Jouluntoivotukset

Rauhaisaa joulua kaikille lukijoille! Syökää hyvin ja laiskotelkaa.

Dio 3 vuotta!

Rokkitukka täyttää tänään jo kolme vuotta!



Synttärisankari saa lahjaksi treenailla kapulan pitoa, miten lystiä!

Ja Hipin huulipatin patologin tulos tuli, täysin vaaraton liikakasvu. Tulipahan siihenkin varmuus, mielenrauhasta on aina kiva maksaa pieni eurosumma.

Jo joulukuu

Ehkä tää pimeä aika tyrehdyttää kirjoitusinnonkin kun taas on vierähtänyt huomaamatta pitkä aika ilman tekstejä. Toisaalta tähän vuodenaikaan harrastuksetkin ovat enemmän tai vähemmän tauolla.

Hipillä oli taas parisen viikkoa sitten haimatulehdus. Tai no, oireet olivat taas lähes olemattomat, muutamana peräkkäisenä päivänä oksensi ruoat mutta muuten oli kokoajan virkeä eikä lainkaan samanlainen kuin keväällä. Päätin kuitenkin lähettää haimatestin ja tulos olikin järkyttävän korkea, arvo oli yli 2000 kun >400 on positiivinen tulos. Kroonistahan tuo on Hipillä joten nyt sille on lisätty raaka possun haima ruokavalioon pysyvästi. Mä en enää oikein näe ruokinnalla olevan näihin korkeisiin arvoihin vaikutusta sillä Hippi on syönyt vähärasvaista ruokaa jo vuosia. Toivottavasti tuo possun haima tasoittaisi tilannetta. Nythän en kevään sairastelun jälkeen kontrolloinut tuota cPL-arvoa joten varmaksi en osaa sanoa, oliko se laskenut Hipillä vai onko sillä se jo kroonisesti koholla. Nyt arvo kontrolloidaan parin viikon sisään jotta nähdään mihin se normitilassa laskee. Koko tämän ajan Hippi on ollut äärimmäisen pirteä ja raivostuttavan riehakas. Helppoa seurailla tuollaisen koiran oireilua...

Pari viikkoa sitten löysin myös Hipin huulesta pienen (oikeasti pienen) patin. Koska hysteerinen omistaja, poistettiin patti seuraavana päivänä ja laitettiin patologille. Hippi on onneksi niin kiltti että antoi puuduttaa huulen hereillä ja patti saatiin siitä ongelmitta silpaistua irti ilman rauhoitusta. Tulos tullee näinä päivinä.

Patti on siis tuo pieni, nuppineulan päätä pienempi vaalea knööli.


Dion kanssa päätin lykätä koiratanssikisoja vähän enemmän hamaan tulevaisuuteen. Turhaan sen kanssa käy kisaamassa ilman päämäärää, mieluummin harjoittelee monipuolisempia liikkeitä ja pidemmän pätkän tekemistä. Kisaamaan ehtii myöhemminkin. En mä jaksa kisata vaan kisaamisen ilosta. Diolle olisi niin paljon uutta opeteltavaa, täytyy vaan päättää mitä lähteä työstämään. Ja koska en ole saanut sitä päätettyä, emme ole opetelleet oikein mitään. Logiikka. Paitsi seisomista ollaan treenattu sisällä! Seisomisen opettaminen on jotenkin tylsää joten olen lykännyt sitä onnistuneesti mutta tarvitseehan sitä vaikka jo rallytokossa. Myös pieni toko-innostus on jostain todella syvältä nostanut hieman päätään. Johan tässä on lajin parista oltu pois nelisen (?) vuotta. Jos vaikka kävisi ensi vuonna Dion kanssa alokasluokassa.

Messarissa tuli pyörähdettyä kaikkina kolmena päivänä. Tänä vuonna ei onneksi ollut omia koiria mukana vaan sai rauhassa (rauhassa ihmispaljoudessa...) käydä vain oleelliset asiat kurkkimassa. Perjantaina menin paikalle vasta töiden jälkeen ja se olikin hyvä ratkaisu sillä yleisöä oli enää vähän paikalla joten sai shoppailla huomattavasti vaivattomammin. Mitään en mukamas tarvinnut mutta silti tulin kotiin useamman kassin kanssa. No nyt on koulutusnameja ja luita hetkeksi. En ollut ajatellut mennä joka päivä paikalle mutta jotenkin löysin itseni kolmena päivänä messarista. Onneksi tämäkin tapahtuma on vain kerran vuodessa. Sunnuntaina ostin halvalla uuden pedin koirille, iso ja paksu peti maksoi vain 17e. Ainakin Flow tykkää.

Marraskuun mietteitä

Ilmassa havaittavissa jälleen kerran isojen kisojen jälkeistä oleilua ja eleilyä. Nyt ei taas tarvitse hetkeen treenata isommin, pienet jutut pääsevät taas pääosiin. Pitäisi taas miettiä mitä jatkolta haluaa. Mitkä ovat ne kisat, joihin Flow menee ensi vuonna. PM-kisat ovat Suomessa joten niissä selviäisi matkusteluitta. MM-kisat ovat Belgiassa. Lähteäkö sinne vai ei? Sitä ei tarvitse onneksi nyt päättää vaan voi miettiä rauhassa mahdollista lomaa ja rahoitusta niihin geimeihin.

Entäs sitten sheltit? Hippi haluaisi johonkin HTM-kisoihin mutta ehkä yritämme vasta ensi vuoden helmikuun kisoihin. Diolle tarvitsisi myös miettiä seuraavaa ohjelmaa. En halua kisata vaan kisaamisen ilosta joten palikkaohjelmamme on tehtävänsä tehnyt ja sillä on kisaura hienosti korkattu joten se saapi jäädä unholaan. Jos menen Dion kanssa suoraan AVOon, täytyy sen hallita enemmän liikkeitä. Onko edes järkevää ajatella kolmen kuukauden riittävän uusien liikkeiden opettamiseen? Onneksi sitäkään ei tarvitse nyt päättää vaan voi rauhassa katsoa miten liikkeet etenevät. Työn alla on takaperin pujottelu, jolle toki on tehty pohjia jo ihan pentuna. Se vain jostain syystä jäi siihen pohjavaiheeseen mutta nyt ollaan treenattu sitä sisällä vähän enemmän ajatuksella. En halua kuin pari liikettä samanaikaisesti työn alle joten vielä pitäisi päättää mitä seuraavaksi.

Hipin kanssa olisi ollut kiva korkata rallyn MES-luokka mutta se jäänee ajatuksen tasolle. Tyyppi käy niin kierroksilla ja tekee ihan omiaan mitä enemmän ikää tulee. Vaihtelee muunmuassa ihan randomilla seuraamispuolia selän takana enkä mä raaski sille asiasta huomauttaa koska se on Hippi. Ehkä me vaan keskitytään HTM:ään ja kikkailuun. Toki HTM:ssäkin ongelmia aiheuttaa Hipin puskeminen ja vinkuminen mutta eipä meillä enää mitään tulostavoitteita ole. En ala enää uusia positioita opettamaan ja vanhojenkin suunnat ovat vähän niin ja näin. Olkoot, koira on kohta 12 joten eiköhän se saa jo tehdä mitä haluaa. Tai onhan se tehnytkin niin ehkä koko elämänsä :P Olisi silti hienoa viedä edelleen intoa pursuva veteraani kisakehiin näyttämään nuoremmilleen mallia oikeasta asenteesta.

