Vuosi pakettiin ja uutta kohti!

Jälleen kerran yksi vuosi lähestulkoon paketissa, nopeasti tämäkin vierähti. Jos miettii kulunutta vuotta, oli ehkä suurin asia Hipin sterilointi. Siinä mielessä jättimäinen päätos koska se sinetöi yhden niin ison haaveen, koskaan ei tullut minun niin toivomaani pikkuHippiä. Kaikista koirista ei ole jalostuskoiraksi ja tämä piti hyväksyä. Toisaalta Hippi on niin ainutlaatuinen koira, sen pentua olisi ehkä liiaksi tullut verrattua äitiinsä. Kynnys seuraavan koiran ottamiseen on iso. Monet ovat kysyneet milloin ottaisin seuraavan koiran. Enkä todellakaan tiedä milloin. Hippi on vasta kuusi, toivon todellakin että sen kanssa olisi vielä monta harrastusvuotta edessä :) Pennun kanssa menee kuitenkin niin paljon aikaa, että se olisi kaikki pois nykyiseltä laumalta. Ja kyllä Pandakin haluaa vielä tehdä juttuja vaikka aktiivinen kisaura onkin lopetettu, ainakin näillä näkymin. Tosin sen kanssa on pieni projekti on olemassa, se ykköstulos sieltä avoimesta :) Se projekti etenee niin hitaasti että voi olla mission impossible mutta katsotaan, katsotaan.

Jos katsoo kisavuottamme Hipin kanssa, oli se hieman epätasainen laadultaan :D Nollia tuli 13, suunnilleen saman verran hyllyjä ja loppukolmannes kaikkea siltä väliltä. Nollavoittoja oli 7, muita palkintopallisijoja 4. Pääsimme tänäkin vuonna Eurpean Open-kisoihin jotka menivät tuloksellisesti aivan penkin alle. Neljä starttia joista neljä hyllyä, edustavaa. Suomen isoissa kisoissa onnistuttiin SM-kisojen joukkueradalla tekemään hyvä nolla, joukkueemme sijoittui viidenneksi ankkurin hyllytettyä. SM-yksilöradalla ihan hyvä suoritus mutta tuomari näytti vitosen pituuden kosketuksesta, hieman yllättävä tuomio mutta no can do.
MM-karsinnoissa Hippi esitti kaksi hienoa, hyllyn aiheuttamaan irtoamista molemmilla lauantain radalla joten sunnuntai vietettiin katsomossa.
Syksyllä Hipillä oli pieni, muutaman päivän ontumissessio. Tämän takia pidettiin parin kuukauden kisatauko varmuuden vuoksi koska mikään tarvetta kisaamiseen ei juuri silloin ollut ja mieluummin vähän liian pitkä tauko kun liian lyhyt.
Loppuvuodesta saimme SM-nollat kasaan mutta yksi karsintanolla jäi taas ensi vuoden to do-listalle.

Tokossa VOIvoteltiin VOI-luokassa. Kaksi hyvää koetta syksyllä joista molemmista 2-tulos. Ekassa kisassa epäonnistui tunnari, toisessa ruutu. Ei se ykkönen nyt niin kaukana ole... Yksi koe käytiin vielä loppuvuodesta jossa nollia tuli enemmän kuin laki sallii. Parkkihalli näytti olevan Hipille kovin eksoottinen kisapaikka.

Koiratanssissa kisattiin muutamia kisoja. Avoimista SM-kisoista pronssia, virallisissa SM-kisoissa vikuroiva koira joka keskittyi enemmän vänkäämiseen kuin tekemiseen. Elokuussa yksi kisa josta avoimen luokan voitto muttei kumaa haukkumisen takia. Syksyllä käytiin esiintymässä koirien vitosella ja Helsinki Internationa horse Showssa.

Panda pääsi alkuvuodesta kisaamaan agilityssa. Tosin itse en päässyt ohjaaman kun olin kipeä. Rajaheimon Anu tekaisikin hyppärillä nollan Pandan kanssa :) Muuten Panda on keskittynyt olemaan kaunis, parit ROP-veteraanit PN-sijoitusten kanssa plakkarissa kesältä. Tämän jälkeen alkoikin taas epämääräinen oireilu laihtumisen, lihaskadon ja karvanlähdön kanssa johon lopulta löytyi syy kapista! Onneksi hoito tehosi nopeasti ja nyt kasvatellaan uutta karvaa.

Kirpun tärkein tehtävä on olla rakastettava mummeli. Ja tämän tehtävän Kirppu täyttää paremmin kuin kukaan muu :) Lenkit kulkee edelleen mukana, omaan tahtiin toki. Syksyllä yllätti olemalla shelttierkkarissa VSP-veteraani. Tai no, ehkä se ylläty oli enemmän muille, minun silmääni Kirppu on maailman kaunein pieni snoopeli :) Mukavaa, että joku muu oli tällä kertaa samaa mieltä ;)

Ensi vuodeksi pitäisi varmaan tehdä tavoitteita. Jotenkin on sellainen olo Hipin kanssa että sen kanssa on koettu niin hienoja hetkiä että olen jo saanut kaiken sen "menestyksen" mitä tarvitsen. En ole kauhean kilpailuhenkinen ihminen, toki tykkään kisata ja kokeilla omia rajoja mutta enemmän itseäni kiehtoo se onnistumisen tunne kun on samalla aaltopituudella koiran kanssa, tuloksesta viis. Meidän tavoite on siis tavoitella näitä sanoja aaltoja, samoja raiteita ja samoja ajatuksia. Lajista riippumatta. Jos ne tuovat tuloksia niin kiva, jos ei niin ainakin olen itse saanut sen mitä haluan.

Hyvää ja parempaa Uutta Vuotta kaikille :)

Temppuilua

Hipin kanssa oltiin perjantaina Hyvinkään hallilla treenaamassa lähinnä temppuja Sallan ja westieiden kanssa. Kokeilin samalla Hipin uusia bach-kukkaterapiatippoja, testissä tämä tippa:
Vervain - rohtorautayrtti
Rautayrttiuute on yli-innokkaalle ja puheliaalle ihmiselle, joka väittelee omiin periaatteisiinsa ja ajatuksiinsa juuttuneena.
Hippiin tipat ei ainakaan ensikokeilulla vaikuttaneet, ihan samanlainen vöyhö on kuin ennenkin :D
No treenattiin kuitenkin ja Hippi oli oma touhukas itsensä. Kokeiltiin koiratanssiesitystä vähän matkaa mutta koska Hippi oli taas kovin vinkuvainen, sai se tehdä vaan muutaman ekan tempun ja siitä palkkaus. Enpä kyllä tiedä onko mulla jaksamista lähteä tota vinkumista opettaan pois, tuntuu täysin mahdottomalta tehtävältä. Ja koska ei treenattu esitystä niin kuvattiin sitten Hipin temppuja. Tässä kuvaterveiset treeneistä.


Tällä hetkellä oon koirien kanssa evakossa isäni luona sillä kotoa on sähköt poissa jo toista vuorokautta. Hiphei! Ei sähköä, ei vettä, ei hauskaa. Töissä oli sama tilanne joten jouduttiin siirtämään kaikki potilaat tältä päivältä! Ihmeellisen invalidisoivaa tuo sähköjen puuttuminen. Kirppu-parka oli AIVAN hukassa viime yönä! Asunto oli aivan säkkipimeä ja mummeliparka ei löytänyt mihinkään täyspimeydessä :( Pari kertaa nostin sen sänkyyn (otsalampun avulla) mutta joku juttu sillä oli selvästi kesken koska kohta se taas haahuili ympäriinsä. Tänään on uni maittanut kun on yön urheillut, toivottavasti seuraava yö olisi hieman rauhallisempi.

Hyvää Joulua!!

Vauhdikasta Joulua kaikille toivoopi shelttitytöt Kirppu, Panda & Hippi :)

Hippi-parka tauolle

(Kuvassa baby-Hippi myrtsinä)


Tai koira on ainakin omasta mielestään todella säälittävä otus kun joutuu pakolliselle joulutauolle. Hipin mielestä kaikki tauot, lomat, breikit ja muut typerät poissaolot harrastuksen parista on totaalisen tarpeettomia mutta tälläkään kertaa ei koiraparan mielipidettä kysytä. Toisaalta tämä on aina sitä aikaa vuodesta kun inspiroidun naksuttelemaan Hipille ihan urakalla. Ei niin väliä vaikkei temppuja/asioita saada valmiiksi asti, onpahan ainakin sekä naksuttelijaomistaja että koira saanut miettiä opeteltavia asioita monelta kantilta. Jossain netin syövereissä oli joskus mainittu että naksuttelu saattaa passivoida koiraa. Hmm, joskus toivoisin että Hippi passivoituisi edes muutaman prosentin verran. Voi sitä intoa ja järjetöntä tarjoamisen määrää kun huomaa että kaivan naksun ja namit esiin :D Ennen kun olen edes ehtinyt istahtaa lattialle, on Hippi häärännyt jo sen sataa asiaa :D

Tällä hetkellä työn alla on pari erilaista temppua ja kaukojen tekniikkaa. Olen monasti miettinyt että tarttis varmaan tehdä jotain noille kaukoille kun niissä kuitenkin on se muutama perus tekniikkavirhe. Nythän tässä olisi hyvää aikaa jo ihan senkin takia että kelit ovat olleet niin arsesta ettei tuolla vellipelloilla tee mieli yhtään ylimääräistä lenkkeillä... Tosin asennonvaihdoissa onkin melkoinen haaste, pitäisi pari eri vaihtoa opettaa ihan alusta asti uudestaan. Ei taida ihan joulun vapaat riittää siihen.

Pandan kanssa käytiin perjantaina fyssarilla Remediumissa Petra Snellman- Niemenpalon luona. Ja Panda oli yllättävän hyvässä kunnossa! Vaen puoli oli aavistuksen tukossa mutta se nyt oli vähintään odotettavissa revähdyksen jäljiltä. Fyssari katsoi Mevetin käynnin papereista että silloin oli havaittavissa selkeä lihaskato oikealla puolella mutta nyt lihasten epäsymmetria oli enää hyvin vähäistä, mäkikävelystä ja kuntoutuksesta on ollut selkeästi apua :) Panda käytiin läpi jonka jälkeen päästiin vielä vesijuoksumatolle. Siellä Panda teki varsin hyvin töitä, lopussa tosin väsyessä yritti vaihtaa kävelyn passaamiseksi. Saatiin vielä hyviä jumppavinkkejä etuosan syvien lihasten kunnon parantamiseksi. Ostin samalla käynnillä jumppatyynyn jota olen jo pitkään noille miettinyt. Hippi nyt oli tietysti todella otettu uudesta temppualustasta eikä sille tuottanut minkään sortin ongelmia tehdä Pandan jumppaharjoituksia. Pandassa kun on vähän nössön vikaa, on sen kanssa ongelma että se mielellään kellahtaisi kumoon aina kun on jotain uutta ja ihmeellistä. Etenkin kun sen pitäisi seistä etujalat tyynyllä ja takajalat korokkeella jonka lisäksi vielä varovasti työnnän sitä kyljestä tasapainon horjuttamiseksi, on se melkein liian iso asia pienelle herkkikselle. "Miks toi tuuppii???" ja sitten onkin parempi laota kyljelleen. Huoh, ongelmansa kullakin :D Onneksi parin päivän treenaamisella olen saanut Pandan vakuuttuneeksi etten kiusaa sitä pahalla vaan hyvällä :D

Hipin aika Laiokselle valitettavasti peruuntui sairastumisen takia joten Hippi pääsee välipäivinä huoltoon.

Eilen Hippi oli tän vuoden vikoissa agilitytreeneissä. Koira oli jälleen kerran erittäin hyvä, toimi kuin ajatus niin kauan kun se ajatus oli järjellinen. Tai no, sitten toimi sen järjettömän ajatuksen mukaan. Oikeasti pitäisi olla niiin kiitollinen että on noinkin kiihkeä mutta silti niin kiltti koira. Ei Hippi periaatteessa tee mitään tyhmää eikä epäkilttiä, kyllä se vaan parhaansa aina yrittää. Ja jos Hyvinkäällä tippui rimoja, ei nyt ollut niiden kanssa mitään ongelmaa. Ne rimat menevät kyllä Hipille sopimattoman pohjan piikkiin. Eipä mennä Hyvinkäälle enää agilitya tekemään, sen verran liukas se matto kuitenkin on.

