Saatiin mahdollisuus mennä treenaamaan lämpimään sporttikoirahalliin joten mitäpä sitä muutakaan ohjelmaa joulupäiväksi keksisi :) Hippi ei ole tehnyt yhtikäs mitään pariin viikkoon joten höyryjä oli kertynyt ihan kiitettävästi! Vielä kun ohjaaja oli huolimaton ohjauksensa kanssa, oli alku hieman takkuinen. Videolta oli myös ilahduttavaa katsoa kuinka kädet taas heiluivat ja ohjaus oli sellaisia nanosekunnin huitaisuja... Voi kiesus että voi joku asia olla vaikeaa. Sain myös Hipin monesti tekemään pidempiä kaarroksia ihan vaan sillä etten kertonut sille ennen estettä että käännös on tulossa. Jahka kiinnitin tähän taas hieman huomiota, teki Hippi osaamiaan nuolen-siivekettä-käännöksiä. Kepeille en saanut sitä menemään suoraviivaisesti kun ei sitten voinut luottaa koiraan vaan sitä piti vetää ihme mutkan kautta kulmaan jonka se taatusti osaa.
Ensimmäisellä kerralla puomilla teki taas saman kuin kisoissa yleensä, jäi siihen reunalle kiikkumaan ja jouduin antamaan uuden käskyn että laittoi etutassut nurmelle! Tuo on kyllä hassu juttu. Kaipa se jotenkin kokeilee voisiko päästä jatkamaan matkaa hieman vähäisemmällä yrityksellä. Alkuaikoina kisoissa kun en aina vaatinut kunnollisia kontakteja niin edelleen saa tätä korjailla.
Toisella radanpätkällä ennen putkea päätin taas pyörittää Hippiä esteen ympäri. Tuo pyörittäminen nyt vaan tuntuu aina helpoimmalta vaihtoehdolta mutta toki olisi syytä osata muitakin vaihtoehtoja. Treenattiin siihen sitten viskileikkausta joka toimikin ihan hyvin kunhan vaan muisti antaa koiran mennä edelle. Täytyisi muistaa kisoissakin noita käyttää, helposti vaan tahkoaa sitä samaa vanhaa.
Tässä lyhyt pätkä treeneistä.
Näin muutaman vapaapäivän kunniaksi olen taas ehtinyt pyöritellä päässäni Hipin pennutus/sterilointi asiaa. Nyt olisi mitä mainioin hetki leikkauttaa Hippiäinen, ilmat ovat sellaiset ettei treenaamisesta/kisaamisesta kuitenkaan tule mitään moneen kuukauteen. Toisaalta päätös on niin lopullinen että se tietysti hirvittää... Kovasti olisin halunnut pennun Hipistä mutta näyttää vähän siltä ettei tämä haave tule koskaan toteutumaan. Olen asiasta paljon jutellut töissä lääkäreiden kanssa mutta eihän kukaan tietenkään voi sanoa miten seuraavalla kerralla tiineys menisi. Hippi on niin spesiaalityyppi että hirvittää ajatuskin jos tiineydessä tai synnytyksessä menisi jotain pieleen. Äh, tässäpä pähkinää purtavaksi...
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Hyvää Joulua!
Nyt alkaa muutto olemaan ohi :) Shelttitytöt kotiutuivat uuteen asuntoon nopeasti, toisaalta nää on tottunut melkoiseen reissuelämään ja ovat tyytyväisiä siellä missä minä olen. Järkyttävä lumimäärä on hieman hankaloittanut uusien lenkkireittien löytämistä, joka puolella kun on tolkuttomasti lunta! Täälläpäin on kyllä koiria mutta näköjään eivät lenkkeile pelloilla tai metsissä... Ja mua taas ei saa autotien vartta talsimaan, olkoonkin aurattu. Kirppu ei vaan oikein nauti polkujen raivaamisesta, sitä joutuu välillä kantamaan.