Flow on treenaillut kotona frontissa hypähdyksiä. Ei oo helppoa kun pää meinaa väkisin kääntyä taaksepäin. Tietysti olisi helpompaa, jos käyttäisi jotain targettia etujaloille mutta ollaan onneksi saatu pientä edistymistä aikaan ihan vaan pitämällä pään suunnan kriteeristä kiinni. Sivuaskeleissa toinen suunta on aika hyvällä mallilla, pystyy vaihtamaan suuntaa pelkästä käskystä mutta huomaa miten se eka suunta on niin paljon vahvempi. Flow liikkuu kyllä ihan hyvin tähän uuteen suuntaan mutta sen paino on selvästi toiseen suuntaan, mieli tekisi mennä sinne mutta pyyntö käy toisaalle. Ei oo helppoo!

Neljännen kerran unelmista totta

Pitäisikö olla huolissaan kun aina jaksaa yllättyä oman koiransa tekemisistä? Siis positiivisessa mielessä. Ehkäpä peruspessimistinen luonteeni ei anna itseni ajatella etukäteen sitä kuinka taitavat koirat mulla on. Ihan jokainen. Ja vaikka Flow on treeniolosuhteissa nykyään hieman hulvattoman vallaton, skarppaa se edelleen kisatilanteissa ihan käsittämättömällä tavalla.

Lauantaina lähdettiin Janakkalaan SM-kisoihin aikaisin aamulla. Hain Vantaankoskelta Annan ja sheltit kyytiin ja pikaisen huoltsikkakäynnin jälkeen (joku on unohtanut huollon ja öljyt olivat vähissä...) kurvailtiin kohti uutta Jankkin hallia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja päästiinkin suoraan eläinlääkärintarkastukseen mikä on nykyään palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa pakollisena. Tämä oli nopsakampi tarkistus kuin rallySM:issä,, tassut katsottiin läpi ja liikkeet. Edellisenä iltana kisojen koetoimitsija Ritva soitteli mulle, että yle olisi tulossa tekemään radio-ohjelmaa ja he tarvitsisivat ei SM-kisoissa kisaavan koirakon esittämään avajaisissa koiratanssiesityksen jota ylen toimittaja selostaisi radioon. Kuulosti hieman omituiselta mutta lupauduin Dion kanssa tähän mukaan vaikkei se Salon kisojen jälkeen ole ohjelmaansa tehnyt. Tämä toimittaja oli edellisen päivän opiskellut netistä koiratanssin syvintä olemusta ja kyseli vielä jotain tarkentavia kysymyksiä ennen lähetystä. Painotti tiukkaa aikataulua, minun pitäisi olla minuutilleen valmiina kehässä. No ei siinä mitään, hengailin siinä hollilla mutta sovitun kellonajan lähestyessä ei toimittajaa näkynyt missään. Kehään ei luonnollisesti nameja saanut viedä joten en halunnut Dioa sinne turhan aikaisin odottelemaan. Lopulta tämä toimittaja löytyi ulkoa ylen autosta joten lähdettiin Dion kanssa kehään. Tehtiin alokasluokan ohjelmamme ja Dio tekikin valtavan hyvin! Ehkä jopa paremmin kuin viimeksi kisoissa vaikka hypyt olivat vähän plätsejä.

TomeraDio, Kuvat: Heli Metsla




Teknisten ongelmien takia suorituksen selostus jäi tekemättä mutta haastattelu löytyy täältä, 16.30 alkaen.
https://areena.yle.fi/1-4229773?autoplay=true

HTM-luokka aloitti joten Flow nukkumaan ja ohjelmista nauttimaan. Kyllä HTM on hienoa kun koirat osaavat hommansa kunnolla.

Flow oli vuorossa kolmanneksi viimeisenä joten saatiin taas odotella tovi omaa vuoroamme. Uudessa hallissa ei lämmitys vielä toiminut joten lämpötila oli noin viitisen astetta plussan puolella. Vaihdoin esiintymisasun päälle ja mietin, että millähän hitolla sitä ikinä voisi kekkuloida hihattomassa koltussa tuossa lämpötilassa. Pidin lämmintä hupparia päällä ihan viimeiseen hetkeen asti kunnes oli pakko luopua siitä ja hytisten siirtyä kehään. Ohjelman alku oli hieman jännittävä sillä Flow oli lähtenyt kehääntutustumisessa joka kerta juoksemaan edellä väärään suuntaan eli seinän viertä. Jos se olisi sinne lähtenyt nytkin, olisi ohjelma tavallaan reisillä koska sitten olisimme nyhränneet suurimman osan ajasta takanurkassa joka olisi ollut äärimmäisen huono juttu. Koska Flow on kiltti kisakoira, lähti se kisasuorituksessa lähes oikeaan suuntaan, ihan aavistuksen vinoon mutta sillä ei ollut jatkon kannalta väliä. Hypähdyskohdan tein katse koiraan päin ja se toimi sillä Flow teki hypähdykset juuri ajallaan. Ainoastaan edessä sivuaskeleet loppuivat pieniin ylimääräisiin pyörähdyksiin ja lopun pakeissa Flow ennakoi myös pyörähdykset, muuten se teki taas jäätävän tarkkaa työtä.

Kuvat: Sporttirakki


Suorituksen jälkeen olin taas niin tyytyväinen tuohon tyyppiin. Pää oli tyhjä joten lähdettiin samantien kävelemään pihalle. Pisteistä viis, Flow teki sen taas. Kun tultiin sisälle, tuli kasvattajaKatja ensimmäisenä onnittelemaan hienoista pisteistä. Kun muutkin tulivat onnittelemaan, oli pakko käydä itsekin tulostaululla katsomassa. Näin oli käynyt, Flowlle 185,67 pistettä! Flow otti neljännen (!) peräkkäisen Suomen mestaruuden. Jotenkin niin älytöntä! Flow ei ole edes kuutta vuotta ja silti neljä SM-voittoa plakkarissa. Milläs tämän voisi käsittää. Etenkin kun tää laji ei oo ohjaajan ominta alaa mutta onneksi koira on supertaitava, kuuliainen, tarkka ja omaa loputtoman halun tehdä asiat oikein, jolloin tällainen menestys on ollut mahdollista.



Kuva: Sporttirakki


Mestarikoirat Rin ja Flow


On se kone, ei voi mitään <3

Villit rallit

Lauantaina Flow pääsi vaihteeksi rallykisoihin kun saatiin nopealla aikataululla paikka Lohjan Kirsujen kisoihin Virkkalaan. Viikolla muistuteltiin muutamia kylttejä kuten oikealla peruutus ja edessä puolenvaihdot. Ne kun ovat olleen Flowlle haasteellisia. Tuomarina kisassa oli Heikki Palosaari ja rata näytti varsin kivalta.



