Sheltti vai bordercollie

Sheltti vai bordercollie. Tai ehkäpä molemmat. Viime postaukseen oli anonyymi lukija jättänyt seuraavan kommentin "Kiinnostaa rotuvalinnat. Miksi sheltti ja bordercollie? Onko nämä rodut kuinka samanlaisia? Miksi ''palasit'' bordercollien jälkeen takaisin shelttiin? Molempien rotujen + ja - . Koetko sheltin olevan yhtä hyvä harrastuskoira kuin bc on". Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani roduista, jospa siitä olisi hyötyä jollekin muulle rotuvalintoja miettivälle. Nämä eivät tietenkään ole absoluuttisia totuuksia vaan ainoastaan omia kokemuksia.

Nämä kaksi rotua ovat itselleni ne rodut, joita tulen jatkossakin pitämään. Molemmissa on paljon yhteisiä piirteitä mutta tärkeintä on mutkattomuus arjessa. Koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja kavereita, toissijaisesti harrastuskoiria. Siksipä arjen sujuminen on prioriteetti numero yksi. Minulla on ollut neljä shelttiä ja jokainen on ollut peruskoulutuksen jälkeen mitä helpoin arkikoira. Jokaisella on ollut omat kotkotuksensa mutta niiden kanssa eläminen on ollut helppoa. Matkustamiset, eri tapahtumissa ja paikoissa käymiset eivät koskaan ole tuottanut näiden kanssa ongelmia. Flow on eka bortsuni mutta sopii shelttiporukkaan kuin kala veteen. Normiarjessa ei eroja kauheasti ole. Flow on kooltaan isompi ja hiljaisempi. Ja ehkä hieman kiltimpi, tai sitten sheltit ovat vain röyhkeämpiä. Muuten tämä lauma on hyvin samantyyppinen. Rakastavat ihmisiä ja tulevat muiden koirien kanssa toimeen. Kylään voi tulla erilaisia koiria eikä siinä yleensä ole mitään ongelmaa. Töissä nukkuvat kaikki rauhassa omalla paikallaan vaikka ympärillä on härdelliä ja hässäkkää. Irtiolot ovat olleet helppo opettaa eikä sen kanssa ole yleensä ongelmia. Dio lähtee näistä hanakimmin riistan perään mutta yleensä kääntyy takaisin kun Flow kääntyy kutsusta peurankin perästä. Onnea on vahva sik-käsky jolla saa juosta jalkojen välistä. Viimeisempänä ja ehkä myös vähäisempänä, tykkään molempien rotujen ulkonäöstä. Liioittelemattomia, kauniita paimenkoiria. Terveys kohdillaan, vaikka molemmissa roduissa omat ongelmansa ovatkin (shelttien kinnerviat, PRA ja bortsujen OCD, epilepsia noin muutama mainitakseni)

Se, miksi otin Flown jälkeen sheltin, oli paljolti käytännön sanelema asia. Tämän hetkiseen laumaan ja elämäntilanteeseen pieni koira sopi paremmin. Toki yhdistelmä oli äärimmäisen kiinnostava ja Dio hurmasi pentuna meikäläisen. Mieluusti olisin lykännyt pennun hankkimista muutamalla vuodella mutta täydellinen yhdistelmä harvoin tulee vastaan omien aikataulujen mukaan. Diossa on kuitenkin ehkä eniten Hippiä mitä enää on saatavilla. Enkä valintaa ole katunut <3

