Tee se takaperin

Jatketaan videolinjaa. Hipillä on haaste oppia pujottelemaan takaperin, siis agilitykepit. Tässä pätkä ekoista treeneistä joissa aloitimme luonnollisesti heti kuudella kepillä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelemme tätä vuotta ja vastaanotamme vuoden 2015 (tosin tuo ihana puuterilumi on taas historiaa ja tilalla on ällöä loskalunta).

Perinteitä kunnioittaen

Joulupyhinä on perinteisesti treenailtu. Tällä kertaa temppuja!

Joulun toivotukset

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Nää kaks sankaria odottelevat jo kovasti kaikkia lahjoja. Ovat olleet omasta mielestään kovin kilttejä joten toivottavasti lahjamäärä on myös sen mukainen.

Sunnuntaina käytiin perinteisissä joulutreeneissä DreamTeam-areenalla Sallan ja westieiden kanssa. Meillä ei ole mitään valmista ohjelmaa treenattavaksi, ainoastaan pieni aavistus mitä ehkä tehdään. Tähän ajatukseen tarvittaisiin uusia temppuja joten niiden oppiminen sanelee aika pitkälti sen, milloin tämä mahdollinen ohjelma olisi valmis. Voipi olla pidempi projekti mutta ens vuos tulee olemaan anyway hieman välivuosi kisaamisen kanssa kun pääsin mukaan koiratanssin ylituomarikurssille.
Pari viikkoa sitten tein reippaan päiväreissuun Ouluun missä järjestettiin ylituomari1-kurssi. Tuo 1-osa on pakollinen ennen lajikohtaisia koulutuksia joten ei muuta kuin yöjunalla Ouluun ja lentäen takaisin. Alkuvuodesta alkaa koiratanssituomarikoulutus ja siinähän sitten meneekin viikonloppuja koulutusten ja harjoitusarvosteluiden parissa. Varmasti rankkaa mutta epäilemättä myös kovin antoisaa. Kiva päästä vaikuttamaan lajiin tätäkin kautta.

Hipillä on ollut käynnissä lihotusprojekti. Haimatulehdusten takia rasvattomampi ruokavalio ei tunnu riittävän vaan se on ollut koko syksyn tosi hoikka. Nyt olen sitten lisännyt sille kevyiden lihojen kaveriksi paljon riisiä ja raejuustoa josta se saisi energiaa muttei rasvaa. Rasvan määrän kanssa olen ollut edelleen tosi tarkkana jotta haima saisi olla rauhassa. Ruokintamäärät ovat olleet melkoiset mutta siitähän sheltti vain kiittää. Projekti on nyt tuottanut tulosta ja Hippi onkin saanut 300g lisää painoa. Harvinainen ongelma kohta 9 vuotiaalle, leikatulle shelttinartulle mutta toisaalta Hippi on aika menevä tyyppi eikä tuollainen köykäinen ruoka oikein riitä. Tää ruokinta on kyllä melkoista tasapainottelua tällä hetkellä. Alkuvuodesta otetaan kontrolliverinäytteet jolloin näkee mitä arvot sanovat tällaisesta ruokinnasta. Hippi itse on ihan mielettämän pirteä. Melkeinpä tuntuu että se on sitä villimpi mitä enemmän ikää tulee.

Flow jatkoi eilen tevälle sattuu-linjaansa. Aamulenkillä oli juossut jotain päin koska sisällä huomasin että sen rinnuksista oli aika ilkeän näköisesti irronnut nahka. Leikkasin karvat pois ja alue oli sellainen euron kolikon kokoinen jossa reunassa selkeä pistokohta. Oli siis törmännyt (taas) johonkin. Onneksi iho ei ollut repeytynyt pahemmin. Ei muuta kun jälleen kerran Vetericyn-hoitoa haavaan. Ja hyvä tuote onkin, tänään haava oli kuiva ja paljon pienempi. Puhallettava kauluri piti laittaa sillä F mielellään nuolisi sitä. Ihme tyyppi kyllä kun pitää juosta noin aivottomana että teloo itteään vähän väliä.

Harmaan eri sävyistä kohti kirkkaampaa

Tää mälsä jatkuva harmaus on näköjään komplisoinut blogikirjoitteluakin. Nyt kelpais jo pakkaset ja pieni lumisade! Mitähän kaikkea tässä välissä on tapahtunut? Hippi pääsi hammashoitoon ja kun se kuunneltiin ennen anestesiaa, kuuli eläinlääkäri sydämestä sivuäänen... Hipiltähän kuului useampi vuosi sitten erikoinen "narahdus" jonka takia se silloin ultrattiin ja pumppu todettiin varsin toimivaksi. Nyt tää sivuääni oli selkeämpi suhahdus. Mitään oireita ei tämä sivuääni ole aiheuttanut mutta silti vien Hipin taas ultraan jotta nähdään miten sydän tällä hetkellä toimii. Jos sydämestä löytyy mitään merkkejä toiminnan vajeesta, jää Hippi eläkkeelle agilitysta. Vaikka se menee tällä hetkellä ihan yhtä aivottomasti kuin aina ennenkin, en halua ottaa sitä riskiä että ylimääräinen rasitus aiheuttaisi ongelmia. Se saa riekkua lenkeillä toki ihan niin paljon kuin halua. Olisi ollut hienoa vielä kisata Hipin kanssa, kun se on muuten hyvässä kunnossa, mutta Hipillä on hieno ura takana eikä mikään vie meiltä muistoja monista mahtavista kisareissuista.

