Flow pääsi tänään ekaa kertaa ikinä virallisiin kisoihin kun kävimme Salossa koiratanssikisoissa. Osallistuttiin freestylen alokasluokkaan jossa olikin kiva määrä koiria, yhteensä 10 koirakkoa! Oltiin hyvissä ajoin paikalla sillä kisakirja piti varmentaa, ensikertalaisia kun oltiin. Flow oli hieman, hmmm pursuileva, kun päästiin halliin. Kimpoili taas jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan ja halusi tavata kaikki ihanat ihmiset sekä koirat jotka olivat häntä tulleet katsomaan. Ja olihan paikalla toki tuttujakin kuten kasvattaja-Katja joten riemua riitti kun kaikki ihanaiset piti tervehtiä suurella rakkaudella. Siinä vaiheessa tuntui että kehään meno olisi naurettava ajatus tuon riemuidiootin kanssa :D Kävin tutustumassa kehään ja palkkailin Flowta paljon helposita asioista, tavoitteena oli saada koiralle ja (itselleni) hyvää fiilis. Tämän jälkeen vein Flown hetkeksi autoon lepäämään koska suoritusvuoromme oli vasta kuudentena.
Kun hain Flown takaisin halliin, oli se jo hieman järkevämmässä mielentilassa. Ennen kehään menoa leikitin sitä ja tein muutaman helpon tempun. Itse esitys meni paremmin kuin osasin ikinä kuvitella! Esitystä oli ehditty treenata kokonaisuudessaan kertaalleen läpi, viime lauantaina, joten en ollut kovin varma siitä osaisiko Flow kaiken. Olihan pätkiä treenattu erikseen mutta kokopitkä ohjelma on kuitenkin eri asia. Huoli oli aivan turhan sillä F keskittyi kympillä, teki kaikki pyydettävät asiat ilman sooloiluja ja työskenteli muutenkin ihan super-täsmällisesti :) Käsien välistä hypyt olivat vähän huonoja mutta muuten olen enemmän kuin tyytyväinen Flown intoon, keskittymiseen, herkeämättömään kontaktiin ja tekemisen tarkkuuteen! Lopun pyörähdyksissä oli havaittavissa pientä keulimista sillä siinä F meinasi ennakoida syliin hyppyä joka on sen ehdoton lemppari! Kun koira oli sylissä, tuli sellainen wau-olo, koira oli tehnyt kaiken ja kamut hurras katsomossa :) Se oli huikeeta! Tuo esitys ei ollut teknisesti mitenkään ihmeellisen vaikea mutta mulla ei ollut aikomustakaan tehdä vaativampaa tekelettä alokasluokkaan. Halusin helpon, etenevän ohjelman jossa koira saa hyvän kokemuksen ja luottamusta siihen että osaa kaiken. Vaikeampia temppuja ehtii lisäilemään jatkossa kun koira saa enemmän kokemusta.
Suorituksemme jälkeen Flow sai vielä ylläripalkan kun Kaiku-veli oli tullut myös seuraamaan kisoja ja sisarukset pääsivät telmimään hankeen. Kylläpä Kaikusta oli tullut komea poika <3 Edelleen Flowlla ja Kaikulla näytti olevan samanlaiset aaltopituudet, painileikit aloitettiin sillä sekunnilla kun pääsivät hihnoistaan irti. Harmi, että oli niin pilvinen ilma ettei saanut mitään kuvia kaksikosta.
Palkintojenjaossa Flow ilahdutti sijoittumalla toiseksi KUMAn kanssa. Voittaja, Moona-bortsulla, oli todella upea ja tekninen ohjelma, onnea Senni ja Moona ansaitusta voitosta :) Pisteitä saatiin 179 mikä oli todella hienosti noin "helpolla" ohjelmalla. Tämä vain vahvisti kantaani siitä ettei alokasluokkaan pidä tehdä liian vaikeaa ohjelmaa vaan ihan perustekemisellä voi pärjätä. Vaikeusastetta ehtii nostamaan ylemmissä luokissa.