Vuoden viimeiset liitelyt

Eilen liideltiin tän vuoden vikat kisat Hyvinkäällä. Olin vähän arkonut Hyvinkäälle ilmoittautumista kun pitkin syksyä kuului noottia että matto olisi siellä hieman liukas. Uskaltauduin kuitenkin ilmoittautumaan tuonne mutta katsotaan menemmekö sinne enää jatkossa. Hipin kanssa oli tavoitteena tehdä hyviä puomeja ja se tavoite periaatteessa täyttyi, tulokset muuten eivät kummallisia olleet. Ekan radan rataantutustumisesta myöhästyttiin. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja ilmossa sanottiin että kisat olivat hieman myöhässä. Lähdettiin siis kunnon lenkille ja sieltä tullessamme (varttia ennen luokan arvioitua alkamisaikaa) oli rataantutustuminen kuitenkin jo käynnissä! Ei muuta kuin sidoin äkkiä koirat radanreunalle ja numeroita etsimään. Alku oli kuin pahimmissa agilitypainajaisissa kun numeroita ei löytynyt millään :D Tuomari tuli näyttämään miten alku meni koska numerot 1-3 oli jo otettu palkintojenjakoon :D Onneksi rata oli tosi kiva ja upposi päähän vähän vähemmälläkin kiertelyllä. Hippi oli neljäs lähtijä joten onneksi välissä oli maksien palkintojenjako niin ehdin vaihtaa kengät. Radalla heti neljäntenä olleen muurin palikat putosivat, ilmeisesti Hippi ei heti osannut tuolla matolla ponnistaa. Tästä johtuen pystyin jättämään ja kehumaan puomilla ihan kunnolla ajan kanssa. Puomi itsessään oli ihan kohtuunopea ja Hippi meni suoraan alas asti. Puomi jälkeisen hypyn rima taas putosi kuin myös viimeinen rima jota videolta ei näy. Ja just olin aamulla miettinyt että onpas kivaa kun rimoja ei ole tippunut aikoihin. Tosin pistän nuo rimat pohjan piikkiin. Tuloksena siis 15.

Toisen radan alussa Hippi nousi jostain syystä seisomaan lähdössä. Sopii toki yrittää kähdössä varastamista, voipi olla että meno tyssää siihen. Istui kuitenkin käskystä, en päästä sitä seisomisesta radalle kun en siihen asentoon Hippiä jättänyt. Keinu oli taas hyvä eikä Hipillä ollut pienintäkään aikomusta varastaa. Puomi ok, vapautin melko pian 2on2offista. Ennen A:ta oli taas tällainen katsotaanmitätapahtuujosenohjaaollenkaan-hetki. Tuloksena kielto hypyltä, miten kummallista! Hippi juoksi ohi kun ei parempaakaan vaihtoehtoa tuolla ohjauksella keksinyt. Tälläkin kertaa Hippi hyppäsi melko korkealta A:lta, meidän luomuA alkaa olemaan jo vähän ei-kiva. Jotenkin tarttis saada koira ottamaan edes yhden lisäaskeleen A:lla. Lopussa lensi vielä yksi rima kun olin vähän (paljon) koiran edessä.

Vikalla radalla ei videolta näy meidän sähläys A:n jälkeen, siellä kun oli yksi hyppy (kaikenlisäksi sama kuin viime radan kieltohyppy :P) joka olis pitänyt hypätä mutta sain Hipin siitä vastaavalla eiohjata-ohjauksella ohi. Puomilla sattui Hipille pieni työtapaturma. Hippi teki hyvä kontaktin mutta kun kehuin sitä ja kävelin eteenpäin, lähti se perään. No eihän sellainen passannut joten Hippi pääsi sylikyydillä radalta. Tähän olikin hyvä jättää tämän vuoden kisat :D

Tässä eilisen pöllöilyt.

Huomenna on Hipin fyssari, sunnuntaina vikat agilitytreenit ja sitten alkaakin ansaittu totaaliloma liidoista. Katsotaan missä vaiheessa palaillaan takaisin esteille :) Panda pääsee perjantaina fyssarille, katsotaan mihin kuntoon jalka on saatu. Ainakin omaan käteen lihaskato oikeasta jalasta on hävinnyt ja lihakset tuntuvat jo melko symmetrisiltä molemmilla puolilla :) Ainakin jotain on saatu aikaiseksi kuntoutuksella.

Nollaa pukkaa vol. 2

Tällä kertaa oikeassa lajissa \o/ Lauantaina oltiin ensin messarissa Heelwork to Music-kisoissa. Hippi kisasi alokasluokassa ekaa kertaa. Olin tehnyt sille helpon ohjelman sillä säännöt kertovat alokasluokassa riittävän 1-2 positiota. No, näin ehkä periaatteessa ;). Käytännössä tuomarit eivät kauheasti esityksestä tykänneet. Nykyään ei myöskään anneta enää kirjallisia arvosteluja joten syy miksi esityksestä ei tykätä jää mahdollisesti hieman auki. Hippi kuitenkin teki ihan kohtuukivaa työtä, muutaman kerran ote herppasi ja mm. lattialla ollutta roskaa piti käydä pari kertaa katsomassa. Silti sen ei pitäis ihan noin rankasti alokasluokassa vaikuttaa imho. Mutta tää lajihan on just tätä.
Eli mikäli HTM:n alokasluokkaan mielii, kannattaa opettaa koira seuraamaan vähän useammassa positiossa kuin siinä yhdessä tai kahdessa, opettaa se seuraamaan vähän joka suuntaan ja kaikissa mahdollisissa askellajeissa. Kannattaa myös unohtaa nämä luokkarajat ja miettiä sitä voittajaluokkaa esitystä kasatessa, arvostelu kun voi olla hyvin lähelle sitä. Eikä ehkä kannata ottaa musiikiksi Marilyn Mansonia, tuomaritädit voi pudota vaikka tuoliltaan ;) Tässä meitin esitys.

Messarista kiiruhdettiin Porvooseen jossa oli aiheena agility. Olin ilmoittanut Hipin kahdelle jälkimmäiselle radalle. Tuomarina oli Saviojan Anne jolla olikin, jälleen kerran, superekivat radat :) Ekalla radalla oli keinu toisena esteenä joten pystyin ottamaan sen astetta napakammin. Eikä Hipillä ollut tällä kertaa aikomustakaan hypätä liian aikaisin. Renkaan jälkeen kääntyi hyvin takaakiertoon vaikka siinä oli puomi edessä tyrkyllä. A:lla jouduin jäämään vähän jälkeen jotta pääsin muurilta työntämään 7-hypylle. Videolta näkyy että Hippi hyppäsi melko korkealta A:lta mutta virhettä ei tullut. Itse en todellakaan nähnyt mitä se siellä teki. Loppurata rallateltiin hyvää rataa kunnes tuli puomi. Ilmesesti en koskaan antantu Hipille alas-käskyä vaan huusin vain menemene millä olen hoputtanut sitä nopeammin 2on2offiin. No menihän se. Ja juoksi puomin. Olin niin hämmästynyt etten osannut edes keskeyttää! No, siinä vaiheessa kun tajusin mitä oli tapahtunut, taisi Hippi olla jo maalissa :D Puomin kontakti on ollut nyt melkein pari vuotta niin varma ettei mulla käynyt edes mielessä tällainen vaihtoehto! Täytyy ryhdistäytyä puomin suhteen vuoden vikoissa kisoissa.
Tällä nollalla sijoituimme toiseksi Javan ja Pihlan jälkeen.

Hyppärin alku oli melkoista vääntämistä, jouduin jopa tekemään pakkovalssin (joista en tykkää) koska en keksinyt parempaakan vaihtoehtoa. Tässä tosin Hippi vähän valui, en vaan osaa niitä kunnolla tehdä. Valahti myös 7-hypyllä, en vaan ehtinyt ajoissa kertomaan käännöksestä. Näisen hässäköiden jälkeen homma helpottui, kepeillä Hippi jäi hyvin tekemään vaikka hidastin vauhtia. Näistähän se on lopettanut pujottelun, onneksi ei nyt. Maalissa oli hyvä fiilis, vihdoinkin se puuttuva nolla plakkarissa :)
Tälläkin radalla sijoituttiin kolmanneksi. Näistä radoista jäi periaatteessa muutenkin tosi hyvä mieli (jos ei sitä puomia mietitä). Pitkästä aikaa meneminen tuntui varmalta ja helpolta :) Ja Hippi jaksoi hienosti pitkän päivän, ei painanut väsymys millään muotoa jaloissa.


Nyt on vihdoinkin SM-nollat kasassa, karsintanollia puuttuu yksi vaikka alkuun hehkuttelin niitäkin olevan tarpeeksi ;)

Pandan kuulumisia sen verran että kuntoutus alkaa tuottamaan tulosta, lihaskato oikeasta lavasta on vähentynyt huomattavasti! Olen kävelyttänyt sitä pienen hiekkakuopan pehmeissä rinteissä, ylös ja alas. Lisäksi lenkit ovat jo ihan normaalia tasoa, saa liikkua niin paljon kun haluaa. Ontumista ei ole havaittavissa enää lainkaan :)

*Niin, unohtui mainita että sunnutain koiratanssikisoihin ei menty. Hipillä oli maha la-iltana vähän löysällä, ilmeisesti kaikista messarissa maistelluista herkuista joita tarjoiltiin siellä sun täällä. Oli jo normaali seuraavana päivänä mutta eipä otettu turhia riskejä että olisi ollut jotain muuta*

Nollaa pukkaa!

Jepjep. Jos oltais oltu agilitykisoissa, olisin ollut eiliseen nollaputkeen enemmän kuin tyytyväinen mutta koska olimme tokokokeessa, oli tulos säälittävän ja toivottoman välimaastossa. Saimme pisteitä paikallamakuusta, seuraamisesta, luoksetulosta ja yhteisvaikutelmasta. Kaikki muut nollille, wuhuu! Koe oli parkkihallissa mikä saattoi osaltaan vaikuttaa koska Hippi ei parkkihallissa ole koskaan ennen ollut (paitsi autossa odotellessa). Olimme paikalla hyvissä ajoin sillä Vuokko kisasi setterin kanssa avoimessa luokassa. Tosin myös setteri ahdistui parkkihallista ja Vuokko keskeytti kokeen.

Ekana oli paikallamakuu ja jo rivissä Hippi vinkui. Olipa hyvä mieli jättää se neljäksi minuutiksi makaamaan. Ilmeisesti kuitenkin rauhottui jossain vaiheessa koska kun palasin sen luokse, oli koiruus ihan rauhallinen. Tuomarikaan ei tainnut kuulla tuota hiljaista alun vinkumista koska antoi tästä kympin. Hippi oli neljäntenä suoritusvuorossa. Yritin palkata sitä muutaman kerran luoksetulon maahanmenosta ennen kehää mutta toope tarjosi vain niiaamista! Siis voi kiesus! Jouduin aika napakasti sanomaan että se maahanmeno alkoi löytymään. Kehään päästessämme alkoi alamäki. Ekana yksilöliikkeenä oli ruutu. Hippi bongasi ruudun hienosti, lähti vauhdilla käskystä mutta ei pysähtynyt seiso-käskystä eikä mennyt myöskään maahan! Seikkaili ulos ruudusta jolloin annoin uuden ruutu-käskyn, löysi takaisin ruutuun mutta ei edelleenkään mennyt maahan vaan tollotti paikoillaan kun vähä-älyinen. Tässä vaiheesa liike oli toki jo nollaantunut mutta sain tuusata liikkeen loppuun. Ehkä noin viidennellä käskyllä Hippi tajusi vihdoin mitä siltä odotetaan ja putosi maahan. Liikkuri ohjasi liikkeen loppuun ja Hippi teki saman kuin viimeksi eli lähti seuraamaan heti kun olin kääntynyt sen edestä! Sain tosin nyt ärähdettyä asiasta.
Seuraaminen oli alusta asti yhtä näpsimistä! Ja lähes jokainen perusasento jäi tekemättä!! Ei vaan kyennyt istumaan! Saimme säälipisteitä 6,5 vaikka olisihan tuonkin voinut nollata.
Luoksetulon seisominen oli ihan ok, valui vain puolisen mittaa. Mutta maahan ei mennyt ekalla käskyllä. Tästä 7,5.
Sitten alkoi nollatehtailu 8)
Hyppynouto oli maton päällä ja kapula kimposi oikealle niin pahasti että Hippi ei hypännyt takaisin tullessaan vaikka periaatteessa ollaan kyllä vinossa olevan kapulan hakuakin treenattu. Eli nolla.
Tunnarissa nousi seisomaan kun käännyin ympäri, tästä huomautin. Käskyllä lähti ihan hyvällä vauhdilla, haisteli pari kapulaa ja sitten nappasi väärän mukaansa. Ei todellakaan tehnyt yhtään töitä. Nolla
Metallinoutoa ei hakenut. Saatiin yrittää niin kauan että lopulta haki. Nolla
Kaukokäskyissä teki ihan omaa liikesarjaansa, lisäksi tuli eteenpäin ihan huolella kun ei muutakaan keksinyt. Nolla.
Liikkeestä istumisessa oli jo odotetavissa että ei istunut, ei vaikka annoin aika täpäkän käskyn. Nolla.
Jostain syystä saimme peräti kasin yhteistyöstä. Toisaalta Hippi oli ihan tosi intona aina uutta liikettä tekemässä, ei vaan ollut aivot mukana että olisi tehnyt ne oikein.

Eipä tän kokeen jälkeen oikein voinut kuin nauraa. Ilmeisesti liukas parkkihallin lattia hankaloitti hieman alustavammaisen koiraparan elämää siinä määrin että tekeminen oli näinkin onnetonta. Täytynee siis treenata muillakin alustoilla kuin hiekalla. Tai katsoa hieman tarkemmin minkälaisiin paikkoihin tuota ilmoittelee. Toisaalta tulihan tässä kokeessa monta uutta ongelmanpoikasta esille joten ainakaan treenattava ei lopu kesken!