Itse hammashoito meni hyvin, viime vuonna pienen ientaskun muodostanut oikea ylä M2 hammas oli nyt hieman liikkuva joten se päädyttiin poistamaan. Pyynnöstäni myös vastaava hammas vasemmalta puolelta poistettiin sillä noiden hampaiden harjaaminen on hankalaa kun siinä on isomman puruhampaat edessä ja alue on muutenkin todella ahdas. Eikä koira noita hampaita tarvitse. Sitäpaitsi Hipin suussa on turha pitää yhtään hammasta joka potentiaalisesti keräisi tulehdusta ympärilleen. Tulehdus suussa ja sitä kautta elimistöön pääsevät bakteerit rasittaisivat entisestään mm. sydäntä. Näiden lisäksi yhdessä etuhampaassa oli epäselvä alue joka oli joko murtuma tai syöpymä. Koska ainakin syöpymä voi olla kipeä, poistettiin tämäkin hammas samalla. Nyt Hipillä on astetta harvempi hymy. Muuten hampaat olivat hyvässä kunnossa, toki hyvin kuluneet kovasta käytöstä johtuen.

Nököhammas


Flow kävi ennen messarin koiratanssikisoja treenaamassa ahkerasti HTM:ää sillä olimme varalla siinä kisoihin. Meidän mittapuun mukaan olimme super-ahkeria, kolmet treenit viikon sisään! Tosin tämä aherrus oli vähän turhaa kun paikkaa emme saaneet :P Keskiviikon agilitytkin menivät harvinaisen hyvin, saatiin tehtyä yllättävän hallittua pätkää! Rimoja tippuu jos kehun tai muuten vai puheella häiritsen. Flow jää herkästi kuuntelemaan ja sitten loppuu keskittyminen hyppyihin. Siispä olen opetellut ohjaamaan hiljaa. Ei ole helppoa. Kohta voisi katsoa taas jotkut agilitykisat. Tosin tämä taitaa mennä joka tapauksessa ensi vuodelle mutta ehtiipähän vähän vielä treenata.

Messarin koiratanssikisaan mentiin aika kylmiltään. En ollut treenannut ohjelmaa Norjan jälkeen käytännössä ollenkaan. Tavoitteena olikin vain testata toimiiko koira treenitauon jälkeenkin samalla tavalla jos vaan käskyttää selkeästi. Ja toimiihan se! Olen tässä(kin) lajissa lopettanut turhan höpöttämisen ja keskittynyt vain olelliseen käskytykseen. Flowlle tämä tuntuu tuovan vielä enemmän keskittymistä ja harmoniaa peliin mukaan eikä sellaisia pyörimishyörimiskohtauksia tullut lainkaan! Erityisen ilahduttavaa oli myös huomata se, että vaikka olemme nyt tehneet ohjelman neljä kertaa reilun kuukauden sisään, ei Flow edelleenkään ennakoinut asioita tippaakaan vaan teki yhtä tarkkaa työtä kuin ennenkin. Itse räpelsin ohjelman lopun kun en vaan saanut ufon kanssa pysymään paikoillaan vaan se tippui kahdesti... Voihan nolous. Kerran kävin sen nostamassa mutta sitten ajattelin että siinähän räjähti!

Hauskasti näkyy screeniltä keskittynyt bc Kuva: Hanna Maines


Näistä kahdesta kuvasta kiitos Riikka Henrikssonille :)


Pisteitä saimme 186,67 jolla ansaittiin vuoden kuudes serti ja samalla luokkavoitto.


Koska messarissa on hieno kuvauspaikka, piti mustavalkee viedä sinne kaikkien näyttelypuudeleiden sekaan pönöttämään.


Jos miettii Flown koiratanssi-uraa, on se yhdellä sanalla sanottuna ällistyttävä. Flow on nyt kilpaillut vajaan vuoden voittajaluokassa ja sillä on kasassa viisi tavallista kisaa joista kaikista serti voiton kerra, Suomen mestaruus, serti Ruotsista, MM-joukkuehopeaa, MM-7 yksilöistä, PM joukkuekultaa ja PM yksilöpronssia. Ja koira ei ole vielä edes kolmea vuotta! Miten ihmeessä tässä kävi näin? Meidänhän piti vain puuhastella tätä lajia koska omistaja tykkää opettaa temppuja. Ja koira tykkää tehdä temppuja. Ei meillä ollut koskaan mitään kisatavoitteita mutta silti kilpailuissa on kiva käydä testaamassa mitä kotona ollaan opittu. Silti tärkeimpänä opittuna asiana pidän ton koiran asennetta. Miten ihmeessä se voi tehdä kisa toisensa jälkeen hallittuja suorituksia joissa vaihtelee valtaisa vauhti ja suunnaton keskittyminen pieneen piperrykseen? On se melkoinen tyyppi.



Messariviikonlopun jälkeen kotona oli väsynyt koiruus.


Hippi taasen ei ollut väsynyt vaikka sekin oli messarissa mukana (salakuljetettuna, hyihyi). Se halusi vaan leikkiä! Ja leikkiä <3 Hippi ainakin tietää että ikä on vain numeroita.