Suurimmat erot tulevat ilmi harrastuspuolella. Vaikka sheltti on erinomainen harrastuskoira, ei sillä ole ihan samanlaista tarvetta tehdä töitä kuin bc:llä. Tai np ehkä Hipillä on. Sheltin mielestä tekeminen on siistii mutta sellainen pilkuntarkka pedanttisuus usein uupuu. Kunhan tässä nyt jotain kauhealla tohinalla tehdään niin annappa sitä palkkaa tännemullehetinyt. BC myös miettii ja pohtii enemmän. Tai ainakin Flow miettii. BC:llä on myös enemmän kykyä pitkäkestoisissa hommissa tai tehtävissä, jotka vaativat itsenäistä tekemistä. Oppimiskyvyssä ei ihan hirveitä eroja ole, sheltti ehkä ehtii härväämään oppimisen yhteydessä enemmän. BC:n kanssa saa toki nähdä aivan uusia ongelmamahdollisuuksia mm. silmänkäyton suhteen. Onhan Flowllakin näitä jäätymisiä kun esimerkiksi palkkalelu on sopivan häiritsevästi esillä. Tällaisia aivojumeja ei yhdenkään sheltin kanssa ole ollut. Sheltit tekevät mielellään useita toistoja peräkkäin, Flow sensijaan alkaa miettimän, onko sen tekemisessä jotain vikaa jos samanlaisia toistoja tulee liiaksi. Flown kanssa on äärimmäisen tärkeää treenata vähän mutta järkevästi kun sheltit taas tykkäävät toistaa osaamiaan asioita lukemattomia kertoja, kunhan palkasta sovitaan. Diolla on kestänyt selkeästi kaikkein pisimpään hiffata, että tekeminen on parasta ikinä mutta nyt ei motivaatiossa ole isoa eroa muihin vaan kaikki ovat heti valmiina tekemään kun pyyntö käy.



Miinuspuolista sheltin kanssa tulee ensimmäisenä mieleen äänenkäyttö. Olen antanut ajan kullata muistot ja pidän edelleen kiinni ajatuksesta, että aikaisemmin sain Hipin komennettua hiljaiseksi. Nythän se ei oikein enää toimi :P Hippi haukkuu ulkona paljon. Sisällä on onneksi hiljaa. Dio on hiljaisempi tyyppi mutta osaa toki haukkua. Näiden rinnalla Flow on mykkä. Joillekin karva voi olla ongelma mutta Hipillä ja Diolla on onneksi helppohoitoiset turkit. Käyn ne harjalla läpi pari kertaa kuukaudessa. Hipillä on sterkan jälkeen karvaa huomattavasti enemmän mutta laatu pysyi karkeana. Muita miinuksia... hmmm. Ehkä se, että shelttejä ei vaan voi olla yhtä.


BC:n miinuspuolia en ehkä osaa kauhean kattavasti kirjoittaa sillä Flow on oikeasti isoksi kasvanut sheltti bc:n karvoissa. Suurin miinus yksilötasolla on piilossa oleva epävarmuus, joka on ilmennyt mm. iän myötä tulleena ääniherkkyytenä. Kovat ja yllättävät äänet aiheuttavat huolestumista herkässä bordercolliessa. Flow on ollut jotenkin niin järjettömän kiltti ja helppo koira, etten ole varma, voiko tuollaista koiraa enää saada. Siksi uuden bc:n hankkiminen tulisi olemaan pitkä projekti. Tosin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista, seuraavaa koiraa ei ole moneen vuoteen tulossa. Näiden kanssa riittää puuhaa ihan niin paljon kun vaan jaksaa itse tehdä. Ehkä mulla on hieman vaaleanpunaiset lasit silmillä mutta mä en kovin montaa miinusta omistani tähän hätään löytänyt. Harrastuspuolella jokaisessa on varmasti omat puutteensa mutta sen kautta en koiriani määrittele.

Kyllä tää tästä!

Hippi voi hyvin. Suorastaan erinomaisesti! Sen ruokahalu on pohjaton, kaikki ne menetetyt ateriat pitäisi nyt saada lyhyessä ajassa pöytään Hipin mielestä. Ruokamäärä on nostettu normaaliin ja kaikki uppoaa nanosekunnissa. Ruokana Hippi saa nyt kalkkunan jauhelihaa, kaurapuuroa ja raejuustoa. Mennään nyt sillä hetken ja sitten joku sopiva nappula siihen kylkeen. Lopetin muut lääkitykset paitsi Tylosinin, sitä saa kuurinsa loppuun. Harkinnassa on Hipille myös kuonokoppa sillä en halua kokeilla enää kestääkö sen haima löydäksiä ulkoa. Toki voisin pitää sen jatkossa hihnassa mutta se ei oikein tunnu mieluisalta vaihtoehdolta. Äkkiäkös se koppaan tottuisi.