Onks järkee

Kisata jos on vähän epäkunnossa? Ei taida olla. Kisattiin siitä huolimatta :D Lauantaina oltiin siis Lohjalla kolmen startin verran liitelemässä. Mulla oli viikolla järkky vatsatauti eikä olo ollut ihan paras mahdollinen vielä lauantaina. Showlinkin hallin ruohomatto on vähän omituisen pitkulainen joten radoistakin tuli kapeita ja pitkiä. Ekan radan arvosteli Anne Viitanen ja ihan kivan radan oli suunnitellut. Lähdössä oli vain pari metriä mattoa ennen ekaa estettä jten jouduin jättämään Hipin betonille... Onneksi ei sutinut lähtiessään. Kepeille mentäessä teki hirmu lenkin kun ei vieläkään oikein osata noita putkijarrutuksia. Tai siis mä en ole niitä vielä opettanut Hipille... Puomi oli ok, meni suoraan alas asti ihan kohtuuvauhtia. Toisessa päässä olin suunnitellu hienosti useampia valsseja peräkkäin mutta jalat eivät vaan liikkuneet joten lopputuloksena yksi kökkövalssi suoraan koiran eteen, epätoivoinen poispäinkäännös ja veto putkeen. Hippi oli jo niin ihmeissään tuosta räpiköinnistä että meni tosi hitaasti putkeen, luuli raukka varmaan että nyt ei mennyt kaikki ihan ok :D Keinulle pysähtyi nätisti ja annoin paukahduksesta luvan jatkaa matkaa. Suoralla putkella ei taas jalat vaan toimineet ja koska Hippi ei oikein osaa eteen-käskyä(kään), ehti se kääntyä kohti putkesta tullessaan. Harvoin tuntuu nolla noin surkealta :D Ja vielä hupaisampaa oli että voitimme tuolla suorituksella! Tuloksia tosin ei tullut kuin viisi joista kaksi nollaa.

Toinen rata oli Jalosen Karin, astetta kinkkisempi. Alun kepit otin tosi varman päälle, tosin Hippi ryntäsi ekaan väliin ja sieltä suoraan läpi! Yritin sotkea takasin pujottelemaan mutta tuuppasin väärään väliin. Pitäis aina ottaa alusta koska mulla ei näköjään järki vaan toimi korjatessa. Kaikenlisäksi Hippi jätti taas kepit kesken enkä korjannut sitä. Tästä sitten hyl. Puomilla jäin vähän taakse jolloin Hippi ei mennyt suoraan itse alas. Tää ei näköjään toimi vieläkään kisoissa. Puomin jälkeen oli keinu jossa pääsin edes treenaamaan odottamista. Hyvin jäi. A:lle mentäessä en katsonut yhtään koiraa jolloin se juoksi ohi. Tähän oli hyvä lopettaa tämä rata :D

Vika rata oli Annen hyppäri joka tuntui tutustumisessa tosi kivalta. Ja periaatteessa rata rullasikin ihan hyvin tokavikalle esteelle asti. Pussista tultaessa en YHTÄÄN katsonut Hippiä vaan tein sellaisen epämääräisen huitaisun joka sitten torpedoikin ihan hienon nollaradan kun Hippi juoksi perääni. Voi elämä, että ihminen ei opi! Mä TIEDÄN että Hippi ryntää mun perään putkien ja pussin jälkeen mutta silti teen noita samoja oletusvirheitä kerta toisensa jälkeen. Ei kauhean etevää.



Koska viime viikolla ei paljoa ehditty treenailemaan muuta ohjaajan ollessa muutamia päiviä pois pelistä taudin takia, on Hipillä edessä tiivis kaksviikkoinen. Ohjelmassa on kahden koiratanssiohjelman harjoittelu, näistä HTM-ohjelma on kaikenlisäksi vasta hahmoteltu joten siinä tulee kiirus. Lisäksi sunnuntaina on tokokoe ja niissä liikkeissäkin on vielä hiomista. No, onneksi on innokas treenikaveri...

Ja kiitos muuten kaikille jotka ovat tunnustus-haasteen antaneet. Voin heti tunnustaa että olen erittäin huono ottamaan osaa mihinkään ketjukirjeisiin, haasteisiin tai vastaaviin :D Katsotaan, jos joskus inspiroituisin vastaamaan.

Pandan ell-käynti ja Hipin liidot

Ensin Pandan kuulumiset, torstaina oltiin siis Mevetissä Anu Saikku-Bäckströmin luona. Panda jatkoi tavoilleen uskollista tyyliään eikä tälläkään kertaa diagnoosin teko tullut helpolla. Pandaa väänneltiin ja käänneltiin, kuvattiin ja lihaksia ultrattiin. Panda kuvattiin mun toivomuksesta hereillä koska tiedän sen olevan niin kiltti että se onnistuu. Ja melkoiselle mutkalle Pandaa väännettiinkin eikä se ollut moksiskaan. Sen aikaa kun olin katselemassa kuvia, Panda makasi kyljellään röntgenpöydällä eikä se siitä mihinkään liikkunut. On se kiltti :) Kuvista ei löytynyt (onneksi) mitään muutoksia jotka olisivat selittäneet ontuman. Olkanivelissä oli molemmilla puolilla pienet iästä johtuvat luupiikit mutta niillä ei ole kliinistä merkitystä. Diagnoosiksi vahvistui lopulta oikean etujalan lapalihasten revähdys.
Tässä löydökset käynnniltä: " Hieman keventää eoj käytävällä, erityisesti kiertoliikkeessä. Seistessä ottaa painoa pois eoj jota kiertää ulospäin, jolloin lapa laskeutuu alemmaksi oikealla. Muuten niveltaivutuksetok mutta aristelee olkanivelen ojennusta joka kiristää taaempia lapalihaksia. Selkeä lihasatrofia spinan scapulean takana olevissa lihaksissa (infraspinatus) sekä kipua alueen painelussa/venytyksessä. Molemmat olkanivelet löysät mediaalisesti. Hereillä otetuissa rtg kuvissa ei löydöksiä lapaluussa, olkanivelissä pientä ikään katsoen normaalia luupiikkiä kapselin takareunalla eli ei merkittäviä löydöksiä. Ei rtg merkittävää luksaatiota tms. ultrassa ei nestekertymää tms mutta lihasatrofiaa. Lihasatrofian aiheuttaja historian perusteella trauma eli revähdys autosta hypätessä, johtanut lihassurkastumaan. Pystyy todennäköisesti mainiosti liikkumaan ja kirurginen korjaus ei järkevää enää."
Hoidoksi edelleen lepoa ja vielä pitkä tulehduskipulääkekuuri. Jos alkaa enemmän kiertämään tuota jalkaa niin sitten mennään kontrolliin. Muuten Anu sanoi että todennäköisesti alkaa kompensoimaan yhden lihaksen "puuttumista" muilla lihaksilla joten nyt kuntoutetaan pikkuhiljaa tuota jalkaa ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :) Panda itse alkaa olemaan suhteellisen kypsä tuohon lepoon mutta nyt se on vain kestettävä.

Eilen lähdin koirien kanssa Turkuun äitini luona käymään ja samalla treffattiin Kupittaalla Saariluoman Johanna, joka oli myös Turussa käymässä, koiratanssitreenien puitteissa. Treenit olisivat tosin voineet mennä paremmin jos en olisi unohtanut musiikkia kotiin. Yritin käydä tosin polttamassa äkkiä äitini luona uuden CD:n mutta jostain syystä kappale ei siihen tullut kokonaisena joten jauhettiin sitten sitä alkua. No jauhamista Hippi onneksi jaksaa :D Saatiin monia hyviä ideoita ohjelmaamme, treenaamme siis niitä!
Tänään päästiin pitkästä aikaa tositoimiin agilitykisoihin! Olipa kivaa :) Kisat oli ATT:n hallilla. Olin ilmoittautunut vain kahteen starttiin koska kattelin että koiria on niin pirutsi joten päivälle tulisi anyway mittaa. Olin ottanut agilityradat puomin treenausta varten mutta kummallakaan radalla ei ollut puomia, pöh. Ekalla radalla hippi ei meinannut uskoa korviaan kun sanoin sille tule vaan lähti vähän nytkähtäen liikkeelle :D Pelkäsin, että se ryntää suoraan putkeen riemastuksissaan mutta hyvin kääntyi 2-hypylle ja sieltä ampui putkeen. Kepeillä pelkäsine ettei se osaa hakea niitä kun jouduin olemaan niin lähellä mutta turha pelko, hyvin sinkaisi kepeille. 6-hypyn jälkeen persjättö oli vähän myöhässä ja Hippi meinasi valahtaa putken ohi, onneksi pienellä hätärääkäisyllä löysi oikealle esteelle. Putken jälkeisillä hypyillä oli rytmi sitten vähän hukassa mutta onneksi Hippi kurvaili vauhdilla vähän epämääräisimmilläkin ohjeilla. A:n kontakti oli vähän hiinä ja hiinä, tosin valssi aina vähän häiritsee. Silloin Hipin vauhti hidastuu ja se helpommin hyppää. No, virhettä emme kuitenkaan saaneet. Putki-A hässäkkä meni hyvin vaikka putkia oli kaksi tyrkyllä. Keinu oli hyvä, Hippi jäi hienosti odottamaan käskyä. Nollalla siis maaliin ja siinä vaiheessa kärkeen :) Ja kärkipaikka piti loppuun asti joten nollavoitto karsintoihin vihdoinkin plakkarissa. Se tuntuu olevan näin syksyisin aina vähän kiven alla.

Toisella radalla mietitytti hieman suora putki ja sen jälkeinen elämä. Ei näyttänyt mitenkään siltä että ehtisin järkevästi ohjaamaan Hippiä mutta ei auttanut kuin lähteä kokeilemaan. Keinu oli kolmantena esteenä ja siltä sitten napattiin vitonen!! Olin juuri päässyt selittämästä kuinka kivaa on että kisapuomi on nyt kunnossa, heti tuli nenille! Eniten harmittaa se, että menin ryntäämään kohdassa jossa ei olisi edes tarvinnut rynnätä... Olisinpa malttanut sen nanosekunnin odottaa mutta kun ei. No, tästä kuitenkin jatkettiin rataa. Välistäveto ennen A:ta oli vähän ihmeellinen huitaisu mutta onneksi Hippi on haka lukemaan niitä ;) Ennen suoraa putkea Hippi irtosikin tosi hyvin takaakiertoon joten sain vähän etumatkaa ja ehdinkin hyvin heittämään Hipin putken jälkeiselle hypylle. Siitä pääsin taas ottamaan etumatkaa luottaen siihen että Hippi valitsee putken käskyllä jonka ansiosta taas ehdin viemään takaakierron. Loppurata rallateltiin pienillä kurveilla ja maalissa olin kyllä tosi tyytyväinen rataan vaikka se keinun 5 siellä kummittelikin. Aika oli luokan nopein mutta eipä niitä lasketa, olis kannattanut tehdä se nolla ;) Tuplahan meiltä vielä uupuu ja näillä hölmöillä virheillä sitä ei kyllä saavuteta.

Tässä radat


Loppuun vielä uudet syyskuvat tytöistä kun sain taas kameran pitkästä aikaa lainaan :)

Jos jotain raapustais

Pieni kirjoitustauko taas takana, eipä tosin olla oikein mitään tehtykään. Paskin asia on se, että Pandan jalka ei ole kunnossa vieläkään. Todellakaan. Kaksi viikkoa sitten varasin sille ajan ortopedille kun jalan keventäminen oli kestänyt jo puolitoista viikkoa. Ajan varaamisen jälkeen hieroin koiraa ja venytellessäni huomasin että tämä jalka jota keventää (oikea etujalka), taipuu ihan omituiseen asentoon ihan itsestään. Normaalisti etujalkaa saa suorana venytettyä taaksepäin niin että tassu on suunnilleen siinä vatsalinjan kohdalla mutta Pandan jalka taipuu sen verran että tassu on heittämällä melkein selkälinjan yli. Mitä ilmeisimmin joku lihas tai jänne on katkennut/irronnut siinä kun hyppäsi autosta. Omituista on että koira ei ole tästä moksiskaan. Kevennyksen huomaa tietyssä vauhdissa mutta muuten menisi kuin päätön kana, etenkin kun olen pitänyt sitä levossa ja menojalkaa alkaisi jo vipattamaan. Töissä ovat molemmat ell:t Pandaa katsoneet mutta eivät ole vastaavaa ennen nähnyt joten ortopedin mielipidettä odotellaan. Pandahan on jälleen kerran tyypilliseen tapaansa varsinainen eläinlääkärin painajainen, ei mitään normaalia vaivaa vaan tällaisia todella omituisia tapauksia kerta toisensa jälkeen... Meillä piti olla viime perjantaina aika mutta koska omaan huonon tuurin, tuli ell kipeäksi ja jouduimme siirtämään ajan joka on vasta tulevana torstaina. Huoh, toivottavasti silloin saisin diagnoosin vaivalle.