Tässä Flown pisteet ja tuomarinkommentit:
Mirja Ovitz: Tekninen 85 taiteellinen 85 yht. 170 (ei kirjallisia kommentteja)
Laura Jalli: Tekninen 90 taiteellinen 84 yht. 174 "Hienosti etenevä ohjelma. Nuori koira, hieno kontakti läpi ohjelman. Hyvä kehänkäyttö. Koira teki liikkeet hienosti"
Mari Väänänen: Tekninen 96 taiteellinen 97 yht. 193 "Hienoa! Innokasta ja hauskaa. Alokasluokkaan tarpeeksi liikkeitä, mutta vaikka en laskenut, oliko siinä paljon pyörimistä... Upea uranaloitus, hyväntuulen ohjelma"
Pisteissä eniten lämmitti yhden tuomarin antamat täydet 50 pistettä "yhtenäisyys ja kumppanuus"-osiosta :)
tässäpä tämä päivän esitys
Saas nähdä milloin mennään seuraaviin kisoihin. Taidan pysyä vielä alokasluokassa tai sitten siirrytään avoimeen jos saadaan tehtyä pieniä muutoksia tuohon. Kassotaan.
Hipille rapsahti taas vuosi mittariin. Nyt niitä on jo 7 plakkarissa, täynnä erilaisia huikeita kokemuksia. Tosin tämä viimeinen vuosi oli hieman erilainen edellisiin verrattuna kun puoli vuotta siitä kärvisteltiin mucosele-diagnoosin kanssa mutta nyt on operaatio onnellisesti ohi, koira hyvässä kunnossa ja virtaa täynnä :) Asiat ovat saaneet uusia mittasuhteita ja vaikka en itse koskaan ole mikään kauhean kilpailuhenkinen ollutkaan, on kisojen merkitys vähentynyt ennestään. Kyllä se vaan on tärkeintä että saa pitää koirakaverinsa terveinä, touhuta niiden kanssa arjessa, nauttia niiden seurasta ja oppia tuntemaan nuo otukset pintaa syvemmäältä. Enkä mä sitä sano etteikö kisaaminen olisi ollut hauskaa, päinvastoin. Kisakentiltä ollaan saatu monet hienot muistot ja elämykset, puhumattakaan uusista ystävistä. Silti tässä puolen vuoden aikana on käynyt ilmi että ilmankin pärjää. Tosin nyt kun kaikki on mennyt tähän asti näinkin loistavasti, saattaa Hippi vielä päästä virallisiin kisoihin sooloilemaan. Ja silloin ei kyllä nipoteta puomin kontaktista, haukkumisesta tai muusta mistä olen repinyt stressin aiheita aikaisemmin. Ehei, nää menee vaan pitämään hauskaa, virheistä viis.
Kiitos Hippi näistä seitsemästä vuodesta ja toivon että niitä olisi vähintään saman verran vielä jäljellä <3
KLIK! Hipin synttärivideoon
Vaikka tämä on Hipin synttäripostaus, lainaan siitä muutaman rivin ja kirjoitan Flown treeneistä koska mustavalkee on ollut niin kovin taitava. Lauantaina olin hallilla treenaamassa ensi viikonlopun koiratanssikisoja varten meidän esitystä. Ei olla ehditty sitä vielä kokonaan treenaamaan kertaakaan joten oltiin vähän jännän äärellä että miten se mahtaa toimia, viikolla kun ei ehdi enää harjoittelemaan. Yksi huoli posi sillä F teki hirmu hyvin töitä :) Kuunteli tosi tarkasti, vaihtoi kitkattomasti tempusta toiseen, oli hiljaa ja muutenkin tosi innokkaalla ja täsmällisellä päällä. Onneksi tästä treenistä jäi näinkin hyvä fiilis sillä näillä mennään ensi viikonloppuun. Tavoitteena on toki saada vain onnistunutta kehätreeniä, ohjelma on sen verran helppo ja yksinkertainen lapsikoiran ohjelma että saattaapi olla liian simppeli. Mutta toisaalta otin siihen tarkoituksella vain helpot temput jotta kokonaisuus ei kärsisi epävarmemmista liikkeistä.