Pariin viikkoon ei olla tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Toisaalta pakkastakin on ollut niin paljon ettei treenaamisesta ole tullut mitään. Katotaan sitten vaikka keväällä lumien sulattua josko taas aktivoiduttais :D
maanantai 6. joulukuuta 2010
Hipistä hyppyvalio!
Ihmeiden aika ei ole ohi! Hippi tempaisi eilen Porvoossa hienon nollavoiton hyppärillä, sai kolmannen hyppysertinsä ja valioitui hyppyvalioksi :) Hyppärit ei oo niin meidän (=mun) juttu joten siksipä tää tuntui niin hienolta työvoitolta. Tosin tänä vuonna on noi hyppäritkin menneet vähän paremmin mutta jotenkin tuntuu että kontakteilla saa koiran aina taas "haltuun".
Porvooseen siis lähdettiin eilen Vuokon ja Sindan sekä Nera-heelerin ja Ninan kanssa. Hippi pääsi baanalle reilun kahden kuukauden kisatauolta. Vuorossa oli kolme starttia jotka eivät menneet ihan peräkkäin vaan järjestys oli medi-mini. Tämä teki päivästä hieman pidemmän mutta onneksi kisapaikkana ollut maneesi oli kohtuullisen lämmin. Ulkonakaan ei ollut kuin muutama aste pakkasta joten hyvin tarkeni. Ja sen ajan kun koirat lepäilivät autossa starttien välissä, pidettiin se käynnissä jotta siellä olisi mahdollisimman lämmin.
Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, jolla oli varsin kivat radat tehtynä. Ei mitään ylivaikeeta pyöritystä vaan sellaista kivaa agilitya jossa koira sai mennä kovaa :) Eka rata oli hyppäri. Takaraivossa takoi koko rataantutustumisen aikana ajatus että jos sitä tekis nopean nollan ja voittais niin... Tämän lisäksi yritin takoa päähäni että jos ei mitään muuta niin perkule ainakin ohjaat tuota koiraa. Ei huiskimisia eikä muita ylioptimistisia roiskaisuja. Hipin vuoro oli lähs viimeisenä ja sitä ennen radalla oli tehtailtu hienoja ja nopeita nollia. Eipä siinä muu auttanut kun mennä tekemään omaa suoritusta. Alun putkeen Hippi säntäsi kuin ammuttuna. Seuraavalle hypylle tuli vauhdilla mutta kokosi itsensä hienosti päästen pienellä kurvilla kepeille. Keppien jälkeen ryntäsin Hipin ohi estääkseni sen sinkoamisen väärään päähän putkea. Tässä kohtaa en ollut ihan varma pujotteliko koiruus loppuun asti, en sitä nähnyt. Sitten tuli pieni luukutussuora muutaman mutkan kera. Hyppy ennen viimeistä putkea oli taas tosi hieno. Hippi hyppäsi sen niin nuollen kun se vain oli mahdollista. Enää loppusuora ja kovasti palkkaa koiralle! En siis ollut ihan varma tuloksesta keppien takia mutta siitä viis, Hippi oli tehnyt niin hienon radan että tulos oli täysin sivuseikka! Seuraavaksi kuulutettiinkin että nollahan se ja kärkeen :) Oli muuten piinaavaa odotella ne kolme viimeistä koiraa. Mutta niinhän siinä kävi että kukaan ei enää Hippiä ohittanut joten nollavoitolla ansaittiin viimeinen hyppyserti! Syksyn hylkyhyppyratojen jälkeen tuntui ettei toi H-AVA oo meitä varten mutta niin vain vuoden viimeisissä kisoissa napsahti!
