Hammaskontrolli

Kuvasin keskiviikkona Flown P4 hampaan, nyt kun siitä murtumasta on noin kolmisen kuukautta. Hammas näytti oikein hyvältä, rtg-kuvissa ei ollut mitään muutoksia juurten ympärillä ja hammas oli vahvistunut samaa tahtia vasemman puolen P4 hampaan kanssa. Jos murtuman takia hammas olisi kuollut, olisi sen kehittyminen pysähtynyt ja rtg-kuvissa hammasydin olisi ollut laajempi kuin vastakkaisen puolen. Koettimella kokeiltaessa murtumapinta tuntui nyt selkeämmin peilimäiseltä pinnaltaan kun viimeksi jäi hieman epäselväksi oliko se hammasydin esillä vai ei. En mä nyt ihan varmuuden vuoksi noin isoa hammasta lähtisi poistamaan ja koska Flow antaa niin äärikiltisti sitä hereillä tutkia ja kuvata niin kontrolloin sitä vähintään puolen vuoden välein.

Olen seuraillut myös sen pureskelukäytöstä eikä se varo yhtään luiden pureskelua murtuneella hampaalla. Vaikka hammaskipua onkin vaikea havaita, väittäisin silti, että Flow ei hammasta arista pätkääkään. Se tarttuu leluihin ihan yhtä suurella sykkeellä kuin aina ennenkin ja käyttää hampaitaan tasapuolisesti. Useinhan murtuneet hampaat keräävät selkeästi enemmän hammaskiveä koska koira välttää pureskelua kipeällä hampaalla, tällaista ei Flown tilanteessa ole tapahtunut. Murtuma on selvästi pinnallinen, hammas on elossa ja vahvistunut. Loistavaa! Toki tuollainen hieman epätasainen pinta altistaa hammasta pahemmalle murtumalle joten sitä täytyy seurailla tarkasti. Pintahan kyllä hiottiin viimeksi ja pinnoitettiin mutta ei sitä silti ihan tasaiseksi saa. Toivottavasti tuo hammas silti pysyisi mahdollisimman pitkään kunnossa että F saisi pitää sen. Juurihoitamaan en poskihampaita lähde, niissä muovipaikan kestäminen on aika huonoa.

Otettiin töissä videolle Flown kuvaus. Siis ei näitä todellakaan hereillä kuvata normaalisti mutta luotan satavarmasti siihen, ettei F kallista filmiä pure rikki. Toki sille laitetaan pyyhe pideltäväksi jotta suu pysyy auki ja filmi saadaan poskihampaiden väliin. Vähän se rtg-putki Flowta aina ihmetyttää mutta se nyt on pieni ahdistus siitä, että tuohon ei tarvitse rauhoittaa.



Eilen oltiin Kauklahti-päivillä esiintymässä. Tila oli taas vähän erikoinen, asfaltilla sellainen alue, jossa ihmisiä oli siellä täällä ja vieressä oli auto parkissa. Flowta selvästi ahdistaa esiintymistilanteissa ahtaat tilat missä ihmiset ovat ihan iholla. Ei se sellaiseen ole tottunut. Kaiken lisäksi sateen alkaessa meidän esitysaikaa aikaistettiin lennossa ja jouduttiin lähtemään sellaisen sekunnin varoajalla esiintymään. Tehtiin jazz-ohjelma koska en halunnut uutta ohjelmaa tuonne testattavaksi. Ei Flow tota vanhaa ole tehnyt ikuisuuksiin joten koko touhu oli vähän hasardia sinkoilu ja pyörimistä. Täytyy jatkossa vaan olla tarkempi millaisiin tilanteisiin koiraansa vie, nää ahtaat sumput missä ihmiset seisovat muutaman metrin päässä on selkeästi aika nounou Flowlle.

Rally-tokon joukkueSM:t

Jotenkin järjetön ajatus lähteä Seinäjoelle saakka Dion kanssa, joka ei ole se varmin mahdollinen kisatykki. Ei siinä mitään, lähdettiin silti! Ajelin töiden jälkeen Minnan luokse, jossa vaihdettiin autoa ja päästiin aloittamaan pieni road trippi. Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin puoli yhdeksän maissa perillä hotelli Fooningissa, joka olikin varsin mukava hotelli! Dio innosti Minnan Håp bc:n ihan villiin hammasteluun joten siinähän tuo valmisteli itseään seuraavan päivän koitokseen hieman poikkeavalla tavalla.