Tänään oltiin Tiltulla treenaamassa vähän kaikkee. Suurimmat ilonaiheen aiheutti kuitenkin tunnari jota päätettiin vähän kokeilla. Piilotin ekaksi omaa helppoihin piiloihin ja sitten kaadettiin lattialle kasa sukkia/naruleluja/hanskoja ja kapula sinne piiloon. Tästäkin Flow suht hyvin selviytyi joten ei muuta kuin vaikeutta lisää (tarviiko ihmetellä miksi yhden koiran tunnari on ollut hieman ongelmallinen :P ). Laitettiin tämän sukkakasan viereen läjä muita tunnarikapuloita ja taas oma vaatteiden alle piiloon. Flow kävi katsomassa kapulakasaa mutta totesi ettei siellä ollut tutun hajuista kapulaa ja jatkoi hommia kunnes oma taas löytyi. Tästä megapalkka ja jätettiin tunnaritreeni hautumaan seuraavaa kertaa varten.
Hippiäinen on nyt pidetty (suunnilleen) aisoissa 10 päivää. Tuo levossa olo alkaa selvästi jo riittämään sille, ei nuo pienet vartin lenkit oikein riemastuta Hippiä. Se on ollut päivittäin töissä mukana, oon naksutellut sille ja muutenkin oon yrittänyt keksiä korvaavaa tekemistä mutta kyllähän sellainen kunnon revittely metsässä on ihan eri asia. Tässä tilanteessa ei nyt kuitenkaan ole vaihtoehtoja, onneksi ollaan jo kuitenkin voiton puolella ja ensi viikolla pääsee varovasti lisäämään lenkkejä. Tosin eihän sitä voi oikein Flown kanssa pitää vielä hetkeen irti koska Flow tykkää juosta hangessa ja Hippi-pöhelö tietysti menisi perässä. Ihan vielä ei hankitreeni kuulu Hipin ohjelmaan. Haavaa ei käytännössä näe enää ollenkaan, karvat on jo kasvanut päälle. Käsittämättömän siisti haava ja mieletön tahti tuolla karvan kasvulla :)
Flown mielestä tämä tilapäsesti rauhallisempi elämä on myös hieman tylsää joten olen käynyt sen kanssa kahdestaan pelloilla lenkillä. Flow tykkää :) Olen myös Flowlle naksutellut tasapuolisuuden nimissä temppuja. Takajalan nosto on edistynyt harppauksin ja ollaan päästy jo tällaiseen vaiheeseen.
Tuosta olisi tarkoitus seuraavaksi lisätä noston kestoa ja sitten etäisyyttä. Ja sitten toinen jalka työn alle. Hippi on opetellut ristimään etujalkojaan mutta siinä menee vielä tovi ennen kuin temppu on valmis. Voihan sitä tarjoamisen määrää mitä Hippi ehtii esittämään ennen kuin ollaan päästy edes puusta pitkälle. Olen opettanut Hippiä koskettamaan pientä targettia (oikealla tassulla) jonka sitten siirrän toisen jalan päälle. Hyvä kun olen saanut targetin käteen ja laskettua sen Hipin eteen, on sitä jo lämitty molemmilla tassuilla, kaivettu, työnnettyä nokalla, vähän kumarrettu, muristu ja peruutettu, Yritä siinä sitten olla nopea ja naksuttaa vain halutusta toiminnasta. Nämä tassutemput eivät vaan ole Hipin vahvinta alaa. Mutta huvittavaa tämä(kin) projekti on ollut. Ja kyllä siitä vielä valmis temppukin saadaan, ennemmin tai myöhemmin.
Ja ehkä jotkut tarkkasilmäiset ovat huomanneet, on tapahtumakalenterimme herännyt henkiin. Flow pääsi mukaan ihka ekoihin virallisiin kisoihin ever ja osallistuu viikon päästä lauantaina Salossa koiratanssikisoihin freestylen ALO-luokkaan :) Vielä ei olla ehditty kokeilla ohjelmaamme kertaakaan kokonaisuudessaan joten kiirettä pukkaa, jälleen kerran. Ohjelma on onneksi tehty niin helpoksi että toivoisin siitä selviäväni mutta noin muuten tavoitteena on vain käydä katsomassa mitä Flow tuumaa kisatilanteesta.