Flown ohjelma etenee hitaasti. Tai siis tällä hetkellä ei ollenkaan. Musiikki on nyt muhimassa ja treenaillaan erilaisia liikeyhdistelmiä. Vielä en tiedä, mitkä kaikki tulevat ohjelmaa asti mutta haluaisin siihen taas jotain uutta. Hypähdys-temppu on saatu toimimaan myös kauempana selän takana joten sitä ainakin haluaisin käyttää. Samoin sen edessä juoksemisen. Flowlle sterkan jälkeinen taukoilu ja vähempi treenaaminen on saanut aikaiseksi hirmuisen innon kun vihdoinkin pääsee jotain tekemään. Tälläkin kertaa tauko on tehnyt hyvää ja asioita on mietitty urakalla. Jopa positioiden treenaamisessa ei ole ahdistusta tullut joten ehkä syksyllä pääsisi HTM:n parissakin kisaamaan.

Tämä onnistuu nyt makuullakin!


Tänään Flow pääsi taas fyssarille PAtrician käsittelyyn. Liikkeissä Patricia huomasi, että kaarteisssa Flow suoristaa ranteita eli käyttää kroppaansa nyt paremmin! Samoin selkälinja pysyy tasaisempana liikkeessä. Jospa tuon kauan kadoksissa olleen selän saa oikeasti toimimaan kunnolla noiden jumppien kautta. Jalkojen nostoissa ja tasapainotyynyillä seistessä Flow käyttää edelleen vasenta takajalkaa huonommin kuin oikeaa. Ehkä tämä on jäänne sieltä pentuajan äksidentistä missä putosi pöydältä kun kiipesi pentuaitauksesta pois. Niinkuin tällviissiin. Muuten Flow oli ihmeen hyvässä kuosissa ja Patricia sanoikin tämän kerran menevän vallan hemmottelun piikkiin. Kerrankin noin päin.

Kohti parempaa

Voi itku, mikä viikko ollut takana. Hippi oli ihan järkyn kipeä vielä tiistainakin joten siitä katsottiin rutkasti veri- ja virtsanäytteitä ultraamisen lisäksi. Ultrassa ei muuta poikkeavaa mutta haiman ympärillä näkyi kirkastumia, mitkä vahvistivat haimatulehdusepäilyä. Maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, hematologia, proteiinit ja muut elinarvot olivat ihme ja kyllä kunnossa vaikka siinä vaiheessa Hippi oli ollut kaksi päivää käytännössä syömättä. Kvantitatiivinen cPL lähti ulkopuoliseen labraan. Hippi oli koko työpäivän tipassa ja sai läjäpäin lääkityksiä. Sille meni niin vatsahapposalpaajaa, pahoinvointilääkettä, kipulääkettä ja suolistoantibioottia. Ruokaa ei suostunut yhtään maistamaan vaikka mitä tarjosi. Oli oikeasti aika raastavaa katsoa kun Hippi työnsi nenän paistettuun kanafileeseen, seisoi siinä hetken ja sitten hoippui pois.

Taas tipassa...


Töissä eläinlääkäritkin olivat hieman kummissaan kun koira oli niin kipeä ja poissaoleva vaikka esim. veriarvot olivat kunnossa. Täydellinen ruokahaluttomuus oli myös äärimmäisen huolestuttavaa, etenkin kun sitä oli jatkunut jo kolme päivää. Jouduin edelleen pakkoruokkimaan sitä eli rasvatonta mössöruokaa poskihampaiden väliin ja luukku kiinni kunnes nielaisi ruoan. Onneksi sain vinkin Hipin puoliveljen omistajalta pahoinvointilääkkeestä, jota käytetään humaanipuolella sytostaattihoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin hoitoon. Kävin hakemassa lääkettä apteekista ja koiralle ääntä kohti. Tiistai-iltana Hippi oli kiinnostuneempi ruoasta, tuli hieman innokkaampana keittiöön kanapaloja katsomaan ja ottikin yhden palan itse suuhunsa. Enempää ei uponnut joten jouduin taas avustamaan ruokailua.

