Isoja päätöksiä

Hippi kävi tänään kontrolliultrassa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla Mairi Speetin tutkittavana. Ekan kontrollin piti olla tammi-helmikuussa mutta ei mun hermorakenteella niin pitkälle odoteltu. Viime viikolla kontrolloitiin veriarvot jotka olivat tällä kertaa taas normaalit, sappihappojen paastonäytteessä pieni poikkeama viitearvoista mutta muuten maksa-arvot olivat normalisoituneet. Era lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuuntelemaan siltä varalta että multa menisi joku kohta ohi. Ell ultrasi Hippiä pitkään ja hartaasti. Löydös oli edelleen sama, sappirakossa jotain vierasta. Ei ilmeisesti näyttänyt ihan perinteiseltä mukoseelelta mutta tuo voi kuulemma näyttää kovinkin erinäköiseltä. Anyway, sappirakossa on jotain mitä siellä ei pitäisi olla. Vaihtoehtoja on kaksi. Seurailla tai leikata. Jos jää seurailemaan, voi sappirakko täyttyä liiaksi ja revetä, se tietää samalla koiran menoa lähes varmasti. Kukaan ei pysty ennustamaan käykö näin milloinkaan tai jos käy, niin milloin. Siispä päädyin siihen että Hippi kuitenkin leikataan. Eläinlääkärin sanoin mukoseele voi olla tikittävä aikapommi, sen etenemistä kun ei voi mitenkään ennustaa. Mairi Speeti ottaa nyt Yliopistolliseen eläinsairaalaan yhteyttä lähettääkseen Hipin sinne leikkaushoitoon, sieltä sitten soittavat ja sovitaan leikkauspäivä. Huh. Pelkään jo nyt sitä päivää. Speeti ei niinkään puhunut riskeistä vaikka niistä yritin kysellä, sanoi vain että kirurgin on oltava sellainen joka on noita operaatioita tehnyt. Google kun kuitenkin kertoi noin 30% kuolleisuudesta operaation jälkeen. En nyt sitten tiedä johtuuko tuo prosentti leikkausteknisistä syistä vai siitä että operoitavat koirat ovat olleet huonossa kunnossa.
Toisaalta turha näitä pyöritellä mielessä, leikkaus on kuitenkin väistämätön asia ja se suoritetaan paikassa jossa on tehty mitä todennäköisimmin eniten vastaavia operaatioita Suomessa. Kaikki muu jää herran haltuun. Hintaa leikkaukselle en halua edes tietää, vakuutussumma on kuitenkin jo käytetty kaikkiin edeltäviin tutkimuksiin. Se on sen ajan murhe, pääasia että saisi Hipin kuntoon!

Edelleen hirvittää tietyllä tasolla ajatus siitä että täysin terve ja normaalisti voiva koira pistetään noin isoon operaatioon mutta mieluummin nyt kun vointi on hyvä eikä sitten kun yleisvointi on mahdollisesti muutenkin heikentynyt. Jos Hippi selviää leikkauksesta (ajatuskin jostain muusta vaihtoehdosta aiheuttaa lähes paniikinomaisen tunteen), on pitkäaikaisennuste hyvä. Ja onneksi nuo veriarvot ovat normalisoituneet, sisäelimet ainakin toimivat tilanteeseen nähden kohtuu normaalisti eivätkä sitä kautta komplisoi anestesiaa.

Tokoa ja temppuja

Maanantaina käytiin taas Tiltun koirakoululla treenailemassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa. Mukana oli myös Outi ja Anni sheltteineen joten vilskettä riitti. Hippi teki nyt hyppynoutoa niin että jätin sen kapulan kanssa toiselle puolelle ja pyysin hakemaan kapulan. Jätin Hippiä joka kerta enemmän vinoon mutta hyvin se muisti aina hypätä hypyn vaikka suorin reitti olisi ollut kiertää este. Muutamat sivulletulot oliva hieman vinoja, jostain syystä Hippi tulee kapulan kanssa niin vauhdilla että heittää itsensä välillä hieman takavinoon. Noutaminen on kyllä Hipille ihan ehdotonta lempparia! Se hullu into millä syöksyy kapuloille ja tohkeilee takaisin perusasentoon on vain ihan hulvattoman hauskaa :) Tein hyppynoutoa myös metallilla, tässä ei ongelmia.
Hyppynoutojen jälkeen uhkarohkeasti tunnaria tekemään kun koira saatu noutomoodiin. Ekalla toistolla haisteli pitkään, siirteli kyllä kapuloita mutta löysin sitten omansa. Tein toisenkin kerran ja nyt toi häröilemättä omansa, jes!
Vaikka kokeisiin ei Hipin kanssa ole todennäköisesti enää asiaa, en vain pysty kunnolla kuvailemaan kuinka suuria kiksejä saan tuon koiran kanssa treenaamisesta kun näen miten Hippi nauttii joka solullaan ja yrittää aina 110%. Se on jotain ihan sanoinkuvaamattoman hienoa ja saan olla niin kiitollinen että mulla on tollainen treenikaveri. Ei me kaikkea osata teknisesti oikein, ei sinne päinkään, mutta asenne tekemiseen on kohillaan.

