Oleta, älä ohjaa!

Tällä periaatteella mentiin tän vuoden perinteiset Juhannuskisat. Radat olivat kivoja, koira toimi hyvin mutta ohjaaja onnistui silti sössimään molemmat radat. Ah, niin taidokasta! Eka rata oli Minna Räsäsen agilityrata, mukava rata jossa oli kuitenkin tarpeeksi haastetta. Alussa mietin vähän kakkoshyppyä, siinä oli pakko jarruttaa koiraa tai kaarros leviäisi pahemman kerran. Hipillä on vaan ollut nyt paha tapa tiputtaa rimoja tällaisissa hidastuskohdissa. Alku kuitenkin meni tosi hyvin, Hippi reagoi hienosti pieneen rytmitykseen ja hyppäsi hypyn hirmu pienellä kaarteella. Kepeille vedin taas ihan turhan paljon, Hippi olisi taatusti ampunut oikein sisään vähemmälläkin varmistelulla. Keppien jälkeen oli kuvio jota rataantutustumisessa hieman mietin, siinä olisi ollut mahdollisuuksia virheisiin joita ei nyt kuitenkaan tullut. Ihme ja kumma :D Puomi oli taas vähän sellainen hitaanpuoleinen. Nopeammat vapautukset eivät ole tuoneet toivottua vauhtia, jotain muuta tarttis nyt keksiä treeneihin. Kahden putken jälkeen tuli kiva pikku suora jossa tuli hieman kiire. Suoran jälkeen oli taas kökkövalssin paikka ja sen jälkeen jäi yksi askel ottamatta ja Hippi hyppäsi toiseksi viimeisen aidan väärinpäin. Olisi kannattanut vähän ohjata eikä olettaa että tuo avuton huitaisu olisi kertonut koiralle tarvittavan infon. Hippi ei kuitenkaan tiennyt missään vaiheessa että rata ei mennyt numerojärjestyksen mukaan, koira oli hieno ja teki juuri ohjauksen mukaan.

Toinen rata oli Anne Saviojan hyppis. Erittäin kiva rata! Jossain vaiheessa alkaa aina miettimään että miten tällaisia kivojakin ratoja voi hyllyttää tähän tahtiin! Radan ensimmäinen hieman mietittävä kohta oli muurin jälkeinen takaakierto jonne tultiin järjettömän vauhtikaaren jälkeen. Hippi onneksi irtosi putkeen niin hyvin että pystyi jo hyvissä ajoin lähteä ohjaamaan tätä kohtaa. Sitten putken jälkeen oli ihan perushyppy-hyppytakaa-kuvio jossa vain oletin iloisesti että kyllähän Hippi nää osaa. Ja periaatteessa epäilemättä osaakin mutta joskus vaan tarvitsisi vähän ohjaajan tukea ratkaisuilleen. Tästä käsittämättömästä ohjauskällistä huolimatta jatkoimme taas rataa kuin ei mitään olisikaan tapahtunut, koiran ei todellakaan tarvitse luulla tehneensä jotain väärin. Jos olisi vähän tsempannut molemmilla radoilla, olisi tuplanolla ollut paljon lähempänä.

Tässä molemmat radat, hyvin zoomattuina ;)


Kisoista lähdimme kaverin mökille. Siellä grillailtiin, pelailtiin ja koirat pääsivät uimaan. Hippi tykkäsi kovasti. Panda ja Kirppu kävivät vain dipattuina järvessä. Lauantaina käytiin pitkä lenkki ihanissa maisemissa, koirat nauttivat! Mökiltä ajoin toisen kaverini luokse katsomaan viikon ikäistä minihevosvarsaa, voi jösses että oli suloinen :) Harmi, ettei ollut kameraa mukana... Panda-raukka oli aivan kauhuissaan vaikka pieniähän nämä heposet olivat. Se kun on kerran joutunut juoksemaan hevosen edellä tallille kun putosin selästä ja heppa läks :P Tämän jälkeen en myöskään saanut sitä enää hevoslenkeille mukaan. Kirppu on kaikista eläimistä yhtä kiinnostunut, haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta ja heiluttelee häntää korvat tötteröllä. Hippi olisi halunnut kovasti käydä katsomassa varsaa mutten päästänyt sitä kovin lähelle, tamma olisi tuskin tästä riemastunut.