Aamulla oli hyvää aikaa lenkittää koirat ja nauttia hotellin aamupalasta ennen kisapaikalle lähtöä. Nykyään palveluskoiraliiton alaisten lajien SM-kisoissa on eläinlääkärintarkastus, joka olikin ensimmäiseksi vuorossa. Diolle tutkimus oli pala kakkua, siinä se nökötti pöydällä kun koko koira käytiin huolella läpi, anturoita myöden. Ainoa asia mikä vähän pisti silmään oli se, ettei eläinlääkärit käyttäneet käsidesiä tai hanskoja vaikka kävivät koirien suussa limakalvoja kurkkimassa. No, toivotaan, ettei mikään tauti tuolta lähtenyt leviämään :)

Meidän joukkueen alo-koirat olivat kaikki toisessa erässä joten rataantutustuminen olikin melko nopeasti ell-tarkin jälkeen. Rata oli lyhyt ja vaikutti oikein sopivalta Diolle. Toki noita eteentuloja oli useampi ja niiden jälkeistä elämää Dio joskus vähän arpoo tai heittelee ylimääräisiä voltteja.



Håp lähti tokana radalle, Dio neljäntenä ja Vanttu vikana joten omaa suoritusta ei onneksi tarvinnut kauaa odotella. Dio aiheutti pientä päänvaivaa kun treenasin sitä ennen kisaa koska ei suostunut jäämään istumaan kun kiersin sitä ympäri. Pihalla oli sepeliä joten ehkä joku terävä kivi pisti Dioa hanuriin ja se hyppäs aina seisomaan kun yritin kiertää sitä. Odottelukarsinassa oli pehmeämpi hiekka ja sain siellä palkattua pari hyvää suoritusta mutta pientä lisäjännitystä tällainen kikkailu aina tuo.

Radalla Dio kuitenkin teki varsin mainiosti töitä! Tuolla "koira eteen, 1-3kolme askelta taaksepäin"-kyltillä oli kerrankin omatkin hoksottimet hereillä kun pyysin Dioa suoraan sivulle mutta se lähtikin kiertämään oikealta. Ekana ajatuksena oli, että en halua uusia näin pitkää liikettä mutta sitten samalla tajusin, että koirahan saa tulla seuraamaan oikealta kiertämälläkin joten jatkoimme matkaa kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Tokavikalla kyltillä, koira eteen ja vasemmalta sivulle, Dio sitten heitti yhden ylimääräisen voltin joten uusin tämän. Uusinnassa Dio hypähti ilmaan sivulle tullessa joten tästä taisi lähteä yksi piste. Lopputuloksena kuitenkin 96 pistettä, kolmas hyväksytty tulos ja RTK1-koulari!

Kuva: Sporttirakki.


Minnan koirista Håp teki täydet 100 pistettä ja Vanttu 97 pistettä joten alo-koirat tekivät vallan mainiot suoritukset! MES-koirakolle tuli muutamia erheitä, saaliina 71p. Joukkue taisi olla 18 tai jotain sellaista.
Kuva: Minna Viitanen


Kisan jälkeen käytiin uittamassa koirat läheisellä järvellä, ihana paikka! Nää kuvat ovat myös kaikki Minnan ottamia.








Flow on niin huvittava. Ei kuullut omaa vapautuskäskyä joten istuu tuolla kuin tatti, vaikka muut ryntäävät vierestä. Diolla oli vaikea valinta kun juoksevia mustavalkoisia olikin useampi mutta päätyi silti kyttäämään Flowta.


Koska Håp ei ihan päässyt palkinnoille, päädyimme lähtemään kotimatkalle hyvissä ajoin. Olimme luonnollisesti varautuneet tällaista tilannetta varten ottamalla kirjekuoret ja postimerkit mukaan kisakirjoja varten. Ja onneksi järjestäjät lupautuivat kirjat (ja Dion mitalin) postittamaan, pisteet heille!