Flow lähti numerolla 10 mutta koska välistä oli poissa koiria ja joku oli siirretty loppuun, oli oma vuoromme yllättävän nopeasti. Flow olikin aika villi radalla. Heti ekan kyltin ekassa pysähdyksessä Flow meinasi jatkaa pokkana matkaan joten tästä perusasennosta tuli -1 vino. Merkille lähetyksessä Flow pysähtyi merkin eteen mutta koska en muistanut sääntöjä, pyysin korjaamaan merkin taakse. Tästäkin -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Puolenvaihdossa edessä Flow vaihtoi joo puolta hyvin mutta sitten päätti heittää voltin siihen perään. Tämä uusittiin ja sitten sujuikin mallikkaasti. Pujottelussa vaihtoi selän takana puolta (!). Täähän oli Hipin bravuuri, Flow ei sitä tätä ennen ollutkaan tehnyt. Pujottelu siis uusittiin. Putkesta Flow tuli hyvin seuraamaan oikealle mutta päätti taas heittää omatoimisesti voltin. Tästä -10 koska uusimiset oli käytetty. Nää ilovoltit rallyssa on ihan uusi juttu. Muutenhan ne ovat vallan viihdyttäviä mutta tässä lajissa siitä saa heti -10 kiitokseksi.
Yksi kymppi otettiin vielä kyltiltä 16, käännös oikeaan. Siinä Flow ei oikein tullut mukana käännöksessä joten pysähdyin ja vaadin takajalat töihin. Käytösruutu oli oikealla maaten, ei ongelmia.



Jälleen kerran ollaan tämän saman mietiskelyn parissa. Rallyssa ollaan päästy tähän pisteeseen vanhoilla taidoilla, ilman sen kummempaa lajinomaista treeniä. Nyt kuitenkin 95 pisteen radat vaativat paljon enemmän, etenkin ohjaajalta, joten treenaaminen olisi enemmän kuin suotavaa. Useammin kuin kerran ennen kisoja. Flow tarvitsisi edelleen kylttitreeniä koska vaikka oli nytkin villillä päällä, ehti se radalla myös jähmeilemään istumisissa kun katseli ympärilleen.



Eilen kävin treenaamassa Nummelassa Top Dogin sisä"hallissa". Tila oli just passeli pienille treeneille ja pohja oli hyvä. Liukumaton ja joustava, tykkäsin! Flown ohjelmaa ei tuolla oikein mahtunut tekemään mutta sain treenattua muutamia pätkiä. Olin miettinyt pieniä muutoksia siihen hyppykohtaan, siinä kun Flow lähti helposti ryysimään eikä suostunut odottamaan käskystä huolimatta. Yritin muokata sitä siten, että Flow kiertäisi mua hyppyjen välissä. En oo ihan vakuuttunut siitä, onko tämä parempi vai huonompi vaihtoehto. Flow kun tekee siinäkin niitä volttejaan ihan oman maun mukaan. Jospa sen nyt sais jotenkin pidettyä näpeissä lauantain kisoissa.


SyysHippi <3

Noin 2000 kilometriä myöhemmin

Rankka mutta ratkiriemukas Tanskan PM-kisareissu takana! Aika paljon energiaa nää reissut imee mutta onneksi tällä kertaa ei ollut mitään ylimääräisiä kommelluksia. Lähdettiin Vuokon kanssa keskiviikkona matkaan laivalla Turusta, josta tuli myös omilla autoilla muu joukkue Katria ja Simbaa lukuunottamatta. Dio lähti matkaseuraksi ja Hippi pääsi isälleni hoitoon.

Iloinen matkaseurue laivalla.


Aamulla oltiin aikaisin Tukholmassa ja siitä oli hyvin aikaa ajella Göteborgiin. Pysähdyttiin paristi lenkittämään koiria ennen kuin saavuttiin lautalle. Koirat jäivät autoon nukkumaan lauttamatkan ajaksi ja me kävimme porukalla syömässä.



Tanskan puolelle saapuessamme olikin jo pimeää ja puolisentoista tuntia vielä ajomatkaa Viborgiin. Hotelli löytyi kuitenkin helposti joten käytiin hakemassa avaimet, lähdettiin lenkille ja sitten huoneeseen ompelemaan esiintymisvaatteita. Ei taas jätetty mitään viime tinkaan.

Perjantain harjoitukset olivat yhdeltä joten saimme aloitella päivää kaikessa rauhassa. Kilpailut pidettiin indog elite centerissä, joka oli iso halli erinomaisella mattopohjalla. Rakennettiin leiri ja lähdettiin testailemaan musiikkeja. Suomella oli puoli tuntia aikaa treenata joten se tarkoitti viittä minuuttia per koira. Päädyimme treenailemaan Jodin ja Flown kanssa samaan aikaan jolloin ehdimme olla 10 minuuttia kehässä. Enkä tosin viitsinyt olla edes koko aikaa treenaamassa koska sain kokeiltua tärkeimmät asiat ja palkattua ne hyvin. Eipä noissa toki tarkoituskaan ole mitään ihmeellistä enää harkata, kunhan käy näyttämässä koiralle kehän ja muutama toisto hyvällä fiiliksellä.



Treenien jälkeen käytiin kaupassa ja hotellilla. Katri ja Simba tulivat vähän ennen avajaisia joten lähdimme heidän harkka-aikaa katsomaan. Avajaisissa oli Viborgin pormestari paikalla pitämässä puheen ja arvottiin myös maiden lähtöjärjestys. HTM-joukkue sai kolmannen lähtöpaikan ja freestyle-joukkue ensimmäisen. Avajaisten jälkeen läksimme vielä porukalla syömään hotellille ja sitten vielä viime hetken ohjelmatreenit hotellihuoneessa.

Lauantaina HTM aloitti joten jätin Flown hotellille nukkumaan. Olin luvannut kuvata suomalaisten suoritukset ja laittaa ne reaaliaikaisena edustusjoukkueen fb-sivuille koska livestreamia ei ollut. Tämän lisäksi joukkueenjohtajan tehtävät ja välillä oman suorituksen miettimistä joten naruja oli vähän siellä sun täällä pideltävissä. HTM-koirakot tekivät upeita suorituksia ja kaikki saivat hienot pisteet. Näillä tuloksilla Suomi tuli kolmanneksi joukkuekisassa. Sanna ja Rin pääsivät lisäksi seuraavan päivän finaaliin!

HTM-kisan jälkeen oli lounastauko jolloin ehdin hakea Flown ja lenkittää sitä. Meidän suoritusvuoro oli yhdeksäntenä, ei tarvinnut onneksi ihan hirveän kauaa odotella. Eikä omaa suoritusta ehtinyt kuvaamisen ja muiden auttamisen ohessa edes jännittää, kätevää!

Flow oli kehässä jälleen starba! Muutama pieni stiplu tuli, se ei tehnyt mm. selän takana pomppuja normaalin ilmavasti mutta toisaalta ne oli samanlaisia kaikki joten ehkä tuomaritkin kuvittelivat niiden olevan tuollaisia. Mutta jälleen kerran Flow terästäytyi kisatilanteessa ja teki ihailtavan tarkkaa työtä! Saimme upeat pisteet ohjelmasta, 26,63, joihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Näillä pisteillä Flow olikin kolmantena päivän päätteeksi ja pääsimme finaaliin! Tosin tiukkaa oli, eikä pisteissä ollut isoja eroja. Flow on päässyt nyt jokainen kerta finaaliin isoissa kisoissa, aika mahtavaa! Tosin viime vuonnahan emme startanneet finaalissa koska Flow sairastui yöllä. Muillakin suomalaisilla meni hienosti ja joukkueemme saikin hopeaa! Ruotsi oli kova luu voittaen molemmat joukkuekilpailut.

Päivän päätteeksi oli vielä joukkueiden palkintojenjaot ja finaalin lähtejärjestyksen arpominen.