Hippi on päässyt vähän treenailemaan koiratanssia, ilmoitin sen molemmille päiville messarin kisoihin :P Lauantaina heelworkkia ja sunnuntaina freestylea. Tosin meillä on harvinainen tilanne että ohjelma on periaatteessa jo kasassa ja sitä on päästy jopa treenaamaan! Siis melkein kuukausi ennen kisoja, wau! Mä en vieläkään oikein tiedä, mikä on Hipin kannalta paras tapa opettaa ohjelmia. Se, että se tietää tarkalleen mitä seuraavaksi tapahtuu, vaiko se että ei tiedä. Kun tuo koira on periaatteessa välillä niin palikka että sellainen rutiininomainen treenaus tuo sille toisaalta turvallisuuden tunteen kun ei tarvitse jännätä mitä jatkossa seuraa. Mutta toisaalta, sitten kun se tietää mitä tapahtuu, on sen helppo ennakoida ja suoristaa mutkia. Josta päästään siihen että Hippihän on suhteellisen huono ennakoimaan mutta se osaa aina välillä yllättää. Tällä hetkellä yritän siis ketjuttaa mahdollisimman paljon liikkeitä isompiin kokonaisuuksiin ja välillä "vaadin" tekemään koko ohjelman läpi josta megapalkka. Soppaa hämmentää myös se että ohjaaja aina välillä unohtaa ohjelman, käskyttää väärillä sanoilla tai muuten vaan sekoittaa koiraparan pään entistä sekaisemmaksi. Ehkä mä vaan luotan että Hippi oppii tekemään asiat musiikin mukaan jolloin mun häirintä jää toissijaiseksi :D

Lauantaina olin Sinin ja Sonicin kanssa treenamassa Leppävaarassa. Ohjelma on vielä kaikenlisäksi sellaisessa vaiheessa jolloin tulee paljon muutoksia kun huomaa että joku asia ei niin toimi tai on muuten vaan jotenkin vammanen. Onneksi Hipillä riittää intoa moniin toistoihin. HTM-ohjelma on vielä ihan hajalla mutta siihen me ei niin panosteta. Viime vuoden tapaan, tässä vaiheessa vuotta on kahden ohjelman lisäksi vielä tokokokeisiin treenaamista koska saatiin paikka 27.11 Hämeenlinnan kokeeseen. Kokeillaan vielä kerran VOIVOIta tän vuoden puolella, jos ei onnaa niin sitten isken otuksen joka pirun kokeeseen ensi vuonna. Ja hakeudun ehkä johonkin ohjattuihin koulutuksiin :D

Eilen oltiin agilitytreeneissä joista muodostuikin lähes privaattitreenit kun 8 koriakon ryhmästä vain kaksi oli paikalla. No hei, sopii meille! Siinä ehti sitten tehdä useamman toiston, tosin toistot johtuivat osaltaan myös siitä ettemme onnistuneet ihan kerralla. Koirassa ei onneksi ollut vikaa, tälläkään kertaa. Ensi lauantaina on pitkästä aikaa kisat, jotenkin taas tuli lahden kuukauden kisatauko vaikka meidän piti kisailla nyt syksyllä ja yrittää keräillä niitä nollia. No, muutamat kisat ehditään tänä vuonna vielä hömpötellä kunnes taas taukoillaan perinteinen talvitauko :D

Ps, kun yksi koira on levossa, pitää aktiivisinta väsyttää muilla tavoilla. Tässä yksi niistä ;)

Tanssii alpakoiden kanssa

Tai jotain sinne päin. Hippihän oli lauantaina Helsinki International Horse Showssa esittämäsä koiratanssia. Ja hauskaa oli! Alkuun oli piiitkään odottamista Hartwall Areenan hevosten verkka-alueella omaa vuoroamme. Suunnitelmassa oli ensin agilitynäytös ja sitten radan purkamisen aikana Hipin koiratanssi. Verkka-alueella pyöri jos jonkinlaista heposta joista Hippi ei onneksi ollut moksiskaan. Hiekalla treenasin ja palkkailin muutamia temppuja. Tuollainen pöperöhiekka ei ollut ihan paras pohja sillä epätasaisen pinnan takia Hipillä oli välillä vähän hakeminen tasapainon kanssa, etenkin takajaloilla keikkuessa. Koirashown aikana olikin myös alpakat kehässä esittäen ensin omaa agilityaan. Eihän Hippi sellaisia ollut ennen nähnyt mutta viis veisasi niistä, onneksi! Itse show oli hirmu hektinen, musiikki pauhasi, yleisö taputti, alpakat juoksivat omaa rataansa ja koirat sitten omaansa. Hippi oli niin mahtava, se oli mulla siellä areenalla tietysti irti koko ajan mutta se vain pyöri mun ympärillä hinkuen tekemään vaikka muut tekivät parin metrin päässä agilitya. Temputin sitä vielä vähän siinä sivussa nähdäkseni ettei häiriötä ollut liikaa mutta huihai, kun käsky kävi niin koira oli tikkana tekemässä. Uskomaton tyyppi :) Jos mä jostain asiasta olen koirieni kohdalla erityisen ylpeä ja iloinen, niin se on just toi herkeämätön halu tehdä yhdessä asioita. Sulkevat kyllä lähes totaalisesti muun maailman ympäriltään. Mitä muuta mä voisin niiltä toivoa?

Itse esitys meni hyvin vaikka edelleen alpakat seisoivat kehässä ja ihmisiä sekä mönkijöitä pörräs areenalla kun agilityesteitä purettiin samalla. Etukäteen pelkäsin eniten sitä jos yleisö taputtaa kesken esityksen, ja tottahan näin tapahtui vähän väliä temppujen vaihtuessa. Hipille tuo taputtaminen yleensä laukaisee heti haukkumisen mutta ei tällä kertaa. Itse unohdin (!!) yhdessä kohdassa esityksen ja pientä sovellusta oli ilmassa, tosin tämä ei tainnut mitenkään näkyä ulos. Tulipahan vähän enemmän ämpärin kiertämistä...
Ehkä me siirrytään koiratanssin osalta näihin esityksiin kisaamisen sijaan koska näistä saa paljon enemmän positiivista palautetta ;)

Eilen shelttitytöt avasivat sisäuintikauden Hyvinkään koirauimalassa. Ehkä ketään ei yllätä että Hippi lähes sekosi nähdessään mihin tultiin. Seurasi puoli tuntia riemukasta pulikointia. Pistin Pandankin uimaan ja ihmettelin kuinka se vaan ui ympäriinsä pitkän pätkän kunnes tajusin ettei se muistanut miten sieltä päästään pois... Yritin huutaa sitä rampille mutta eihän se enää suostunut tulemaan luokse kun kerran sen sinne altaaseen tuuppasin. Lopuksi jouduin nostamaan sen altaasta mutta onneksi seuraavilla kerroilla alkoi rampin käyttäminen taas muistumaan mieleen. Kirppu pääsi hihnassa uimalenkille. Se kun ei niin tykkää uimisesta, on pieni apu tarpeen jotta mummeli saadaan polskimaan. Toivottavasti päästään pian uuden kerran, Hippi ainakin odottaa seuraavaa kertaa kuin kuuta nousevaa.

Niin lähellä

Mutta kuitenkin niin kaukana. Tarkemmin sanoen 20 pisteen päähän jäi VOI-ykkönen lauantain kokeessa. Kokonaisuus oli loistava mutta pienet tarkkuusvirheet + ruudun nolla veivät mahdollisuuden ykköseen. Hippi oli erinomaisessa vireessä koko kokeen läpi, siitä olin todella tyytyväinen. Teki rauhassa töitä, ei vinkunut eikä haukkunut. Palkkaantui erinomaisesti kehuista eikä edes haukkunut vaikka vapautin sen ihan kunnolla liikkeiden välissä :) Tästä olin niiiin tyytyväinen!
Jos listaisi koottuja selityksiä, olisi lista seuraavanlainen:

Paikallamakuu 10: Tässä ei mitään ongelmaa, putosi nopeasti maahan, makasi liikkumatta koko ajan ja nousi tikkana perusasentoon. Tästä siis ansaittu 10.

Seuraaminen 9: Hippi teki hienon seuraamisen! Ensinnäkin kaavio oli tosi pitkä, sisälsi paljon asioita joita ei oltu hirveästi vielä treenattu. Yksi perusasento jäi uupumaan ja lopussa Hippi hyppäsi ilmaan juoksuosuudella, muuten olen tyytyväinen :) Tosin harmillisesti liikkeen loputtua, sen jälkeen kun olin vapauttanut Hipin, astuin sen tassulle siirtyessäni seuraavan liikkeen alkamiskohtaan... Reilu meininki :( Onneksi Hippi ei tästä vetänyt hernettä nenään vaan jatkoi työskentelyään kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Liikkeestä istuminen 10: Noh, Hippi hieman edisti seuraamisessa mutta istahti kohtuu ripeästi. Saimme silti kympin.

Luoksetulo 8,5: Heti kun olin kutsunut Hipin, näin että vauhti oli taas sitä luokkaa ettei ollut odotettavissa mitään loistopysähdyksiä. Seisominen oli ihan ok, maahanmeno ryömivä. Huoh, ei muuta kuin lisää treeniä. Pisteet oli vähän yläkanttiin ;)

Ruutu 0: Siis voi rähmä tätä!! Hippi bongas ruudun hienosti, lähti ääneti liikkeelle, juoksi kovaa ja suoraan ruutuun, pysähtyi napakasti ja putosi maahan! Tässä vaiheessa hehkuttelin mielessäni että jes, nyt tää onnistus. Mutta jahka kävelin koiraa kohti ja käännyin oikealle, Hippi lähti kuin käskystä mukaan! Mietin siinä jo hetken aikaa vainoharhaisena että sanoinkohan mä jotain tolle koiralle kun se niin varmasti siitä pomppas mukaan! Ja eihän Hippi ole tietysti tätä koskaan ennen tehnyt, luonnollisesti :) Kokeisiin on hyvä mennä katsomaan mitä kaikkea pitäisikään vielä treenata.

Hyppynouto 10: Eipä tästä mitään sanomista, teki erinomaisen suorituksen ja suoristi itsensä hienosti perusasentoon vaikka kapula oli melkoisen iso pienelle koiralle.

Metallinouto 10: Luovutusasento hieman vino mutta silti 10.

Tunnistusnouto 7: Tämä liike tietysti jännitti koska sen kanssa ollut niin paljon ongelmia. Tällä kertaa Hippi odotti hiljaa, ei vinkunut lainkaan kun kapuloita vietiin, loistavaa! Kapulat olivat ympyrässä mitä ei olla pitkään aikaan treenattu joten ehkä se hieman hämäsi Hippiä. Nuuhki kapulat hyvin läpi, otti oman mutta pudotti sen jostain syystä. Jatkoi silti itsenäisesti työskentelyä ja palasi ottamaan omansa. Luovutus taas hieman vino, murr. Mutta eipä koskenut vääriin :)

Kaukokäskyt 5: Näihin olen oikeasti vähän pettynyt. Hippi tuli eteenpäin melko paljon, ma-sei ihan hypähti roiman matkan eteenpäin! Vaihtoi silti asennot ripeästi mutta jostain syystä oli vähän liian korkeassa vireessä tehdäkseen huolellista työtä.

Yhteisvaikutelma 8: Tuomarin mielestä ihan ok meininkiä.

Pisteet siis yhteensä 236 ja 2-tulos jolla sijoituimme toiseksi seitsemästä koirasta. Nyt iski pieni sisuunnus, kyllä me se ykkönen vielä otetaan! Käydään sitten vaikka sata koetta ;)



Ja nyt kun on yksi ontuva saatu kuntoon niin toinen aloitti :( Perjantaina oltiin Vuokon kanssa jerikonmäellä lenkillä ja siellä Panda oli ihan normaali. Lenkiltä mentiin hallille raivaamaan agilityesteitä tokokokeita varten ja tämän jälkeen lähdettiin lenkille. Siellä katsoin että keventääkö Panda vähän toista etujalkaa mutten kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota koska kevennys oli tuskin havaittavissa. La-aamuna olin jo unohtanut koko jutun koska koira ihan normaali. Hallilla Panda sitten hyppäsi autosta alas, mitä ei siis saisi tehdä korkean takaluukun takia. Tämän jälkeen klenkkasi sitten melko voimakkaasti :( Lähdettiin lenkille mutta jouduin kantamaan Pandaa koska kevensi niin paljon. Tassusta en löytänyt mitään eikä aristanut muutenkaan mitään tiettyä kohtaa. Kotona sai kipulääkettä ja tänään toisen kerran. Nyt jo paljon parempi mutta taas yksi koira lepoon. Ehkä märkä metsä liukkaine lehtineen tai jotain saa aikaan tämän... Toivottavasti menee levolla ja kipuläääkkeellä ohi!