Tämän jälkeen olikin hyvä kasata pää seuraavalle radalle. Siinä oli keinu toisena esteenä jonka päätin ottaa vastaan ja varmistaa että Hippi taatusti pysähtyy. A:lla olin vähän epävarma mitä tehdä, viime kisoissa kuitenkin A:lta tullut niitä virheitä. Päätin kuitenkin vaan juosta ja luottaa että askelet osuu kohdilleen. Videolla oon judt vähän siinä edessä joten ei näy mihin asti Hippi juoksee mutta ilmeisesti tarpeeksi alas kun ei tuomari virhettä antanut :) Muurin jälkeiselle putkelle olin suunnitellut takaaleikkauksen, totta kai olin ajatellut etten muurin jälkeen ehdi valssia tekemään. Ehdinpä kuitenkin ja se helpotti kovasti seuraavilla hypyillä. Puomilla tuli hyvin kontaktille mutta voi ärsytys kun jäi taas siihen reunalle keikkumaan! Ja taas ohjaaja sitten vapautti nanosekuntia liian aikaisin. Voivoivoi... Loppu meni suunnitelmien mukaan ja näin oli tuplanolla ansaittu! Tällä nollalla sijoituttiin toiseksi.
Vika rata oli näistä kolmesta "kinkkisin", kuitenkin edelleen varsin hauska rata! Kaikki meni muuten varsin malliikkaasti paitsi että este nro 8 kierrettiin vauhdilla ulkokautta ohi :D Oma huitaisu oli siinä kohtiin semmoinen etten yhtään ihmettele Hipin ratkaisua :) Jatkettiin siitä sujuvasti rataa, koira ei onneksi edes huomannut tehneensä mitään ihmeellistä! Olin ihan älytyytyväinen tähänkin rataan, nyt puomikin oli huolella tehty. Kaikenkaikkiaan kolme loistavaa rataa johon voi olla huoletta varsin tyytyväinen. Ja tästä on hyvä aloittaa kisatauko, jälleen kerran. Nyt olisi SM-nollat kasassa, MM-nollia pitäisi saada keväällä yksi vielä taiottua jostain.
Tässä video radoista.
Tämä vuosi oli tulosten suhteen varsin mainio. Saimme sompailtua 12 nollaa joista 9 oli voittoja. Lisäksi nolla MM-karsintojen toisella hyppärillä (sij. viides) sekä European Openiin hyppärillä (sij. 11/152). Lisäksi EE AVA-titteli, tuo H-AVA-titteli sekä ensimmäinen caciag. Ei pöllömmin, vaikkei tavoitteita ollutkaan :)
Porvooseen siis lähdettiin eilen Vuokon ja Sindan sekä Nera-heelerin ja Ninan kanssa. Hippi pääsi baanalle reilun kahden kuukauden kisatauolta. Vuorossa oli kolme starttia jotka eivät menneet ihan peräkkäin vaan järjestys oli medi-mini. Tämä teki päivästä hieman pidemmän mutta onneksi kisapaikkana ollut maneesi oli kohtuullisen lämmin. Ulkonakaan ei ollut kuin muutama aste pakkasta joten hyvin tarkeni. Ja sen ajan kun koirat lepäilivät autossa starttien välissä, pidettiin se käynnissä jotta siellä olisi mahdollisimman lämmin.
Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, jolla oli varsin kivat radat tehtynä. Ei mitään ylivaikeeta pyöritystä vaan sellaista kivaa agilitya jossa koira sai mennä kovaa :) Eka rata oli hyppäri. Takaraivossa takoi koko rataantutustumisen aikana ajatus että jos sitä tekis nopean nollan ja voittais niin... Tämän lisäksi yritin takoa päähäni että jos ei mitään muuta niin perkule ainakin ohjaat tuota koiraa. Ei huiskimisia eikä muita ylioptimistisia roiskaisuja. Hipin vuoro oli lähs viimeisenä ja sitä ennen radalla oli tehtailtu hienoja ja nopeita nollia. Eipä siinä muu auttanut kun mennä tekemään omaa suoritusta. Alun putkeen Hippi säntäsi kuin ammuttuna. Seuraavalle hypylle tuli vauhdilla mutta kokosi itsensä hienosti päästen pienellä kurvilla kepeille. Keppien jälkeen ryntäsin Hipin ohi estääkseni sen sinkoamisen väärään päähän putkea. Tässä kohtaa en ollut ihan varma pujotteliko koiruus loppuun asti, en sitä nähnyt. Sitten tuli pieni luukutussuora muutaman mutkan kera. Hyppy ennen viimeistä putkea oli taas tosi hieno. Hippi hyppäsi sen niin nuollen kun se vain oli mahdollista. Enää loppusuora ja kovasti palkkaa koiralle! En siis ollut ihan varma tuloksesta keppien takia mutta siitä viis, Hippi oli tehnyt niin hienon radan että tulos oli täysin sivuseikka! Seuraavaksi kuulutettiinkin että nollahan se ja kärkeen :) Oli muuten piinaavaa odotella ne kolme viimeistä koiraa. Mutta niinhän siinä kävi että kukaan ei enää Hippiä ohittanut joten nollavoitolla ansaittiin viimeinen hyppyserti! Syksyn hylkyhyppyratojen jälkeen tuntui ettei toi H-AVA oo meitä varten mutta niin vain vuoden viimeisissä kisoissa napsahti!
Tämän jälkeen olikin hyvä kasata pää seuraavalle radalle. Siinä oli keinu toisena esteenä jonka päätin ottaa vastaan ja varmistaa että Hippi taatusti pysähtyy. A:lla olin vähän epävarma mitä tehdä, viime kisoissa kuitenkin A:lta tullut niitä virheitä. Päätin kuitenkin vaan juosta ja luottaa että askelet osuu kohdilleen. Videolla oon judt vähän siinä edessä joten ei näy mihin asti Hippi juoksee mutta ilmeisesti tarpeeksi alas kun ei tuomari virhettä antanut :) Muurin jälkeiselle putkelle olin suunnitellut takaaleikkauksen, totta kai olin ajatellut etten muurin jälkeen ehdi valssia tekemään. Ehdinpä kuitenkin ja se helpotti kovasti seuraavilla hypyillä. Puomilla tuli hyvin kontaktille mutta voi ärsytys kun jäi taas siihen reunalle keikkumaan! Ja taas ohjaaja sitten vapautti nanosekuntia liian aikaisin. Voivoivoi... Loppu meni suunnitelmien mukaan ja näin oli tuplanolla ansaittu! Tällä nollalla sijoituttiin toiseksi.
Vika rata oli näistä kolmesta "kinkkisin", kuitenkin edelleen varsin hauska rata! Kaikki meni muuten varsin malliikkaasti paitsi että este nro 8 kierrettiin vauhdilla ulkokautta ohi :D Oma huitaisu oli siinä kohtiin semmoinen etten yhtään ihmettele Hipin ratkaisua :) Jatkettiin siitä sujuvasti rataa, koira ei onneksi edes huomannut tehneensä mitään ihmeellistä! Olin ihan älytyytyväinen tähänkin rataan, nyt puomikin oli huolella tehty. Kaikenkaikkiaan kolme loistavaa rataa johon voi olla huoletta varsin tyytyväinen. Ja tästä on hyvä aloittaa kisatauko, jälleen kerran. Nyt olisi SM-nollat kasassa, MM-nollia pitäisi saada keväällä yksi vielä taiottua jostain.
Tässä video radoista.
Tämä vuosi oli tulosten suhteen varsin mainio. Saimme sompailtua 12 nollaa joista 9 oli voittoja. Lisäksi nolla MM-karsintojen toisella hyppärillä (sij. viides) sekä European Openiin hyppärillä (sij. 11/152). Lisäksi EE AVA-titteli, tuo H-AVA-titteli sekä ensimmäinen caciag. Ei pöllömmin, vaikkei tavoitteita ollutkaan :)
lauantai 4. joulukuuta 2010
Mummoenergiaa
Esittelee Kirppu :)
Hippikin pääsi jotain pientä tekemään, lähinnä pientä pyöritystä. Huomenna Porvoossa vuoden vikat kisat. Jänskää!