Tämä koiran toipumisen nopeus isoistakin operaatioista jaksaa kyllä aina ällistyttää. Hipin leikkauksesta on nyt viisi päivää ja koira on omasta mielestään täysin kunnossa. Nyt alkaa todella se varsin jankala osuus kun yritän pitää Hipin levossa vielä puolisentoista viikkoa! Ulkona Hippi on ollut tiiviisti hihnassa mutta haluaa tarpeilleen aina lumipenkkaan joten saattaa kävellä hetken nätisti tien reunaa kunnes yhtäkkiä on hypännyt penkalle ennen kun olen kissaa ehtinyt sanomaan. Sisällä hyppää sängylle jos en ehdi nostamaan, enkä kyllä aina ehdi. Selvästi kaipaa jo nyt tekemistä joten olen naksutellut sille mm. nyökkäämistä. Olen joskus aloittanut tuon tempun opettamisen joten nyt jatketaan loppuun. Käytössä on nenätargetti joka on lattialla ja Hippi edessä istumassa. Nokkii sitten targettia ja palkkaan sen ylös jotta tulee isompaa liikettä. Pitäisi myös opettaa tassujen ristiminen koska tassutemput ovat haastavia Hipille, saa ainakin aivojumppaa.
Eilen olin kouluttamassa temppuja ja päätin ottaa Hipin mukaan jotta saisi häkistä seurata touhuja ja ehkä sitä kautta hieman väsyisi. Flow oli mukana demokoirana ja Hippikin pääsi muutamaa juttua tekemään. Intoa oli enemmän kuin järkeä. Mutta onneksi kotona oli edes vähän väsyneempi toipilas. Flowllakaan ei onneksi ollut enää illalla hirveästi ylimääräistä energiaa parin tunnin koulutussession jälkeen.
Tänään kävin Flown kanssa kahdestaan pelloilla tarpomassa märässä nuoskalumessa. Tuli hiki molemmille. Tai no, ehkä Flowlle hieman enemmän sillä heittelin sille matkalla frisbeetä jota se rakastaa hakea. Lunta oli melkein polviin asti joten Flow oli peltolenkin jälkeen suht poikki. Tähän päälle vielä naksuttelua takajalan nostamisesta niin lopputuloksena on umpiunta nukkuva bordercollie. Reppana on niin helposti väsytettävissä ;)
Hipin haava on ihan käsittämättömän siisti, ihotikkejä ei ole joten haavakaan ei tunnu ärsyttävän Hippiä enää käytännössä ollenkaan. Pitää kuitenkin kauluria silloin kun on ilman valvontaa, äkkiäkös se tuon nuolee huonoon kuntoon.
Tuo alhaalla vasemmalla oleva jälki on kipulääkekatetrista. Järkyttävän nopeasti on karvakin kasvanut, ihan selkeä sänki jo olemassa :)
Tylsääää! Sanoo Hippi
Mä olen edelleen tosi iloinen ja kiitollinen kaikista ihanista tsempitysviesteistä mitä Hipille on tullut :) Toistan itseäni mutta iso kiitos teille kaikille jotka ovat mukana eläneet tämän prosessin aikana!
Toipuminen nääs :) Eilen aamulla tuli puhelinsoitto ja eläinsairaalasta soitettiin että Hippi on kotiinlähtö-kunnossa! Hipillä oli mennyt yö hyvin teho-osastolla. Leikkaushaavassa, ihonalaiskudoksen alla, oli ollut katetri josta oli mennyt tasaisin väliajoin puudutetta jotta haavakipu oli mahdollisimman vähäistä. Poistettu sappirakko lähti patologille tutkittavaksi, samoin maksasta otettiin koepala joka tutkitaan lähes aina tällaisen toimenpiteen yhteydessä. Sappirakon sisällöstä tehtiin myös bakteriologinen tutkimus. Vastaukset tulevat uskoakseni viikon-kahden sisällä.