Tänään käytiin vielä uimassa ja vähän treenaamassa hallilla. Hippi teki lähinnä puomia, pidin sitten namialustaa siellä alhaalla jotta sain vauhtia lisää. Tästä täytyisi keksiä vielä seuraava askel, tuskin tuo kauhean pitkälle kantaa tuollaisenaan.

SM 2011

Mielikuvituksellinen otsikko mutta kertonee kuitenkin tarpeeksi :) Kisat tulivat ja menivät, kohtuuhyvä fiilis jäi jäljelle. Koiruuteen olen tyytyväinen, se teki hyvää työtä. Lauantain joukkueradalla tehtiin ihan hyvä nolla jolla KKK:n joukkue siirtyi johtoon. Vielä kolmannen koiran jälkeen johtopaikka piti mutta harmillisesti ankkurikoira hylkääntyi väärään putkeen joten loppusijoitus oli viides. Ja kyllähän viides sija on hyvä mutta luonnollisesti sitä oli ehtinyt jossitella vaikka ja mitä mutta tätähän tää agility on :) Tässä koko joukkueen suoritus, Hippi juoksee toisena koirana



Kisojen jälkeen ajeltiin kotio, en ottanut majoitusta viikonlopulle kun matka ei ollut tuon pidempi. Sai koirat ainakin nukkua tutussa paikassa. Ainoa mikä vähän riipi, oli aikaiset herätykset mutta siitäkin selvittiin ;) Minien hyppärin tuomaroi Anne Huittinen. Rata näytti ensin hankalalta, sitten mielenkiintoiselta ja lopulta ihan hauskalta. Etukäteen hankalimmalta kohdalta näytti renkaan jälkeinen elämä. Siihen oli vain runtattava valssi vaikka tiesin ettei se kauhean ketterästi onnistuisi. Muuten rata tuntui ihan suoritettavalta, tarkkana sai olla koska ahdasta oli. Hippi onneksi ei ole mikään esteille sinkoilija, yrittää kyllä aina ymmärtää parhaansa mukaan ohjausta. Vuoromme oli numerolla 74 joten hetken aikaa saatiin odotella enne radalle pääsyä. Kun päästiin lähtökarsinoihin, keksi Hippi uuden paikan odotella starttia ja keikkui mun olkapäillä kun olin kyykyssä keskittymässä. Kaipa sieltä näkyi paremmin radalle :D Lähdössä olo oli harvinaisen varma, koirakin oli ihanan tyyni. Mikäli tyyni nyt ylipäätään on sana millä Hippiä voi kuvata missään tilassa ;)

Kakkoselta kolmoselle Hippi vähän kaarratti, otin sen varman päälle kun ei olisi eka kerta että ohjaan tuollaisissa kohdissa hypyn ohi. Renkaan jälkeen rynttäsin sen kökkövalssin ja pituuden jälkeen takaaleikkaus. Kepeille haki hienosti keppien jälkeinen valssi oli myöhässä kun Riihimäen kisoista takaraivoon jäänyt keppien keskeytys pakotti vähän varmistelemaan. Putken jälkeen kääntyi jostain hassusta syystä väärään suuntaan, teki pienen pyörähdyksen ja bongasi taas oikean reitin. Lopun hyppyhässäkkä meni pienillä teillä, siitä putkeen ja loppusuora. Maalissa ehdin hehkuttamaan nollaa ja lähdin hyvillä mielin jäähdyttelemään koiraa. Lenkiltä tullessa kävin kurkkaamassa tuloksia ja hämmästys oli suuri kun Hipille oli merkattu 5. Kukaan ei osannut sanoa, mistä virhe tuli kunnes Karo tiesi sanoa että pituudelta se oli tullut, kosketusvirhe. No mutta, eihän siinä mitään. Se oli tuomarin arvio tilanteesta ja that´s it. Videolta yritin tihrustaa tilannetta mutta ei tuosta kulmasta näy mitään ihmeellistä. Palikka ei heilahda eikä koiran hypyssä näy mitään erilaista joten ehkä sen takakynsi oikesti rapsahti esteeseen. Kisat loppus sit siihen :D Tässä Hipin hyppäri


Jäätiin kuitenkin katsomaan minien finaali koska kärjessä oli niiin paljon hyviä koirakoita pienillä eroilla. Ja finaali olikin ihan järkyn jännä näytös missä tehtiin toinen toistaan parempia suorituksia! Voittajat olivat kyllä todella mitalinsa ansainneet :) Onnea kaikille roppakaupalla, mahtavia koirakoita!

