keskiviikko 31. tammikuuta 2018

HTMää

Flown HTM-treenit ovat olleet varsin Dr Jekyll & Hyde-tasoa. Välillä tuntuu, että homma alkaisi oikeasti toimimaan ja välillä tulee taas niitä ahdistuskohtauksia. Sen huomasin, että positionvaihdot ovat Flowlle haasteellisia. Siis positiosta toiseen. Kun treenaa yhtä positiota kerrallaan, tekee se hyvällä mielellä hommia. Sitten kun ottaa vaihtotreeniä, iskee Flowlle epävarmuus. Äääää, onko se oikeasti tämä? Ehkä olen treenaillut liikaa helpoissa olosuhteissa noita yksittäisiä positionhakuja niin, että olen itse paikoillani. Jospa Flow ei kuitenkaan oikeasti osaa kaikkia positioita pelkällä käskyllä, vaan olen antanut sille kuitenkin jotain ylimääräisiä apuja? Etenkin oikean puolen seuraamisessa olen kaivanut paljon sitä jalkaan painamista. Se tuntuu olevan Flown mielestä hauskaa ja tuollaista pientä röyhkeyttä se seuraamisiin tarvitseekin. No sunnutaina olisi tavoitteena ahdistumaton koira.

Hippiä sen sijaan ei pahemmin ole ahdistanut. Ollaan tehty sen ohjelmaa läpi muutamia kertoja ja sehän vain seuraa koska se on niin siistiä. Vähän kitisee mennessään koska on kuitenkin Hippi mutta muuten on tehnyt älyttömän hyvin. Tämähän ei tokikaan kerro mitään siitä, mitä se meinaa sunnuntaina tehdä mutta ainakin teoriatasolla ohjelma saattaa luonnistua suunnilleen sellaisena, kun se on suunniteltu. Otin Hipille sen oman vanhan musiikin ja lisäsin siihen vain aikaa. Nythän se on noin kaksi minuuttia pitkä joten saapi luvan riittää avoimeen luokkaan. Onneksi tuossa ohjelmassa on niin paljon tuttuja elementtejä ettei pienen shetlantilaisen päätä ole tarvinnut ihan kokonaan pyöräyttää sekaisin. Uudet pätkät ovat aika selkeitä joten niissäkään ei pitäISI olla mitään ylitsepääsemätöntä. Tosin koirille tulee lauantaina tylsä päivä kun toimin kisoissa koetoimitsijana joten se saattaa vähän kuumottaa ainakin Hippiä. Sunnuntain kisat alkavat meidän osalta onneksi vähän myöhemmin joten silloin ainakin ehtii lenkittää koirat hyvin aamulla.

Väsynyt otus


Dio tykkää nukkua pää tyynyllä, luonnollisesti.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Kuusi kokonaista vuotta


Kuusi kokonaista vuotta Flowmaista menoa. Kuusi vuotta tuntuu niin paljon hurjemmalta kuin viisi vuotta, vaikka Flow onkin kyllä kuusi vuotta NUORI. Toisaalta täytyy ajatella, että Flow on koira parhaassa iässä. Tosin jonkinlainen ylin paremmustaso on nyt saavutettu, on äärimmäisen vaikea kuvitella, että Flow voisi tuosta enää paremmaksi tulla. Ei sillä, etteikö Flowlla olisi rahkeita vaan siksi, että se on jo niin käsittämättömällä tavalla paras.


Synttärilahjaksi Flow pääsi eilen juoksemaan sporttikoirahallille agilitya. Paino sanalla juoksemaan. Se juoksi puomit ja Aat, juoksi rimojen yli, ali ja läpi. Mutta se oli ihanan villi päästessään kirmaamaan esteitä. Flowlla oli ihan erityinen hullu-ilme päällä. Silti se odotteli vuoroaan kiltisti maassa maaten, ilman hihnaa, kun muut tekivät agilitya. Varsinainen Jekyll & Hide.

Tänään näin viereisellä järvellä mönkkärit ajelemassa joten se tarkoitti sitä, että jäälle uskaltaa mennä myös kävelemään. Siispä koirat aakeelle laakeelle kirmailemaan. Flow sai myös vähän treenailla käskyjen erottelua, eteen vai sivulle, kas siinä pulma. Mutta kyllä se vaan niin kiltisti kuuntelee ja uskoo korviansa, tuossa kun ei saa minkäänlaista vartalovinkkiä ohjaajalta.