Rin ja Flow olivat päättäneet molemmat napata viimeiset lähtöpaikat omiin finaaleihin, tasaista arpaonnea :)


Palkintojenjaon jälkeen oli vielä joukkueille visailu aiheena aiemmat PM-kisat. Nämä joukkueet oli sekoitettu eri maan osallistujista joten pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Ilta oli pitkä mutta hauska, naurua riitti! Olisin silti lähtenyt mieluusti jo aihemmin hotellille lepäämään, etenkin kun Flowkin joutui olemaan kisapaikalla häkissä. Onneksi Flow nukkuu missä vaan mutta olishan se silti mieluummin nukkunut hotellisängyssä :P

Sunnuntaina pakattiin kamat hotellihuoneesta autoon ja lähdettiin kisapaikalle. Kaikilla finalisteilla oli puoli tuntia aikaa käydä vielä kehässä mutta itse kävin vain pikaisesti ottamassa muutaman front-tempun ja sitten keskittymään. Freestyle aloitti tänään ja oli kyllä hienoa päästä vikana kehään. Olin helpottanut Flowlle ohjelmaa, tein pomppukohdat niin, ettei se ollut mun selän takana. Tai mun oli tarkoitus tehdä joka toinen koiraan päin ja joka toinen selkä koiraan päin, tämän unohdin kehässä. Kolmannen tein sitten selkä koiraan päin mutta se ei sitten liikahtanutkaan. Oltiin ajauduttu vahingossa tosi lähelle kaiutinta ja Flow oli korvat luimussa. Ehkä se vähän reagoi noihin koviin musiikkeihin. Muuten Flow teki paremmin kuin eilen, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi koiraan! Uusi ohjelma ja Flow teki kaksi superkuuliaista suoritusta peräkkäisinä päivinä.



Tämän jälkeen jännättiin vielä Sannan ja Rinin esitys ja voi jösses, miten taitava pienestä Rinpulasta onkaan tullut. Heidän ohjelma on niin kaunis ja hallittu kokonaisuus. Molemmat olivat niin edukseen isossa kehässä.

Pisteitä ei finaaleissa kerrottu vaan sijoitukset kerrottiin vasta palkintojenjaossa. Lopulta Flowlla oli samat pisteet Ruotsalaisen schapendoesin kanssa. Näillä oli myös samat pisteet precentation-osiossa joten kymmenyksen ero kaivettiin lauantain pisteistä. Flowlle siis neljäs sija! Pieni ero mutta eipä näillä sijoituksilla enää mitään väliä ole, ne eivät tuo mitään lisäarvoa suorituksille meikäläisen maailmassa. Voittajafiilis siitä, että koira teki erinomaista työtä jälleen kerran ja myös siitä, että itse uskalsin kokeilla jotain uutta, pois mukavuusalueelta pahemman kerran. Koira kun on super niin ohjaajankin täytyy yrittää kehittyä. Vaikeetahan se on mutta en mä jaksais aina samanlaisiakaan ohjelmmia tehdä.



Tuomaripisteissä oli isojakin eroja, tanskalaiset tuomarit eivät lämmenneet Flowlle kumpanakaan päivänä. Ainoastaan päätuomari, Grietje Wagenaar, oli jotain kirjoittanut. Lauantaina luki Wow, well done. Sunnuntaina oli enemmän tekstiä.


Grietje myös sanoi palkintojenjaossa meidän ohjelman olleen very impressive joten hän ainakin piti ohjelmastamme :)

Kisat oli täten taputeltu pakettiin ja lähdimme ajelemaan kohti Ruotsia. Käytiin pieni lisäkeikka Saksan rajalla, ihan vaan kaupassa siellä käytin.
Todistusaineistoa, olimme Saksassa.


Sunnuntaina ajelimme Malmöhön asti. Ensin ajattelimme yöpyä Kööpenhaminassa mutta kun yritimme soitella hotellia automatkan aikana, osoittautui se odotettua hankalammaksi. Siispä hurautin sillan yli, kysyimme tullimieheltä, onko varaamamme hotelli turvallisella alueella ja kun hän näytti peukkua, kurvattiin sinne. Oltiin käyty koirien kanssa lenkillä ja hotellissa lueskelimme uutisia iltapäivälehdistä ja siellä olikin heti juttu oudoista räjähdyksistä Malmössa. Great. Lähin räjähdys oli ollut alle kahden kilsan päässä meistä. Onneksi valitsemamme hotelli ei ihan missään ghetossa ollut, silti hieman mietitytti paikkavalinta. Aamulla lähdimme aika vikkelästi ajelemaan Tukholmaa kohti, toki siihen vaikutti myös kerrassaan paska sää, vettä tuli kuin sieltä.

Taukoja pidellen päästiin illaksi Viikkarin terminaaliin ja vihdoinkin kotia kohti. Käytiin porukalla buffetissa ja sen jälkeen vielä porukalla illanviettoa kunnes unimasa alkoi houkuttelemaan. Tosin laiva keikkui niin paljon että unesta ei ollut puhettakaan. Onneksi eilinen oli vielä vapaa niin sai toipua matkarähjääntymisestä. Nyt Flow saa hetken palautua näistä geimeistä ja sitten alkaa valmistautuminen SM-kisoja varten!

Ykköstyypit

Lauantaina sheltit pääsivät koiratanssikisoihin Saloon. Flowta en viitsinyt ilmoittaa kun kehä olisi ollut paljon pienempi mitä Tanskassa tulee olemaan enkä halua tässä vaiheessa sille ajatusta, että seinät tulevat vastaan. Mennään mieluummin kylmiltään kisaamaan suoraan isoihin kisoihin. Hippi pääsi HTM avoon kisaamaan uudella ohjelmallaan. Hippi oli tyypilliseen tapaansa hyvinkin tohkeissaan eikä oikein malttanut tehdä sivuaskeleita lainkaan. Kyllä se kotona osaa mutta kisoissa ei aina vaan malta. Noin muuten vaihtoi positiot suurimmalta osin hyvin, muutamia kalasteluja tuli. Mutta Hipin kanssa on vaan niin siistiä kisata kun se on aina messissä ja tekee innoissaan asioita, välillä vaan vähän vääriä. Sen kanssa ei koskaan tarvitse miettiä, pysyykö se kehässä tai tuleeko mukana. Tulee se! Pientä vinkumista piti mutta muuten pysyi myös hiljaa!

Pisteitä saimme peräti 158,33 joten yllättävän lähelle kumaa tuolla esityksellä, joka kuitenkin sisälsi kuitenkin myös kaikenmaailman kikkailua vaikka hyviäkin pätkiä toki oli.

Hannele Parviainen: Tekn. 77, tait. 75 yht. 152: "Heti alussa asento oli hiukan vino. Muutama kieltäytyminen. Pientä vinkumista. Hyvä kehänkäyttö. Hyväntuulen ohjelma.
Maija Asp: Tekn. 81, tait. 81 yht. 161: Kaunista eleetöntä ohjausta ja sujuvat vaihdot. Jonkin verran ääntelyä ja positiossa poikittamista. Innokas vanhempi koira.
Hanna Maines: Tekn. 79, tait 83. yht 162: Paikoitellen hyvinkin tarkkaa seuraamista ja positiohin hakeutumista, välillä vähän harhautumisia ja etäosyyksien vaihteluja. Innokas pieni Hippi.

Näillä pisteillä Hippi voitti avoimen luokan neljästä koirakosta!