Hippikin pääsi jotain pientä tekemään, lähinnä pientä pyöritystä. Huomenna Porvoossa vuoden vikat kisat. Jänskää!
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Mummeli hammaslääkärissä
Tänään sattui töissä olemaan tilanne että pitkä operaatio peruttiin ihan viime tingassa joten päivään jäi pitkä tauko. Koska mulla oli koirat mukana, päätettiin Kirpun hampaat putsata. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkän aikaa. Onneksi suu on ollut suurimmalta osin ollut kunnossa eikä harjauksen ansiosta hammaskiveä ole hirveästi tullut. Tosin plakkihan se pahin ongelmanaiheuttaja on suussa ja sitä olen yrittänyt ahkerasti lähes päivittäin harjata pois. Koska Kirpulla on lievä sydänvika, on anestesia aina pieni riski. Toisaalta juuri tuon sydänvian takia suu pitäisi pitää extrahyvässä kunnossa ettei siellä muhi mitään tulehduksia ja sitä kautta pääse bakteerit elimistöä rasittamaan.
Kirpulle valittiin esirauhoitukseksi tavallisen medetomidiini+butorfanoli-yhdistelmän sijaan L-polamivet:iä joka on sydämelle turvallisempi lääke. Tästä Kirppu meni hieman tokkuraiseksi muttei mitenkään nukkuvaiseksi. Tämän jälkeen sai pitkään pelkkää happea maskin kautta ennen nukauttamista syvempään anestesiaan. En niin kauheasti nauti omien koirien anestesiavalvonnasta kun on jo valmiiksi ihan erilailla huolissaan mutta onneksi kaikki meni hyvin :)Kirppu oli anestesian ajan ventilaattorissa jossa kone hengitti sen puolesta. Työpaikallani anestesiaa valvotaan varsin tarkasti. Käytössä on lomake johon merkataan viiden minuutin välein koiran syke, verenpaine, hengitysilman hiilidioksidit, hengitystiheys, veren happipitoisuus ja eläimen ruumiinlämpö. Ja vaikka käytössä on erilaisia monitoreja, on omat havainnot toki ne kaikista tärkeimmät. Koneisiin ei ikinä voi luottaa liiaksi.
Aluksi Kirpun kaikki hampaat röntgenkuvattiin. Aina ei päällepäin näy jos plakki on aiheuttanut hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja tuhoutumista, siksi rtg-kuvat ovat niin tärkeät hammashoidoissa! Monta kertaa on päällisin puolin siisti suu paljastunut hurjaksi tapaukseksi jossa suurin osa hampaista on jouduttu poistamaan.
Tässä kuvia Kirpun purukalustosta
Missään ei näkynyt merkkejä kiinnityskudoksen vähenemisestä :) Ja Kirppu on kuitenkin kohta 13-vuotias koira. Huh helpotus, kun näin nuo kuvat :) Kirpulla oli hieman värjäymää molemmissa yläP4-hampaissa joista en ollut ihan varma olisko niissä ollut jotain häikkää. Onneksi nuokin hampaat olivat kunnossa joten mummeli sai pitää kaikki hampaansa. Hammaskiveä oli hieman, lähinnä taaimmaisissa poskihampaissa. Plakkia samoin. Ientulehdusta ei juurikaan ollut. Nyt kun vain ahkerasti jatkaa hampaiden harjausta, saattaa Kirppu pärjätä loppuelämän ilman uutta anestesiaa hampaiden takia :) Olin muuten aina elänyt siinä luulossa että Kirpulta puuttuu vain vasen alaP2-hammas mutta puuttuihan sieltä samalta puolelta ihan taaimmainen alaM3-hammaskin. En vaan ole ikinä tajunnut sitä tarkistaa...