Laitetaan tähän väliin mummo-osaston kuulumisia. Pandan jokakesäiset mysteerioireet palasivat tänäkin vuonna... Koira kutisi, raapi pohjavillat irti, laihtui ja menetti lihaksiaan. Koska oireisiin ei löydy mitään järjellisempää syytä kuin joku siitepöly tms kevään tuliainen, pistettiin koiruus lyhyelle kortisonikuurille. Onneksi se tehosi nopeasti ja kutina lakkasi lähes samantien. Nyt kun annosta on jo pienennetty, on Panda edelleen kutiamaton :)

Kirppu kävi viime torstaina sydänkontrollissa sillä se oli alkanut taas yksimään, etenkin öisin. Olin jo ehtinyt panikoida kaikki mahdolliset vaihtoehdot keuhkokasvaimista lähtien joten halusin että otetaan röntgenkuvat. Sydämen sivuääni kuului vähän selkeämmin kuin vuosi sitten mutta onneksi kuvissa ei näkynyt mitään mörköjä :) Sydän oli aavistuksen laajentunut mutta ei mitenkään pahasti. Hengitysäänet olivat paikoittain aavistuksen voimistuneet joten nesteenpoistolääkitystä nostettiin hieman. Nyt viikon jälkeen on yskä selvästi vähentynyt :)

Loppuun vielä pari kuvaa Hipistä SM-kisoista. Ei mikään ihme jos pituuteen rapsahtelee, Hipin hypyt kun ovat melko tarkkaan mitoitettuja. Ylimääräistä ilmatilaa ei harrasteta. Tuo Hipin tapa pitää tassuja ristissä hypätessä on myös melko huvittava :)

Huh hellettä

Jopas on ollut kiirusta kun ei blogiinkaan ole ehtinyt kirjuutella. Sitä on joko iltavuorossa tai aamuvuorossa niin että illalla on menoa. Tarttis kovasti lisätunteja vuorokauteen :D Jos nyt viikkoa lähtee rullaamaan taaksepäin niin viime lauantaina oltiin siis Turussa Koirakondiksessa pitämässä temppukoulua. Paikalle oli tullut monia innokkaita ja taitavia koirakoita joita oli ilo kouluttaa. Hippi toimi esimerkkikoirana ja vaikka päivä oli kuuma, ei virtapiiriltä loppunut into. Tauoilla kävi hyppäämässä laiturilta veteen ja sitten jaksoi taas touhuta. Virtaa ei vähentänyt edes ennen temppukoulua pidetyt agilitytreenit. Treenit tosi vähensivät ohjaajan hetkittäistä uskoa omiin kykyihinsä ohjata koiraa. Heti kun on vaikeampi rata kyseessä, tulee sellaisia ohjausratkaisuja että itkettäis ellei naurattais. Tosin ei aina kyllä naurattanutkaan. Kaiken lisäksi häiritsen edelleen koiraani hypyillä huutamalla tuletuletule tai muuta yhtä typerää. Jos ohjais kunnolla, ei tarttis huudella koiraansa mukaan. Ehkä pitää vain hyväksyä tosiseikka että meidät on luotu helpoille radoille. Tästä huolimatta Hippi on ilmoitettu SM-kisoihin, jos vaikka päästäisiin useampi este kuin viime vuonna missä ohjaaja unohti radan...