Sitten odoteltiin freestylen alokasluokkaa. Tässä luokassa olikin ennätysmäärä kisaajia, peräti 16kpl! Taitaa olla isoin luokka mitä Suomessa on koskaan ollut. Dio kävi varmentamassa kisakirjansa ja sitten jänskättiin kisan alkua. Tuolla oli kehääntutustuminen järjestetty niin, että ensin tutustui 6 koirakkoa, jotka kisasivat samantien, sitten seuraavat 6 kehääntutustumiseen jne. Ihan varteenotettava systeemi jatkoa ajatellen. Dion vuoro oli viidentenä joten päästiin ekaan kehääntutustumiseen jossa kävin vain pikaisesti näyttämässä Diolle paikan, muutama temppu ja sitten pois. Dion kanssa on rutiinit vielä vähän hukassa mutta tein samaa mitä rallykisoissa eli istuskelin ja juttelin tuttujen kanssa ja Dio makoili siinä vierellä tylsistymässä. Palkkasin paristi alun odottamisesta, sillä se on ehdottomasti ohjelman vaikein osuus. Siis se iiihan alun odottelu ennen kuin yhtään mitään saa vielä tehdä :D Dio ei millään malttaisi VAIN istua vaan haluaisi mennä maahan, läpsiä tassuillaan tai peruuttaa. Mikä maltti, jotain syötävää?

Oma vuoro koitti onneksi nopeasti joten ei muuta kuin koiruus kehään ja alkuasentoon. Täytyy kyllä sanoa, että Dio yllätti positiivisesti tehden lähes ehjän suorituksen. Ei ennakoinut mitään, muutama stiplu tuli mutta nekin olivat tuollaisia pieniä ajatuskatkoja. Kylläpä olikin hyvä fiilis suorituksen jälkeen! Dio on tarvinnut paljon aikaa rakentaakseen itselleen toimivan "duunikuplan" mutta nyt se näyttää tuottavan hedelmää. Niin vain jokainen koira on omanlaisensa persoona ja sen mukaan on mentävä. Jos näitä alkaisi sullomaan johonkin muotteihin, joutuisi kyllä hakkaamaan päätään seinään monta kertaa. Nyt Dio oli ihanan innokas, rento ja kuulolla kehässä. Eikä tällä hetkellä muita tavoitteita ollutkaan! Plussaa olivatkin sitten pisteet kun ne seinälle saapuivat. Saaliina 182 pistettä ja kunniamaininta!

Hannele Parviainen: Tekn. 94, tait. 95 yht 189: Hieno vauhdikas ohjelma, josta koira suoriutui upeasti.
Maija Asp: Tekn. 90, tait. 90 yht. 180: Tosi taitava koira joka osasi vaikeitakin temppuja. Innokas koira.
Hanna Maines: Tekn. 91, tait. 86 yht. 177: Täsmällistä tekemistä ja jo hieno kaukoliikekin. Sujuva musiikkiin suoritettu kokonaisuus.

Kirsikkana kakun päällä Dio meni ja voitti vielä tuon jättiluokan. Vain kaksi koiraa sai kuman joten päivän suoritukseen ei voi olla kuin äärimmäisen tyytyväinen. Hyvä PiioPiupali!





Koska Flow ei päässyt kisoihin, pääsi se ainoana eilisiin omiin treeneihin. Tyhjennettiin halli ja rakennettiin pm-kisakehän kokoinen treenikehä. Ekalla yrityksellä tyssättiin jälleen alkuun joten tein paniikkiratkaisun ja päädyin muuttamaan alun toisenlaiseksi, koiralle helpommaksi. Tyhmähän se on tässä vaiheessa muuttaa mutta toisaalta se on reilu 10 sekunnin pätkä ja Flowlle paljon itsestäänselvempi. Ohjelmassa on paljon ajoituksia ja malttihetkiä joten huomasin, ettei Flowta voi oikeastaan kehua lainkaan vaan ainoastaan selkeä ja jämpti käskytys. Huh, on se edelleen sellaista veitsenterällä keikkumista onnistuneen suorituksen ja kaaoksen välillä mutta sillä mennään. Eilen huomasin myös, ettei Flowlle voi tällä hetkellä kauheasti lepsuilla ja lässyttää vaan ne käskyt on oikeasti aika sotilaallisia, sitten se tekee hyvin. Vaikeus on yrittää esittää iloista ja käskyttää jämäkästi. Ehkä harjoittelen sitä peilin edessä seuraavat puolisentoista viikkoa.

Tänään Flow pääsi vielä käymään fyssarilla. Kotitreeni on tuottamassa tulosta ja kehonhallinta oli hieman parempaa. Eihän se Flowlla huonoa ole mutta aina voi heikkouksia jumpata paremmiksi! Nyt huomattiin, että Flow edelleen antaa tekemisissään helpommin vastuuta etupäälle joten kotijumppaan lisättiin koroke etujaloille ja takajalat jumppatyynylle. Tässä joutuu siirtämään oikeasti painoa taaksepäin ja vahvistamaan takapään käyttöä.

TranssiFlow fyssarin pöydällä.


Nyt on muuten Flowlla hieno edustuspanta kun Salon kisoissa sain Maineksen Hannalta tilatun pannan! Ja Josille myös. Kaveruksilla on nyt hienot tiimireleet.

Funky elephant festival

Flowta pyydettiin esiintymään Funky elephant festivaaleille Suvilahteen ja olinkin huntsinut, että uusi afrikka-tyylinen ohjelmamme sopisi tuonne testattavaksi paremmin kuin hyvin. Esiintymisalueen piti olla isohko nurmialue mutta kun päästiin paikalle, oli nurmelle rakennettu teltta.



Esiintymispaikka olisi ollut teltassa mutta totesin siinä ettei Flow valitettavasti mahdu teltassa tekemään. Lennosta vaihtui ohjelmamme jazziin sillä se olisi parempi pienempään tilaan. Ehdotin myös että yleisö olisi teltassa ja me esiintyisimme tuossa edessä nurmella. Koska meille li varattu reilusti aikaa, päätin ottaa myös sheltit mukaan kikkailemaan. Flown suoritus meni hyvin mutta totesin siinä musiikin soidessa että olin laittanut väärän version soimaan, sen pidemmän. Enhän mä muistanut yhtään mitä siinä oli ollut joten jouduin tahtomattani improilemaan lähes puolet ohjelmasta. Onneksi tuollaisissa tilaisuuksissa ei yleisöä improilut haittaa vaan ihmiset olivat kympillä mukana. Flowlle nämä olivat ihan hyvää kuuntelutreeniä ja kovin kiltisti oman osuutensa tekikin. Flowlle on haastavia nuo lähellä olevat ihmiset, jotenkin se vähän ahdistuu siitä, että joku on yrittämässä hänen kuplaansa. Nyt tehtii sitten helpompia asioita joissa ei Flown tarvinnut huolestua. Olisi toki ollut kiva kokeilla uutta ohjelmaa jossain ennen PM-kisoja mutta nyt mennään kokeilemaan sitä suoraan isoihin kisoihin.

Dio sai tehdä oman ohjelmansa ja Hippi pääsi temppuilemaan jonkun random-kappaleen kanssa. Dio oli lähellä olevasta yleisöstä vähän tohkeissaan ja oli melkoisella pärinätuulella. Paristi puri lahkeesta (tästä tulee niiin HippiKakkonen ton puremisen suhteen) mutta muuten teki ihan hyvin. Diolla vetää aika helposti touhu tollaiseksi hieman riehakkaaksi joten sitäkin pitänee tovi lämmitellä ennen viikonlopun kisastarttia. Hippi oli Hippi, pomppivan kupliva pieni painekattila, joka oli ihan liekeissä temppuilemassa. Ehkä mä rakennan sille jonkun helpon ja lyhyen ohjelman joita voisi käyttää erilaisissa esiintymississä. Niin paljon tuo nauttii siitä kun pääsee esittelemään taitojaan.