Hippi oli lähestulkoon oma itsensä kun hain sitä. Tuli häntä tötteröllä hoitajan kanssa teholta kun odottelin sitä tutkimushuoneessa. Kotona oli toki sitten väsynyt, operaatio sekä vuorokausi sairaalaympäristössä niin kuka tahansa olisi hieman tööt kotiin päästessään. Hippi on sietänyt kipulääkelaastaria tosi hyvin, se kun voi aiheuttaa myös melkoista levottomuutta. On ehkä aavistuksen uneliaampi sen johdosta mutta toisaalta ihan hyvä että nukkuu paljon. Reipastuu kuitenkin hetkessä jos tarjoillaan ruokaa tai lähdetään käymään lyhyesti pihalla. Tänään otin haavan päällä olleen suojan pois ja alta paljastui todella siisti leikkaushaava. Hipillä on lainassa puhallettava kauluri mutta vielä en ole sitä pitänyt koska Hippi ei ole kiinnostunut haavasta ja haavan suojana on myös tuollainen ohut verkkopuku. Töissä saa viettää päivänsä häkissä joten siellä joutuu kyllä kauluria pitämään.
Eilen Hippi haki jo pehmoleluaan illalla joten odotettavissa on pitkät kaksi viikkoa kun tää virtapiiri pitäis pitää levossa. No, täytyy vaan kehitellä paljon korvaavaa puuhastelua :)
Miten voikaan yksi puhelu tehdä ihmisestä hyvinhyvin onnellisen? Jo yhdentoista aikaan ell soitti tänään Viikistä että Hipin operaatio oli loppunut ja kaikki oli mennyt hyvin, koira oli nostettu heräilemään. Siitä lähtien, kun olin Hipin eläinsairaalaan aamusta aikaisin vienyt, elin lievässä pakokauhussa ja paniikissa. Hippi sen sijaan jäi reippaasti eläinlääkäriopiskelijan seuraan, katselin lasiovista kun se häntä pystyssä seurasi uutta kaveriaan kohti valmisteluhuonetta. Olin sanonut aikaisemmin tutkimushuoneessa että pistä käsi taskuun niin saat ahneesta sheltistä kaverin loppupäiväksi ja Hippi tohkeissaan lähti vieraan matkaan ruoan toivossa... Sheltit ja niiden loputon ahneus...
Operaatio oli siis sujunut suunnitelmien mukaan. Sappirakko oli tosin näyttänyt hieman ärtyneeltä. En nyt tarkalleen muista mitä kirurgi sappirakosta kertoi, osa puhelusta meni hieman ohi mutta eiköhän kotiutuspapereissa ole kirjoitettu tarkemmin joten lisäilen sitten tänne. Päivänselvää on kuitenkin se että operaatio oli täysin välttämätön. Olisi todellakin ollut vai ajan kysymys milloin sappirakko olisi revennyt. Pelottavaa on se ettei oireita käytännössä ollut ja jos en olisi ollut hieman ylihysteerinen Hipin suhteen, olisi tämä vaiva voinut jäädä diagnosoimatta. Ja se olisi ollut kohtalokasta Hipille.
Hippi jää tulevaksi yöksi teholle. Sillä on haavassa kipulääkekatetri josta saa tasaisesti puudutetta leikkaushaavaan. Huomenna Hipin pitäisi sitten päästä kotiin :) Soittavat yöllä vain siinä tapauksessa että jotain ongelmia on ilmennyt joten tällä kertaa täytyy toivoa ettei puhelua kuulu kuin vasta aamulla jolloin sovitaan kotiutuksen ajankohdasta. Onneksi mulla on huomenna vapaapäivä niin saadaan Hipin kanssa toipua tästä koettelemuksesta. Kahden viime yön aikana oon nukkunut yhteensä noin nelisen tuntia joten vapaapäivä tähän väliin sopii paremmin kuin hyvin. Tää koko episodi on kyllä stressannut niin paljon ettei mitään rajaa.
