lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kolmisen kuukautta sterilaatiosta


Flown sterilaatiosta on kulunut nyt kolmisen kuukautta. Paino on sillä pysynyt samassa eikä turkkikaan ole kokenut vielä mitään muutoksia. Toki eihän näin lyhyessä ajassa vielä näykään mitään isompaa. Metsässä Flow on ollut ehkä tavallista villimpi, on haastanut muita leikkiin ja juoksentelee reikäpäisemmin. Yksi negatiivinen piirre on nostanut päätä sillä Flow on alkanut käyttäytymään ohitustilanteissa huomattavasti epävarmemmin. Koskapa tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut, on se muutaman kerran yllättänyt meikäläisenkin ja vieraan koiran kohdalla alkanut haukkumaan. Siis Flow! Toki sterilaatio (kuin myös kastraatio) voi pahentaa epävarman koiran tilannetta joten se on hyvä ottaa huomioon plussia ja miinuksia miettiessä. En ole vain ennen tajunnut miten epävarmuus oikeasti asuu Flowssa, se on vain peittänyt sen niin hyvin hypätessään kuplaansa ja antamalla mulle kaiken vastuun ympäröivästä maailmasta. Varsinkin tuijottavat koirat ovat Flown mielestä tosi jännittäviä. Ennen se on kuitenkin vain kävellyt niiden ohi mutta nyt siis muutamaan otteeseen saanut sellaisen primitiivikohtauksen kohdalla! Ja sheltit ei paljoa kipinää tarvitse kun ovat möykässä mukana joten ongelmattomat ohitukset ovat vaihtuneet ajoittaisiin mökäkonsertteihin. Nyt, kun ongelma on havaittu ja todennettu, olen käskenyt Flown seuraamaan ohituksissa jolloin sen ei tarvitse yhtään ottaa vastuuta tilanteesta.

Sterkan vaikutusta äänipelkoihin ei ole vielä kunnolla päässyt vertailemaan. Flow ei ole ollut juurikaan tilanteissa missä sen olisi pitänyt huolestua jostain kuulemastaan. Tai sitten sen suhteen tilanne on parantunut sillä en ole sellaisia suuria huolestumiskohtauksia siltä nähnyt vaikka ihmisten ilmoilla ja hälinässä ollaan toki oltu. Antaa siis ajan kulua. Tuo leikkisyyden lisäntyminen on hieno asia, sillä Flow taantui hieman totiseksi lenkeillä ja oli valmiina kuuntelemaan käskyjä tai pyyntöjä vähän liiankin hartaasti vaikkei sellaisia ollut edes tiedossa. Ohitustilanteiden epävarmuuden uskoisin ratkeavan sillä, että otan Flown käskyn alle ja se saa huokaista helpotuksesta päästessään tekemiskuplaansa. Jos tämä ei toimi niin sitten asiaa täytyy alkaa työstämään ihan oikeasti.

Dio aloitti viime sunnuntaina juoksunsa joten se pitää onneksi aika tarkkaa väliä niiden kanssa. 7 kuukautta on oikein passeli väli. Dio ei aikaisempien juoksujen aikoihin ole merkkaillut ulkona mutta nyt tyyppi ilmeisesti on aikuistunut sen verran, että on keksinyt tämänkin asian. Huvittavan näköistä katsella kun syntymäonnellinen haistelee ja tähtäilee merkatessaan niin kovin tosissaan!

Viime sunnuntaina olin myös arvostelemassa möllikisoja Salossa pikakomennuksella. Edellisenä päivänä tuli viestiä, että toinen tuomareista oli sairastunut, pääsenkö tulemaan. Voivottelin hetken mielessäni häviävää vapaapäivääni mutta lupauiduin silti lähtemään kisoihin. Arvostelin ryhmät, teemaluokan ja möllit. Paljon erilaisia esityksiä ja huomattavasti haastellisempi arvosteluympäristö kuin virallisissa! Siellä sentäs on pisteet tukemassa päätöksiäni mutta nyt jouduin vain päättämään sijoitukset näkemäni perusteella. Eikä koiratanssissa ole aina helppoa verrata esityksiä toisiinsa kun ne voivat olla niin kovin erilaisia! Virallisissa voi pieniä eroja saada aikaan eri osa-alueiden pisteiden avulla kun jollain on mahtava liike-arsenaali, toinen tekee vähän mutta laadukkaita liikkeitä ja kolmannella on loistava taiteellinen osuus. No, paljon oli miettimistä mutta esitykset saatiin tuomarin mielivaltaisella päätöksellä järjestykseen.

Flow kisatunnelmia haistelemassa.