PitkäkieliPiio


Tää on tällainen Hipin tee-se-itse-aurinkolippa.

Syksyä ilmassa

Argh, kirjoittelin pitkät pätkät pari päivää sitten ja kaboom, bad request bloggerilta ja kaikki hävis. Mutjoo, treenattu ollaan. Muutamia kertoja. Käytiin toissa sunnuntaina Koirakeitaalla treenaamassa Katrin ja Vuokon kanssa. Flown ohjelma on nyt periaatteessa kasassa, yksi ärsyttävä 10 sekunnin pätkä on ilman selkeää tekemistä enkä mä oo keksinyt siihen mitään järkevää! Mä oon tehnyt siitä nyt suhteettoman ison ongelman koska pätkä on niin lyhyt, että siihen voisi laittaa vaikka pätkän seuraamista, mitä ohjelmassa ei ole kuitenkaan yhtään, mutta kuneivaanvoi!! Siispä se kohta on edelleen tyhjänä. Muuten kokonaisuus olisi valmis ja itselläkin käskytys kohtpuoliin hanskassa. Tehtiin sisätiloissa ohjelma paristi läpi ja eihän se tietenkään vielä kauhean tökkimätön ole kun kokonaista ohjelmaa ollaan päästy kokeilemaan niin harvoin. Toki nyt on viikonloppuisin paljon menoa joten kunnon treeneihin on vaikea enää ehtiä.

Piiopiupali valitsi itselleen tosi palikkamusiikin ekoihin kisoihin ja siihen on suunniteltu tosi palikkaohjelma. Sellainen just ja just riittävä vaikeustasoltaan edellyttäen että kaikki onnistuu hyvin. Mutta päätavoitteena on saada mahdollisimman ehjä suoritus ja kisakokemusta. Hauskaa silti taas päästä alokasluokkaan kisaamaan! Uskoisin, että kisapaikka ei Dioa häiritse mutta sen näkee sitten ens lauantaina. Ei noista kakaroista koskaan tiedä. Hipin HTM-ohjelma on ihan vähän vaiheessa koska sain musiikin lopullisessa muodossaan vasta alkuviikosta.

Viime sunnuntaina käytiin omalla hallilla treenaamassa. Tehtiin PM-kisojen kehäkoossa treeniä. Siellähän tuomarit ovat lyhyellä sivulla mutta toisaalta lyhyt sivu on 19 metriä (ja pitkä sivu 26m) joten kyllähän siinä mahtuu hyvin tekemään vaikka alkuun mietin, että miten ihmeessä ohjelman saa käännettyä tuohon mittakaavaan. Koko kehä ei tule käyttöön, ainakaan syvyyden suhteen, mutta tuskin se on ongelma. Ja jos on niin sitten se on meidän oma ongelma :D Tehtiin koko ohjelma läpi ja ekalla kierroksella oli Flow todella oudon riehakas ja fuskaava. Onhan sille tuota röyhkeyttä yritetty saada lisää vuosien varrella joten nyt jouduin paristi huomauttelemaan Flowlle sen fuskailuista. Nyt voin sanoa treenanneeni kerrankin esimerkiksi häiriöitä staattisiin liikkeisiin joten Flown pitäisi kestää pienet liikehäiriöt. Hyvää oli se, että Flow vastasi huomautuksiin hyvin ja terästi tekemistään. Nyt alkaa siis tasapainottelu kiltin ja tunnollisen Flown ja keulivan ja kuplivan Flown kanssa. Toki tässä on saanut monta vuotta kisata tuollaisen kympin oppilaan kanssa joten ehkä on ihan kohtuullista että välillä pitää tehdä töitä tällaistenkin ongelmien kanssa.

Dio sai treenata lähes ainoastaan ohjelman alun odottelua. Sille kun on vaikeaa odotella ekan liikkeen tekemistä vaan D haluaisi aloittaa tekemisen heti! Nyt siis otettiin monia alkuasentoja ja siinä odottelua kunnes musiikki alkoi ja palkkasin pelkästään odottelusta ja siitä, ettei lähtenyt ennakoimaan ekaa liikettä. Dio on niin pöllö kun se odottelee kieli ulkona hirmuisen tosissaan ekaa vihjettä. Liikkis!

Hipin positiot nyt on mitä on eli kuplivia, edistäviä ja riehakkaita mutta tavoitteena onkin saada painekattila pysymään kasassa. Ohjelman tekemisen pieni viivästyminen ei varsinaisesti auta tässä mutta onpahan sitten taas jotain treenattavaa seuraavia kisoja varten. Uusi positioita en Hipille enää opeta joten vanhoilla mennään. Onhan sen kanssa aikoinaan tehty myös tuossa edessä nokka oikealle positiota joten jos sen saa kaivettua Hipin kovalevyltä, otamme sen kisoihin käyttöön.

Tää viikonloppu on mennyt Karjaalla neljää bortsua ja yhtä karhukoiraa hoidellen. Hauska lauma!

Hammaskontrolli

Kuvasin keskiviikkona Flown P4 hampaan, nyt kun siitä murtumasta on noin kolmisen kuukautta. Hammas näytti oikein hyvältä, rtg-kuvissa ei ollut mitään muutoksia juurten ympärillä ja hammas oli vahvistunut samaa tahtia vasemman puolen P4 hampaan kanssa. Jos murtuman takia hammas olisi kuollut, olisi sen kehittyminen pysähtynyt ja rtg-kuvissa hammasydin olisi ollut laajempi kuin vastakkaisen puolen. Koettimella kokeiltaessa murtumapinta tuntui nyt selkeämmin peilimäiseltä pinnaltaan kun viimeksi jäi hieman epäselväksi oliko se hammasydin esillä vai ei. En mä nyt ihan varmuuden vuoksi noin isoa hammasta lähtisi poistamaan ja koska Flow antaa niin äärikiltisti sitä hereillä tutkia ja kuvata niin kontrolloin sitä vähintään puolen vuoden välein.

Olen seuraillut myös sen pureskelukäytöstä eikä se varo yhtään luiden pureskelua murtuneella hampaalla. Vaikka hammaskipua onkin vaikea havaita, väittäisin silti, että Flow ei hammasta arista pätkääkään. Se tarttuu leluihin ihan yhtä suurella sykkeellä kuin aina ennenkin ja käyttää hampaitaan tasapuolisesti. Useinhan murtuneet hampaat keräävät selkeästi enemmän hammaskiveä koska koira välttää pureskelua kipeällä hampaalla, tällaista ei Flown tilanteessa ole tapahtunut. Murtuma on selvästi pinnallinen, hammas on elossa ja vahvistunut. Loistavaa! Toki tuollainen hieman epätasainen pinta altistaa hammasta pahemmalle murtumalle joten sitä täytyy seurailla tarkasti. Pintahan kyllä hiottiin viimeksi ja pinnoitettiin mutta ei sitä silti ihan tasaiseksi saa. Toivottavasti tuo hammas silti pysyisi mahdollisimman pitkään kunnossa että F saisi pitää sen. Juurihoitamaan en poskihampaita lähde, niissä muovipaikan kestäminen on aika huonoa.

Otettiin töissä videolle Flown kuvaus. Siis ei näitä todellakaan hereillä kuvata normaalisti mutta luotan satavarmasti siihen, ettei F kallista filmiä pure rikki. Toki sille laitetaan pyyhe pideltäväksi jotta suu pysyy auki ja filmi saadaan poskihampaiden väliin. Vähän se rtg-putki Flowta aina ihmetyttää mutta se nyt on pieni ahdistus siitä, että tuohon ei tarvitse rauhoittaa.