Mummelit ovat viihtyneet hoidossa, Flow menee vasta huomenna työkaverilleni. Olisi ollut tympeä ilta tänään ilman yhtään koiraa jos Flowkin olisi jo hoidossa. Tosin Flow-parka on ollut hieman hukassa yksinään, ei ole varmaan koskaan ollut näin pitkään ilman shelttikavereitaan.
Kiitos kaikille Hippiä tsempittäneille ja mukana elämisestä, olette ihania :) Nyt täytyy vaan toivoa että kaikki menee jatkossakin hyvin ja rakas pikkumusta toipuu ennalleen <3
Tiistaina on päivä jota tässä on odoteltu koko tämä vuosi, Hipin operaatio. Viikonloppu on mennyt vähillä unilla ja painajaisilla. Yksi toive on jäljellä, että kaikki menee hyvin ja Hippi pääsee kotiin mahdollisimman pian. Mutta koska olen perusluonteeltani hyvin pessimistinen ihminen, on kaikki mahdolliset vaihtoehdot käväisseet mielessä vaikka niitä ei aktiivisesti haluaisi ajatellakaan.
Huomenna lähtee Kirppu ja Panda hoitoon ja Flow sitten tiistaina. Hippi saa olla sitten rauhassa parit ekat päivät. Mä niin toivon ettei leikkauksessa tarvitsisi avata rintaonteloa, sen jälkeen koira on kyllä kovin kipeä. Toivottavasti se typerä sappirakko on helposti "saatavilla"...
Aamulla säikähdin kun koirien riekkuessa pellolla alkoi jostain lennellä veripisaroita. Alkuun oli vaikea nähdä kenestä veri oli lähtöisin mutta sitten lopulta jäljet johtivat Hippiin. Tutkin siltä kynnet ja tassut mutta missään ei näkynyt mitään. Laskin sen alas sylistä ja edelleen verta pirskotteli jostain. Sitten huomasin että verihän tuli sen hännästä! Hännänpäästä pirskahteli pisaroita aina kun se heilutti häntää eli koko ajan. Hieman aikaisemmin Panda oli yrittänyt tarttua Hippiä hännästä kun se juoksi ohi. Ilmeisesti oli sen verran saanut napattua että iho oli mennyt rikki. Hännästähän tulee paljon verta vaikka nirhauma olisi pienikin. Kotona leikkelin sitten hännästä karvoja ja pieni haava löytyikin ihan hännänpäästä. Putsasin sen desinfiointiaineella ja nyt täytyy taas pitää peukut pystyssä ettei nirhauma tulehdu. Oli kyllä onneksi ihan tosi pieni. Mutta että piti tällainenkin tapahtua nyt!
Eilen oltiin käymässä Karon luona katsomassa supersuloista Draamaa, pientä bc-pentua. Flow oli niin iloinen uudesta ystävästä eikä riemusta meinannut tulla loppua millään. F pääsi välillä pennun aitaukseenkin rauhoittumaan kun olisi leikkinyt ihan hulluna taukoamatta. Juu, onhan se vuoden ikäinen mutta henkiseltä kehitykseltään hieman vielä perässä :D Pikkupentu ja isopentu leikkivät varmaan tunnin painileikkejä. Draama pääsi hyvin sohvapöydän alle hammastelemaan, Flow mahtui sinne vain etuosastaan vaikka teki kyllä kovasti töitä että olisi mahtunut kokonaan... Hitsi miten hauska oli seurata kakaroiden touhua. Yritin ottaa kännykällä kuvia mutta eihän se pysynyt mitenkään mustavalkoisen hyrrän perässä. Näistä kahdesta tulee varmasti vielä hyvät kaverit!
Huominen pitäisi vielä malttaa odotella, tiistaina on aikainen herätys kun Hipin pitää olla Viikissä 7:30. Pitäkäähän peukut pystyssä että tiistaina kaikki menee hyvin ja pikkumusta pääsee nopeasti kotiin toipumaan!