Kuten näkyy, koirien touhuja voi myös jatkossa seurata instagramissa. Sinne tulee varmasti aktiivisemmin sisältöä kun tänne blogin puolelle. Ehkä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Palkoista ja palkkaamisesta



Lajittelin tuossa noita messarin namiostoksia ja aloin miettimään, miksi oikein haalin kaikkia erilaisia nameja koirilleni vaikka ne söisivät innoissaan pieniä kiviäkin. Haluan kuitenkin antaa palkaksi jotain erilaista ja takuulla hyvää. Tosin ruoka-annosten lihojen kanssa voi olla vaikea kilpailla mutta esimerkiksi kaikki puolikosteat nappulat (Natural Menu, Platinum) saavat äärimmäisen hyvän vastaanoton koirien keskuudessa. Tämän lisäksi käytän paljon Naturiksen makkaroita, etenkin kun Dog&catin myyjä antoi vinkin, että kannattaa pilkkoa makkarat pieniksi paloiksi ja laittaa ne avonaiseen purkkiin pakastimeen. Siinä ne pakastekuivuvat ajan kanssa näppäriksi, taskuja sotkemattomiksi herkkupaloiksi. Olen myös leikannut naturismakkarat ohuiksi kiekoiksi ja pakastanut ne minigrip-pusseissa. Tuollainen kiekko on sitten treenien alla sulanut nopeasti ja se on ollut helppo leikata pienempiin paloihin.

Näin paljon nameja mullenytkiitosnam




Palkatessa käytän useasti myös eriarvoisia nameja. Jos toiminta on hyvä, saa siitä tavallisen namin. Jos tulee erinomainen suoritus, saa siitä extrahyvän namin. Tällä tavalla saan kerrottua koiralle ne erityisen priimat toistot ja etenkin Flow selvästi muokkaa käytöstään erilaisten palkkojen mukaan vaikka kaikki se olisi saanut palkkaa vähän "huonommastakin" suorituksesta. Tällä on saanut esimerkiksi front-temppuun varmuutta kun olen kuitenkin halunnut palkata suurimman osan yrityksistä, jotta Flowlla pysyy motivaatio liikkeeseen.



Normilenkeillä pidän melkein aina palkkoja taskussa mukana sillä koirat eivät koskaan tiedä, milloin pääsee tekemään jotain. Treenaaminen ei ole siis paikkasidonnaista, vaan sitä sattuu milloin vain ja missä vain. Minusta on outoa tehdä treenaamisesta rutiininomaista joka tapahtuu tietyssä paikassa, tiettyjen tavaroiden ympäröimänä, tiettyjen rutiinien jälkeen (treenikassin pakkaus, autolla treeneihin meno). Haluan, että koirillani jokainen paikka voi olla mahdollisuus päästä treenaamaan. Laumassa koirilla toki on helpommin käytettävissä kateuskortti, mikä onkin suuri motivaation nostattaja. Kun pyydän yhtä tekemään kesken lenkin jotain, on kaksi muuta samantien vierellä odottamassa vuoroaan. Aina tätä vuoroa ei tule, mutta aina sitä jaksetaan odottaa.

Namit säilytetään treenien ajan aina taskussa tai repussa. En käytä juurikaan koskaan treeniliiviä tai treenitaskua. Etenkin koiratanssissa, missä kehässä on usein ihan oma asunsa, on hassua alleviivata koiralle treenien ja kisasuorituksen ero käyttämällä treeneissä aina edellämainittuja treeniasuja ja sitten kisoissa ollaan ilman. Siinä koiralle kerrotaan hyvin selkeästi miten aseeton palkkojen suhteen ohjaaja on kehässä kun treenitasku riisutaan ennen kehään menoa. Onhan namien säilyttäminen normivaatteiden taskuissa vähän ällöä ajoittain mutta nou kän duu. Onhan noita muumioituneita nakinpuolikkaita sitten löytynyt takin taskusta aikojen päästä, yammee!

Palkka-asioista treenaamiseen, kävimme pitkästä aikaa eilen hallilla! Flowlla on työn alla front-muunnoksia edelleen, lähinnä kokeilen erilaisia juttuja mitä se voisi tehdä. Nyt ollaan treenattu hypähdystä ja tassujen nostoa mun edessä. Alkuun Flow kääntyi aina muan kohden hypähdyksen jälkeen mutta front-käsky heti jump-käskyn jälkeen muistutti miten pitikään olla. Tassujen nostot onnistuvat varsin hyvin mutta se liikkeen aloitus on hankalinta. Flow tarjoilee ensin vanhoja tuttuja asioita kuten kumarrusta mutta sitten kun nostaa ekan jalan, jatkuvat nostot hyvin.