Keskiviikkona Hippi pääsi Vuokon työpaikalle koska meillä oli kiireinen päivä enkä olisi ehtinyt hoitaa Hippiä sen vaatimalla tavalla. Vuokko ehti hyvin lääkitä ja ruokkia sitä monta kertaa päivässä. Sainkin kuulumisia pitkin päivää miten Hippi oli vähän maistellut kissanruoan hyytelöä mutta omaa ruokaansa ei ottanut kuin ruiskulla. No, ainakin se osoitti pientä edistymistä ruokahalussa. Työpäivän jälkeen Vuokko toi Hipin ja otti vaihdossa Flown ja Dion kylään koska nuo kaksi olivat olleet hieman heitteillä alkuviikon. Eivät olleet päässeet kunnon lenkeille, puhumattakaan muusta viihdyttämisestä. Eivät ne olleet siitä onneksi moksiskaan mutta ihanaa, että Vuokko tarjoutui kaksikkoa liikuttamaan niin sain keskittyä Hipin hoitamiseen. Keskiviikkona tuli myös cPL tulos, joka oli 477 eli haimatulehdus. Onhan Hipillä ollut haimatulehdus kahdesti aikaisemminkin, arvojen ollessa silloin yli 1000 mutta eivät ne olleet mitään tämänkertaisen oireilun rinnalla. Kävin myös rtg-kuvaamassa vatsa ja rintaontelon klinikan puolella mutta ei sieltä mitään kauhua (onneksi) hypännyt silmille.

Illalla Hippi otti ensimmäisen kerran halukkaasti muutamia kanapaloja! Hirmuisen väsynyt se oli edelleen ja ulkona lähinnä vain käveli hiljaksiin eteenpäin. Ihmekö tuo kun neljä päivää oli jo mennyt onnettomilla ruokahaluilla. Tänään aamulla Hippi söi ruokaa pari ruokalusikallista mielellään! Enempää ei mennyt mutta eipä sitä isoja määriä uskaltaisikaan antaa kerralla. Töissä ruokiksella annoin Hipille ruokaa ja silloin se söi ekaa kertaa "normaalisti"! Meinasi purra lusikan mennessään kun tarjoilin sille kana-kaurapuuro-raejuustomössöä. Ja ilme oli jo enemmän tuttua Hippiä <3

Töiden jälkeen kävin vielä hakemassa Flown ja Dion hoidosta. Oli kyllä oikeasti ihana asia, että Vuokko tarjoutui kaksikon ottamaan hoitoon, jäi yksi stressi pois kun olisi pitänyt vielä harmitella tyyppien "laiminlyöntiä" kun kaikki omat tehot menivät Hipin hoitamiseen. Kotona Hippi sai taas pienen aterian mutta oksensi sen äsken... Vaikka hyviä merkkejä on paljon, on Hippi vielä kovasti toipilaana. Saa edelleen pahoinvointilääkettä, Litalginia, vatsahapposalpaajaa ja suolistoantibioottia. Toivon niin kovasti, että pahin olisi nyt takana ja Hippi pääsisi toipumaan oikein todenteolla! Vaikka Hipillä on ollut suhteellisen tiukka ruokavalio tähän mennessä, täytyy jatkossa olla vieläkin tarkempi tuon ruoan rasvapitoisuuden kanssa. Olen jopa miettinyt, että siirtäisin sen nyt sitten kokonaan nappulalle... Tai sitten täytyy typistää vieläkin sen lihavaihtoehtoja ja olla niiden kanssa supertarkka. No, tätä täytyy vielä miettiä ja suunnitella.

VäsyHippi

Huonon tuurin kasaantuma

Huonolla tuurilla on tapana kasaantua. Aina. Eilen aamulenkillä Hippi oli outo ja oksensi pariin otteeseen. Edellispäivänä oli syönyt pellolta jotain, mikä meni kitusista alas ennen kuin ehti kissaa sanoa. Ajattelin tämän olevan syy huonovointisuuteen ja lähdettiin sisälle. Seuraavaksi ei maistunut aamuruoka. Okei, tää on huolestuttavaa. Todella huolestuttavaa. Hippi saa olla aika sairas jotta ruoka jää kuppiin. Koska Hippi oli myös kovin apean oloinen, päätin lähteä töihin jotta saan sen tippaan. Pomo piipahti myös onneksi paikalla ja katsoi Hipin läpi. Päädyttiin ottamaan vähän verta haimatulehduksen pikatestiä varten. Tämä näyttikin positiivista joten Hipin vanha vaiva oli mitä todennäköisimmin palannut :( Monta vuotta se pysyikin kurissa. Tiedä sitten, oliko pellolta löytämä aarre ollut esim. jonkun linnun tiputtama talipallo/taliklöntti tai joku vastaava. Tai sitten sillä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Muita elinarvoja en saanut katsottua koska koneet herjas jotain alerttia enkä mä osannut tehdä asialle mitään... No, huomenna sitten kun on viisaampia töissä paikalla.