Huomenna on taas tiukka päivä kun menen arvostelemaan maajoukkuekarsinnat Akaalle. Voittajaluokan koirakoita on paljon ja niiden arvostelu käy kyllä ihan kokopäivätyöstä. Flown kanssa emme ole karsinnoissa mukana koska SM-voittajalla on mahdollisuus halutessaan hakea suoraan joukkueeseen. Kyllä me varmasti myös haemme, sittenhän on tullut kisattua PM-kisojen tiimoilta jokaisessa järjestävässä maassa kun tämän vuoden kisat ovat Tanskassa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Taas hampaista


Hipin murtunut alakulmuri. Salama vääristää hieman värejä, murtuma ei ole noin punertava vaikka hammas värjäytynyt onkin. Tosin Hipillä on kovasta kulutuksesta johtuen kaikki hampaat tummuneet. Hampaan kärjessä oleva ruskea piste ei ole hammasydin vaan korvaavaa hammasluuta, tertiääridenttiiniä. Tätä muodostuu kun hammas kuluu.



Hipiltä kontrollirtg-kuvattiin torstaina puolisentoista vuotta sitten takapinnaltaan murtunut oikea alakulmahammas. Flown kanssa tapahtuneen törmäyksen jälkeen hampaasta murtui takapinnalta pieni siivu. Silloin murtuma tasoitettiin ja suojattiin kiillesidosmuovilla, hereillä luonnollisesti. Töissä moni kysyy, että onko eläin pakko rauhoittaa hampaiden kuvausta varten. No kyllä on. Ellei pysty vakuuttamaan eläinlääkäriä, että ei se takuuvarmasti pure rikki monen sadan euron fosforilevyä jolla hammasröntgenkuvat otetaan. Töissä siis lupasin ja vannoin, että Hippi osaa pitää puulastaa poskihampaiden välissä jolloin filmi saadaan sujautettua hampaiden väliin ilman pienintäkään naarmua. Tuumasta toimeen, Hippi kisukouruun makoilemaan, lasta suuhun ja filmi paikoilleen. Hyvin pysyi hievahtamatta asennossaan vaikka tilanne oli hieman jänskä Hipille.



Kuva otettiin sekä murtuneesta että vastakkaisesta alakulmurista sillä kuvista vertailtiin myös ytimien laajuutta. Jos hammas kuolee, ei se enää muodosta lisää hammasluuta jolloin sen hammasydin jää laajemmaksi kuin muiden hampaiden. Hammashan vahvistuu koiran eliniän ajan ja nuoren koiran hammas on aivan eri näköinen kuin vanhemman. Kuvista onneksi näki, että molemmat alakulmurit olivat saman "vahvuisia" eikä juuren ympärillä ollut merkkejä tulehdusmuutoksista. Vaikka Hipin hammas hoidettiin samana päivänä kun tuo episodi tapahtui, kuluu tuo kiillesidosmuovi pois ajan kuluessa. Hammasta päädyttiin taas seuraamaan sillä alakulmahammas on kuitenkin iso osa alaleuan rakennetta. Vaikka edellisestä hammashoidosta on kohta parisen vuotta, ei akuuttia tarvetta tällä hetkellä ole. Hammaskiveä on aavistus sisäpinnoilla mutta ientulehdusta ei onneksi ole.

Muutenkin murtuneet hampaat koiralla vaativat usein hoidon. Jos hammasydin on paljastunut murtumasta, ei sitä voi sellaisenaan suuhun jättää. Bakteerit pääsevät siitä suoraan hammasytimeen ja hammas on kipeä vaikkei sitä eläimestä aina huomaa. Vanhassa murtumassa hoitovaihtoehtoja ovat poisto tai juurihoito. Tuoreessa (maksimissaan noin 48 tuntia vanhassa) murtumassa voidaan hammas hoitaa myös pulpa-amputaatiolla. Varsinkin nuoren koiran kulmahampaissa tämä on parempi vaihtoehto kuin juurihoito, sillä siinä hammas jää eläväksi ja vahvistuu kun taas juurihoidossa hammasluun vahvuus on se mikä se on ja hammas voi jäädä heikommaksi. Pulpa-amputaatio on vain hyvä päästä tekemään mahdollisimman tuoreena joten jos aikaa kuluu tapaturmasta, jää hoitovaihtoehdoiksi juurihoito tai poisto. Pulpa-amputaation ennuste heikkenee mitä enemmän aikaa kuluu, siksi siinä usein pidetään rajana tuota 48 tuntia. Pulpa-amputaatioita ei tehdä joka paikassa enkä itse veisi koiraa kyseiseen toimenpiteeseen kuin hammashoitoihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hoitovaihtoehtoja punnittaessa pitää muistaa, että juurihoidot ja pulpa-amputaatiot vaativat vuosittaiset kontrollikuvaukset joten jos se on kynnyskymysys, kannattaa valita hampaan poisto.

Se hampaista. Lauantaina käytiin Vuokon kanssa Porkkalassa ulkoilemassa aivan mahtavalla näköalapaikalla. Korkeilta kallioilta näkyi vaikka kuinka pitkälle, tulipahan bongattua isoja laivojakin!


Iloinen lenkkiseurue


Tuollaisista aurinkoisista päivistä saa kyllä niin paljon energiaa imettyä ettei tosikaan.