Sunnuntaina oltiin Lohjalla ryhmänäyttelyssä Kirpun ja Pandan kanssa. Nyt kun Panda on 10, se pääsee jokaiseen näyttelyyn mikä vain on ilmainen ja ajankohta on sopiva ;). Tuomarina Lohjalla toimi Hilkka Salohalla. Vetskunarttuja oli paikalla peräti kaksi kipaletta, siis Kirppu ja Panda :D Panda oli ensin arvosteltavana ja koska paikalla oli myös harjoitusarvostelija, koirat syynättiin varsin huolella läpi. Tuomari piti Pandasta mutta selitti tohkeissaan tälle harjoittelijalle kuinka Pandan etuosan ei pitäisi antaa myöden noin upeisiin liikkeisiin. Pandallahan on suora etuosa mutta se liikkuu niin että siinä voisi helposti haksahtaa luulemaan rakennetta paremmaksi ellei sitä kunnolla kopeloi. Suorahkosta etuosasta ja kevyestä kuono-osasta huolimatta tuomari katsoi Pandan ERIn arvoiseksi. Seuraavaksi oli Kirppu arvosteltavana ja tuomari huomautti kevyistä korvista mutta totesi niiden olevan riittävästi taittuneet. En todellakaan jaksa ottaa stressiä Kirpun korvista, ne pysyy muutaman sekunnin alhaalla kun niitä vähän taittaa. Se saa luvan riittää. Kirppu sai myös ERIn joten molemmat pääsivät kilpailuluokkaan jossa Panda oli ykkönen SA:n kera. Koska urosvetskuja ei ollut, oli Panda myös automaattisesti ROP-veteraani! Paras narttu-kehässä oli reilut kymmenen koiraa. Panda pääsi jatkoon ja oli lopulta PN4. Tuomari sanoi että jos olisi pelkkiä liikkeitä arvosteltu, olisi Panda voittanut :) Tässä mummeleiden arvostelut.

Kirppu " 13 vuotias ikäisekseen hyväkuntonen, kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen narttu. Hyvä pään kiila. Erinomainen täysihampainen purenta, silmät ja riittävästi taipuvat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta ja runko. Niukasti kulmautunut edestä, riittävästi takaa. Lyhyt häntä. Liikkuu ikäisekseen erinomaisesti. Kunniaksi onistajalleen"

Panda "Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikeanlainen, ikäisekseen hyvin säilynyt veteraani. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi ja pyöreämpi. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula joka saisi liittyä runkoon kauniimmin. Hyvä selkälinja, riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Hyvä luusto. Kaunis karvapeite. Liikkuu erinomaisesti eikä ikä näy liikkeessä"

Pandan kanssa jäätiin vielä isoon kehään mutta sieltä ei sijoitusta enää herunut, isommat koirat olivat valttia :)

Näyttelystä jatkoimme suoraan uimaan ja sieltä Hipin agilitytreeneihin. Tehtiin pientä radanpätkää jossa oli taas hieman vino lähestyminen puomille ja Hippi heittäytyi taas epäileväiseksi. Se ei selvästikään pitä seuramme uudesta lautapuomista josta on karhennus suurimmalta osin jo kulunut pois. On selvästi jo liukas. En lähtenyt stressaamaan koiraa asialla vaan jätimme kylmästi puomitreenin pois. Sen verran tein puomia että kävin kokeilemassa pihalla olevaa, erilaista puomia eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Tuo liukkaus on asia josta Hippi ei selvästi pidä ja sen kanssa eletään.
Keskiviikon treeneissä teimme ihan pientä radanpätkää mutta kädet oli sidottu kuminauhoilla housunlenkkeihin kiinni jotta käsien heiluminen oli estetty. Ja kas kummaa, Hippihän kulki erinomaisesti ihan ilman huitomistakin! Todella omistuista! Tälläkin radalla olisi ollut puomi mutta jätimme sen väliin. Tässö vaiheessa vuotta en halua että Hippi alkaa arkomaan puomia.