Hippi sai vielä opiaattikipulääkkeen, oksennuksenestolääkkeen ja sai olla vielä tovin nesteytyksessä. Ruokahalu oli aivan nolla, edelleen. Nesteytys piristi sitä hieman ja laitoin vielä nahan alle pienen nestevaraston ennen kotiinlähtöä. Kotona se oli väsynyt mutta todennäköisesti pökkyrässä myös tuosta kipulääkkeestä. Ei halunnut syödä edelleenkään mitään joten ruiskuruokin sitä.

Aamulla Hippi ei ollut edelleenkään normaali joten tänäänkin vietettiin päivä nesteytyksessä. On se kiva, että voi lomailla päästäkseen takaisin töihin. Olin tietysti optimistisesti ottanut eilen kanyylin pois Hipiltä joten reppana piti kanyloida uudestaan. Hippi on jotenkin niin liikuttava noissa hoitotoimenpiteissä kun se on aivan hievahtamatta mutta tärisee kuin haavanlehti ja sen nenästä tippuu vettä kun on niin jännittävää.



Nyt ollaan taas kotona mutta kyllä Hippi on vieläkin apeana vaikka on nyt kaksi päivää ollut nesteytyksessä ja lääkittynä. Yritin tarjota sille suolistovaivaisille tarkoitettua purkkiruokaa muttei sekään maistunut joten jatkan ruiskuruokintaa. Huomenna Hippi ultrataan töissä ja katsotaan sitten, mikä on jatkohoito. Toivottavasti tyyppi paranisi nopeasti, ei se ole koskaan ollut näin kipeä :(

Hammasahdistusta

Lauantaina kurkin taas koirien leegoja ja kauhukseni huomasin, että Flowlla oli oikelta ylä P4-hammas murtunut kärjestään! Murtuma oli tosi röpelöinen ja terävä ja siitä oli paha sanoa, oliko ydinkanava paljastunut.


Olin katsonut hampaat viimeksi alkuviikosta joten hampaan oli täytynyt murtua päivää tai paria aikaisemmin. Koirat saivat sonninsudit torstaina joten se voi olla syypää tai sitten metsässä on karsittu oksia ja puunjuuria vähän turhan rajusti. Olin viikonlopun Turussa joten maltoin ihmeen hyvin odotella maanantaihin asti jotta pääsin työpaikalleni hammasta kuvaamaan. Olin itse yrittänyt tutkia hammasta eikä Flow tuntunut aristavan sitä lainkaan. Toisaalta F on niin kiltti ja tutkimiseen tottunut, että ei se pienistä olisi hätkähtänytkään. Yläleuan hampaiden kuvaaminen hereillä ei ole helpoin mahdollinen homma mutta onneksi Flow on juurikin niin kiltti, että tässäkin painoi leuan kiltisti tyynylle, piti pyyherullaa suussa (jottei filmi vahingossakaan vahingoitu) ja oli hievahtamatta paikoillaan kuvaamisen ajan. Eipä tää olis yksin onnistunutkaan jos koiruus olisi päättänyt olla astetta hankalampi.



