maanantai 20. tammikuuta 2014

Flow 2 vee



Mustavalkee alkaa olemaan ikänsä puolesta jo ihan aikuinen! Kaksi täyttä vuotta on Flowlla jo takana mutta tuo koiramaailman Peter Pan ei onneksi ole menettänyt lapsenomaista asennettaan kaikkiin ja kaikkeen :) Flowsta on kuoriutunut ajan kanssa ihan mahtava harrastuskaveri joka on kuitenki maailman helpoin kaveri arjessa. En voisi enempää koiralta toivoa.




Sen verran lainaan Flown synttäripostausta muihin juttuihin että lauantaina piipahdettiin Turun KV-näyttelyssä. Panda pääsi kehään ja Hippi koiratanssinäytökseen. Olin erinomaisen valmistautunut kun saavuin näyttelypaikalle, kotiin unohtui niin Pandan numerolappu, näyttelyhihha kuin kunnon harjakin. Onneksi saatiin tarvittavat välineet kehän laidalta lainaan, kiitos :) Panda oli kehäss taas kovin innoissaan ja ihan mahdottoman kuriton. Komensi, puri hihnaa, hyöri ja hääräsi sekä käyttäytyi juuri niin kuin 12.5 vuotiaalta EI odottaisi. Toisaalta mieluummin niin kuin perässä vedettävä veteraani. Mä en (edelleenkään) ota näitä näyttelyitä niin vakavasti joten jos Panda haluaa hihhuloida niin sitten Panda hihhuloi.
Tuomarina oli Jaana Hartus joka on Pandalle antanut jopa sertin joskus! Kehui Pandan kuntoa kovasti ja sanoi iän näkyvän jo kuonossa ja päässä. Tosin sanoin ettei Pandalla ole koskaan mikään vahva kuono ollut. Tulokseksi saatiin erinomainen ja kilpailuluokassa Panda hävisi kahdelle muulle kilpakumppanilleen. Erinomainen mummokoira <3
"Vetreässä kunnossa esiintyvä yli 12v narttu. Hyvä rungon muoto ja riittävä luusto. Ikä näkyy jo päässä. Kapeahko kuono ja pyöreyttä kallossa. Hieman luisu lantio. Liikkuu vielä joustavalla, vetreällä askeleella. Hyvin säilynyt väri"

Hipin esitys meni varsin hyvin. Musiikki oli ihan tosi kovalla ja jouduin sanomaan käskyt tosi kovalla äänellä. Kerran taisi haukahtaa mutta ohjelmassa on edelleen pari epäsujuvaa kohtaa joihin tarttis keksiä jotain. No mutta hei, vielä on viikko aikaa (ja ulkona pakkasta joten turha kuvitella että alkaisin ihan treenaamaan). Pääsin kuitenkin palkkaamaan vaikeissa kohdissa joten se on aina plussaa.

Eilen Panda-supermummo löysi mun autonavaimet jotka olin vahingossa tiputtanut pellolle kaivaessani taskusta kännykkää. Kävin päivällä etsimässä niitä Flown kanssa tuloksetta. Illalla ajattelin sitten ottaa mummelin mukaan ja kas kummaa, sehän löysi ne :) Panda on kerran ennenkin löytänyt ne hallin pellolta jossa oli polveen asti puuterilunta. Itseoppinut esine-etsijä :)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Joskus ne yllättää


Ihana flunssa kaatoi sängyn(=sohvan)pohjalle joten koirilla on ollut kerrassaan tylsä viikko. Pääsivät eilen tän viikon ekalle metsäpyrähdykselle kun muuten liikutukset ovat rajoittuneet lähipellolle jossa Flow on saanut juoksuttaa shelttejä laukkaympyrällään. Tällaisissa tilanteissa tuo järjetön juoksentelu toimii erinomaisesti. Yllättävää oli se, että ekana alkoi tylsistymnen näkymään Hipissä. Flow tyytyi nukkumaan 24/7 mutta Hippi alkoi olemaan toimintaa vailla. Muutamat naksutteluhetket eivät auttaneet tässä tilanteessa vaan Hippi mm. ekaa kertaa elämässään kaiveli öisin puruluita esille. Siis WTF! Yhtenä yönä kaivoin sen suusta kolmesti luun ja laitoin sen yöpöydälle mutta silti se oli aamulla taas ilmestynyt sänkyyni. Onneksi flunssa alkaa helpottamaan niin pääsee shetlantilainenkin taas normitouhuihin kiinni.