Queen of the world <3







Vapaa :P


Illaksi koirat pääsivät vielä Vuokolle hoitoon sillä lähdin veljen muksun kanssa katsomaan jääkiekkoa. Kyllä. Jääkiekkoa.
Kuvatodiste.


Tulipahan käytyä.

Paljon enemmän sain kiksejä sunnuntain tarjonnasta kun kävimme Vuokon tuttavan luona kiliterapiassa ja ratsastamassa. Nuo kilit olivat aivan luvattoman suloisia! Niin hauskoja pieniä otuksia <3


Kilfie


Reipas ratsumme Bullen


Tällä aurinko- ja kiliterapialla jaksaa taas yhden viikon etiäpäin!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Flown harrastuksista


Saatiin kommenttiosioon hyvä kysymys siitä, ettei Flown agility- tai tokoharrastuksista ole juurikaan mainintoja. Agility on jäänyt vähitellen pois enkä muista, olenko sitä koskaan isommin blogissa avannut.

Suurin syy siihen, ettei Flow tee enää agilitya on tämä


Sillä on tuollaiset Chaplin-etujalat, varpaat sojottavat ulospäin. Syy siihen on rintakehässä, se ei laskeudu tarpeeksi alas jolloin kyynärpäät jäävät ilman tukea. Raajat sillä itsessään on suorat mutta tuen puuttuessa kyynärpää pääsee vähän liikaa rintakehän alle.


Onhan tällaista rakennetta bortsuilla mutta mä en uskalla harrastaa etupäälle rankkaa lajia koiran kanssa, jonka rakenne ei ole optimaalinen siihen lajiin. Onhan toki koiratanssissakin mahdollista rasittaa etupäätä mutta siinä voi valita, mitä koiransa kanssa tekee :) Agilityssa Flow meni ihan todella lujaa joten se ei kroppaansa säästellyt. Tämä oli putkirallia mutta tuollaista kyytiä se meni muutenkin. Saahan Flow tehdä agilitya hupailumielessä mutta vakavasti tätä lajia emme harrasta. Flow tykkää valtavasti agilitysta mutta sille riittää myös sunnuntain sillisalaattitreenien ohessa juostut putkipätkät tai minihypyillä hyppelyt. Oliko agilityn lopettaminen järkevä vai ylihysteerinen päätös? Only heaven knows.

No entäs sitten toko. Kyllähän me sitä tehdään mutta todella vähän. Flow kävi 2013 kaksissa tokokokeissa ja sai ALOsta ykköstuloksen. Tämän jälkeen ajattelin pitää hieman treenitaukoa. Seuraavana keväänä seuramme etsi SM-joukkueisiin koiraa joten ajattelin säästää Flowta vielä alokasluokassa jotta voitaisiin kisailla joukkueessa siinä luokassa. Joukkuetta ei tullut mutta päätin säästellä alokasluokkaa piirimestaruuskisoihin. No sinnekään ei tullut joukkuetta mutta ehkä seuraavan vuoden SM-joukkue. No ei joukkuetta silloinkaan ja toko vaan jäi. Toki tässä välissä vaihtuivat säännöt joista mä olen edelleen hieman pihalla. Hipin kanssa tuli aikanaan pienimuotoinen tokotympääntyminen mutta ehkäpä Flown kanssa voisi kaivella motivaatiota jälleen esiin. Mä en jaksa olla pilkuntarkka koirieni kanssa, siksi toko ei ole koskaan kiehtonut mua erityisemmin. Toki Flown kanssa oli myös alkuun ahdistusta siitä "kun se ei ole samanlainen kuin Hippi". Kun se ei "seuraa samalla draivilla kun Hippi". No ei tietenkään, ei kukaan voi olla samanlainen kuin Hippi! Ei tämä silti estä tokon tekemistä, itseasiassa se lienee vain hyvä asia ettei Flow ole kuin Hippi :P Mutta silti toko ei ole minun lajini, vaikka sitä olen jokaisen koirani kanssa harrastanut ja vähintään alokasluokka kahlattu kaikkien kanssa. Eipä Diokaan ole tokoa juurikaan tehnyt, toki asioita kun treenataan niin vaikea niistä on eritellä, mikä on just minkäkin lajin treeniä kun samoja taitoja tarvitaan niin monissa lajeissa. Ehkä Flow silti vielä nähdään tokokehissä, jos omistaja vaan saa ne uudet säännöt opiskeltua.

Tosin oma motivaationi esim. kisaamisen suhteen on kokoajan vähenemässä. Mä tykkään opettaa asioita ja harrastella. Kisaaminenkin on ihan kivaa mutta ei se enää ole se juttu. Tai ei se koskaan ole ollut "se juttu". Lähinnä kisat ovat olleet tasontarkastuskokeita meille mutta nyt sekään ei enää välttämättä ole tarpeellista. Koirat nauttivat kun pääsevät tekemään arjen ohessa eri asioita/temppuja/liikkeitä milloin vain.