Tänään oltiin Riihimäellä kisaamassa. Kisat alkoivat kahdeksalta joten se tarkoitti toosi aikaista herätystä... Molemmat radat olivat Ritva Herralan käsialaa. Ensin kisattiin agilityradalla jossa lähinnä mietin keppien jälkeisiä hyppyjä. Tuollainen kuvio on ihan omiaan sille että onnistun ohjaamaan Hipin ohi. Kakkoshypyn jälkeen vähän valahti mutta kolmosen hyppäsi tooosi tiukasti. Puomi oli hyvä paitsi että olen näköjään alkanut hoputtaman sitä heiluttamalla kättä. No, ainakin Hippi juoksi nopesti alas josta vapautin sen samantien kun tassut osuivat maahan. Mutta sitten puomin jälkeinen rima putosi! Hitsi, oli ties kuinka mones rima tänä vuonna, ainakin 6 tullut jo alas :/ Rimoja on pudonnut selkeästi kohdissa joissa hidastan sitä ennen hyppyä. Ehkä teen jotain erilaista, koiran kun pitäisi olla kauttaaltaan kunnossa... Rima harmitti sen verran että jätin sen kepeille yksin kun liikuin jo kohti seuraavaa hyppyä. Yleensä olen käskyttänyt Hippiä jos se jää yksin kepeille mutta nyt en sanonut mitään joten vika väli jäi pujottelematta. Jos jotain hyvää pitää sanoa niin se keppien jälkeiset kaksi hyppyä meni hyvin vaikka olin alkuun varma että siinä kosahtaa. Täytyy vielä mainita tuo puomin alla olevaan putkeen lähetys. Jostain täysin käsittämättömästä syystä huusin siinä kepit ja vaikka ohjaus vei putkeen, juoksi Hippi ohi ja putken taakse koska oli täysin varma että jallitan sitä ja sen täytyy etsiä käskyllä oikea este :) On se välillä kiltti!

Hyppäri oli ulkokentällä ja siellä olikin jo melko helle vaikkei kello ollut edes puolta kymmentä. Alun olisin normaalisti ottanut pyörittämällä mutta nyt päätin näyttää merkkaamalla. Ainoa vaan että merkkaus tuli hieman myöhässä ja Hippi oli jo lähes hyppäämässä kakkoshypyn väärinpäin kunnes sain sen viime hetkellä kääntymään. Jotenkin taas oletin että kyllä se nyt mun asennosta arvaa mitä pitäisi tehdä :D Ja jos ei siitä, niin viimeistään ajatuksia lukemalla ;) Ja sitten taas, renkaan jälkeinen rima tippus. Voi aargh. Huusin kyllä taas tuletule kun Hippi hyppäsi joten tätä kannattanee yrittää muuttaa omassa ohjauksessa... Kun olin saanut Hipin toiseen putkeen, tuli hetkellinen black out kunnes muistin lähteä ohjaamaan hypyn takaakiertoon. Tuo kohta töksähti täysin joten siinä tuli sitten hieman kiire. Onneksi Hippi irtosi putkiin hyvin joten loppurata rallateltiin puhtaasti maaliin. Tulokseksi siis 5.

Tässä radat


Kisoista ajoimme suoraan työkaverini luokse jonka kanssa lähdettiin Haukilahden rannalle uittamaan koiria. Koirat ei ole koko viikkona paljoa muuta lenkkiä tehneet kuin uimista ja lammella riekkumista. Mutta tuo Haukilahti oli tosi makea paikka! Päästiin ihan reunaan missä ei ollut ollenkaan muita vaikka ranta oli muuten ihan tukossa. Välissä oli vielä pieni kaislikko joten saatiin olla aivan rauhassa. Vesi oli melko matalaa pitkälle joten itsekin pääsi kahlaamaan mereen niin että Kirpunkin sai suht vaivatta hilattua viilemtymään. Kyllä oli illalla väsyneitä koiruuksia kämppä täynnä :)

