellin terassilla juttelemassa muiden suomalaisten kanssa. Ilta hieman venähti mutta hyvässä seurassa aika tunnetusti vilisee melkoista vauhtia :)

Perjantaina käveltiin kisapaikalle puoli kymmeneksi jolloin alkoi Suomen joukkueen treenivuoro. Aikaa joukkueella oli 25 minuuttia joten se tarkoitti sitä ettei yhdelle koirakolle jäänyt kauheasti aikaa kun koiria oli kuitenkin se 32. Ratoja oli kaksi vierekkäin, hyppäri ja agirata. Jokainen sai miettiä noin puolen minuutin kuvion joka vedettiin tutustumatta läpi. Lähinnä vain pientä tuntumaa koiraan. Taas huomasi ettei Hipin pujottelua häiritse tällä hetkellä ihan pikkuasiat. Olin ajatellut ottaa vähän avokulmaa jonka jälkeen muutaman hypyt ja sitten täysillä suoraan kepeille. Molemmilla kerroilla kepeillä oli joku jostain syystä korjaamassa niiden paikkaa mutta siitä huolimatta Hippi pujotteli kun ei huomaisikaan ihmistä joka roikkuu kepeissä kiinni :D Kontaktiradalla keksityin lähinnä puomiin joten mentiin ihan vain simppeli kuvio. Hyvä kontakti, paljon kehuja ja lupa jatkaa. Tein vielä keinun joka osoittautuikin todella surkeaksi!! Jokainen minikoirakko juoksi siitä läpi koska se ei vaan meinannut laskeutua! Onneksi mitään ei tapahtunut. Treenien jälkeen käveltiin takaisin hotellille ja hetkeksi kaupassa käymään ennen kun piti lähteä takaisin ell-tarkastukseen. Tää oli jotenkin tosi hassusti tehty järjestäjien puolesta että treeniaika oli kymmeneltä ja ell-tarkastus kahdelta! Eivät sitten voineet yhdistää näitä kahta niin ei olis tarvinnut eestaas juosta kisapaikan ja hotellin väliä. Tämän lisäksi avajaiset olivat kuudelta mutta silloin jo jätin Hipin suosiolla hotellille koska se oli jo selvästi väsynyt. Avajaisten jälkeen vielä syömään ja sitten olikin aika painua nukkumaan.

Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Agilityradalta ja hyppäriltä pääsi molemmista 15 parasta finaaliin. Jos yksi koira oli molemmilla radoilla 15 joukossa, pääsi finaaliin huonommiltakin sijoilta. Keli oli mitä surkein, vettä satoi ja oli ihan hirveä tuuli. Ensimmäinen rata oli todella ahdas agilityrata jossa katsottiin ihmeissämme siellä ollutta keinua joka heilui itsekseen tuulen mukana! Jos sopivasti tuli tuulenpuuska niin keinu oli melkein vaakatasossa!! Kävimme sanomassa tästä joukkueenjohtajalle, Vitikaisen Tiialle, joka lähti keskustelemaan asiasta tuomarin kanssa. Ja onneksi kävi, sillä tuomari lopulta suostui ottamaan keinun pois ja laittamaan okserin tilalle. Radalla oli paljon ahtaita kohtia missä sai todenteolla katsoa ettei itse juokse päin esteitä. Kepeille viennissä oli ilkeästi hyppy todella lähellä ja sinne livahtikin moni koira. Hipin rata kulki hyvin, ampui kepeille kiinnittämättä ansaesteeseen pienintäkään huomiota :) Puomin teki hienosti kun otin sivuetäisyyttä jota pääsin valssaamaan hyvin ennen seuraavaa estettä. Loppu koostui hypyistä joita joutui hieman viemään koska koiran juoksulinja ei ihan mennyt suoraan niiden kautta. Tätä ennen oli suorasta putkesta vienti okserille jonka takana piti leikata, tässä Hippi luki kovassa vauhdissa takaaleikkauksen hieman huonosti ja kääntyi väärin. Kun lähdin kalastelemaan sitä oikealle esteelle meni pasmat hieman sekaisin ja hyppäsin vahingossa hieman puomin alastulon yli! Sinä vaiheessa käväisi mielessä muutama kirosana koska kuvittelin että siitähän tietysti hylkäytyy. Sitten kun ajatus karkasi niin lähti koirakin tokavikalta esteeltä putkelle joka oli ihan hollilla. Olisipa napannut vierestä oikean hypyn niin olisi tullut hyvä nolla. Mutta mitä sitä suotta jossittelemaan :) Fakta on se, ettei pitäisi ikinä lopettaa ohjaamista vaikka kuink kuittelisi virheen tulleen. Vähän tietty harmitti mutta onneksi oli vielä hyppäri jäljellä.