Uutena liikkeenä olen aloittanut mun edessä ympyrän tekemisen. Kauhean vaikea selittää, videolta näkyy tän päivän treeniä. Ollaan ihan alkuvaiheessa, kosketuskepillä vien Flowta oikeaan suuntaan. Tässä on vielä piiitkä matka oikeaan liikkeeseen mutta seuraavaksi yhdistän käskyn liikkeeseen ja sitten vaan kosketuskeppiä häivyttämään. Mikä tulee olemaan iso urakka.




torstai 4. tammikuuta 2018

Hipin hammashoito

Känninen shetlantilainen


Eilen Hippi pääsi hammashoitoon kun edellisestä kerrasta on kulunut jo melkein kolme vuotta. Eihän Hipille hammaskiveä juurikaan kerry mutta sen etuhampaat ovat olleet ihan tuhottoman ahtaalla ja sitä varten kotihoitokin (=harjaaminen) on ollut hankalaa. Oon rassannut alaleuan i3-kulmuri väliä hammaslangalla mutta silläkin puhdistaminen on ollut haasteellista. Olin jo päättänyt että ahtauden takia ala i3 hampaat saisivat lähteä, jotta jatkossa mahdollinen tulehdus ei leviäisi alakulmurin alueelle. Ahtaus aiheuttaa helposti ientulehdusta kun aluetta ei pääse samalla tavalla harjaamaan ja etuhampaat olisivat huomattavasti vähemmän tärkeät kuin alakulmurit.

Hippi ei saanut perusrauhoitusta sydämen sivuäänen takia vaan kevyemmän esilääkkeen. Sen jälkeen nukautin sen suoneen annosteltavalla lääkkeellä ja intuboin. Jotenkin ahdistavaa hoitaa/valvoa omaa koiraa mutta aika nopeasti tämä ajatus häipyy ja omastakin tulee potilas. Ehkä jossain anestesiakomplikaatiossa voisi tunteet haitata tekemistä mutta tällä(kin) kertaa anestesia meni hyvin. Eläinlääkäri putsasi hampaat eikä suussa ollut mitään erityistä huomautettavaa. Ienterveys oli erinomainen, etenkin ikä huomioiden. Missään ei ollut syventyneitä ientaskuja eikä ikenet vuotaneet lainkaan verta. Olen vahvasti sitä mieltä, että raakaruokinta helpottaa pitämään suu hyvässä kunnossa. On näilläkin ollut aikoja jolloin ovat syöneet viikonkin verran enemmän nappulaa kun lihat on loppu ja silloin huomaa kyllä eron miten hampaisiin kertyy nopeasti töhkää. Normaalilla ruokavaliolla plakkia kertyy niin paljon hitaammin ja on helposti harjattavissa pois. Voi toki olla, että mulla on käynyt vaan hyvä tuuri koirieni kanssa mutta koska Kirpulla ja Pandallakin oli loppuun asti hampaisto erinomaisessa kunnossa, sanoisin empiiriseen tutkimukseeni vedoten, että raakaruokinnalla on osuutta koirien hyvässä ienterveydessä. Ainakin omieni kohdalla. Toki hampaiden harjaamisella on oma osuutensa mutta ruokavalio on helpottanut tehtävää.

Kun Hipin hampaat oli putsattu, tiirailin etuhampaita eläinlääkärin kanssa ja mietimme siinä, että jospa i2 hampaat olisivatkin järkevämpi poistaa. Niinpä Hipiltä lähti kyseiset hampit. Vähän tyhmää poistaa hyväkuntoiset hampaat mutta koiralle tulee ikää lisää ja etuhampaiden välit on ahtauden takia vaikeampi pitää puhtaana. Poistettujen hampaiden kohdalle ei edes jäänyt mitenkään ihmeen isoja kolojakaan, sen verran ahdasta siinä oli. Toivottavasti i3 hampaat siirtyisivä aavistuksen keskemmälle niin sitten etuhammasosasto olisi varsin bueno. Kun poistot oli tehty, pääsi etuhampaiden reunat putsaamaan kunnolla sillä ultrakärjellä ei väleihin mahtunut aiemmin. Kyllä tää siis ihan hyvä ratkaisu oli. Hippi sai paria kipulääkettä operaation aikana mutta tänään en enää suun kautta lääkitystä jatkanut sillä tulehduskipulääke saattaa myös altistaa haimatulehdukselle. Eikä Hippi ollut aamulla tippaakaan kipeän oloinen vaan on kikkaillut aivan normaaliin tahtiinsa ja söi hirmuisella ruokahalulla. Toipui kaikenkaikkiaan ihanan nopeasti anestesiasta ja toimenpiteestä. Poistokohdat ovat todella siistit eikä niistä arvaisi että eilen on suuta operoitu.

Tummmat alueet etuhampaiden kruunujen kärjessä ovat korvaavaa hammasluuta kulumien takia ja muut tummat kohdat ovat värjäytymää, mitkä eivät vaan lähde pois. Hippi on käyttänyt hampaitaan aika raisusti aina, joten sen hampaat ovat kuluneet ja värjäytyneet, kauniin valkoisiksi niitä ei saa millään ilveellä...



Toivottavasti nuo hampaat (tai oikeammin ikenet) saisi nyt pidettyä jatkossakin hyvässä kuosissa ettei tarvitsisi enää hampaiden takia nukuttaa.