Hipin lempparipäivä

Voiko pieni sheltti muuta toivoa kun aamulla aamulla lammessa pulikoimista ja illalla agilitykisoja? Hippi on päässyt nyt lähes joka päivä uimaan ja voi sitä riemua mikä siitä irtoaa. Eilen käytiin ensin isäni luona järvipulikoinnilla ja sieltä lähdettiin Janakkalaan agilitykisoihin. Ratoja oli tarjolla kaksi kappaletta ja tuomarina molemmilla radoilla toimi Leena Rantamäki-Lahtinen. Hauskaa oli se, että radat olivat mukavan helppoja. Sellaiset kun sopii yleensä meille kauhean hyvin :P. Ekalla radalla alku vähän valahti kun renkaan jälkeen en saanut Hippiä kunnolla käännettyä. Muuten rata menikin ihan hyvin, eipä siinä tosin vaikeita kohtia ollutkaan. Ainoa "hankala" kohta oli kepeiltä muurille kun piti leikata takaa hyppy ennen muuria ja Hippi meinasi kääntyä liiankin hyvin. Sain sen kuitenkin tuupattua napakalla käskyllä muurille. Puomi oli ok, vähän hidas mutta maltoin silti odotella tassuja maahan asti. ja koska olin iloinen siitä että Hippi teki suht hyvän puomin, taputin käsiäni siinä vikan hypyn kohdalla jolloin Hippi kääntyi katsomaan mitä pelleilen ja pudotti siinä samalla riman. No, se oli ihan kohtuullista koska keinu oli huono ja siitä olisi pitänyt tulla 5. Olen joskus ennenkin tehnyt tämän saman virheen. Taitaa olla siis syytä treenata sitä että taputtelen käsiäni koska sellaista voi jatkossakin sattua vahingossa :D Helpompi siis opettaa koira sietämään kyseinen häirintä kun olettaa että ohjaaja oppisi olemaan taputtamatta...

Toinen rata oli myös hyvin helppo. Olin ainoa joka otti alun kehänauhan puolelta, kaikki muut menivät sisäpuolta pitkin ja joko valssasivat pituuden jälkeen tai leikkasivat sitä seuraavalla hypyllä. Itse ajattelin jättää Hipin suorittamaan yksin A:ta jolloin sain tarvittavan etumatkan että nappasin Hipin vain pituudelta mukaan. en tiedä olisiko pituudelta voinut pienempää kurvia tehdä, tämä tyyli onnistui Hipillä erinomaisesti. Keinu oli taas vähän surkea. tuo oli jotenkin painavan oloinen keinu jolloin Hippi hyppäsi aavistuksen liian aikaisin pois. Virheitä keinulta tuli tosi vähän suhteessa siihen miten huonosti sitä tehtiin noin yleisesti ottaen. Mutta tuomari päättää ja tällä kertaa emme virhettä saanut. Puomi oli taas tokavika este ja nyt Hippi tuli sen vähän nopeammin joten vapautin suht nopeasti. Nopeista vapautuksista huolimatta puomi on ollut koko kevään ihan älyvarma :) ihanaa, kun työ on tuottanut tulosta!

Tässä eiliset radat videolla



Tänään oltiin ensin työpaikan kanssa virkistyspäivää viettämässä Veikkolan ja Nuuksion metsäpoluilla. Tehtiin noin neljän tunnin lenkki johon sisältyi pieni evästauko lammen rannalla. Olin varustautunut Hipin lentolaukulla siltä varalta että matka olisi ollut kirpulle liian rankka mutta mitä viel, siellä teräsmummo paineli jonon kärjessä koko matkan eikä väsymyksestä ollut tietoakaan :) Ihanaa, kun mummeli on noin hyvässä kunnossa! Yhden rämeikön kannoin sitä kassissa ettei se väsyisi varvikossa hyppiessä ja vaikka Kirppu oli ekaa kertaa kassissa, oli se siellä niin rennosti että yksi huoli on poissa. Olen pitkään murehtinut sitä että mitäs sitten kun muori ei jaksa pidempiä lenkkejä enää tehdä. Nyt tietää että tuossa kassissa se matkustaa hyvinkin vaivattomasti jos ja kun joskus tarvetta siihen tulee. kotiin en raaski yhtä jättää yksin.

Lenkin jälkeen lähdettiin melkein suoraan Turkuun ajelemaan. Huomenna olen menossa opettamaan temppuja ja tänään oltiin vielä illalla treenaamassa pienellä porukalla koiratanssia. Hippi on kyllä ihme otus, vaikka takana oli jo rankka päivä, teki se intopiukeana töitä vaikka treenitkin venyivät pitkiksi! Eihän tuota väsytä mikään :D Saatiin apuja HTM-esitykseen kun olen itse niin surkea niiden tekemisessä... Katsotaan, saadaanko tätä nyt viilattua ja treenattua niin että päästäisiin tuossakin lajissa taas kisaamaan!