Kuvastakaan ei varmuudella voinut sanoa, oliko ydin esillä joten tänään Flow pääsi pienille päiväunille jotta hammasta saatiin kunnolla tutkittua. Flow on niin lunki tyyppi, että se sai ihan miniannoksen rauhoitusainetta mutta se riitti sille varsin hyvin jotta sain sen kanyloitua. Eläinlääkäri tutki hammasta pitkään mutta murtuma oli oikeasti tosi hankala tulkita koska koetin ei selkeästi uponnut mihinkään. Ydin kuulsi murtumapinnasta joten päädyttiin hiomaan murtuma tasaisemmaksi ja suojaamaan murtumapinta juoksevalla kiillesidosmuovilla. Hammas kuvataan kolmen kuukauden päästä uudestaan siltä varalta, että se kuitenkin on ottanut vauriosta itseensä. Olisi ihan hirmuisen sääli poistattaa hammas mutta P4-hampaan juurihoitoon en kyllä lähde. Toki jos kortollirtg-kuvissa näkyy jotain tulehdusreaktiota niin sittenhän homma on selkee ja hammas lähtee mutta toivottavasti tämä hoito auttaa ja Flow saa pitää hampaansa.

Päiväunilta herätetty kaveri.


Flow on ollut tosi pitkään töttöröö ja nukkunut koko illan. Se on selvästi tosi herkkä kaikille lääkeaineille ja reagoi pieniin määriin. Eiköhän se silti ole jo huomenna oma itsensä.

Huhtikuuta pukkaa

Johan tässä ehdittiin huhtikuun puolelle vaikka tässä ehti pieni takatalvikin säikäyttää. Onneksi kevät puskee silti päälle ja kelit paranee kohinalla.



In any minute pääsee luonnonvesiin uimaankin.


Maaliskuun vikana viikonloppuna olin arvostelemassa koiratanssin maajoukkuekarsintoja. VOI-koirakoita oli paikalla mahtavat 21 kappaletta, molemmat lajit yhteenlaskettuina, joten siinä oli pää kuumana koko päivän. Arvostelu on muutenkin haasteellista eikä ison luokan järjestyksessä pitäminen tee siitä yhtään helpompaa. Olin aivan puhki päivän päätteeksi. Paljon oli hienoja esityksiä, onnistumisia ja luovuutta tuotu näytille. Innolla odotan, millaiset joukkueet saadaan tälle vuodelle kasaan!

Tiistaina käytiin Uudenmaan kennelpiirin vuosikokouksessa pokkaamassa huomionosoitus viime vuoden SM-voitosta. Mahtavaa, että piiri näitä huonionosoituksia jakaa!



Flow on treenaillut nyt front-variaatioita. Olen myös yrittänyt karsia hitaampia kääntymisiä pyytämällä perään parempaa yritystä josta vasta saa palkan. Joskus näköjään palkkailin kaikkia yrityksiä jolloin vauhti hieman hidastui. Nyt ollaan tehty vain hyvällä innolla reippaita kääntymisiä ja vain hyvistä saa palkan. Myös edessä kävelyyn on otettu vauhtia jolloin voisin itsekin juosta perässä. Tässä vielä mietinnässä, käytänkö vauhdikkaampaan menoon eri käskyä sillä kivahan ne olisi koiralle osata erottaa. Toistaiseksi on ollut sama käsky mutta mene-boostilla kun vauhtia on lisätty. Lisäiltiin myös pyörähdys mukaan siten, että matka vielä jatkuu ja sekin toimi. Tällä tavalla.

Toiseen suuntaan sivuaskeleet ovat edenneet hieman mutta tarvitsevat vielä "sivutuen" kepistä tms avuksi. Ehkä nää olis pitänyt opettaa koiralle ennen kuin tuo "vino" on muodostunut liian vahvaksi. Projekteja, projekteja. Onneksi jäät sulavat kentiltä kovaa vauhtia jolloin myös tekosyyt treenaamattomuudelle vähenevät. Sisällä noita on vähän vaikea treenata koska tarttis vähän enemmän mahdollisuutta etenemiseen jotta idea aukeaisi koiralle paremmin. Sisällä tilat riittää positioiden pieneen piperrykseen ja vaikkapa tassutemppujen hiomiseen mutta muuten on aika haastavaa sisällä treenata. Toki uusien liikkeiden opettelu tapahtuu aina sisällä mutta varsinkin suurin osa Flown liikkeistä kaipaa hieman enemmän tilaa.

Mutta nyt kun Flow on vihdoinkin keksinyt itselleen uuden musiikin, on treeni-into taas nostanut päätä. Nyt pääsee rakentamaan uutta ohjelmaa ja sitä kokeilemaan ja tuunaaman!