Eilen Hippi pääsi puuhastelemaan Piskipajalle tutustu koiratanssiin-koulutukseen. Tuo kurssi oli tarkoitettu ehkä enemmän aloittelijoille mutta toisaalta se oli halpa ja pääsi lämpimään halliin joten sinne siis. Ja häiriö on aina häiriötä joten puuhailin Hipin kanssa omia juttuja. Edessä sivuttain kävely ei ole oikein edennyt haluttuun suuntaan, Hippi kääntää helposti menosuunnan vinoon joten päätinkin muuttaa sen eteenpäin kävelyksi. Jos joku asia ei toimi, vaihda se ;) Edessä kävely näyttää varsin hassulta kun Hippi liikkuu silleen sykäyksittäin kauhealla vauhdilla.
Alkuun olin suunnitellut ottavani Flown tuonne harjoittelemaan HTM:ää mutta sepäs aloittikin juoksut joten samalla jää myös Janakkalan kisat välistä. No ovatpa sitten puoleksi vuodeksi ohi.

Tänään käytiin illalla omissa treeneissä. Koska pakkasta oli -8 niin otettiin vaan pikkujuttuja. Hippi sai lähinnä hakea muutamat kepit, treenata HTM-vaihtoja ja yrittää kävellä mun edessä. Tämäkin asia vaatii kyllä vielä aika paljon hinkuttamista... Tosin kisathan on jo kahden viikon päästä joten voi olla että ohjelman alkuun pitää vielä keksiä hätäsuunnitelma C.

Flown kanssa piti tehdä ohjureilla vähän keppejä mutta alkuun päätin ihan huvikseni kokeilla mitä F tekisi jos sen vaan käskyttäisi kepeille. Ja se pujotteli. Kaikki kepit :O Olin niin hämmästynyt että ensimmäinen kommenttini oli "ei sen kuuluisi osata tätä". Ja tokihan piti kokeilla toisen kerran ettei kyseessä ollut joku omituinen sattuma. Ja kolmannenkin kerran. Flow pujotteli joka kerta loppuun asti! Toiselta puolelta meni sekaisin mutta en ota siitä kauheasti paineita, Flown kun ei oikeasti kuuluisi osata pujottelua. Sehän on tehnyt ohjureilla alle 10 kertaa, viimeksi kaksi viikkoa sitten jolloin otettiin peräti 4 ohjuria keskeltä pois. Ja nyt se teki hyvällä rytmillä ilman yhtään ohjuria. Flow osaa välillä yllättää. Paljon! Meidän treenitahti on ollut niin hidasta etten uskonut sen ihan heti oppivan pujottelua, onneksi koira oli eri mieltä.
Se yllätti myös oikealla seuraamisessa. Nyt yllättäen pystyi ottamaan kädet sivuille suoraan ja seuraaminen oli silti iloista ja paikka piti hyvin. Mitä ihmettä, kuin nää nyt tälleen alkaa loksahtelemaan paikoilleen?? Ehkä tää oli ton saikun ja totaalilevon syytä. Flow pelkäsi ettei pääse enää tekemään ellei ala tekemään asioita niin kuin Hippi on näyttänyt ;)

Kuvatodistetta, Flow oikeasti pujottelee!



Loppuun yksi huono kuva tältä päivältä kun aurinko paistoi ehkä viiden minuutin ajan. Tai ei se paistanut mutta pilviä oli vähän vähemmän edessä. Tästä kuitenkin näkee tuon turkin jonka Hippi on itselleen kehittänyt. Sanoisin, että ollaan aika normaalilla tasolla jo :)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vilkaisu menneeseen ja nokat kohti tulevaa


Onpas ollut jotenkin erityisen hankalaa kirjoittaa mitään muisteloita viime vuodesta. Suurin syy siihen varmaan on ollut se, että viime vuoteen kuului paljon sairastelua sun muuta ei-niin-mukavaa. Olihan siellä toki hyviäkin asioita mutta yksi suurin surun aihe oli tietysti Kirpun lähtö pilven reunalle. Ei mummeli ollutkaan ikuisesti täällä vaikka niin tietysti toivoin.

Paras mahdollinen mummokoira <3 Suuri on ikävä!