Kotona oltiin silti suht myöhään ja aamulla taas tien päälle kun lähdin Turkuun kouluttamaan. Koulutuksen jälkeen kuvattiin vielä positio-videota joten eilisellekin tuli mittaa. Tänään onkin ollut ansaittu vapaapäivä, joka kulutettiin metsässä sieniä etsien. Se, jos joku, on rentouttavaa puuhaa! Niin ja ilmosin sheltit koiratanssikisoihin, Dionkin :O

Kaksi vuotta eläkkeellä

Face näytti tänään ihanan muiston Hipin eläköitymisestä agilitysta kaksi vuotta sitten. Piti ihan kaivaa Hipin kisakirja esille ja fiilistellä kaikkia hienoja kisoja ja kokemuksia mitä agilityuralla saatiin kokea. Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuuni lopettaa Hipin agilityura 9,5 vuotiaana. Agility kuitenkin ON rankka laji koiralle eikä tuollainen höyrypää mieti vauhdin hidastamista iän lisääntyessä. Sitäpaitsi tuo kaksi vuotta sitten tekaistu nollavoitto oli just oikea hetki jättää Hippi sivuun. Täysillä eläkkeelle huipulta. Muistan, miten tuomari ihmetteli palkintojenjaossa, että ei kai vielä eläkkeelle kun koirahan menee vielä hirmuista kyytiä. Olishan Hippi varmasti juossut vielä vuoden tai toisen radoilla mutta itse en nähnyt sitä järkeväksi. Ja pääseehän Hippi välillä juoksemaan putkiin ja tekemään pientä rataa miniminihypyillä mutta kisaamista se ei tarvitse. Ja onhan sillä muut lajit!

Tässä vielä tuo vika kisastartti. Onhan tuota Hippi-agilitya hieman ikävä. Loppuvaiheessa uraansa se kuitenkin pääsääntöisesti kulki kuin ajatus. En silti vain halunnut kuluttaa koiraa yhden lajin parissa loppuun. Liian tärkeä koira siihen.


Hippi on normielämässä niin eläväinen kaveri, että on pysynyt edelleen äärimmäisen hyvässä kunnossa eikä siitä ikä näy päällepäin. On aina ihan sata lasissa treenailemassa ja puuhastelemassa. Isoin muutos on sen äänen käytössä, eihän se kuuntele enää yhtään mun vaiennusyrityksiä :D Röyhkeys on noussut ihan uusiin sfääreihin kun ikää (ja oikeuksia) on tullut lisää.

Viime viikolla oli pakko ottaa vähän elävää kuvaa Hipin puuhasteluista. Vaikka keli oli hieman hikisen painostava, oli Hippi tuttuun tapaansa intopiukeena temppuilemassa.


Flown kanssa ollaan paristi päästy treenaamaan nyt koko ohjelmaa! Siinä on vielä pari kohtaa pienenä kysymysmerkkinä mutta niihin saanee sisältöä kun vaan pääsee kokonaisuutta hinkkaamaan. Tai ainakin toivon niin! Tiistaina oltiin Annan ja shelttien kanssa koirakoulu Kompassilla treenaamassa.

Iloinen treeniseurue. Kuva: Anna Laulajainen



Flow teki ohjelmaa paristi ja tekikin vallan hienosti! Olin edellisen illan treenannut ilman koiraa käskytystä enkä tainnut seota kuin paristi ohjeissa! Toki nuo sekoilut pitää saada täysin pois mutta näin alkuvaiheessa niitä nyt vaan näyttää tulevan. H

Hippi sai tehdä HTM:ää, jos vaikka oikeasti pääsisi syyskuussa kisaamaan! Sen kanssa suurin ongelma on luonnollisesti näykkiminen... Eikä siitä tietenkään enää pääse millään eroon, tyyppihän on saanut 11,5 vuotta näpsiä lahjetta ja mua se on vain huvittanut.

Dio sai hyödyntää uutta tilaa häiriötreeneihin. Pistettiin vain joku musiikki soimaan, D sai pitää kontaktia, tehdä yhden tempun ja siitä palkalle. Ei ihmetellyt kovempaakaan musiikkia lainkaan, odotteli tarkasti käskyä. Tehtiin myös liikesarjoja lelujen ja merkkien ympäröimänä eikä se ottanut niistäkään mitään ylimääräistä ihmettelyä. Ainoastaan käskyjen kuuntelu on ajoittain haasteellista sillä Dio saattaa hieman arpoa pyydettyä tehtävää. Jos nyt jotain aina tekee, väliäkö sillä, oliko juuri sitä asiaa pyydetty. Sellainen hömelö.


Flow haluaisi täsmällisemmän ohjaajan. Kiitosheti.