Hippi sai levätä muutaman tunnin häkissä ja sitten hyppärille. Tässä oli ihme putkihässäkkä alussa jossa oli kaksi mutkaputkea vierekkäin ja sitten arvottiin oikeat päät. Hankalaksi ensimmäisen putkeenviennin teki se, että siinä oli jälleen hyppy tosi lähellä ja se toisen putkenpää ihan siinä vieressä toisella puolella. Onneksi Hippi tuli tiukkaan vetoon hyvin mukaan ja sujahti oikeaan päähän. Rata oli sellainen suht helppo mutta toisaalta sateen takia nurmi oli tosi mutainen ja sai varoa ettei itse ollut turvallaan. Tällä radalla teimme ihan ok nollan :) Epäilin ettei aika riittäisi finaaliin koska paikalla oli kuitenkin paljon huippukoiria eri maista ja 152 koiran joukosta pääsy 15 sakkiin vaatisi tosi kovan ajan. Lähdin siis hotellille joten koira ainakin pääsi nukkumaan ja itse pystyi käymään syömässä. Onneksi Tiia piti ajantasalla mitä kisoissa tapahtui ja jossain vaiheessa tulikin viesti että Hippi oli sijoittunut yhdenneksitoista ja pääsi finaaliin! Ei siinä sitten muuta kun taas kävelemään kisapaikalle. Finaalirata oli tosi kiva, haasteellinen mutta hyvinkin mentävä. Puomille jätin taas paljon sivuetäisyyttä jotta pääsin jo lähes ottamaan vastaan seuraavalle hypylle. PuomiA-hässäkkä ei tuottanut ongelmia eikä okseri jolta käännyttiin 180 astetta. Ongelmaksi muodostui A:n jälkeinen suora jossa oli kaksi vaihtoehtoa. Joko ottaa vähän riskillä ja vedättää tai sitten varmistella ja olla myöhässä kepeille viennissä. Päätin ottaa riskin ja lähdin A:lta liikkeelle hieman ennen koiraa. Olin aivan varma että Hippi kyllä noukkii esteet siinä matkalla joten yllätys olikin suuri kun tajusin sen juoksevan niiden ulkopuolella ja siitä seuraavalle hypylle joten -> hyl. Jostain syystä Hippi juoksi ulkokautta kahden hypyn ohi. Tietty jos olisi katsonut koiraa ja vähän ohjannut, olisi nuokin hypyt olleet ihan noukittavissa. Tässä tuo finaalirata.

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekisat. Minit ja medit olivat yhdistetty niin että ne kisasivat yhdestä mestaruudesta. Täten joukkueessa sai olla sekaisin mini ja medikoiria. Hipin joukkueessa kaikki koirat olivat minejä, göötti Lana, schipperke Tuittu ja kääpiöpinseri Daisy. Tämä rata oli meidän osalta niin täydellinen fiasko. Kovin montaa estettä ei suoritettu oikeassa järjestyksessä tahi oikein :D Lähdön kaksi ekaa estettä meni virheittä mutta toisaalta Hippi varasti. Tämä rata levisi niin totaalisesti käsiin ettei tosikaan :D Rata on kuvattu mutta saan sen vasta myöhemmin, lisään sen tänne sitten. Ei tarvitse näistä kisoista tehdä erikseen mitään agilitybloobers-koostetta, tällä radalla oli ne kaikki :D Ei muuta kuin jäähkälenkin jälkeen koira häkkiin lepäämään ja hyppäriä odottelemaan. Onneksi hyppäri oli hieman selkeämpi, tosin ei mikään helppo. Lisähaastetta toi jälleen mutaurat jotka ohjaajat olivat radalle tehneet. Tämä rata sujui kuitenkin lähes ongelmitta, vikaan putkeen viedessä oli ohjauksena jälleen kerran hieman huolimaton huiskausi joten Hippi otti siitä kiellon! Voivoivoivoi, kun sitä ei itse opi :D

Tässä oli sitten nämä kisat. Joukkueemme oli 27 joten ihan hyvin meni kuitenkin kokonaisuudessa :) Medien joukkue voittikin sitten kultaa kuin myös maksien Decathletes-joukkue!! Näiden lisäksi medien yksilökisoista Frodo otti pronssia joten Suomen menestys oli hieno! Illalla oli hotellilla vielä juhlaillallinen jonne osallistui suurin osa joukkuejäsenistä. Ilta oli todella hauska ja venähtikin melkoisen pitkäksi! Yöunet jäivät jälleen ihan muutamaan kun aamulla oli taas aikainen herätys jotta ehtii Prahaan lentokentälle ajoissa. Tosin meidän kyyti hieman myöhästyi, noin tunnin verran... Kiirehän siinä tuli kun varatusta ajasta tunti meni ihan hukkaan! Tosin kuski yritti paikata myöhästymistään kaahaamalla niin kovaa kun minibussista lähti. Täytyy sanoa, etten vähään aikaan olekaan pelännyt niin paljon kun tämän kyydin aikana. Vauhtia oli parhaimmillaan 150km/h ja suurimman osan ajasta vietettiin ohituskaistalla. Hyvä puoli oli siinä että tästä autokyydistä selvittyään lentomatka ei pelottanut juurikaan. Check-Inissä meinasi tulla ongelmia kun Suomen päässä valmiiksi maksettu koirapaikka ei näkynyt koneella! Ja virkailija vielä sanoi torstaina että molemmat matkat kannattaa tietysti maksaa heti ja koiralippu näkyy sitten heidän järjestelmässä. Onneksi oli kuitti maksusta joten pienen selvittelyn jälkeen asia selvisi. Koneessa Hippi nukkui kuin tukki, kertaakaan ei vaihtanut edes asentoa. Tuo koira on kyllä niiin helppo matkakumppani!

Matka oli kyllä kaikinpuolin onnistunut! Nyt täytyy tsempata kovasti kisoissa jotta saisi mahdollisesti tuloksia ensi vuoden EO-kisoihinkin ;) Tuhannesti kiitoksia kaikille keiden kanssa matkalla tuli aikaa vietettyä, todella hyvä porukka oli Tsekkeihin kerääntynyt :)

Isot kiitokset matkan onnistumisesta kuuluu myös työnantajalleni, ell-asema Anidentille, joka tuki reissuamme osallistuen matkakustannuksiin :)