Flow ei edelleenkään päässyt mukaan treenaamaan joten sille olen naksutellut höpöhöpö-temppuja kuten purkkien kasaamista pienemmästä isompaan. Flowlla on selvästi tuumailevampi tyyli kuin Hipillä. Hippi tekee ensin, sitten miettii. Varmuus tuo tietysti vauhtia joten mua ei haittaa lainkaan että opiskelee asioita hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Flow tykkää kuitenkin miettimisestä joten tällaiset temppujen sheippailut sopii sille erinomaisesti. Metallisesta purkista ei alkuun oikein halunnut ottaa kiinni, ehkä pieni reuna tuntui ällöltä.



Hipille on buukattu parit esiintymiset. Joulukuun alussa menee yhden eläinkaupan pikkujouluihin tanssimaan. Messarissa Hippi on shelttikopilla näyttämässä temppuja molempina päivinä, lauantaina koiratanssikisan jälkeen ja sunnuntaina öpaut koko päivän. Tervetuloa moikkaamaan :)

Koostetta

Kun kirjoittaa tarpeeksi harvoin, joutuu tekemään koosteenomaisia postauksia. No, jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tässä välissä.
Ensin päivitystä Hipin tilanteesta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole, ne arvot ovat kunnossa. Tämähän on tietysti hyvä juttu mutta jos kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on jossain tapauksissa parantanut mukoseelen, olisi se ollut helppo hoitotapa.

Hippi ei edelleenkään oireile mitenkään, luojan kiitos. Itseasiassa se on jopa riehakkaampi kuin kesällä. Ollaan oltu parina kertana treenaamassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa Tiltun koirakoulun lämpimissä tiloissa ja Hippi on ollut niiiin innokas! Sen kanssa on kyllä niin ihana tehdä juttuja, ei ole hetkeä etteikö se haluaisi koko olemuksellaan tehdä hommia. Harmillista että Flowlla on juoksut eikä se ole päässyt sisätiloihin treenailemaan, tekisi sillekin hyvää :)
Hipin kanssa olen nyt jatkanut ohjatun noudon treenaamista. Olen jättänyt Hipin istumaan ja vienyt itse kapulat sen taakse. Sen jälkeen olen vilkuillut haettavaa kapulaa ja ainakin tällä hetkellä ja etäisyydellä onnistumiset ovat olleet sataprosenttisia. Paitsi niinä muutamina kertoina jolloin Hippi on oikea kapula suussaan sinkaissut hakemaan toistakin kapulaa. Noutohullu mikä noutohullu...
Seuraaminen on taas hieman koikkelehtimista, peileistä näkee varsin hyvin miten Hippi keulii ja hieman poikittaa. Kävelykin on sellaista pingviininkävelyä. Tässä(kin) asiassa on enemmän intoa kuin järkeä. Mistähän löytäisi sen kultaisen keskitien.

Kaukoissa alkaa ma-sei ja is-sei vaihdot olemaan oikein hyvät. Takapalkalla tekee paremmalla ajatuksella, muuten saattaa hypähtää innostuksissaan... Sei-is tuo eteenpäin koska kerää peppunsa eteenpäin. Tälle en ala tekemään mitään, pitäisi opettaa kokonaan uusi tyyli istua, no way.

Tempuista olen taas muistutellut mieleen takaperin ryömimistä. Jossain vaiheessa Hippi alkoi tehdä tätä huonommin, tai siis pystymmässä asennossa. Nyt olen taas hinkannut asentoa alemmaksi. Tää on Hipille jotenkin ihan superhauska temppu ja se aina örisee ihme örinäänsä tätä tehdessään.
Nyt sain myös vihdoinkin Hipin oppimaan toisellakin jalalla ontumisen, vähän tasapainoa kropan käyttöön ;)
Tässä videota Hipin temppuiluista, yllämainittujen lisäksi treenaili myös jumppatyynyn kanssa.


Hippi kävi myös reilu viikko sitten Hammarenin Annalla manuaaliterapiassa. Oli taas hieman jumissa edestä, pallean kiinnityskohta kainalossa oli tosi jumissa. Anna kysyi, onko mahdollista että olisi törmännyt johonkin? Nooo, onko mahdollista että EI olisi törmännyt johonkin kun juoksee Flown ja kavereiden seassa yrittäen pysäytellä niitä pienen apinan raivolla. Ei pääse enää sekaan juoksemaan kun F riekkuu omien kavereidensa kanssa koska pieni sheltti ei tajua että isommat BC:t eivät välttämättä huomaa tuollaista viiden kilon karvakasaa keskenään juostessaan.
Parin viikon päästä mennään taas tsekkaamaan mikä tilanne on nyt.

Kirpusta on pakko laittaa tämä kuva esille koska se on vaan niin supernätti siinä <3 Ihana, rakas ja niin viisas vanhus.

Viime torstaina oli aurinko esillä ainakin aamupäivän ajan joten Vuokko tuli koirinensa käymään ja pistettiin lauma karvakuonoja sekoilemaan pellolle. Jos-poika ja Flow möyrivä onnessaan pitkin sänkkäriä pienten säestäessä vieressä. Onneksi Jos ei ihan tajunnut miksi kulkusissa kihelmöi kun Flow oli vieressä, sen verran nuori poika vielä ettei onneksi tajunnut juoksuisen kaverin päälle.
Muutamat räpsyt älystä ja väläyksestä tai nuijasta ja tosinuijasta, molemmat toimivat

Oih, mikä viisaus näistä paimenlapsista oikein paistaakaan.

Kylläpäs näyttää tuollaisesta puucee-neidistäkin lähtevän todella omituisia ilmeitä!