Eilen oltiin Kauklahti-päivillä esiintymässä. Tila oli taas vähän erikoinen, asfaltilla sellainen alue, jossa ihmisiä oli siellä täällä ja vieressä oli auto parkissa. Flowta selvästi ahdistaa esiintymistilanteissa ahtaat tilat missä ihmiset ovat ihan iholla. Ei se sellaiseen ole tottunut. Kaiken lisäksi sateen alkaessa meidän esitysaikaa aikaistettiin lennossa ja jouduttiin lähtemään sellaisen sekunnin varoajalla esiintymään. Tehtiin jazz-ohjelma koska en halunnut uutta ohjelmaa tuonne testattavaksi. Ei Flow tota vanhaa ole tehnyt ikuisuuksiin joten koko touhu oli vähän hasardia sinkoilu ja pyörimistä. Täytyy jatkossa vaan olla tarkempi millaisiin tilanteisiin koiraansa vie, nää ahtaat sumput missä ihmiset seisovat muutaman metrin päässä on selkeästi aika nounou Flowlle.

Rally-tokon joukkueSM:t

Jotenkin järjetön ajatus lähteä Seinäjoelle saakka Dion kanssa, joka ei ole se varmin mahdollinen kisatykki. Ei siinä mitään, lähdettiin silti! Ajelin töiden jälkeen Minnan luokse, jossa vaihdettiin autoa ja päästiin aloittamaan pieni road trippi. Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin puoli yhdeksän maissa perillä hotelli Fooningissa, joka olikin varsin mukava hotelli! Dio innosti Minnan Håp bc:n ihan villiin hammasteluun joten siinähän tuo valmisteli itseään seuraavan päivän koitokseen hieman poikkeavalla tavalla.

Aamulla oli hyvää aikaa lenkittää koirat ja nauttia hotellin aamupalasta ennen kisapaikalle lähtöä. Nykyään palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa on eläinlääkärintarkastus, joka olikin ensimmäiseksi vuorossa. Diolle tutkimus oli pala kakkua, siinä se nökötti pöydällä kun koko koira käytiin huolella läpi, anturoita myöden. Ainoa asia mikä vähän pisti silmään oli se, ettei eläinlääkärit käyttäneet käsidesiä tai hanskoja vaikka kävivät koirien suussa limakalvoja kurkkimassa. No, toivotaan, ettei mikään tauti tuolta lähtenyt leviämään :)

Meidän joukkueen alo-koirat olivat kaikki toisessa erässä joten rataantutustuminen olikin melko nopeasti ell-tarkin jälkeen. Rata oli lyhyt ja vaikutti oikein sopivalta Diolle. Toki noita eteentuloja oli useampi ja niiden jälkeistä elämää Dio joskus vähän arpoo tai heittelee ylimääräisiä voltteja.



Håp lähti tokana radalle, Dio neljäntenä ja Vanttu vikana joten omaa suoritusta ei onneksi tarvinnut kauaa odotella. Dio aiheutti pientä päänvaivaa kun treenasin sitä ennen kisaa koska ei suostunut jäämään istumaan kun kiersin sitä ympäri. Pihalla oli sepeliä joten ehkä joku terävä kivi pisti Dioa hanuriin ja se hyppäs aina seisomaan kun yritin kiertää sitä. Odottelukarsinassa oli pehmeämpi hiekka ja sain siellä palkattua pari hyvää suoritusta mutta pientä lisäjännitystä tällainen kikkailu aina tuo.

Radalla Dio kuitenkin teki varsin mainiosti töitä! Tuolla "koira eteen, 1-3kolme askelta taaksepäin"-kyltillä oli kerrankin omatkin hoksottimet hereillä kun pyysin Dioa suoraan sivulle mutta se lähtikin kiertämään oikealta. Ekana ajatuksena oli, että en halua uusia näin pitkää liikettä mutta sitten samalla tajusin, että koirahan saa tulla seuraamaan oikealta kiertämälläkin joten jatkoimme matkaa kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Tokavikalla kyltillä, koira eteen ja vasemmalta sivulle, Dio sitten heitti yhden ylimääräisen voltin joten uusin tämän. Uusinnassa Dio hypähti ilmaan sivulle tullessa joten tästä taisi lähteä yksi piste. Lopputuloksena kuitenkin 96 pistettä, kolmas hyväksytty tulos ja RTK1-koulari!

Kuva: Sporttirakki.


Minnan koirista Håp teki täydet 100 pistettä ja Vanttu 97 pistettä joten alo-koirat tekivät vallan mainiot suoritukset! MES-koirakolle tuli muutamia erheitä, saaliina 71p. Joukkue taisi olla 18 tai jotain sellaista.
Kuva: Minna Viitanen


Kisan jälkeen käytiin uittamassa koirat läheisellä järvellä, ihana paikka! Nää kuvat ovat myös kaikki Minnan ottamia.








Flow on niin huvittava. Ei kuullut omaa vapautuskäskyä joten istuu tuolla kuin tatti, vaikka muut ryntäävät vierestä. Diolla oli vaikea valinta kun juoksevia mustavalkoisia olikin useampi mutta päätyi silti kyttäämään Flowta.


Koska Håp ei ihan päässyt palkinnoille, päädyimme lähtemään kotimatkalle hyvissä ajoin. Olimme luonnollisesti varautuneet tällaista tilannetta varten ottamalla kirjekuoret ja postimerkit mukaan kisakirjoja varten. Ja onneksi järjestäjät lupautuivat kirjat (ja Dion mitalin) postittamaan, pisteet heille!

Kotona oltiin silti suht myöhään ja aamulla taas tien päälle kun lähdin Turkuun kouluttamaan. Koulutuksen jälkeen kuvattiin vielä positio-videota joten eilisellekin tuli mittaa. Tänään onkin ollut ansaittu vapaapäivä, joka kulutettiin metsässä sieniä etsien. Se, jos joku, on rentouttavaa puuhaa! Niin ja ilmosin sheltit koiratanssikisoihin, Dionkin :O

Kaksi vuotta eläkkeellä

Face näytti tänään ihanan muiston Hipin eläköitymisestä agilitysta kaksi vuotta sitten. Piti ihan kaivaa Hipin kisakirja esille ja fiilistellä kaikkia hienoja kisoja ja kokemuksia mitä agilityuralla saatiin kokea. Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuuni lopettaa Hipin agilityura 9,5 vuotiaana. Agility kuitenkin ON rankka laji koiralle eikä tuollainen höyrypää mieti vauhdin hidastamista iän lisääntyessä. Sitäpaitsi tuo kaksi vuotta sitten tekaistu nollavoitto oli just oikea hetki jättää Hippi sivuun. Täysillä eläkkeelle huipulta. Muistan, miten tuomari ihmetteli palkintojenjaossa, että ei kai vielä eläkkeelle kun koirahan menee vielä hirmuista kyytiä. Olishan Hippi varmasti juossut vielä vuoden tai toisen radoilla mutta itse en nähnyt sitä järkeväksi. Ja pääseehän Hippi välillä juoksemaan putkiin ja tekemään pientä rataa miniminihypyillä mutta kisaamista se ei tarvitse. Ja onhan sillä muut lajit!