Back in business

Koska Hipin jalka ei sen parin ontumispäivän jälkeen ollut oireillut lainkaan rankoistakaan metsälenkeistä huolimatta, ajattelin kolmen viikon tauon riittävän ja uskalsin sen kanssa agilitytreeneihin sunnuntaina. Eikä jalka mitenkään oireillut, tää pitkä tauko taisi olla vähän hätävarjelun liiottelua mutta minkäs tekee kun on vähän hysteerinen omistaja...
Kouluttajana oli Vakkurin Iida joka oli kehitellyt tällaisen radan. Ekalla yriksellä yritin saada Hipin kepeille vetämällä, leijeröimällä tuon hypyn siinä välissä. No ei onnistunut koska pysähdyin kun seinään siinä hypyllä. Toisella kerralla otin kolmoshypyn kohdalta vastaan ja menin toiselta puolelta, onnistui näin huomattavasti paremmin. A:n tilalla meillä oli keinu. Hippi teki niin hienoja keinuja ja suurempi ongelma olikin saada se lähtemään sieltä. No, ainakin joku asia mennyt perille ;) 12 jälkeen tein persjätön mutta ajoituksen kanssa oli pieniä teknisiä ongelmia. Pitäis vaan mennä ja tehdä mitä on suunnitellut eikä nysväillä. Puomilla pidin palkka alhaalla jotta sain koiran itsenäisesti alas asti. 21 hypyllä tein takaaleikkauksen ja siinä Hippi rapsautti rimaa melkein joka kerta. Muutenkin pudotti ainakin kaksi rimaa treenien aikana, ehkä tauko kuitenkin vähän vaikttaa. Tai sitten voin alkaa tästä murehtimaan.
Putkelle (25) kokeiltiin kahta eri tyyliä, itse olin miettinyt persjätön 23 hypyn jälkeen ja valssin 24 hypylle ja siitä putkeen. Toinen vaihtoehto oli jättää viimeinen valssi tekemättä ja lähettää koira kiertämään putkea sekä menemään itse putkensuulle nappaamaan vastaan. Tämäkin toimi, yllättävän hyvin Hippi lähti hakemaan putken takaa oikeaa suuaukkoa. Pelkäsin että olisi irronnut puomille mutta ei Hippi edes vilkaissut sinne. Tosin pari kertaa juoksi mun edestä puomille loppusuoralla, siinä oli päällejuoksut lähellä.

Tokoa ollaan puuhailtu pariin otteeseen. Lauantaina olin itsekseni kikkailemassa Veikkolassa. Alkuun tein ruutua, ekalla kerralla palkka ruudussa. Nyt on taas paljon paremmin bongaillut ruutua, etsii katseellaan paljon rauhallisemmin ja huomaa että tällä kertaa on järkikin mukana. Nyt menee hyvää vauhtia ruutuun suoraa reittiä, ei enää kiertele reunoilta sisään. Hyvähyvä. Tein myös muutamia ajoja ilman ruudussa olevaa palkkaa. Useampi identtinen suoritus, Hipillä on haluttu paikka hyvin hallussa. Ainakin tällä hetkellä.
Seuraamisessa olen nyt yrittänyt puuttua näykkimiseen, olen pienen ärähdyksen päästänyt jokaisesta lahkeen nappaamisesta. Ehkä vähän auttanut. Muuten seuraamispaikka on hyvä, käännökset oikelle ovat paljon parempia eivätkä aukea enää niin paljon kuin aikaisemmin.
Luoksetulossa on ihme tapahtunut ja usean vuoden tahkoamisen jälkeen on pientä ennakointia havaittavissa! Siispä tein vain suoria luoksetuloja. En hitsi edes muista milloin olen viimeksi niitä treenannut. Tein myös maahanmenoja puunkierroilla. Hipillä on tässä vähän huono tekniikka, "ryömii" maahan. Ei mikään nopein mahdollinen tapa, pitäisi oikeasti ottaa muutamia askeleita taaksepäin tän liikkeen kanssa. Hippi on sellainen räkäroiskuu-pinkoja että näihin pysähdyksiin olis oikeasti pitänyt panostaa paaaljon enemmän kuin mitä olen tehnyt. Tässä sen näkee, kunnollinen pohjatyö pitäis olla hallussa ennen kuin vaikeuttaa asioita.

Sunnuntaina otettiin agilitytreenien aikana parit tunnarit. NYT näyttäis oikeasti olevan sellainen systeemi joka on toiminut niin hyvin. Onhan noita kaikkia eri kikkoja tullut kokeiltua paitsi tätä, pelkäsin sen olevan jotenkin hankala Hipille mutta olin väärässä, täähän on toiminut kaikista parhaiten. Eli tunnarikapuloiden väliin nameja! Olin ihan varma että Hippi unohtaa täysin asian mitä oli tekemässä kun on ruokaa sekoittamassa mutta koira laski hännän, etsi huolella namit, etsi vähän ympäriltäkin nameja jonka jälkeen palasi kapuloille ja otti omansa koskematta yhteenkään muuhun! Tällä tavalla on nyt tehty kymmenisen toistoa ja jokainen on ollut hyvä! Tänään viimeksi kaksi toistoa, ei ongelmaa! Nyt on vihdoinkin tilanne, että Hippi ensinnäkin odottaa rauhassa, menee kapuloille häntä alhaalla nenä takuulla auki! Etsii ensin namit, syö ne ja sitten jatkaa "oikeita töitä", kapulan tuomisesta saa multa sitten paremman palkan. Saas nähdä toimiiko tää lauantaina, peukut pystyyn että vihdoinkin tää murheenkryyniliike alkais olemaan kasassa!

Loppuun muutamat kuvat Hipistä shelttierkkarista, oli siellä jokapaikanhöylänä mukana pyörimässä ;)

Tässä puutarhatonttu valokuvauspistettä testaamassa


"Eli mä istun siis tässä ja sit me katellaan rokotukset?" Kuva: Satu Tuominen


"No nää näyttäis olevan kunnossa" Kuva: Satu Tuominen

Kirppu shelttierkkarin VSP-veteraani :)

Voihan mummeli, minkä teki! Eilen oltiin Lohjalla Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä shelttien sivuerkkarissa. Olin ilmoittanut molemmat vetskut kehään mutta vain Kirppu pääsi näytille asti. Tällä kertaa jopa minulla toimi sensuuri sen suhteen millaisia koiria kehään voi viedä, siitäkin huolimatta että näyttelyt ovat mielestäni vain hauskaa hömpötystä. Panda on edelleen NIIN kalju, lähinnä ajellun näköinen, joten tosimummo pääsi yksin misseilemään. Päivästä tuli pitkä koska olin lupautunut auttamaan ja tarkastamaan rokotuksia. Olin siis jo heti seiskan jälkeen paikalla. Harmillisesti ei kehiä päässyt seuraamaan aamupäivän aikana kun ovella riitti kuhinaa, paljon kauniita shelttejä kuitenkin vilisi pitkin hallia.
Vetskunartut olivat lähes viimeisenä arvosteltavana ja Kirppu siellä jonon jatkona viimeisenä :) Tuomarina toimi englantilainen Mary Bathurst. Veteraaninarttuja oli ilmoitettu 12kpl mutta jostain syystä vain kuusi oli kehässä. Hämmästyksekseni tuomari jakoi kolmelle ensimmäiselle eh:t. Hipin Kiti-äitee oli ensimmäinen eri:n saanut. Myös Kirpun edellä arvosteltu koira sai eri:n. Tuomari leperteli Kirpulle pöydällä ja mummeli oli niin tärkeänä poseeraamassa ja kerjäämässä lihapullaa. Siis koiramummeli.



Kuvat: Sirpa Saari

Liikkeissä Kirppu malttoi tällä kertaa olla hyppimättä mutta vauhtia ei silti puuttunut. Tuomari arvosteli pitkään ja Kirppu seistä tönötti asennossaan karvaakaan liikuttamatta. Niin liikkis tyyppi :)


Kuva: Sirpa Saari

Tuomari katsoi Kirpunkin erinomaiseksi joten kilpailuluokassa oli kolme narttua. Tuomari juoksutti jokaisen vielä edestakaisin ja hetken tarkasteltuaan osoitti Kirpun ykköspallille :) Jouduin tosin tarkistamaan että tarkoittiko siis oikeasti first... Olin niin iloinen etten meinannut saada sanaa suustani. Kirppu on ollut aina minun silmääni niin kaunis, vähän pieni mutta siitä viis. Ja nyt edes yksi tuomari oli kanssani samaa mieltä. Kirppu sai vielä SA:n joten seuraavaksi siirryimme PN-kehään. Siellä oli parisenkymmentä kaunista narttua eikä sieltä enää sijoitusta herunnut mutta sepä ei millään muotoa meitä haitannut :)
Tämän jälkeen Etelä-Suomen Sheltit yllättivät ja palkitsivat näyttelyn vanhimman koiran. Tuo palkinto päätyi Kirpulle :) Ihana kunnianosoitus, kiitos tästä! Ylpeänä voin vielä tuoda näytille hyväkuntoisen vanhuksen joka näyttää edelleen nuoremmilleen mallia kuinka tohkeissaan kehässä voi esiintyä. ROP-veteraaniin valinnassa oli vastassa hyvin menestynyt uros, Helskon Kaleva joka oli tuomarin valinta ROP-vetskuksi Kirpun ollessa VSP-veteraani. Meille täysin riittävä saavutus!

Kuva: Sirpa Saari

Ja voi ihme sitä palkintojen määrää! Kirppu sai 20 euron lahjakortin W-Wooliin sekä näyttelyn vanhimman koiran-tittelistä että VSP-veteraanista joten sain hankittua Kirpulle ihanan villalloimen talveksi. Lisäksi saimme 2 pulloa Nutrolin Senioria, RC:n lahjakortteja, RC ruokapussin sekä hienon pytyn ja ruusukkeen. Ei näin upeita palkintoja ole missään näkynyt aikaisemmin!
Upean erkkarin olivat ESS:in puuhaihmiset järkänneet! Showlinkin tila on ihan mahtava tällaisille näyttelyille, tilaa on, parkkipaikkoja on, valoisa ja puhdas halli. Kiitämme suuresti tästä näyttelystä!
Kun kävin hakemassa lopuksi Kirpun arvostelun, kertoi kehäsihteeri tuomarin olleen ihan haltioissaan siitä missä kunnossa Kirppu oli ja kuinka sen liikkeistä ei ikinä arvaisi että koira on jo 13,5v :´)
Tässä vielä arvostelu
"Typical bitch. Well balanced. Correct widge with good stop and good underjaw. Dark well set eyes. Good ears. Well made bitch. Good rounden bone. Moved extremely well"

Hipistä muutama lause. Ontuminen meni onneksi nopeasti ohi, kolmen päivän jälkeen ei pienintäkään keventämistä ollut enää havaittavissa. Pidin kuitenkin viisi päivää ihan totaalilevossa. Nyt ollaan käyty normaalisti lenkeillä mutta agilitysta taukoillaan edellään. Mieluummin pari viikkoa turhaa taukoa kuin yksi päivä liian vähän. Kattellaan, josko ensi viikolla uskaltaisi esteille kun olisi ollut reilun kaksi viikkoa täysin oireeton.

Taukoa pukkaa

Suunnitelmat uusiksi ja sitä rataa. Keskiviikkona kävin metsälenkillä ennen töitä, koirat riekkuivat niinkuin ennenkin enkä huomannut silloin mitään ihmeellistä. Kun kävelin työpaikan pihaan, katsoin että keventääkö Hippi välillä toista etujalkaansa mutta parin askeleen jälkeen kulki taas normisti. Kun sitten parin tunnin jälkeen kävin takahuoneessa, oli Hippi lähes kolmijalkainen. Nilkutti tosi ilkeän näköisesti :( Kävin jalan ja anturat nopeasti läpi mutten löytänyt mitään. Piiitkän työpäivän jälkeen ell ehti vielä onneksi kurkata Hipin jalan läpi, kello kaksitoista yöllä :D Mitään varsinaista kipukohtaa ei löytynyt mutta vasemman jalan biceps-jänne oli tunnettavissa, oikealla puolella ei. Tämän löydöksen perusteella vahva epäily on biceps-jänteen tulehduksesta (tenosynoviitista). Siispä koira lepoon ja kipulääkekuurille. Jää liuta kisoja käymättä mutta ei mahda mitään, tuleehan noita uusia. Nyt kolmen päivän kipulääkkeen jälkeen Hippi ei onnu mutta välillä ylösnoustessaan saattaa ihan nanosekunnin ajan keventää. Tai sitten vain kyttään sitä liiankin innolla... Hipin levossa pitäminen ei ole ihan helpoin mahdollinen tehtävä, virtaa kun ei vähennetä millään pikkupuuhailuilla.
Täytyy katsoa, mikä on tilanne nyt viikonlopun jälkeen. Jos maanantaina on yhtään keventämistä tai ontumista, varaan ajan ortopedille lisätutkimuksiin.
Sitä ennen lepäillään.