Hipin sappirakon poistoleikkaus oli toinen iso juttu viime vuodelta. Vaikka olin ehtinyt sitä pelkäämään kovasti etukäteen, meni kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin ja pikkumusta toipui ennätysnopeasti ollen edelleen sama riehakas itsensä. Tämän lisäksi päästiin vielä takaisin kisa-areenoillekin, tosin koiran toipuminen oli se tärkein asia.
Vaikka Hippi elää kohtuullisen rämäpäistä elämää, ollaan vältytty erinäisiltä ontumisilta yms, siis ennen viime vuotta... Ensin oli pahempi lihasrevähdys jonka takia koira kuvattiin toistamiseen kokonaan. Tämän takia pidettiin pitkä sairasloma kunnes heinäkuussa todettiin varvasmurtuma. Ja ei kun lepoa taas. Uskomattoman paljon huonoa onnea sisältyi viime vuoteen. Siihen nähden oli hienoa, että päästiin jopa 18 agilitystarttia juoksemaan joista nollia oli 7kpl. Ohjatuissa treeneissä emme käyneet viime vuonna kuin kerran joten ihan normaali radantekeminen tuntui välillä olevan vähän hukassa. Enkä usko että tämä asia tulee muuttumaan sillä Hipillä on vain omatoimitreenipaikka tälle vuodelle. Ihan kauheasti ei olla ratoja rakenneltu näissä treeneissä.

Tokon osalta käytiin yhdessä kaksissa kokeissa josta eka meni kikkailun piikkiin ja toisesta 2-tulos kun tunnari nollaantui. Tämä oli taas pienestä kiinni, niin kuin aina.

Koiratanssissa Hippi kisasi yhdet kisat kun reippailtiin ihan Ouluun asti. Täältä eka KUMA avoimesta luokasta vaikka Hippi oli hieman, öh, no oma itsensä.

Ja saihan Hippi viime vuonna ekaa kertaa kevyemmän kesätukan! Tuskin jää viimeiseksi nakukesäksi, niin paljon helpompaa Hipillä oli helteillä. Se ero koirassa on vaan niin huomattavissa. Ja karva kasvoi yllättävän nopeasti ihan entisenlaiseksi.


Tämä syksyltä, ihan tuoretta tukkakuvaa ei ole kun kelit ovat olleet niin harmaita...


Pandalla oli myös hieman huonoa tuuria. Aivoverenkierto(?)häiriöt, jotka ovat aiheuttaneet sokeutumista, ovat kiusanneet. Silmät ovat kahdesti tutkittu täysin terveiksi joten silmistä nämä kohtaukset eivät ole johtuneet. Nämä alkoivat pääsiäisenä, syksyllä oli muutamia lyhyen ajan sisään mutta nyt ei taas ole ollut pariin kuukauteen. Onneksi. Syksyllä Pandalla oli myös hemorraaginen gastroenteriitti joka meinasi viedä mummelin kokonaan, onneksi tehohoidolla toipui.
Mikään ei ole niin inhottavaa kuin sairasteleva koira...


Flown viime vuoteen mahtui ensimmäiset koe- ja kisakäynnit sekä terveustarkit. Koiratanssikisoissa debytoimme Flown ollessa juuri vuoden täyttänyt. Sieltä KUMA varsin sujuvalla esityksellä. Oulun kisoissa myöskin sujuva esitys ilman suurempia virheitä mutta jostain syystä tuomarit eivät tätä suoritusta arvostaneet ja KUMA jäi parin pisteen päähän.
Alkukesästä kuvattiin luusto joka olikin terve, jippii.
Tokon joukkueSM-kisoissa debytoitiin alokasluokassa. Sieltä kakkonen kun ohjaaja teki yhdessä kehässä väärän liikkeen...
Heinäkuussa oltiin eksoottessa yötokossa ja yhden aikaan yöllä F tokoili 191 pistettä.
Elokuussa oli toiset avoimen luokan koiratanssikisat ja sieltä napsahti KUMA. Kisakausi koiratanssin parissa loppui messariin varsin mukavalla tavalla kun saatiin toinen KUMA, voitettiin luokka ja siirryttiin voittajaluokkaan. Flow oli kuin kotonaan isossa kehässä!

Kuva: Hanna Maines


Jos jotain toivon tältä vuodelta niin koirille terveyttä! Tavoitteita en ala sen suuremmin listaamaan, tehdään se mitä huvittaa ja nautitaan jokaisesta hetkestä. Helmikuussa Flow kokeilee tassujaan koiratanssissa voittajaluokassa ja Hippi palaa HTM:n pariin, ainakin yhden kisan verran. Tokossa Hippi jatkaa edelleen satunnaista treenaamistaan ja jos sen ansiosta ei ykköstä voittajaluokasta tule, niin sitten ei tule.

Agility tulee olemaan mun ja Hipin terapialaji, sitä tehdään omalla tasollamme suurella sykkeellä eikä tuloksilla tule olemaan suurta painoarvoa.