Tässä vielä tuo vika kisastartti. Onhan tuota Hippi-agilitya hieman ikävä. Loppuvaiheessa uraansa se kuitenkin pääsääntöisesti kulki kuin ajatus. En silti vain halunnut kuluttaa koiraa yhden lajin parissa loppuun. Liian tärkeä koira siihen.


Hippi on normielämässä niin eläväinen kaveri, että on pysynyt edelleen äärimmäisen hyvässä kunnossa eikä siitä ikä näy päällepäin. On aina ihan sata lasissa treenailemassa ja puuhastelemassa. Isoin muutos on sen äänen käytössä, eihän se kuuntele enää yhtään mun vaiennusyrityksiä :D Röyhkeys on noussut ihan uusiin sfääreihin kun ikää (ja oikeuksia) on tullut lisää.

Viime viikolla oli pakko ottaa vähän elävää kuvaa Hipin puuhasteluista. Vaikka keli oli hieman hikisen painostava, oli Hippi tuttuun tapaansa intopiukeena temppuilemassa.


Flown kanssa ollaan paristi päästy treenaamaan nyt koko ohjelmaa! Siinä on vielä pari kohtaa pienenä kysymysmerkkinä mutta niihin saanee sisältöä kun vaan pääsee kokonaisuutta hinkkaamaan. Tai ainakin toivon niin! Tiistaina oltiin Annan ja shelttien kanssa koirakoulu Kompassilla treenaamassa.

Iloinen treeniseurue. Kuva: Anna Laulajainen



Flow teki ohjelmaa paristi ja tekikin vallan hienosti! Olin edellisen illan treenannut ilman koiraa käskytystä enkä tainnut seota kuin paristi ohjeissa! Toki nuo sekoilut pitää saada täysin pois mutta näin alkuvaiheessa niitä nyt vaan näyttää tulevan. H

Hippi sai tehdä HTM:ää, jos vaikka oikeasti pääsisi syyskuussa kisaamaan! Sen kanssa suurin ongelma on luonnollisesti näykkiminen... Eikä siitä tietenkään enää pääse millään eroon, tyyppihän on saanut 11,5 vuotta näpsiä lahjetta ja mua se on vain huvittanut.

Dio sai hyödyntää uutta tilaa häiriötreeneihin. Pistettiin vain joku musiikki soimaan, D sai pitää kontaktia, tehdä yhden tempun ja siitä palkalle. Ei ihmetellyt kovempaakaan musiikkia lainkaan, odotteli tarkasti käskyä. Tehtiin myös liikesarjoja lelujen ja merkkien ympäröimänä eikä se ottanut niistäkään mitään ylimääräistä ihmettelyä. Ainoastaan käskyjen kuuntelu on ajoittain haasteellista sillä Dio saattaa hieman arpoa pyydettyä tehtävää. Jos nyt jotain aina tekee, väliäkö sillä, oliko juuri sitä asiaa pyydetty. Sellainen hömelö.


Flow haluaisi täsmällisemmän ohjaajan. Kiitosheti.

Summertime!

Ihanaa, toinen osa kesälomasta käynnissä! Mä voisin kyllä heittämällä lomailla vaikka aina, ei tekis edes tiukkaa. Koska rahaa täytyy kuitenkin jostain saada, joutuu tämänkin loman jälkeen palaamaan sorvin ääreen mutta sitä ei nyt mietitä vaan nautitaan vielä kahdesta viikosta. Koirille loma on tarkoittanut vähentyneitä päiväunia, enemmän uimista ja touhuamista, eri paikoissa käymistä ja jopa treenaamista!



Flown ohjelma alkaa hahmottumaan! Vielä ollaan palasteluvaiheessa mutta jahka eri osat saa vielä treenattua, pääsee kohta jo kokeilemaan kokonaisuuden toimimista. Nyt olen enemmän treenannut kestoa ja häiriönsietoa front-asentoon ja leuka maassa-asentoon. Päänkäännöt frontissa ovat sekoittaneet Flowta, eikä sille ollut nyt ihan selvää se, että päätä ei käännellä silloin kun pitää katsoa eteenpäin. Toki mullahan oli oma liike tukemassa niitä päänkääntöjä joten ehkä ihan ymmärrettävää, että oma liikehäiriö hieman sekoitti koiraa mutta nyt olen päässyt liikkumaan aika reippaastikin ja Flown katse pysyy eteenpäin. Ei tosin yhtä maanisena kuin Hipillä mutta sinne päin. Huomasin myös, että olen treenannut aika helpoissa oloissa tuota pää maassa-liikettä. Uuden ohjelman alussa Flown pitäisi pitää pää maassa aika pitkään kun olen sen takana ja sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Siispä siinäkin ollaan palattu back to basics ja harjoiteltu kestoa ja häiriönsietoa. Taas sitä huomaa miten näissä muka-jo-osatuissa-liikkeissäkin tulee paljon haasteita jos temppu tehdään vähän eri tavalla kuin opetustilanteessa.

Ei oo helppoo!


Koirat pääsivät häiriötreenailemaan myös lauantaina kun lähdettiin työkavereiden kanssa kaisapuistoon piknikille ja Red Hot Chili Pepperssiä kuuntelemaan. Keikka kuului ihan älyttömän hyvin siihen ulkopuolellekin eikä koirat olleet moksiskaan vilskeestä ja vilinästä. Työkaverilla oli mukana collie ja shelttivauva Tuppo. Syötävän suloinen tyyppi! Flow sai tehdä pientä häiriötreeniä ja ihan käsittämättömällä tavalla se sulkee kaiken ympäriltään.


Muutenkin näyttäisi vähän siltä, että Flown ääniherkkyys olisi hieman laantunut. Olin Turussa äitini luona kun Tall Ship Race piti ilotulitusesityksen ja vaikka pauke kuului melko hyvin, ei Flow lotkauttanut sille korviaan! Viime uutena vuotena se kuitenkin reagoi ääniin, vaihtoi huonetta ja oli huolestuneen oloinen. Olisi kyllä mahtavaa jos sterkka olisi vaikuttanut positiivisesti tähän. En usko, että ikä on siihen vaikuttanut koska ääniherkkyys ilmenikin vasta noin vuosi sitten. Kyllähän hormonit vaikuttavat moniin asioihin joten nähtäväksi jää, kun aikaa kuluu enemmän, millaiseksi tämä ääniherkkyys-asia etenee.

Dio pääsi mukaan seuramme rallytokoSM-joukkueeseen joten kävimme tänään joukkuekaverin kanssa treenailemassa kyltti- ja tötteröhäiriötä hallilla. Diohan on viimeksi nähnyt kyltit Porvoon rallykisoissa joten sille on ihan hyvä välillä vähän näyttää niitä. Samoin on hyvä treenata välillä siinä hiton hihnassa. Tämän hetken ongelma numero yksi on hyppiminen seuraamisessa. Ja sitä tapahtui paljon! Ei Dio ole noin pahasti kengurua leikkinyt ennen mutta jostain syystä tänään oli tassujen pohjissa melkoiset jouset. Tämähän toki aiheuttaa heti ongelmia hihnan kanssa, sehän on samantien jalan alla. Tehtiin hatusta pieni radanpätkä jonne ängettiin mm. pujottelua ja spiraaleja. Dio ei tötteröt haitannut mutta pomppufiilis aiheutti myös ajatuskatkoksia joten tuolle hyppimiselle täytyy tehdä jotain. Treenailtiin myös uusimisia ja ne D kestääkin hyvin. Ryhdistäytyy uudella kerralla selvästi. Tietääpä ainakin mitä tässä nyt treenailla!