Operaation jälkeen Kirppu heräsi melko nopeasti. Oli hieman sekava mutta pikkuhiljaa alkoi tajuamaan mikä maa ja valuutta. Oli nopeasti jaloillaan eikä olisi millään malttanut lepäillä lämpöpatjan päällä. Onneksi olin ottanut toppatakin Pandalle mukaan joten Kirppu sai sen päälleen heräämisen ajaksi. Kotiin päästyään nukkui varsin tyytyväisenä sängyssä peiton alla BOT-loimi päällään. Hippi ajatteli auttaa tässä lämpimänä pysymisessä ja kapusi Kirpun päälle nukkumaan! Hassu otus, taisi olla pieni hätä kaverista :)
Kirpulle valittiin esirauhoitukseksi tavallisen medetomidiini+butorfanoli-yhdistelmän sijaan L-polamivet:iä joka on sydämelle turvallisempi lääke. Tästä Kirppu meni hieman tokkuraiseksi muttei mitenkään nukkuvaiseksi. Tämän jälkeen sai pitkään pelkkää happea maskin kautta ennen nukauttamista syvempään anestesiaan. En niin kauheasti nauti omien koirien anestesiavalvonnasta kun on jo valmiiksi ihan erilailla huolissaan mutta onneksi kaikki meni hyvin :)Kirppu oli anestesian ajan ventilaattorissa jossa kone hengitti sen puolesta. Työpaikallani anestesiaa valvotaan varsin tarkasti. Käytössä on lomake johon merkataan viiden minuutin välein koiran syke, verenpaine, hengitysilman hiilidioksidit, hengitystiheys, veren happipitoisuus ja eläimen ruumiinlämpö. Ja vaikka käytössä on erilaisia monitoreja, on omat havainnot toki ne kaikista tärkeimmät. Koneisiin ei ikinä voi luottaa liiaksi.
Aluksi Kirpun kaikki hampaat röntgenkuvattiin. Aina ei päällepäin näy jos plakki on aiheuttanut hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta ja tuhoutumista, siksi rtg-kuvat ovat niin tärkeät hammashoidoissa! Monta kertaa on päällisin puolin siisti suu paljastunut hurjaksi tapaukseksi jossa suurin osa hampaista on jouduttu poistamaan.
Tässä kuvia Kirpun purukalustosta
Missään ei näkynyt merkkejä kiinnityskudoksen vähenemisestä :) Ja Kirppu on kuitenkin kohta 13-vuotias koira. Huh helpotus, kun näin nuo kuvat :) Kirpulla oli hieman värjäymää molemmissa yläP4-hampaissa joista en ollut ihan varma olisko niissä ollut jotain häikkää. Onneksi nuokin hampaat olivat kunnossa joten mummeli sai pitää kaikki hampaansa. Hammaskiveä oli hieman, lähinnä taaimmaisissa poskihampaissa. Plakkia samoin. Ientulehdusta ei juurikaan ollut. Nyt kun vain ahkerasti jatkaa hampaiden harjausta, saattaa Kirppu pärjätä loppuelämän ilman uutta anestesiaa hampaiden takia :) Olin muuten aina elänyt siinä luulossa että Kirpulta puuttuu vain vasen alaP2-hammas mutta puuttuihan sieltä samalta puolelta ihan taaimmainen alaM3-hammaskin. En vaan ole ikinä tajunnut sitä tarkistaa...
Operaation jälkeen Kirppu heräsi melko nopeasti. Oli hieman sekava mutta pikkuhiljaa alkoi tajuamaan mikä maa ja valuutta. Oli nopeasti jaloillaan eikä olisi millään malttanut lepäillä lämpöpatjan päällä. Onneksi olin ottanut toppatakin Pandalle mukaan joten Kirppu sai sen päälleen heräämisen ajaksi. Kotiin päästyään nukkui varsin tyytyväisenä sängyssä peiton alla BOT-loimi päällään. Hippi ajatteli auttaa tässä lämpimänä pysymisessä ja kapusi Kirpun päälle nukkumaan! Hassu otus, taisi olla pieni hätä kaverista :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)