Koe lähenee

Taidot vähenee. Normaalia? Pitäisi vain pitäytyä siinä "ei juurikaan treeniä"-tavassa, silleen ne liikkeet pysyy ainakin suunnilleen kasassa. Nyt ollaan siis useana päivänä otettu liikkeitä ja mehän rupeaa sopivasti hajoilemaan tässä vaiheessa kun lauantaina on koe :D

Viime to otettiin tunnaria. Ensin esineillä -> ei ongelmaa. Sitten muiden esineiden joukkoon yksi tunnarikapula -> ei ongelmaa. Yksi kokeilu tavan kapululoilla -> otti vääriä suuhun mutta toi oikean. Pah. Loppuun vielä esineillä jossa mukana yksi karvalelu, käytti sitä nopeasti suussaan mutta toi oikean.
Lauantaina tunnaria esineillä, alkuun ei meinannut löytää omaansa vaan lähti esineiltä haistelemaan muualle. Palasi itsenäisesti takaisin ja löysi omansa. Tässä hyvää on se, ettei Hippi hätääntynyt vaan malttoi tehdä töitä vaikka oma ei heti löytynytkään. Kolme toistoa ja kaikki onnistuivat. Näillä esineillä se kyllä etsii varsin ok.
Sunnuntaina kolme toistoa esineillä -> kaikki ok.
Maanantaina myös ruutua, bongasi hyvin ja juoksi kovaa ruutuun jossa palkka valmiina. Tämän jälkeen muutamia ruutuun ajoja niin lähetyspaikalta kun sivustakin, hyvin löytyi paikka myös silloin kun jätin koiran ruudun sivuun ja käskytin itse lähetyspaikalta.
Tunnarissa oli esineissä myös yksi kapula, otti sen kertaalleen suuhun ennen kuin toi omansa, aaargh! MIKSI niitä kapuloita pitää pitää suussa sen aikaa kun etsii??

Eilen otettiin vielä pienet treenit. Ensin ruutua niin että luoksetulon merkit olivat vieressä. Sinnehän Hippi kaarratti. Kielsin ja kutsuin takaisin. "Komensin" bongaamaan ruudun paremmin ja nyt menikin sinne, pienen kaarteen kautta mutta kuitenkin nopealla vauhdilla. Hitsi, kun tuohon Hipin "ruudun havaitsemiseen" ei voi enää oikein luottaa! Ennen alkoi heti etsimään virityssanan jälkeen ruutua, sen huomatessaan jähmettyi hetkeksi ja silloin tiesi että ruutu havaittu. Nykyään pää pyörii kuin tuuliviirillä enkä pysty olemaan aina varma siitä, mitä se on löytänyt. Eilen kyllä palkkasin siitä kun merkkasi katseellaan ruudun, tiedä sitten tajusko siitä mitään.

Tunnarissa olin päättänyt ottaa normikapuloilla ja kieltää väärän koskemisesta. Tällä hetkellä kun on tilanne että Hippi tuo oikean lähes 100% varmuudella mutta ei selvästi tiedä sitä että muihin ei saisi koskea. Alkuun ajattelin että se menee varmuuden kautta pois mutta nyt juuri ei siltä näytä. No, tämä ei mennyt ihan niinkuin ajattelin. Tein liikkeen niin että olin itse kapuloilla ja kutsuin Hipin etsimään. Ekalla kerralla etsi hienosti, en päässyt korjaamaan. Toisella kerralla otti väärän suuhun, sanoin OHO (joka on siis Hipin vituiks meni-sana), tästä pudotti kapulan ja jäi seisomaan sen näköisenä että hukassa oli. Käskystä jatkoi etsimistä, löysi oikean mutta pudotti sen samantien sen näköisenä että saako edes tän sit tuoda, HÄH? Kannustin tuomaan ja palkkasin kunnolla. Seuraavassa toistossa oli taas epävarma mutta toi oikean.
Tehtiin sitten vielä esineillä joissa kerran otti väärän hetkeksi suuhun mutta muuten teki hyvin.

Luoksetulossa ennakoi ekaa seisomista :D Se on jännä, silloin kun on liikkuri niin Hippi ennakoi mutta silloin kun treenaan yksin niin ei ennakoi! Ja kaikki virittelyt aivan samat. Otin siis läpijuoksuja, pysähdyksiä ei treenattu. Eihän ne toimi kuitenkaan :D

Otin vielä liikkeestä istumista jossa jäi kaksi kertaa seisomaan vaikka tämä on ollut tosi varma liike! Wuhuu! Joudun siis kokeessa vähän varmistamaan pään kääntämisellä, ei voi mitään.

Eipä jäänyt mitenkään varma olo kaikesta treenailusta. Enkä tee kyllä muuta enää kuin luoksetulon pysäytyksiä puunkierroilla lenkillä, muutamat ruutuun ajot ja torstaina vielä tunnaria. Muut liikkeet saavat jäädä herran haltuun.

Loppuun Kirpun kuulumiset. Kesällä vaivannut yskä on lähestulkoon historiaa :) Diagnoosina krooninen bronkiitti joka on melko yleinen vanhoja shelttejä. Hoitona tällainen "astmapiippu" joka on McGyvermaiseen tapaan tuunattu koiralle sopivaksi. Jeesusteipillä vessapaperirulla kiinni tuohon piipun päähän ja avot, sheltin nokkaan täydellisesti istuva maski rakennettu :D Kirppu ei niin rakasta tätä viritystä mutta joutuu kärsimään siitä kaksi kertaa päivässä. Ja oireet pysyvät poissa :)

Pienimuotoinen läpimurto

Otetaan alkuun tokopuuhastelut koska sieltä saralta on parhaat uutiset. Tunnariin saatiin loistava vinkki jota ollaan nyt muutamaan otteeseen kokeiltu ja täytyy sanoa että TOIMII :)
Ollaan siis tehty liikettä muilla esineillä. Muuten kisanomainen tunnari mutta esineet on niitä mitä sattuu olemaan mukana. Koirassa huomaa eron tosi hyvin, Hippi oikeasti keskittyy siihen haisteluun eikä nosta vääriä esineitä. Tänään otin yhden tunnarikapulan hämyesineeksi, halusin nähdä ottaako Hippi tutun kapulan vai keskittyykö oikeasti haistelemaan. Ja todellakin keskittyi :) Nyt täytyy jatkaa tuolla systeemillä ja välillä korvata muita esineitä kapuloilla niin että mun esine on kuitenkin joku muu kuin tunnarikapula.

Eilen oltiin Ojangossa kisaamassa parit agiliitostartit. Eka rata oli hyppäri jossa hyllytettiin jo melko alussa. Meinasin törmätä 4-esteeseen ja siinä tuli hetkellinen "apua, missä mä oon"-fiilis jolloin koira ehti lukea väärän putken pään ja juoksi sinne. Kepeillä jäin taakse ja Hippi-possu jätti pujottelun kesken!! Kolmsnnen kerran tänä vuonna! ja näitä sentäs on melkoisesti treenattu. Tästä pieni murahdus koiralle ja uudestaan kepeille. Nyt pysyi. Loppu oli sellaista puolihuolimatonta rallattelua takaaleikkauksineen.

Agilityrata oli helpohko joten ajattelin mielessäni että jos me ei nollaa tehdä niin voinee samantien lopettaa koko lajin. Onneksi nolla tuli :D Ja puomikin oli hyvä, ainakin parempi kuin parissa edellisessä kisassa! Nyt tuli samaa vauhtia alas asti joten vapautin kun tassut olivat maassa. 7-hypyn jälkeen teki Hipin mittapuun mukaan pitkän lenkin, en kyllä kertonut mitenkään että käännös tulossa. 8-hypyn otin vastaan, saattoi olla hitaampi tie mutta meille varmempi. Sitten päästiin luukuttamaan kepeille asti. Keinu oli hyvä, pysyi pamahdukseen asti vaikken itse pysähtynyt. Ehkä tämäkin alkaa toimimaan, keinut kun ovat olleet meillä vähän niin ja näin...
Hipin aika oli kohtuullinen mutta kovassa porukassa jäätiin kuudenneksi. toki tuo pysäytys puomilla syö aina vähän aikaa mutta nyt kun ollaan päästy noinkin varmoihin kontakteihin, en todellakaan ala noita aikoja miettimään.


Tänään omissa treeneissä oli teemana putkijarrutukset ja keppikulmat. Hauska putkesta putkeen ja taas putkeen rata maustettuna mukavilla avo- ja umpikulmilla. Tykkäsin! Hippi meni tosi hyvin, kesti mitä ihmeellisimpiä leikkauksia kepeillä. Tosin taas huomasi että putkijarrutuksiin ei olla ihan ihmeemmin panostettu. Varmasti kannattaisi ja nyt niitä pitää alkaa työstämään oikeasti! Ei Hippi nyt ihan mahdottomia lenkitä putkien jälkeen mutta kaikki se kuitenkin on turhaa, ylimääräistä aikaa.

Muuten viikonloppu on kulunut sienimetsällä :) Perjantaina 2,5h ja lauantaina 3h samoilua Meikon metsissä. Ja löytyi niitä sieniäkin, tosin en niitä itse syö mutta kyllä ne on aina jollekin kelvanneet.

Voi kakkonen

Kovin lähellä oli tänään eka ykköstulos voittaja-luokasta :) Itseasiassa yhden tunnarikapulan päässä sen väärän jonka Hippi nappasi sekunniksi suuhunsa ennen kun otti oikean. Lisää suunnitelmallista treeniä ohjelmaan, kyllä se ykkönen sieltä vielä tulee!

Lähdin hallille hyvissä ajoin, pari tuntia ennen luokan alkua. Kävin ilmoittamassa koiran ja lähdin tunniksi lenkille. Hippi on ollut treeneissä niin tulta ja tappuraa että ajattelin pienen väsytyslenkin toimivan ennen koetta. Tämän jälkeen ehdin vielä katsoa viimeiset EVL-koirakot ja vähän kokeilla millä tuulella Hippi mahtoikaan olla. Voittajaluokassa oli vain neljä koirakkoa, kolme belgianpaimenkoiraa ja pieni hippiäinen letkan viimeisenä :D Tuomarina toimi uusi tuttavuus, Riikka Pulliainen. Hänestä tuli ehdottomasti meidän uusi lempparituomari, niin mukava ja iloinen kehässä :) Arvostelu oli tasapuolista ja sopivan tiukkaa, silti hyvä suoritus sai kympin eikä vaadittu "vielä parempaa, nopeampaa ja tarkempaa".
Paikallamakuu oli ekana. Tässä liikkeessä toimii Hipin virittelysana rittäin hyvin. Samantien Hippi rentoutuu ja tietää tarkalleen mitä on tulossa :) Tässäkin liikkeessä oli alkuun isoja ongelmia juuri vireen takia joten ihanaa, että joku asia on onnistunut! Tästä liikkeestä saatiin 10, nopea maahanmeno, rauhallinen paikallamakuu ja nopea sivulle nousu.

Hippi suoritti yksilöliikkeet viimeisenä joten pistin sen hetkeksi autoon lepäämään ja menin katsomaan muiden suorituksia. Liikkeet tehtiin kerralla putkeen, sekoitetussa järjestyksessä. Otin Hipin melkein suoraan autosta kehään, muutaman pienen seuraamispätkän ja palkan otin ensin. Ensimmäisenä oli Hipin lemppariliike, hyppynouto. Samalla laukalla molempiin suuntiin, pieni törmäys sivulle tultaessa josta vähennettiin piste -> 9. Seuraavaksi ruutu. Seuruutin kohti ruutua jossa sanoin vihjesanaa. Hippi katseli muttei tuntunut havaitsevan ruutua, ainakaan tarpeeksi hyvin. Kuiskasin vielä "misä ruutu" ennen kuin sanoin olevani valmis. Hippi ei selvästikään ollut ihan satavarma minne mennä, lähti kaartamaan vahvasti oikealle! En antanut uutta käskyä vaan katsoin mitä Hippi teki. Onneksi se bongas sivusta ruudun ja juoksi sinne. Annoin vain maahan-käskyn sillä pelkäsin että valuu muuten ulos ruudusta. Huh, periaatteessa olin tosi tyytyväinen tähän. Vaikka koira lähti vikasuuntaan, bongasi silti ruudun sivusta. Tätä ollaan oikeasti treenattu tosi vähän, siis ruutuun hakeutumista jos jostain syystä olisi mennyt väärin... Sivulle kutsuttaessa Hippi sooloili tullen oikealle puolelle seuraamaan :D Sanoinkin vain tuomarille että nyt tää tulikin tälle puolelle :D Tuomaria ja yleisöä Hipin ratkaisu vain nauratti, toki tästä piti vähän pisteitä vähentää -> 6,5.
Kaukokäskyissä oli käytössä nyt uusi sähköinen näyttötaulu. Tosi kätevä, koska aika oli nyt takuulla kaikille sama. Hippi teki vaihdot hyvin mutta parin olemassaolevan tekniikkavirheen takia tuli sen verran eteenpäin että pisteitä 8.
Liikkeestä istuminen oli vähän hidas, tästä 9.

Seuraaminen lähti hauskasti seinään päin. Alussa oli askeleita ja käännöksiä ja sitten päästiin liikkeelle. Juoksuosuudessa Hippi teki yhden riemuhypyn, hitaassa kävelyssä näpsi eniten lahjetta :/ Tuomari sanoi ennen pisteiden antoa että nyt teet kyllä jotain tuolle näpsimiselle kun Hipin seuraaminen on muuten niin hienon intensiivistä. No joooo, mutta mitä ihmettä mää sille teen :D Millä mä saan kerrottua Hipille että sekunnin sadasosan näpsäys on kielletty ettei se vain yhdistä sitä seuraamiseen. Tuo näpsiminen kun tuntuu olevan aika sisäänrakennettu ominaisuus. Pisteitä tästä silti 8.
Luoksetulon pysäytykset olivat oikeastaan sellaiset mitä olisi voinut treenien perusteella odottaa. Valui, etenkin maahanmeno. Vauhti oli kuitenkin hyvä joka välissä. Pisteitä 7,5.
Metallinoudossa ohjaaja voisi opiskella kapulan heittoa, se jotenkin lipsahti sormista ja heitto oli juuri ja juuri riittävän pitkä. Itse nouto oli hyvä, luovutus aavistuksen vino josta lähti piste -> 9.
Viimeisenä meidän tämän hetken murheenkryyni, tunnistusnouto. Torstaina Hippi alkoi taas nostelemaan kapuloita tuoden kuitenkin aina oikean joten luotto liikkeeseen oli vähän heikoilla jäillä. Olin myös palkannut sitä aiempaa enemmän odottelusta koska siinä alkoi kuulumaan vinkumista, sekin saattoi hieman häiritä ahnetta koiraa. Hippi lähti hyvin kapuloille, siirteli niitä haistellessaan. Sitten nappasi nanoshttp://www.blogger.com/img/blank.gifekunniksi väärän suuhun, pudotti sen ja otti oikean... Nollaksi siis tämä liike. Harmi, sillä muuten olisi eka ykkönen totta. Koknaisvaikutuksesta saimme kuitenkin kympin, tuomari piti Hipistä ja sen iloisesta tekemisestä :) Pisteitä saimme yhteensä 233 eli 2-tulos. Töitä jäi siis vielä tehtäväksi mutta toisaalta myös intoa treenata. Palikat kun on suurimmalta osin kasassa.


Huomenna Hipin kanssa Laakson kentälle koirien viitoselle esittämään koiratanssia. Toivottavasti ei sada vettä, ainakaan paljoa!

Korkean vireen treenit

Ajelin tänään Vuokon kanssa hallille tarkoituksena ottaa kokeenomaisesti kaikki VOI-liikkeet läpi. Periaatteessa meni ihan hyvin, mitä nyt painekattilan virittäminen hieman epäonnistui. Tähän voi tietty olla syynä myös esteet hallissa, raivattiin vain tarvittava alue paljaaksi. Hippi kävi hippasen kuumana ja se valitettavasti purkautui jälleen kerran vinkumisena. Eli jotain ollaan tehty nyt radikaalisti väärin kun koiran saa tuohon mielentilaan noinkin helposti. Vielä kun tietäis että missä kohtiin mennään metsään. Teknisesti suurin osa liikkeistä on kivalla mallilla mutta kyllähän tuo ärsyttävä, vinkuva hengitys tulee laskemaan pisteitä! Tehtiin liikkeet kahdessa erässä niin että palkkasin välissä. Toivon että lauantainakin tehtäisiin kahdessa osassa. Ensin liikkeestä istuminen joka hyvä. Nyt ei tarvitse antaa pienintäkään vartaloapua, pelkkä napakka käsky ja Hippi istahtaa tosi nopsakasti. Tämän jälkeen ruutu. Kyseinen liike on tosi haastava Hipille koska pakko mun on sille antaa vihjesana jotta alkaa etsiä katseellaan ruutua mutta siinä ehtii kerätä melkoiset kierrokset :/ Tosin se bongaa ruudun jo tosi hyvin, täytyy kokeessa kuiskata se "mennään ruutuun" niin neutraalisti kuin mahdollista. Ja toivoa että paineet eivät nouse punaiselle sillä samalla sekunnilla.

Itse liike oli muuten hyvä mutta pieni ääni pääsi liikkeelle lähdössä. Juoksi aivan täysiä ja suoraan ruutuun jonne pysähtyi nopeasti ja käskystä putosi maahan. Seuraamiseen kutsuttaessa törmää vähän jalkaan mutta muuten ihan kohtuullinen suoritus. Sitten otettiin hyppynouto joka on 10 liike mikäli ei ääntele. Lopuksi seuraamista joka oli aavistuksen levotonta. Paikka piti hyvin mutta pää oli kääntyillyt jonkun verran. Tähän saattoi vaikuttaa ympärillä olevat esteet. Temmonmuutokset olivat hyvät ja askeleet tarkat. On oppinut liikkumaan tosi suorassa ja nopeasti taaksepäin, hyvä! Liikkeen loputtua "kehästä" ulos ja koiralle palkka. Tekee kyllä tosi hyvin pitkiäkin pätkiä ilman palkkaa mutta liikkeiden alun opettelua pitäisi harjoitella koska siinä saattaa kuulua ääntä.

Toinen osio aloitettiin tunnarilla. Niin hyvin kun tämä on sujunut... Nyt Hippi kaappasi alkuun yhden kapulan suuhun, pudotti ja alkoi vasta etsimään löytäen kyllä omansa. Kokeessa se on armotta nolla jos ottaa väärän suuhun joten tämäpä oli mukava uusi juttu koiralta :D Positiivista oli se, että selvästi liian korkeassa sähläysmielentilassa pystyi kuitenkin jatkamaan annettua tehtävää ja toi omansa. Tosin mun tarttis harjoitella sitä kapuloiden viemistä ja rauhassa odottelua koska tuossa kohtaa Hippi vinkuu. Ehkä mä tungen vähän pumpulia kurkkuun lauantaina. Koiralle. Tunnarin jälkeen metallinouto. Haki hyvin mutta sivulle tullessaan vahingossa pudotti kapulan, nappasi sen vielä ilmasta kiinni ja piti sen jälkeen luovutukseen asti. Ei pidä niin tiiviillä otteella metallista kiinni joten käännähdyksissä saattaa kapula lentää ;) Metallin jälkeen murheenkryynimme luoksetulo. Liikkuroituna ennakoi selvästi enemmän kuin yksin treenatessa. Seisominen oli Hipin mittakaavassa kohtuullinen, valahti ehkä reilun mittansa verran. Maahanmeno suunnilleen samaa luokkaa. Huoh, jos tekisi edes tuollaisen suorituksen niin olisin varsin tyytyväinen. Lopuksi kaukoja joissa Vuokko heilutti käsiään aihdon merkiksi. Tämä oli Hipin mielestä tooodella omituista ja se tuijotti liikkumatta Vuokkoa jokaisen huitaisun jälkeen kunnes hitaasti käänsi päänsä mua kohti "oliks sullakin jotain merkkejä siellä?" :D Ilme oli näkemisen arvoinen "wooou, mitähän toi meinaa noilla hämmentävillä merkeillä?!?" Itse vaihdot, sitten kun hämmästykseltään muisti tehdä jotain, olivat suht siistit ja nopeat. Onneksi kisoissa on todelakin se uusi sähköinen näyttötaulu jolloin pikkukoiran päätä ei tarvitse enempää sekoittaa ;)

Vähän kaksjakoist fiilikset jäi. Periaatteessa ykkönen ei ole mahdoton ajatus jos kaikki menee putkeen mutta sitten taas etukäteen jo harmittaa pistemenetykset tuon äänenkäytön takia. Ja tietysti se vinkuminen harmittaa ylipäätään koska koira ei toimi ihan parhaassa mahdollisessa moodissa. Eikä tuohon tietysti mitään poppakonstia ole, pitää vaan tehdä enemmän töitä noiden kokeenomaisten treenien kanssa ja miettiä palkkaaminen uudestaa. Lisäksi pitäisi ehdottomasti palkata ja treenata liikkeiden välejä ja siirtymisiä. Että tehtävää on vielä ja paljon! Mutta käydään nyt silti kokeilemassa nuo parit syyskuun kokeet. Näkee ainakin missä mallissa liikkeet ovat koetilanteessa :)

Huu keers, miten menee kunhan on hauskaa! Sanoo Hippi!

Aktiivinen agilityviikonloppu takana

Perjantaina vietettiin nelisen tuntia Hipin kanssa kroatialaisen Zeljko Goran agilitykoulutuksessa. Ja täytyy kyllä sanoa että todella hyvä koulutus olikin! Nyt tuli sellaista rautalankaa ihan perusasioista, ilman mitään kummempia kikkailuja. Tykkäsin!! Radat olivat sellaisia suht simppeleitä missä ei tarvinnut pahemmin tuskastella sen kanssa onnistuuko menemään oikein vaan pystyi vain keskittymään niihin asioihin mitä Zeljko halusi kertoa. Meille tuli siitä sanomista että vien ja haen Hippiä ihan turhan paljon, mieluummin antaa koiran tehdä töitä ja itse keskittyy tekemään koiralle hyvät ja selkeät linjat seuraaville esteille. Siis ihan peruskamaa mutta välillä näiden erilaisten tekniikoiden ihmeellisessä maailmassa ihan perusasiat saattavan hukkaantua. Tämä koulutus oli kyllä hyvä muistutus niistä! Ihan konkreettisesti eron huomasi hypyillä joista käännyttiin 180 astetta. Kun olin siellä siivekkeellä mukana "kääntämässä", teki Hippi pidemmän kaarteen kuin jos lähetin sen tekemään itse hypyn. Ja kaupan päälle ehdin paremmin lähteä alta pois. Reiluun kolmeen tuntiin teimme nejä pientä radanpätkää joita hinkattiin sen verran että asiat onnistuivat. Täytyy kyllä sanoa että noiden treenien jälkeen oltiin molemmat melko puhki. Ratapätkät eivät olleet onneksi pitkiä mutta kyllä siinä sen 5-10 minuuttia väännettiin aina yhtä rataa. Lopuksi kun aikaa jäi, Zeljko kertoi ajatuksiaan pentukoiran koulutuksesta. Kritisoi sitä kuinka nykyään pentujen kanssa aloitetaan tekemään ratapätkiä niin nuorena. Omat koirat leikkivät ja harjoittelevat sitä kuinka omistaja on koko maailma ennen kuin edes näkevät agilityesteitä. Hypyille koirat viedään vasta kun koira on täyttänyt 12kk, siinähän on kuitenkin vielä puoli vuotta aikaa ennen kisaikää... Tässä pieni pätkä treeneistä.



Lauantaina oltiin sitten Lohjalla agilitykisoissa kahden startin verran. Olin ilmoittautunut B ja C kisaan jottei tarvitsisi koko päivää luuhata kisapaikalla. Arvatenkin järjestys oli B A C joten siellähän kökittiin >:( Ekan radan rataantutustumisesta myöhästyin kun kuulutukset eivät kuuluneet mihinkään. Juoksin radalle kun muut jo pyörivät siellä. Hätäpäissäni yritin etsiä numerokylttejä joita ei meinannut näkyä lainkaan, olivat sen verran hyvin piilotettuina. Rata ei meinannut millään aueta mulle, ei sitten millään. Sain kuitenkin jonkunlaiset suunnitelmat tehtyä kunnes tutustuminen loppui. Tuomarina tällä radalla oli eestiläinen Anne Tammiksalu. Hippi oli melko alussa joten ei auttanut kuin mielessä vetää rata pari kertaa läpi ja sitten kokeilemaan miten onnistuu. Alussa oli A ja putki-erottelu jossa pystyi ainoastaan luottamaan että koira kuuntelee käskyä, muuten olisi tullut kiire. Persjättö A:n jälkeen vähän töksäytti Hipin menoa mutta seuraava hyppy oli huomattavasti helpompi koira oikealla puolella. Putkesta putkeen Hippi irtosi hyvin, hiekka vaan pöllähti. Tämän jälkeen oli rengas jota en todellakaan ohjannut sen kummemmin enkä myöskään huomannut että Hippi hyppäsi välistä. No, me jatkettiin onnellisina rataa tietämättä hylystä tuon taivaallista :) Putken jälkeiset hypyt syöttivät taas putkeen A:n alla mutta kovalla käskytyksellä Hippi kiipesi kiltisti A:lle. Nää on nyt kyllä toiminut erihyvin, kopkop. Keinu oli hyvä, suoraan päähän missä Hippi odotti kiltisti kutsua. Hirmu hyvä rata, harmi vain että oli hylky :D

Toista rataa saatinkin sitten odotella tovi. Onneksi kisapaikan vieressä oli iso järvi joten Hippi pääsi sinne useampaan otteeseen uimaan. Toinen rata oli Ritva Herralan suht helppo agilityrata. Aika selkeät sävelet rataantutustumisen jälkeen, ei ollut pähkäiltäviä kohtia. A:n jäkeen oli sellaista eestaas hyppelyä jossa kävi hyvin ilmi miten Hippi tekee pidemmän kaarteen kun olin siellä siivekkeellä asti säätämässä. Vaikka olin ajatellut lähettää koiran hypylle niin silti jotenkin omituisesti olin päätynyt liian pitkälle vähän "auttamaan" koiraa. Keinu oli samanlainen kuin edellisessä startissa, suoraan loppuun ja siellä kiltisti odottaen lupaa lähteä. Olen jättänyt odota-käskyn kokonaan pois ja käskytän vain keinua, ehkä tämä on jotenkin vaikuttanut? Mene ja tiedä. Mutta mitäs sitten puomilla? Aargh, miten olen onnistunut hajoittamaan hyvin toimineet kontaktit? Miksi Hippi pysähtyy liian ylös eikä meinaa millään ottaa 2on2off vaan joudun sitä useamman kerran käskyttämään...? Oma liike toki stoppasi mutta toisaalta Hippi teki keväällä silti puomeja joissa meni suoraan alas asti ilman mitään ylimääräisiä pysähtelyjä. Turhaa menee taas aikaa siihen että katsotaan kumman kanta voittaa. Ja sekunnit saa mun puolesta kulua, periksi ei nyt vaan anneta vaan se on tehtävä mikä on opetettu. Toista kertaa en siihen lähde että annetaan lähteä vähän mistä sattuu.



Tänään koirat pääsivät sienimetsään, tosin en löytänyt kuin kourallisen kanttarelleja mutta koirat ainakin saivat nauttia pitkästä metsälenkistä :) Metsästä ajeltiin hallille jossa vedin ensin oman tokoryhmäni ja sitten otin Hipin kanssa vähän ruutua ja paikallamakuun. Päästiin myös kokeilemaan kerhon uutta sähköistä kaukokäskytaulua (muokataas tähän oikea sana edellisen tunnaritaulun tilalle...) joka tulee olemaan ensi viikonlopun kokeessa. Ihan hauska vekotin. Tosin tuli taas todettua että Hippi tulee sen puoli mittaa eteenpäin. Seisomisesta istuminen pitäisi oikeasti opettaa uudestaan niin että Hippi niiaa taaksepäin eikä kerää persettään alle. Jos sinne EVL:ään ikinä pääsee, niin tuo projekti pitäisi ottaa työn alle... Muuten on vähän epävarma olo ensi viikon koetta varten. Periaatteessa liikkeet on suurimmalta osin hanskassa mutta Hipin kanssa ei voi olla mistään varma. Luoksetulo on edelleen ehkä suurin ennalta-arvattavissa oleva kompastuskivi mutta aina voi joku muukin liike yllättää ja kopsahtaa karille. Illan agilitytreenit jätettiin suosiolla väliin, kaksi päivää jumppaamista on ihan tarpeeksi Hipille.

Loppuun vielä kevennyksenä koiratanssia vuodelta 2005 :D Siellä me Kirpun kanssa tanhutaan Alpen Popin tahtiin (Kirppu on se pienempi soopeli, tuo kuva on vähän suttunen). Kirpun mielestä paras kohta oli lopussa kun sai roikkua paidan hihassa :D Harmi että Kirppu haukkui lähes taukoamatta, sen kanssa olisi ollut kiva kisata lajissa.

Voi epätoivo!

Otsikko kuvastaa tällä hetkellä meidän agilitymenoa! Niin epätoivoista tuhertamista. Viikonlopun saldo neljästä yksilöstartista kolme hylkyä ja yksi rimavitonen sekä joukkuekisasta vitonen. Enkä mä edes tiedä mihin meidän joskus olemassaoleva tatsi on hävinnyt. Ja ei tää ihan tän viikonlopun ongelma ole. Koko kesä mennyt omituisten virheiden seassa. Sunnuntain 5 katkaisi meidän lupaavan 8 startin hylkyputken mutta onneksi sentään toinen startti oli taas tuttu ja turvallinen hyl...

Lauantain kisat olivat samalla Uudenmaan piirimestaruuskisat ja alkoivat aikaisin. Kuudelta lähdin ajelemaan kohti Järvenpäätä että oltaisiin hyvissä ajoin paikalla. Eka rata oli Ritva Herralan yllättävän kinkkinen agilityrata. Ei se oikeasti ollut niin mahdoton mitä tulokset antoivat ymmärtää ( 7 tulosta ja loput hylkyjä noin 50 koiran luokassa). Radan teemana oli putki-kontaktierottelut ja näitä olikin viisi kappaletta radalla. Alussa oli 90 asteen kulmassa puomille meno jossa oli heti ensimmäinen putki tyrkyllä vieressä. Rataantutustumisessa hihkuin että näitähän me ollaan Hipin kanssa treenattu, kyllä tää toimii. Ei toiminut vaan koira meni ajatusta nopeammin sinne putkeen. Jälkeenpäin treenivideon löytyessä huomasin että näitä oli treenattu, vuonna 2009... Ja mitäs sitten puomilla, ei tullut kunnolla alas! Nt kun taas on luottanut noihin puomeihin niin huomasi etten ollut lainkaan varautunut tuohon joten päästin sen jatkamaan vaikka alkuun jäi liian ylös ja sitten pysähtyi maahan! Ei vaan ajatus toiminut tuossa tilanteessa vaikka oli hylky jo alla. Loppurata meni periaatteessa ihan kivasti, mitä nyt viimeisellä putkella pyöri ympyrää hetken aikaa.

Toista rataa sai odotella nelisen tuntia mielenkiintoisten aikataulutusten takia. No, koira ensin lenkille ja sitten autoon nukkumaan. Hyppäri oli Leena Rantamäki-Lahtisen käsialaa. Periaatteessa ihan hauska mutta alun kolme perättäistä takaakiertoa vähän mietitytti. Ja kun tarpeeksi sitä miettii ja voivottelee niin eihän se sitten onnistunut. Hippi kun tykkää kovasti kiertää asioita piiitkältä matkalta niin noissa kierroissakin joutuu vähän katsomaan ettei kierrä koko estettä. Ja kun tätä jäi varmistelemaan niin johan se viimeinen takaakierto sitten kosahti. Jatkettiin tästä matkaa kunnes pitkän vauhtisuoran jälkeen juoksi keppien ohi kun ei niitä löytänyt. Itse tein persjätön suoralla jotta olisin päässyt keppien toiselle puolelle ja tämä taatusti sekoitti Hipin. Loppu ok kunhan kepit löydttiin.

Näiden starttien jälkeen oli vielä vuorossa joukkuekilpailu, taas neljän tunnin odottelun jälkeen. Tuija Kokkonen oli tehnyt ihan hauskan ja menevän radan. Yksi välistäveto-kohta taas mietitytti ja sanoinkin että alan heti itkemään jos tälläkään kertaa en saa tuota onnistumaan :D Hippi starttasi toisena koirakkona joukkueessa, ensimmäisenä startannut Billy-russeli teki hylyn joten meidän piti tehdä tulos jottei joukkueemme pysyisi pelissä mukana. Alussa heti putki-puomierottelu jonka Hippi tällä kertaa hallitsi hyvin, kontakti tosin taas hidas mutta odotin niin kauan että Hippi suvaitsi muistella mitä piti tehdä. Tämän jälkeen hyppykaari jossa sain Hipin ryntäämään yhden hypyn ohi kun olin jo menossa A:lle, hirmuisen kalastelun jälkeen sain Hipin suorittamaan hypyn. Tämä on kyllä yksi meidän ongelma kun en käytännössä ikinä korjaa kieltoja kun ne ovat minun ohjausvirheitä. No sitten kun korjaan niin Hipillä on vauhti päällä ja se jatkaisi mieluusti rataa ASAP joten ei meinaa tulla mukaan noihin pelasteluyrityksiin. Nytkin oli sitten hyppäämässä saman hypyn toisinpäin kunnes viime hetkellä päätti kuunnella mitä mulla oli sanottavana. Onneksi tuo etukäteen hirvittänyt välistävetokohta onnistui. Ei tosin kauhean hyvin, itseasiassa niin tökkien että alkoi naurattaa :D Mutta ei itkettänyt joten se oli plussaa! Loppu meni hyvin, keinu oli tokavikana ja se oli hyvä. Tulokseksi siis tuo 5. Seuraavana lähtenyt Anu ja Riina hyllyttivät joten joukkueen tulos oli sitä myöden selvä, hylkyhän se. Mutta onneksi jäljellä oli enää jäähkälenkki ja sitten pääsi vihdoinkin kotiin! Päivä oli pitkä, kotona olin vasta puoli yhdeksältä.

Sunnuntaina lähdettiin Espooseen ASTin kisoihin jonne olin ilmoittautunut Hipin onneksi vain kahdelle radalle. Molemmat radat tuomaroi Johanna Nyberg jolla on kyllä kivoja ratoja. Ekan radan pähkäilykohta oli putken jälkeinen elämä jossa sujuvaa ohjausta ei meinannut löytyä lainkaan. Päädyin persjättöön muurin jälkeen ja valssiin 6-hypyn eteen. Tämä toimi ihan kohtuullisesti. Mutta sitten piti taas tehdä typeryyksiä ja lähetin Hipin 8-hypylle jääden itse odottamaan puomin viereen. Tiedän että rimat voivat tippua tällaisissa tempauksissa mutta tein sen silti. Ja niinhän se rima tuli alas. Hippi lähti kyllä hyvin hypylle mutta hyppäsi vähän puolihuolimattomasti koska tiesi että matka jatkuu takaisinpäin ja kiirehän sille tuli. Koska huomasin että rima tuli alas, muutin heti suunnitelmaa ja jätin Hipin tekemään puomia kun menin seuraavan hypyn taakse. Ja eihän Hippi taaskaan tehnyt kunnollista kontaktia vaan jäi roikkumaan siihen matto-osuudelle! Jouduin käskemään melko kovasti ja senkin jälkeen tuli vinoon alas. Tuon olen tosin treeneissäkin hyväksynyt joten annoin jatkaa siitä matkaa. Meillä on selvästi joku mattopohjakontakti-ongelma! Ehkä Hippi niin tykkää siitä matosta ettei halua laittaa tassuja maahan... A:n jälkeen olin suunnitellut leikkauksia koska ajattelin etten ehtisi muuta tekemään mutta jostain syystä ehdin tekemään kaksi persjättöä mikä olikin varsin sujuva ratkaisu. En tosin jäänyt varmistelemaan A:lle menoa vaan luotin että sen Hippi hanskaa jolloin sain muutaman ratkaisevan askeleen etumatkaa.
Vitonen oli ihan jees tulos, olihan noita hylkyjä ehtinyt kerääntymään jo melkoinen kasa.

Toinen rata oli tosi hauska. Kovasti selitin ennen rataa että täytyypä muistaa ottaa Hippi kunnolla ekan outken jälkeen mukaan ettei se ohita seuraavaa hyppyä. Hävettää hieman kertoa mutta tein juuri päinvastoin. Huitaisin vähän kädellä varmaan vielä silloin kun koira ei sitä nähnyt joten lopputuloksen voi arvata, koira lujaa esteen ohi. Tätä en tosin itse huomannut, miten olisinkaan voinut nähdä kun en katsonut koiraan lainkaan vaan keskityin pinkomaan eteenpäin. Ehkä sitä ei loppupeleissä tarvitse ihan hirveästi ihmetellä miksi meillä on tällä hetkellä nollaprosentti lähellä nollaa. Loppurata vedettiin kuitenkin ihan täysillä loppuun koska minähän tietysti luulin että kaikki on mennyt kuin elokuvissa :D A:n jälkeiselle suoralle putkelle Hippi irtosi hyvin joten ehdin hyvin käydä nappaamassa sen suulta mukaan. Uudestaan putkeen mennessä tein pienen jarrutuksen joka toimikin ihmeen hyvin, Hippi tuli ihan nuollen putkesta ulos. Keinun jälkeen olikin jännittävä vanhanmallinen sarjaeste. Hippi on tainnut kerran tehdä sarjan kisoissa ja silloinkin raamit kaulassa lennätti rimoja. Nyt hidastin itse tosi paljon ja annoin Hipin itse ratkaista ongelman ja sarja menikin ihan hyvin. Puomille tein takaaleikkauksen, Hippi eteni silti ihan ok kunnes taas tössähti seisomaan siihen reunalle! Tällä kertaa sain oikeasti kalastella sitä monella käskyllä alas vaikka seisoin ihan vieressä!! Käsittämätöntä! Voiko se eri pinta muka vaikuttaa näin paljon?? Puomit kun ovat olleet tähän mennessä hyviä ja varmoja. Plääh.
Jostain syystä Hipin tulokseksi oli radalta merkattu 5 mutta rehellinen hylky se kyllä oli.
Tässä viikonlopun radat


Onneksi meillä alkaa nyt treenit taas pyörimään, eihän tästä tuusaamisesta näytä tulevan yhtään mitään. Toiveissa oli kerätä vähän noita nollia ensi vuodelle mutta alku on ollut enemmän kuin säälittävä. Ei näin.

Mitäs muuta? Kirppu oli maanantaina ASTin match showssa jossa oli veteraaneissa punaisten kolmas :)
Tiistaina Hippi oli Laioksella ja ihan hyvä että oi tauolla EO:n jälkeen koska alkavia jumeja oli havaittavissa. Hippi vastasi hyvin hoitoon ja koira saatiin hyvin notkistettua :)